Enpä olisi ajatellut, kun joskus vannoin maksavani vaikka vähän enemmän lapsettomista lennoista, että vielä joskus kirjoittelen lapsen kanssa matkustamisesta. Niin ne ajatukset muuttuvat. Jos olet lapseton, toivon sinulle huimasti kärsivällisyyttä ja myötätuntoa – ehkä olet joskus itse matkustamassa pienen lapsen kanssa ja jos et, muista ettei kukaan vanhempi halua lapsensa kiukuttelevan tai käyttäytyvän huonosti ja yrittää varmasti tehdä kaikkensa tämän estämiseksi. Aina se ei onnistu. Lapsen kanssa matkustaminen on joka kerta erilaista ja lähes aina tulee jotain odottamatonta eteen.

Suositun postaukseni vauvan kanssa matkustamisesta tai pikemminkin lentämisestä voit lukea täältä! Tämän postauksen olen kirjoittanut lähinnä pikkulapsi-ikäisen kanssa reissaamisesta, kun lapsi istuu jo omalla paikallaan koneessa ja liikkuu. Tuo nimittäin vähän lisähaastetta reissaamiseen..

Matkaa varattaessa valitse matkakohde huolella. Periaatteessa lapsen kanssa voi matkustaa kaikkialle, mutta itse säästäisin kohteet joissa on paljon korkeuseroja, paljon liikkumista muutenkin ja etenkin kävellen kierrettäviä paikkoja, myöhemmille ikävuosille. Voit toki itse olla hyvinkin kiinnostunut historiallisista nähtävyyksistä, mutta pikkulapsi ei. Oma poikani ei viihtyisi hetkeäkään edes Helsingin ydinkeskustassa, joten kaupunkilomat ovat meillä vain aikuisten reissuja. Tottakai lapsi on hyvä totuttaa joskus tylsiinkin paikkoihin ja kaupungilla liikkumiseen, mutta mielestäni loma ei ole oikea paikka siihen. Jos suuntaat lämpimään maahan, lapset rakastavat uida.

Ranta ei kuitenkaan aina ole paras mahdollinen paikka, sillä esimerkiksi juuri Espanjassa monilla rannoilla hiekka on kesällä tulikuumaa. Valitse siis rantakin huolella tai huolehdi uima-altaan läheisyydestä. Beachclubeille voi usein mennä sesonkiaikojen ulkopuolella lasten kanssa, mutta kannattaa selvittää paikan luonne etukäteen. Marbellassa hyvänä esimerkkinä suosikkipaikkani Puro Beach, joka on lapsillekin aivan ihana. Elokuussa lapset eivät pääse altaaseen, mutta muuten ovat tervetulleita. Vastaavasti taas aikuisille suunnattuun Ocean Clubiin ei tulisi mieleenkään mennä lasten kanssa vaikka paikka muuten mukava onkin. Tripadvisor on hyvä apu tässä, jos matkakohde on vieras.

Lentäminen on joko tosi hauskaa ja mielenkiintoista tai vaihtoehtoisesti aivan horroria. 1-2 ikävuoden välillä lentäminen oli todella haasteellista. Micael ei jaksanut pysyä paikallaan vaan halusi liikkua kokoajan. Siitä aikakaudesta jäi sellainen selviytymismoodi päälle, että edelleen varaan matkoille valtavat määrät viihdykkeitä ja varaudun aina pahimpaan. Juuri pikkulapsivaiheessa kannattaa kiinnittää aivan erityisesti huomiota lennon ajankohtaan. Yölennot olisivat ihania, sillä lapsi on niin väsynyt että nukahtaa takuulla. Toki normaalin uniajan mentyä ohi lapsi voi olla jonkin aikaa ylivilkas, mutta en tiedä kyllä ketään joka olisi läpi yön valvonut. Väsytän omani aina mahdollisimman hyvin ennen lentoa. Talvella Thaimaan 11 tunnin lento lähti klo 17, joten pyysin päiväkodissa jättämään päiväunet väliin. Lapsi nukahti hyvin pian ja nukkui seuraavaan aamuun asti kun kone laskeutui Bangkokiin.

Lennolle kannattaa pakata paljon viihdykettä, kuten uusia leluja joista lapsi jaksaa innostua, piirustus- ja väritysjuttuja, kirjoja sekä perustarvikkeet kuten maidot, tuttipullot, tutit, puhdistusliinat ja tarpeeksi vaippoja. Hyvä määrä vaipoille on vähän yläkanttiin, riittää sitten perilläkin vähän aikaa. Maitoa ja lastenruokia saa viedä koneeseen ihan rajattoman määrän kunhan ne ovat avaamattomissa pakkauksissa. Taaperoikäisenkin kannattaa juoda jotain nousun ja laskun aikana korvakivun ehkäisemiseksi. Muista myös lääkkeet ja erityisesti puuduttavat korvatipat ennaltaehkäisevänä helpotuskeinona. Orodropsit pelastavat edelleen meidän jokaisen lennon. Nenä-Frida on mukana aina, lentokoneessa nenä vuotaa kuivasta ilmasta johtuen usein.

Mukavat matkustusvaatteet ja varavaatteet ovat ihan must have -juttuja. Micael matkustaa yleensä ohuissa leggingstyyppisissä trikoissa ja trikoopaidassa, vaihtarina samanlaiset sekä t-paita. Pitkille yölennoille otan myös yöpuvun ja tietysti unilelun. En lentäisi myöskään enää yhtään väliä ilman iPadia. Netflixistä ja Viaplaysta saa ladattua offline -tilaan sarjoja 30 päivän ajaksi, niissä ei kannata säästellä. Pakkaa väljästi ja sellaiseen laukkuun, josta kaikki tarvittava löytyy helposti. Lapselle voi ostaa myös oman matkalaukun tai pienen repun, jota hän usein mielellään kantaa tai työntelee lentokentällä.

Ruokailu lapsi voi vierastaa uusia makuja, mutta itse en ole lähtenyt koskaan raahaamaan Suomesta mitään ruokia mukaan muuta kuin lentomatkalle. Ennemmin tai myöhemmin lapsi kyllä syö, eivät ne nälkään ole lomaillessa kuolleet. Ravintoloissa ulkomailla on ollut tähän asti kaikkialla paljon mukavampaa ruokailla kuin Suomessa. Listoilla on usein niitä ranskalaisia ja nakkeja, mutta kannattaa kysyä ihan vaikka lapsen lempiruokaa – olemme usein saaneet perunamuusia ja kalaa kun olemme vain pyytäneet. Jos lapsi syö vielä soseita, isoista supermarketeista löytyy usein hyviä luomuvaihtoehtoja. Monet hotellit ja ravintolat tekevät niitä myös pyynnöstä ja jos esimerkiksi vuokraat asunnon, sinne saa ostettua halvalla blenderin jos sitä ei ole valmiina.

Lasten tarvikkeita kuten vaippoja, äidinmaidonkorviketta tai vaikka uimakellukkeita en raahaisi mukana, niitä saa rantakohteista ihan kaikkialta. Balilta oli vähän vaikeuksia löytää maistuvaa korviketta, mutta kyllä sellainen vaniljaesanssikin upposi lopulta. Lasten lääkkeitä saa myös kaikkialta apteekeista, joten niitäkin voi varata vain lentomatkojen tarpeisiin. Ainut asia, mitä en ole löytänyt läheskään kaikkialta, ovat uimavaipat. Olin niin tottunut että niitä sai Espanjasta lähes kaikkialta, että Thaimaassa ihan hämmästyin kun niitä ei myyty missään. Vaatteitakin olemme usein ostaneet vasta periltä, kun monesti ne mukana raahatut shortsit ja t-paidat ovat olleetkin pieniä. Crocsit ovat muuten lasten lomakenkinä ihan ykköset. Suihkutettava aurinkorasva on rantalomalle myös todella hyvä nimenomaan suojakertoimella 50. Sitä tahmeaa tahnaa on suorastaan mahdoton levittää vilkkaan lapsen ihoon tasaisesti.

Turvaistuin, rattaat ja matkasänky ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Micael ei käytä enää rattaita ollenkaan, joten se riesa on onneksi pois laskuista. Toki rattaissa istuskelu oli ihanan helppoa ja liikkuminen huomattavasti nopeampaa. Jos ostaisin nyt matkarattaat, ne olisivat ehdottomasti YoYot, jotka saa ottaa lentokoneeseen käsimatkatavarana ihan jokaiselle lennolle. Aivan ässät, harmi ettei niitä saanut silloin kun Micael oli pieni. Turvaistuimen olen vienyt lentokoneessa vain kerran, Suomesta Espanjan autoomme. Sen mukana raahaaminen on mielestäni vaivan arvoista ainoastaan silloin, jos perillä kohteessa on esimerkiksi vuokra-auto jossa istuin voi olla kokoajan. Maailmalla takseissa on todella huonosti turvaistuimia ja vuokra-autojen istuinvuokrat ovat yllättävän kalliita. Lasten matkustaminen on usein paljon turvattomampaa kuin kotona Suomessa. Tähän en ole keksinyt mitään fiksua ratkaisua, isokokoisen istuimen mukana raahaaminen muualla kuin omassa autossa on vain liian työlästä. Vinkkejä?

Turvaistuin, turvakaukalo sekä matkarattaat menevät tietysti lennolla aina maksutta. Toiset lentoyhtiöt saattavat kuitenkin laskea nämä lapsen matkatavaraksi, joten käytännöt kannattaa selvittää ja tarvittaessa maksaa etukäteen niin pääsee paljon edullisemmin. Matkasängyistä olen kuullut myös paljon hyvää. Monet menevät todella pieneen tilaan ja ovat näppäriä viedä mökin ja mummolan lisäksi ulkomaillekin. Olemme itse saaneet aina hotellista lapselle oman sängyn ja Espanjassa hän nukkuukin omassa huoneessaan. Säästyin siis matkasängyn ostolta ja mukana kantamiselta, mutta näistä on tosiaan paljon hyviä kokemuksia joten sängyn mukana raahaaminen ei välttämättä ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Vinkkinä voin sanoa, että monet tuttavieni lapsista viihtyvät Koo-di matkasängyssä reissuillansa!

Kaikkein tärkein on tietenkin se asenne. Voi kuulostaa ihan lässynlää kyllä mä tiedän -jutulta, mutta se ratkaisee todella paljon. Huolehdi itsesi kohdalla ensisijaisesti riittävästä unensaannista ja säännöllisestä syömisestä ja muista rento ja vähän huoleton lomafiilis. Olet lähdössä lomalle, sehän ei ole missään nimessä stressin ja kiukun aihe. Monet kerrat lentokentällä, koneessa ja perillä kiukutelleena tiedän, ettei se todellakaan ole sen arvoista. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta heidän normaalia energistä käytöstään ei tarvitse pyydellä keneltäkään anteeksi. Ota pikkulapsen kanssa matkustaminen joka kerta jokaisessa ikävaiheessa kokemuksen kannalta.

Ikimuistoisia ja ilontäyteisiä matkoja!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Eilen kävellessäni ruokakauppaan parkkihallista vastaan tuli kolmihenkinen perhe. Selvästi ylipainoinen äiti söi kävellessään jäätelöä, isä seurasi perässä ja viimeisenä käveli lapsi. Lihava lapsi. Lapsen kädessä samanlainen jäätelö kuin äidilläkin. Kiinnitän usein huomiota ylipainoisiin ihmisiin terveyssyistä. Ylipaino on niin merkittävä terveysriski. Ulkonäöllisesti paino ei merkitse minulle yhtään mitään, pääasia että viihtyy kropassaan. Lähipiiriini kuuluu niin ali- kuin ylipainoisiakin ja heistä jokainen on minulle aivan samalla viivalla. Onkin inhottavaa, että kun kritisoin ylipainoisia, saan niskaani lokaa siitä, etten hyväksyisi heitä nimenomaan ulkonäkösyiden takia koska se ei todellakaan pidä paikkaansa.

Lihava lapsi saa minut kuitenkin suuttumaan. Nimenomaan lapsen vanhemmille. Kukaan ei synny lihavaksi, ei kukaan. Geeneihin voi aina vedota ja toiset lihovat helpommin, mutta itsestään lapsesta ei tule ylipainoista. Vanhempina olemme vastuussa siitä, mitä heille syötämme. Nirsolle ei ehkä kelpaa kaikki ruoka, mutta yleensä nirsot lapset ovat pikemminkin alipainoisia. Jos totutat lapsen nakkeihin ja ranskalaisiin sekä makeisiin jälkiruokiin, ei terveellinen ruoka todennäköisesti kelpaakaan. Ja kuka lapselle näyttää esimerkkiä? Sinä itse, vanhempi. Miksei kauppareissun jälkeen voisi napata vaikka banaania tai raakapatukkaa sen jäätelön tai suklaan sijaan? Haluaisin kuulla yhdenkin hyvän syyn.

Ylipaino ei tee hyvää aikuiselle, mutta ei myöskään lapselle. Ylipainoinen lapsi on paljon suuremmalla todennäköisyydellä ylipainoinen myös aikuisenakin. Ylipainon negatiiviset terveysvaikutukset voivat näkyä jo alle 10-vuotiaillakin. Kun terveelliset ruokailutottumukset ja liikunnallisen elämäntavan opettaa jo alusta asti, se kantaa pitkälle. Asioista pitäisi varmasti osata kertoa nätisti ja ohjata vanhempia oikeaan suuntaan, mutta ikävä kyllä tuntuu, että moni lihava lapsi omistaa vain laiskat ja välinpitämättömät vanhemmat. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämäntapoja, oli sitten lapsi tai aikuinen. Siihen tarvitsee joskus ulkopuolista apua, mutta sitä saa varmasti meiltä kaikilta.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Ihan ensimmäisenä, oikein hyvää äitienpäivää sinulle Äiti. Olitpa sitten yhden tai yhdentoista lapsen, elävän tai kuolleen, äiti. Tämä äärimmäisen surullinen maininta siksi, että tuttavapiirissä on ollut kuluneen vuoden aikana jopa useampi hyvin ikävä uutinen. Äiti on äiti, oli hänen lapsensa sitten ihan missä tahansa. Joku on äiti tahtomattaan, toisen suurin haave on joskus olla äiti. Toiset pystyvät siihen helposti, toiset eivät kovasta yrittämisestä huolimatta koskaan.

Oman elämäni hienoin asia on olla äiti ja rakastan omaa äitiäni niin paljon, etteivät mitkään sanat paperilla eikä sanottunakaan riitä sitä kuvailemaan. Äidinrakkaus tai rakkaus omaa äitiä kohtaan eivät ole itsestäänselvyyksiä, joten olen molemmista hyvin kiitollinen ihan joka ikinen päivä. Äiti, tiedät myös, että olet oman lapseni kanssa elämäni tärkein ihminen, kun edelleen kiukuttelen sinulle. Olet vain niin läheinen ja aivan äärimmäisen rakas. Olen vain perinyt lyhyen pinnan ja äkkipikaisuuden siltä mieheltä, kenen kanssa minut olet tehnyt.

Tänään, äitienpäivänä, halusin kirjoittaa aiheesta vähän erilaisen postauksen. Voisin kehua omaa äitiäni ja analysoida äitisuhdettani varmasti useamman postauksen verran, mutta nyt tuli olo, että haluan kirjoittaa tänään jotain muuta. Kuten kirjoitin yllä, elämäni hienoin asia on olla äiti. Äiti tuolle pienelle, mutta nyt jo niin isolle pojalleni. Äitiys on muuttanut ajatusmaailmaani hyvin paljon ja tuonut siihen paljon uusia ulottuvuuksia. Olen pohtinut paljon myös omaa äitisuhdettani, joka vaikuttaa paljon suhteeseeni omaan lapseeni.

Äitiyden tarkoitus ei ole, että olet maailman paras äiti. Sen tarkoitus on antaa eväitä lapsen elämään, rohkeutta ja kannustusta, sekä valtavasti rakkautta. Äitiyden tarkoituksena on opettaa, ettei mikään ole mahdotonta ja että omia unelmiaan täytyy seurata aina. Äidin tärkeimpiä tehtäviä on tutustuttaa lapsi hänen omaan mieleensä ja ajatuksiinsa sekä opettaa, että ne ovat kaikkine hankaluuksineen kuitenkin hyväksyttyjä. Äiti ei aina ymmärrä, miksi joku asia menee tietyllä tavalla, mutta sekin on hyväksyttävä. Et voi kontrolloida lastasi, mutta voit aina ohjata häntä oikeaan suuntaan.

Mitä enemmän luen äitisuhteesta, sitä enemmän olen niitä pohtinut. Omaa äitisuhdetta kannattaakin ajatella. Mitä siinä on sellaista, mitä haluaisit tehdä samoin myös oman lapsesi kohdalla? Missä asioissa toimisit toisin?

Olen itse niin erilainen ihminen kuin äitini, että olen myös äitinä erilainen. En voi kuitenkaan kuin ihailla sitä, miten hän on lähes yksin kasvattanut minusta ja veljestäni ihan fiksuja ja tervejärkisiä aikuisia. Millainen minä itse sitten olen äitinä? Minulle on aivan erityisen tärkeää, että meillä saa ja pitää näyttää tunteensa. Joka päivä pitää sanoa rakastavansa, täytyy halata ja pussata. Yritän sanoittaa lapseni tunteita ja kertoa, että ne kaikki ovat oikein hyväksyttyjä. Niitä täytyy vain oppia ymmärtämään. Olen oikeasti aika rento ja huumorintajuinen äiti ja meillä nauretaan joka päivä ihan hassuja juttuja. Mikään ei ole liian vakavaa! Nykyään huomaan pitäväni myös yllättävänkin tiukkaa kuria, tosin johtuen ehkä uhmaiästä ja siitä, että haluan kovasti ohjata lastani tiettyyn suuntaan hänen elämässään. Tiedän kuitenkin, että myöhemmin hän tekee itse omat valintansa. Voin ainoastaan yrittää vaikuttaa niihin ja senkin haluan tehdä rakastavasti ja lempeästi, lasta ymmärtäen.

Kuuntelin kerran brunssilla, kuinka varsin fiini perheenäiti pakotti teini-ikäisen tyttärensä pianotunnille. Tytär olisi vain halunnut ystävänsä kanssa uimahalliin. Minua suorastaan suututti ja olisi tehnyt mieli jopa puuttua tilanteeseen. Tuo äiti oli selvästi hyvin voimakas persoona ja yritti asettaa lasteen tiettyyn muottiin. Sekin on tietysti osoitus rakkaudesta, mutta asian voisi tehdä ehkä myös toisin. ”Äiti toivoisi, että jatkaisit pianonsoittoa, sillä olet siinä lahjakas ja voisit menestyä.. Voisitteko mennä uimaan ennen tai jälkeen pianotunnin?” Toimisi ehkä paremmin?

En varmasti tule tekemään enää lisää lapsia, mutta toivon jo nyt kovasti, että saisin vielä joskus, jonakin päivänä lapsenlapsia. En voi ymmärtää itsekästä ajattelutapaa, että sitten kun omat lapset ovat aikuisia, on työ heidän kanssaan tehty ja oma elämä voi alkaa. On varmasti hienoa alkaa elää taas omaa elämää ikään kuin uudelleen, mutta juuri siinä tapahtuu se virhe. Se oma elämä kun on läsnä joka ikinen päivä lastenkin kanssa. Miksi pitäisi alkaa enää sitä uudelleen? Elämä ei lopu pikkulapsiin. Liian uhrautuva äiti tekee lapsilleen pikemminkin hallaa. Olen todella kiitollinen, että saan usein lapseni hoitoon ja voin elää elämääni myös muutenkin kuin jatkuvasti siinä läsnäolevan äidin roolissa. Se aika, kun lapset ovat pieniä on kuitenkin iän kannalta usein hyvin tärkeää aikaa. Työelämän, sosiaalisten suhteiden luomisen ja esimerkiksi verkostoitumisen kannalta. Koen, että kun olen itse saanut elää äitinäkin niin paljon, kannan tietysti huolen ja vastuun esimerkiksi oman äitini hoitamisesta ja tukemisesta jos hän joskus tarvitsee apua. Ja jos saan joskus olla niin suunnattoman onnekas, että olen isovanhempi, koen että erityisesti silloin on aika auttaa. Ottaa lapsenlapsia hoitoon aina kun mahdollista ja auttaa aikuistakin lasta kaikin keinoin. Äitiys ei lopu lapsen itsenäistymiseen, se pitäisi jokaisen lasta hankkivan ymmärtää. Lapsi tarvitsee äitiään aikuisenakin.

Vielä ihan suunnaton kiitos omalle äidilleni ja molemmille isoäideilleni siitä uskomattomast työstä, jonka olette tehneet. Vietän kolmatta äitienpäivääni täällä Espanjassa niin en valitettavasti pääse kyläilemään, mutta soitan heille kaikille toivottaakseni hyvää äitienpäivää.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian