Tänäkin vuonna jää Lintsi väliin. Ei Korkeasaarta, ei sopivia sandaaleja, ei uutta reppua elokuussa alkavaa koulua varten. Liian monelle suomalaiselle lapsiperheelle tuttu juttu. Tältä olisi helppo sulkea silmät ja viettää tyytyväisenä kesälomaa oman veneen kannella saaristosta nauttien. Samalla kun iloitsen oman lapseni riemusta, en voi olla ajattelematta heitä, joiden kesälomaan ei kuulu mitään tavallisesta arjesta poikkeavaa. En voi kuin toivoa lukemattomasti lämpimiä hellepäiviä, rannalle pääsee onneksi kuka tahansa. Rakastavan perheen kanssa kuka tahansa lapsi on onnellinen lopulta ihan pienistäkin asioista. Raha kun ei ole tae onnistuneesta kesälomasta, mutta se aiheuttaa kuitenkin monille perheille suurta huolta ja murhetta. Kaverit kertovat huvipuistoista ja reissuista, samalla kun toiset eivät tehneet oikein mitään ihmeellistä. Sydämeni särkyy, kun lapselta jää jotain väliin sen takia, ettei ole rahaa. Jos voisin, veisin joka ikisen pienen pojan ja tytön sinne Lintsille, kiertäisin heidän kanssaan Korkeasaaren moneen kertaan ja grillaisin lasten lemppariherkkuja ihan joka ilta.

 

 

Koen toisinaan ihan hirveää riittämättömyyden tunnetta siitä, kuinka kaikkia ei voi auttaa, eikä kaikilla lapsilla ole yhtä hyvät oltavat edes täällä Suomessa. Lasten kohdalla se on niin kovin surullista. Mutta kuten ylempänä kirjoitin, ei se taloudellinen toimeentulo ole mikään tae hyvästä kesästä. Moni lapsi on tänä kesänä myös yksin, kun vanhemmat ovat jatkuvasti töissä tai omissa menoissaan. Kaverit saattavat mökkeillä, viettää aikaa oman perheensä kanssa ja olla kaukana juuri siitä lapsesta, joka viettää päivänsä yksin. Koululaisen kesäloma on todella pitkä. Ja jos vanhemmilla ei ole mahdollisuutta pitää kesälomaa silloin kun päiväkoti on kiinni, on edessä vieraan talon tavat, vieraat lapset ja vieras ympäristö. Toiset vanhemmat eivät vain yksinkertaisesti välitä. Epäreilu kesäloma näyttäytyy monin tavoin.

 

 

Silloin kun oikein mihinkään ei pääse, kannattaa käyttää kuitenkin mahdollisimman paljon mielikuvitusta. Ilman ylimääräistä rahaa voi kuitenkin tehdä ihania asioita ja ennen kaikkea, olla yhdessä. Metsäretket ovat ihan mahtavia, kaupunkien tarjoamat ilmaiset aktiviteetit kannattaa koluta läpi, yhteysaluksilla saariin pääsee ihan pienellä rahalla koko perhe. Mä muistan lapsuuden kesistä parhaiten aurinkoiset rantapäivät, kun rannalle lähti perhepäivähoitajan ikivanhalla farmariautolla varmaan kymmenen ihmistä ja uimarenkaat korvattiin traktorinrenkaiden sisäkumeilla. Nivean aurinkorasvan tuoksu tuo edelleen mieleeni nuo muistot.

Olisin todella kiitollinen, ja varmasti myös moni blogini lukijakin, jos jakaisit omat vinkkisi kesäloman viettoon alla kommenttiboksissa. Juuri sellaisia asioita, joihin ei tarvitse käyttää rahaa tai jos tarvitsee, niin pieni summa riittäisi. Niitä asioita, joita kaikilla olisi mahdollisuus tehdä ♥ Älä tule paha kesä, tule hyvä kesä.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En muista, onkohan Suomen kesäkuussa ollut koskaan näin lämmintä ja aurinkoista? Alkukesän helteet ja kuumuus saavat ihmiset ulos rusketuksenkin toivossa. Talven jäljiltä iho on kuitenkin vielä vaalea, mutta UV-indeksi korkea. Ihon suojaaminen auringolta aurinkosuojavoiteilla on juuri nyt ajankohtaista. Samaan aikaan puhutaan kuitenkin kemikaalikuorman vähentämisen tärkeydestä. Onko ratkaisuna luonnonkosmetiikan aurinkovoide? Ne taas vastaavasti tukkivat monen ihoa ja aiheuttavat epäpuhtauksia. Milloin pärjää ilman aurinkosuojaa?

 

Itse suojaan kasvot auringolta aina alkukevään aurinkoisista päivistä alkusyksyyn. Yksinkertaisesti siitä syystä, että iho vanhenee silmissä jo yhdessä kesässä auringon vaikutuksista jos se saa liikaa säteilyä. Haluaisin käyttää luonnonkosmetiikan tuotteita kasvoillani, mutta ikävä kyllä en  ole löytänyt tähän päivään mennessä yhtään tuotetta, joka ei tuntuisi tukkivan ihoa. Jos siis tiedät kasvoille tarkoitetun aurinkovoiteen joka ei tätä tee, ottaisin tuotesuosituksia kiitollisena vastaan. Vartalon ihon suojaan aina alkukesästä sinne juhannuksen tienoille, riippuen kuinka paljon ehdin ruskettua. Ihohan muodostaa oman suojavärinsä kun on oleskellut tarpeeksi auringossa ja tuo suojaväri suojaa sitten jatkossa palamiselta. Toki tässä on syytä käyttää ihan maalaisjärkeä, kaikille ihotyypeille tämä ei sovi vaan osa vaatii aurinkosuojaa jatkuvasti. Koska itse rusketun helposti, en kuormita kehoani ylimääräisillä suojakertoimien kemikaaleilla enää silloin, kun iho on jo hyvin ruskettunut. Kasvojen ohuen ja herkän ihon suojausta kyllä jatkan läpi kesän. Tämä toimii siis Suomen UV-indekseillä, oma ihoni kyllä varmasti palaisi esimerkiksi päiväntasaajalla vielä kuukaudenkin auringonoton jälkeen jos en suojaisi sitä aurinkovoiteilla.

 

 

 

Mikä ihmeen fysikaalinen aurinkosuoja? Aurinkosuojafilttereitä on kahdenlaisia – kemiallisia (eli synteettisiä, ei-luonnonkosmetiikan tuotteita), jotka tunkeutuvat ihon läpi ja muodostavat ns. suojakerroksen joka imee UV-säteilyä itseensä. Fysikaaliset aurinkosuojat (luonnonkosmetiikan puolelta) sisältävät luonnollisia mineraalifilttereitä, jotka heijastavat säteilyn pois ihon pinnalta eivätkä imeydy ihoon. Fysikaaliset aurinkosuojat eivät ole ympäristölle haitallisia, eivätkä ne sisällä kemikaaleja (joiden on sanottu olevan haitallisia jopa hormonitoiminnalle) ja niiden on tutkittu sopivan hyvin myös aivan pienille lapsille. Auringonsäteiltä suojaavat aineet ovat niissä peräisin luonnollisista lähteistä, kuten esimerkiksi maamineraaleista. Ensisijaisesti suosittelenkin valitsemaan aina tällaisen vaihtoehdon, jos mahdollista. Suomen olosuhteissa aurinkosuojavoiteita tosin tulee käytettyä niin vähän, että pääasia kun suojaa ihon millä tahansa tuotteella jos fysikaalista suojaa ei ole saatavissa rantapäivän ajaksi.

 

Näiden fysikaalisten aurinkosuojien ainoana ongelmana on tosin tuo niiden toimintamekanismi, mineraalifilttereiden kertyminen ihon pintaan. Vaikka kuinka kosteutan ihon ennen voiteen levittämistä, kuorin ja pesen sen huolellisesti pois, tällainen aurinkovoide aiheuttaa pieniä epäpuhtauksia. Siksi olen käyttänyt nyt perinteisiä aurinkosuojavoiteita kasvoilleni. Koska haluan välttää mahdollisimman paljon turhia kemikaaleja, alan tosiaan vähentää aurinkosuojavoiteen käyttöä kun iho alkaa tummua ja suosin vartalon iholla kuitenkin enimmäkseen luonnollisia tuotteita. Lapsen ihon kanssa olen nykyään aivan erityisen tarkka, joten hänellä on käytössä nyt vain fysikaalinen aurinkosuoja. Tänä kesänä käytössä ovat Algamariksen ja Whamisan aurinkotuotteet. Vinkatkaa tosiaan teidänkin suosikkeja, myös tavallisten aurinkovoiteiden puolelta.

 

 

 

Onko sitten mitään kikkoja, millä nopeuttaa ruskettumista tai saada pysyvämpi väri? Olen kokeillut luultavasti aivan kaikkea, solariumvoiteista porkkanamehuun. Paras keino pysyvään ja syvään rusketukseen on ihon säännöllinen kuorinta. Ihoa voi kuoria kesällä suihkussa vaikka päivittäin. Kun kuollut pintakerros lähtee pois, iho ruskettuu paremmin ja väri todellakin pysyy eikä irtoa ensimmäiseen karheaan pyyhkeeseen koskiessa. Toki aurinkovoide auttaa kunnon rusketuksen muodostamisessa, sillä se suojaa ihoa palamiselta. Lievästikin palanut iho kuoriutuu ja rusketus lähtee sen mukana hetkessä pois. Spirulina on ainoa ”lisäravinne” joka on tuntunut nopeuttavan ruskettumista, mutta sitäkin saa litkiä kyllä pitkin kesää ja ennaltaehkäisevästikin. Hormonaaliset muutokset vaikuttavat myös ruskettumiseen, sillä esimerkiksi raskausaikana en ruskettunut ollenkaan niin hyvin kuin normaalisti. Ihoni palasi tummumaan takaisin tuohon normaaliin sävyynsä vasta vuosi-pari Micaelin syntymän jälkeen.

 

 

 

Ihoa kannattaa myös kosteuttaa aina auringonoton jälkeen, mielellään ihan tavallisilla vartalovoiteilla, sillä synteettisissä after sun -tuotteissa on usein jopa ihoa kuivattavia ainesosia. Jos käytät vartalovoidetta päivittäin, muista silloin aivan erityisesti huolellinen kuorinta. Toki rusketuksen saa halutessaan myös purkista. Se on ehkä turvallisempi tapa, mutta toisaalta iho rakastaa aurinkoa kun sitä ottaa fiksusti ja turvallisesti. Sääennusteet lupaavat Suomeen aivan uskomattomia kesäkelejä juhannukseksikin, joten aurinkovoide taitaa olla aika ajankohtainen ostos viimeistään nyt. Mä lähden viikonloppuna Espanjan aurinkoon, voi kun tätä lämpöä riittäisi koko heinäkuulle, kun meillä kaikilla on varsinainen kesäloma ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Aiemmin tällä viikolla jo ajatuskin pojan päästämisestä Ruotsin risteilylle tuntui kauhealta, ehdimmehän olla yhdessä Monacosta paluuni jälkeen vain pari päivää. Kävin pikakelauksella mielessäni läpi kaikki huonon äidin ajatukset ja lapsen hylkäämiskokemukset, mutta ei tarvittu kuin nopea kyselytuokio neljävuotiaalta ja mieli muuttui taas valoisammaksi.

 

Äiti, milloin me lähdetään? Äiti, monta yötä pitää vielä nukkua? Äiti, mä niin odotan että pääsen tädin kanssa laivalle! 

 

Tänään vein pikkuisen Olympiaterminaalin eteen ja se lähdön riemu oli aivan käsinkoskeltavaa. Nopeat pusut äidille, tädin ja serkun kanssa riemusta kiljuen, omaa pientä matkalaukkua perässä raahaten, kohti laivaa. Siinä kohtaa ei voi itse olla huono äiti eikä lapsi voi olla muuta kuin äärimmäisen rakastettu ja parhaimmassa mahdollisessa seurassa. Yhtä hymyä itse kukin.

 

 

Jokainen vanhempi varmasti tietää sen olon, kun vie lapsen hoitoon ja lähtee yksin kotiin. Tai kun lapsi jää kotiin hoitoon ja äiti tai iskä lähtee yksin ulos (kutsutaan toisinaan myös voitontanssiksi). On tavallaan hetken aikaa helpottunut – kun ei tarvitse olla ihan niin läsnä ja valveutunut jatkuvasti. Yksin reissatessani rakastan aina ihan erityisesti sitä tunnetta kun minun ei oikeasti tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestäni. Sellainen turha valppaus ja stressi häviävät äkkiä. Siitä nauttii hetken aikaa, mutta äkkiä sitä jo kaipaa pientä höpöttäjää ja mamman viereen kömpijää. On kuitenkin aivan eri asia olla itse reissussa, kuin nyt kun lapsi on reissussa.

 

Ajettiin laivaterminaalista Kämpin spahan. Kolme tuntia vierähti saunassa ja hoidoissa helposti. Kotimatkalla poikettiin Frida’siin syömään, illallinen venyikin yhtäkkiä kolmetuntiseksi maistelumenuksi sekin. Valoisa alkukesän ilta muistutti sinkkuajoista. Treffeistä, jotka eivät koskaan johtaneet mihinkään, myöhään venyneistä juhlista, aikaisista töihin kävellyistä aamuista. Havahduin siitä sitten ajatukseen, että onpa hullua kun me ollaan kaksin. Lähes koko parisuhteemme ajan meitä on nimittäin ollut kolme. Välillä mietin millaista elämä olisi, jos emme olisikaan saaneet tuota pientä haikaran ylläriä. Mitä jos olisimmekin kaksin? Varmasti tavallaan helpompaa, mutta niin paljon tyhjempää. Rakastan tätä vapaa-aikaa, mutta perheen merkitystä ei voi kuvaillakaan. En osaa kaivata parisuhteesta oikeastaan mitään ajasta ennen Micaelin syntymää. Kaikki tapahtui niin nopeasti, hyvä kun tunsimme kunnolla toisiamme. Ehkä sen takia ajatukset ajasta ilman lasta vievätkin niin nopeasti niihin sinkkuvuosiin. Tässä itsekseni illalla keittiönpöydän ääressä istuskellessa mietin, että onpa elämä muuttunut. Välillä se on muuttunut niin paljon, että olen hukannut itseni ja ajatukseni tässä kyydissä. Kannustan kaikkia kyllä lapsen hankkimiseen, mutta ehkä ensin kannattaa olla hetki ihan kahdestaan. Kantapään kautta opittua.

 

Nyt me ollaan koko loppuviikko kaksin. Valtavan siivousoperaation ja kaikkien kodin pikkukremppojen korjaamisen (mulla tulee välillä näitä päiviä että NYT on hoidettava joka ikinen juttu kuntoon) jälkeen huomenna töihin ja sieltä veneelle. Joku sanoi että veneily muuttuu niin paljon hankalammaksi lasten myötä. Mä en tiedä oikeastaan siitäkään yhtään mitään. Ehkä se oli mun onni, tai ehkä osaan sitten arvostaa jatkuvasti helpottuvaa arkea enemmän ja enemmän. Mitä te teette ilman lapsia? 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian