Postaus on toteutettu yhteistyössä Lasten Suuren Lelukirjan ja Indieplacen kanssa

 

 

Varma merkki joulun lähestymisestä oli omassa lapsuudessani aina Lasten Suuren Lelukirjan ilmestyminen. Siitä taiteltiin sivuja, pikku kädet merkkasivat tussilla lemppareita ja lelukirja kädessä haaveiltiin loputtomiin hienoista uutuusleluista, joita ei koskaan päässyt edes näkemään livenä. Olikohan niitä oikeasti olemassa? Kun ensimmäinen Lasten Suuri Lelukirja tipahti postiluukustamme Micaelin ollessa ihan pieni, nostalgia valtasi mielen ja palasin itsekin takaisin siihen lapsuuden käsin kosketeltavaan innostukseen ja malttamattomaan joulun odotukseen. Tänä vuonna olen odottanut jouluvalmistelujen aloittamista kuin pieni lapsi pukin vierailua. Ehkä postista tipahtanut lelukirja oli nyt sen merkki, että on aika vähitellen aloittaa, eikö?

 

 

Micael tietää jo, että Lasten Suuri Lelukirja tulee joka joulu. Kesäversiostakin hän on aina aivan innoissaan, mutta joulukuvasto on se juttu. Voi sitä riemua, kun kotiin tullessa lelukirja oli tipahtanut postiluukusta. Ulkohousut jäivät jalkaan, kun pikkuinen haki vain kynän laatikosta ja selasi kirjaa toista tuntia. Lelukirja onkin suorastaan liimautunut olohuoneen pöytään ja sen sivuista on taiteltu jouluun mennessä lähes joka ikinen. Se on toiminut tärkeänä apuna joulupukille kirjoittaessa, jo viime vuonna pienet kädet taiteilivat lelukirjan avulla oikeita kirjaimia paperille ja kirjoittaja toivoi kovasti, että joulupukki varmasti sitten ymmärtäisi mistä lelusta on kyse.

 

Vaikka olen aina rakastanut joulua, lapsen myötä siitä on tullut entistäkin ihanampaa. Se vilpitön riemu, jännitys ja malttamaton odotus tarttuvat ja kaikki jouluvalmistelut ovat tuplasti kivempia lapsen kanssa. Pian leivotaan piparkakkuja, keitellään riisipuuroa ja koristellaan kuusta. Sen alle tulee kuulemma paljon lahjapaketteja, mutta katsotaan nyt miten kiltisti sitä ollaan jouluun asti.. Ensimmäinen tonttu nähtiin jo kuun puolessa välissä! Tähän kuvissa näkyvään koriin hän haluaa usein rakentaa itselleen majan, ja siellä onkin selattu lelukirjaa monena iltana ja aikaisena aamuna.

 

 

Tänä vuonna lelukirjassa on ollut kivoja väritystehtäviä, labyrintteja ja muutakin puuhaa kuin pelkkien lelujen kuvia. Lelukirja säilyy ainakin meillä jouluun asti, sillä lapsi jaksaa selata sitä ja puuhailla sen parissa pitkään. Jos lelukirjan kanssa käy kuten meillä, eli joka ikinen sivu on täynnä piirustuksia ja rukseja, omia suosikkileluja voi valita yhdessä aikuisen kanssa Lasten Suuren Lelukirjan verkkosivuilta ja tallentaa ne toivelistalle. Toivelistan avulla on aikuisen ehkä helpompi lähteä sinne jouluostoksille, kuin sen ihanan pienillä harakanvarpailla (♥) koristellun Joulupukille kirjoitetun kirjeen kanssa.

 

 

Tänä vuonna Lasten Suuri Lelukirja jaetaan koteihin viikolla 44. Eli ensi viikolla pienille joulun odottajille on luvassa mieluista postia. Lelukirja on klassikko ja siitä on tullut ainakin meille ihana perinne, kun voidaan yhdessä selata sivuja ja toiveleluja Micaelin kanssa. Marraskuu onkin aikaa vielä miettiä ja harkita tarkoin lahjatoiveita, sitten perinteisesti kuun viimeisenä päivänä kirjoitetaan yhdessä joulupukille ja yritetään pysyä mahdollisimman kiltteinä. Lelukirjan kolahdus postiluukusta on myös merkki siitä, että viimeistään nyt tontut liikkuvat ja tarkkailevat lasten käyttäytymistä.

 

 

Joulun odotuksesta tekee ihanaa juuri tällaiset yhteiset kotona vietetyt hetket. Pieni askartelee kirjansa parissa ja haaveilee joululahjoista, ja käyttäytyy samalla superhyvin kun haluaa jonkin tietyn lelun sieltä kirjan sivuilta.. Meillä muuten ainakin tällaiset erilaiset majat ja niissä hengailu ovat nykyään ihan lempparijuttuja. Tonttuja katsellaan ikkunasta ja lelukirjaa selaillaan siellä vaikka kuinka pitkään. Hyvä vinkki esimerkiksi joulun leipomis- ja ruoanlaittohetkiä varten, jos pienet kädet eivät malta pysyä poissa keittiöstä. Lelukirja käteen ja haavematkalle. Nyt kun talviaika on koittanut ja marraskuu vaihtuu jo ensi viikolla, voi kai jo vähitellen toivottaa  tunnelmallista joulun odotusta ja iloa loppuvuoteen pimeydestä huolimatta ♥

 

PS. Muistakaa käydä täyttämässä omat lahjatoiveet Lasten Suuren Lelukirjan toivelistalle!

 

Yhteistyössä: Lasten Suuri Lelukirja &

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Mikä ihana idea sateisen illan iloksi, yhteistä askartelua lapsen kanssa syksyisellä teemalla. Nimittäin tänään meillä valmistui taas yksi kurpitsalyhty luistelutreenien jälkeen..

 

 

Halloween lähestyy ja joka ilta on yhä aiemmin pimeää. Nyt on ollut parina päivänä niin hämärää ja harmaata, että tuntuukin, kuin päivä ei olisi alkanut ollenkaan. Juuri ennen ensimmäisten joulukoristeiden kaivamista kaapista monet koristelevatkin kotia Halloween-teemalla. Taidan ehkä itsekin kaivaa muutamat hämähäkit, luurangot ja seitit varastosta tähän loppukuun ajaksi, marraskuun alusta sitten sisustus on yhtä joulua.. Kurpitsalyhty on ihana piristys ja helppo tapa tuoda Halloweenia kotiin ilman sen kummempia koristeita. Se antaa kauniisti valoa ja kurpitselyhdyn tekeminen on hauskaa puuhaa vaikka yhdessä lasten kanssa. Lapsia tosin kannattaa pyytää vain avustajaksi, kurpitsalyhty vaatii sen verran teräviä veitsiä, että pienet kädet kannattaa pitää kaukana. Micaelin suosikkikohta lyhdyn teossa onkin aina kurpitsan tyhjennys sekä kynttilän puhaltaminen.

 

 

 

Kurpitsalyhty valmistuu hetkessä. Leikkaa isolla veitsellä ensin kurpitsa sen yläosasta kokonaan auki. Tyhjennä kurpitsa isolla lusikalla, ja jos haluat, voit käyttää kurpitsan ”lihan” ruoanlaitossa, kurpitsakeitto on ihanaa. Hifistelijä paahtaa siemenetkin uunissa. Minä en. Jos haluat suunnitella kurpitsan kasvot etukäteen (kannattaa ainakin ensimmäisellä kerralla) piirrä ne esimerkiksi ohuella tussilla tai kuulakärkikynällä kurpitsan pintaan. Leikkaa silmät, nenä ja suu irti terävällä, kapealla veitsellä. Jos haluat kurpitsalyhdyn kestävän pitkään hyvänä, huuhtele kurpitsan sisäpuoli etikalla. Kun naama on valmis, aseta lyhdyn sisään tuikku, laita yläosa takaisin kanneksi ja niin kurpitsalyhty piristää pimeitä iltoja ilkikurisesti hymyillen. Happy Halloween!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Lasten aivoissa käy melkoinen vilske. Joka päivä opitaan jotain uutta ja samalla pienen mieltä kuormittavat aikuisten ihmeelliset vaatimukset ja säännöt, älylaitteet ja aktiiviset leikit. Yhä useammalle lapselle rauhoittuminen on vaikeaa ja juuri se olisi pienelle aktiiviselle lapselle tärkeää. Oma vilkas ja energinen lapseni osaa onneksi tavallisissa koti- ja arkiolosuhteissa rauhoittua hyvin mutta joskus on päiviä, jolloin vilkkaus ja energia tuntuvat jäävän päälle. Silloin unikaan ei tule niin helposti kuin yleensä. Kysyin Miksulta, haluaisiko hän kokeilla millaista lasten meditaatio on. Tietoista mielen rauhoittamista mielikuvaharjoituksilla ja kuuntelulla. Miksu on vilkas, mutta herkkä pieni poika ja ajattelin että tällainen lasten meditaatio voisi olla juuri hänelle sopiva keino rauhoittua aina silloin tällöin. Toisinaan Micael joogaa seuranani kotona ja yritän välillä kertoa hänelle kehon ja mielen yhteydestä sekä rauhallisen, tietoisen hengityksen merkityksestä. Ihanasti hän jaksaa kuunnella ♥

 

Löysin googlaillessani kivan meditaatioharjoituksen, jonka kirjoitin ylös ja nyt tähän postauksen loppuun. Löydät sen myös täältä. Se sopii illalla tehtäväksi rauhoittumisharjoitukseksi pikkuisille ja auttaa myös nukahtamaan. Kannattaa tosiaan soveltaa lauseita ja sanoja vähän sille ”kielelle” mitä lapsen kanssa puhutaan, niin lapsesta ei tunnu kummalliselta kun yhtäkkiä höpötetään ihmeellistä kirjakieltä. Jos meditaatiota ei halua tehdä nukkumaanmenoaikaan tai lapsi saa vielä illalla kuunnella tai katsella älylaitteita, Youtubesta löytyy aivan ihana meditaatiokanava Kuparikettu. Siellä on todella ihania meditaatioita myös aikuisille, mutta aivan erityisesti pidän Kupariketun meditaatioista lapsille. Ja niin piti myös Micael. En olisi uskonut, kuinka rauhassa hän jaksaakaan kuunnella ja keskittyä kuulemaansa. Pieni rauhoittui silminnähden ja oli hienoa huomata, että hän voi tästä saada keinoja itselleen tulevaisuudessakin. Kehittyvässä ja hektisessä maailmassa tarvitaan keinoja rauhoittumiseen ja itsetutkiskeluun. (Aikuisten) meditaation on todettu muuttavan aivotoimintaa ja onkin havaittu, että säännöllisesti meditoivien aivokuori on poimuttuneempi, eli aivot käsittelevät tietoa normaalia paremmin. Meditaatio lepuuttaa aivoja ja tehostaa niiden palautumista. Voi, kuinka tärkeää tämä on lapselle ja nuorellekin, eikä vain meille kiireen kiusaamille aikuisille. Lasten ja nuorten kohdalla kyse on ikään kuin mielikuvitusmatkasta ja keinoista rentoutua. Pieni lapsi ei välttämättä aina malta istua tai maata paikallaan, mutta se on täysin normaalia. Älä siis luovuta ensimmäisellä kerralla, huomenna voi olla jo paljon parempi päivä.

 

Rentoutusharjoitus/meditaatio lapselle

 

Käy makuulle selälleen.

Sulje silmät.

Voit laittaa unikaverin tai kädet vatsan päälle ja tuntea, kuinka vatsa liikkuu.

Tunne, kuinka hengitys saa vatsan nousemaan ja laskemaan.

Ole rauhassa, kuin kuu öisellä taivaalla.

Ole yhtä hiljaa kuin metsässä nukkuva jänis.

Huomaa, että kätesi ovat painavat ja rauhalliset kuin kuusen oksat.

Jokainen sormi on aivan hiljainen.

Jalat ovat painavat kuin suuret kivet.

Huomaa, miten unen ja rauhallisuuden viitta laskeutuu kehon päälle.

Viisas pöllö kuiskaa sinulle:

”Tässä on hyvä ja turvallinen olla. Nuku sinä, minä vartioin sinua.”

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian