Micael ilmoitti viime viikolla, että haluaa aloittaa pikkulasten minitenniksen sillä kaveritkin käyvät jo 2-4 vuotiaiden alkeistunnilla. Heti kotiin päästyäni aloin googlettaa ryhmiin ilmoittautumista. Samalla pohdin muita tulevia harrastuksia. Mahdollisesti jääkiekkoa, kartingia, golfia.. Ihan mieletöntä että lapsi harrastaa. Samainen 2v 8kk ikäinen lapseni on matkustanut elämänsä aikana enemmän kuin moni aikuinen ja odottaa taas ensi viikon minilomaa Espanjaan. Työntelee omaa matkalaukkuaan huoneessaan ja sovittelee uikkareita. Iltakylvyt ovat nyt lämpiminä iltoina vaihtuneet ulkoporealtaassa polskimiseen. Ja tämä meille itsestäänselvyys ei ole toisille lapsille koskaan mahdollista. Lasten eriarvoisuus on asia, jota en oikein koskaan ole tullut aiemmin ajatelleeksi. En ennen omani syntymää. Se on niin sydäntä särkevää, että haluan nostaa sitä esille. Pienetkin muutokset ovat hyvästä.

Lasten eriarvoisuus näyttäytyy toki monin tavoin. Se voi näkyä esimerkiksi eriarvoisuutena kohtelussa sisarusten välillä tai muissa ihmissuhteissa. Keskityn tässä postauksessa enemmänkin lasten taloudelliseen eriarvoisuuteen, kuitenkaan unohtamatta muita hetkiä, jolloin eriarvoisuus voi lapsen elämässä näyttäytyä.

Lapsi ei saa valita. Hän ei saa valita missä asuu, millaisen kasvatuksen saa, tai mihin häntä kannustetaan. Lapsi haluaa ehkä harrastaa, mutta perheellä ei olekaan harrastukseen varaa. On niin sydäntä raastavaa, kun pieni ja lahjakas ihmisen alku ei pääse toteuttamaan itseään rahanpuutteen takia. Aikuisten kesken ymmärrän eriarvoisuutta paljon paremmin. Monet asiat ovat kiinni omista valinnoistamme. Käytkö töissä vai haetko helpomman rahan sosiaalitoimistosta? Jokainen meistä voi kouluttautua tai perustaa vaikka yrityksen ja sitä kautta päästä mahdollisesti kiinni parempaan elämään. Parempi elämä ei tarkoita kuitenkaan rikkaampaa elämää. Ei aikuisilla eikä lapsilla. Hyvä elämä on tasapainoinen, turvallinen ja täynnä rakkautta. Rakkaus kun voi puuttua sieltä rikkaasta perheestä kokonaan, mutta sieltä kaupungin vuokra-asunnosta sitä saattaa löytyä yllin kyllin.

On kuitenkin totta, että lapsi maksaa. Ja ilman rahaa lapsen elämä voi todellakin olla rajoittuneempaa. Hyvästä päiväkodista ja koulusta voi saada hyvät eväät tulevaisuudelle, mutta niitä ei saada ilmaiseksi. Eriarvoisuus ei poistu maailmasta koskaan, mutta lasten kohdalla se tuntuu korostuvan. Oletteko ajatelleet, että meillä kaikilla on mahdollisuus samanlaiseen koulutukseen ja esimerkiksi yrityksen perustamiseen? Kuitenkin vähän heikommista lähtökohdista tulevan lapsen voi olla tulevaisuudessa vaikeampi hakeutua esimerkiksi korkeakouluihin tai saada alkupääomaa yritykselleen. Tämä on niin surullista. Sosiaaliluokat periytyvät Suomessakin usein.

Jos vain keksisin, miten auttaisin, tekisin sen. Antaisin jokaiselle pikkuiselle mahdollisuuden harrastaa, matkustaa, päästä hyvään päiväkotiin ja saada sylin täydeltä rakkautta joka ikinen päivä. Onneksi on olemassa hyväntekeväisyysjärjestöjä jotka tekevät töitä tämän aiheen puolesta. Kuitenkin tärkeimmän työn teemme me aikuiset. Minusta jokaisen vanhemman velvollisuus on asettaa lapsi aina etusijalle. Tehdä kaikkensa, että lapsi saa ehjät ja puhtaat vaatteet, tinkiä omista menoistaan lapsen harrastuksen tähden ja kannustaa kouluttautumaan ja tekemään töitä. Ne eivät automaattisesti tuo onnea, mutta ne helpottavat lapsen elämää ja ovat takeita todennäköisesti lupaavammasta tulevaisuudesta. Kaikkein tärkeimpänä tehtävänä on kuitenkin jakaa niille pienille ihmisille rakkautta, asettaa rajoja ja huolehtia heistä elämämme loppuun asti.

Jos tähän ei ole valmis, kannattaa lapsi ehkä jättää tekemättä.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

Lue lisää aiheesta..

Eriarvoisuus korostuu juhlapyhinä, erityisesti jouluna

Tee jotain oikeasti hyvää


Ensimmäisen vuoden, kaksikin, oli todella helppo jättää lapsi hoitoon. Tiedättehän te äidit sen tunteen, kun huokaiset helpotuksesta istuessasi autoon yksin. Vapaa viikonloppu edessä ja vastuullasi korkeintaan sinä itse. Kannat huolta lähinnä sen hoitajan jaksamisesta. Ai mikä ikävä? Kuitenkin kun lapsi tulee hoidosta, on ihana taas nähdä ja jatkaa sitä omaa arkea.

Oikeastaan tiesin jo raskausaikana olevani parempi äiti vasta sitten, kun lapseni on vähän vanhempi. Kiinnyin poikaani vähän myöhässä, osittain varmasti sektion takia, osittain ihan vain siksi, että en koskaan kokenut mitään vauvakuumetta ja hinkunut äidiksi. Toki oma lapsi on aina ollut maailman ihanin ja tärkein olento koko maailmassa, mutta vasta viimeisen vuoden aikana olen kiintynyt häneen ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. Yksi suurimmista merkeistä on ollut ikävä.

Siinä missä ennen vietin surutta viikon pois kotoa, kaipaan Micaelia nyt jo ensimmäisenä iltana. Annan hänet toki aina hoitoon jos pyydetään, se on lapsellekin hyväksi, mutta joka kerta lähdön jälkeen on aina yhtä tyhjä olo. Tukiverkkomme on ainutlaatuinen ja tiedän tarvitsevani paljon omaa aikaa. Ikävä on silti yllättänyt. Suunnittelimme (tai siis minä suunnittelin, hah..) jotain reissua kahdestaan loppuvuodeksi. Ehkä New York? Vai pitäisikö silti lähteä pikaisesti johonkin aurinkoon ennen talvilomaa? ”Tulee kyl ihan kauhea ikävä Micaelia, pitäiskö se ottaa mukaan?” todettiin melkein yhteen ääneen. Viime viikonloppuna Levillä aikuisten reissulla ensimmäiset kaksi päivää vain ahdisti, nimittäin pienen pojan poissaolo. Mökille viime kuussa unohtunut panda nukkui kainalossani joka yö ja vähän väliä katselin kuvia ja videoita pojastani.

En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miten joku ei raaski jättää lasta hoitoon. Nyt ymmärrän sen paremmin kuin hyvin. Äidin rakkaus korostui myös tällä viikolla maatessani sohvalla vatsatautipotilaan vieressä. Siinä sitä oksennuksen hajuista päätä paijatessani tunsin vain pakahtuvani rakkaudesta. Äsken maailman paras täti haki pikkuisen vähän etukäteen vapun viettoon. Koti on nyt niin tyhjä.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Huomaan aika ajoin löytäväni keskusteluja päiväkodeista. On ollut ilo huomata, että ne eivät aina toista samaa kaavaa. Kunnallisia päiväkotia kehutaan yhtä lailla ja toiset vanhemmat hehkuttavat niiden olevan parempia kuin yksityiset. Hintahaarukka päiväkotimaksujen välillä on todella suuri. Saako päivähoidosta rahoilleen vastinetta ja mitä eroja eri päiväkotien välillä on? Ja ylipäätään, onko päiväkodilla väliä?

Suomi on hyvin epätasa-arvoinen maa, mitä tulee päivähoitopaikkoihin. Helsingin keskustassa asuvan perheen on suorastaan äärettömän epätodennäköistä saada lasta hoitoon kunnalliseen lähimpänä sijaitsevaan päiväkotiin. Oikeastaan ei tarvitse asua edes keskustassa. Sama ongelma on kantakaupungin ulkopuolella mutta myös lähikunnissa. Puhutaan jopa lottovoitosta, jos lapsi saa paikan muutaman kilometrin säteellä kunnallisesta päivähoidosta. Helsingin kaupunki tiedostaa päivähoitopaikkojen pulan ja tukeekin lapsiperheitä tuntuvalla yksityisen hoidon tuen korvauksella (Helsinki-lisä), sama käytäntö on monissa muissakin kaupungeissa ja kunnissa joissa päivähoitopaikat ovat kiven alla. Silti, yksityinen päivähoito on kallista tuesta huolimatta. Eikä ole mikään itsestäänselvyys, että päivähoitopaikka yksityisestä päiväkodista aukeaa heti, kun sen haluaa. Hain lapselleni päivähoitopaikkaa haluamastani yksityisestä päiväkodista kun hän oli kolmen kuukauden vanha. Saimme paikan, kun Micael täyttäisi kaksi vuotta.

Meillä on käynyt päiväkotiasioissa todella hyvä tuuri. Micael pääsi onneksemme muutamista muutoksista johtuen aloittamaan päiväkodissa hieman aiemmin, 1 v 7 kk ikäisenä. Juuri silloin, kun hän alkoi olla valmis päivähoitoon. En voisi kuvitellakaan parempaa päiväkotia, muistan päivittäin olla kiitollinen tuosta paikasta. Pienen pienet ryhmät, sijainti kävelymatkan päässä kodistamme, luomuruokaa, harrastusmahdollisuuksia päiväkotiaikana (kuten muskari, englanti, tanssi ja tunnepajat), sekä ennen kaikkea niin välittävät ja ihanat kasvattajat, että heidän rinnallaan tunnen jopa itseni joskus aivan noviisiksi lapseni hoidossa. Jos voisin, viettäisin itsekin siellä valtaosan päivästäni. Oikeasti en keksi tuota paikasta mitään pahaa sanottavaa. Hinta on korkea, mutta tuollaisesta tasosta maksaa mielellään.

No mutta takaisin aiheeseen, onko päiväkodilla väliä? On. Lapsi viettää päiväkodissa jopa 8-9 tuntia päivästään. Pienen ihmisen elämässä se on todella paljon aikaa. Onhan työpaikallakin väliä. On äärimmäisen surullista, että kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta yhtä hyvään päivähoitoon. Uskon, tai no oikeastaan toivon, että jokainen hoitaja rakastaa työtään lasten kanssa ja haluaa olla mahdollisimman paras hoitaja sekä jatkuvasti läsnä. Aina ei voi antaa itsestään kaikkea, mutta toimiva työyhteisö voi korvata yksilön hetkellisiä puutteita. Kannustankin puuttumaan aina mahdollisiin epäkohtiin joita päivähoidossa havaitsee, vaatimaan parhainta mahdollista hoitoa tai pahimmissa tapauksissa hakemaan siirtoa toiseen päivähoitopaikkaan jos ei ole tyytyväinen nykyiseen. Päiväkodilla on todella, todella iso merkitys lapsen kasvatuksessa.

On niin väärin, että lapseni oppii päiväkodissa hurjan hyviä käytöstapoja ja pukee jo kaksivuotiaana itse sisävaatteensa, kun taas vähän kehnommassa päiväkodissa neljävuotiaat saattavat olla samalla tasolla, sillä hoitajilla ei ehkä ole aikaa tai kiinnostusta. Vanhemmista puhumattakaan. Minusta tuntuu usein todella väärältä, että samaan aikaan kun olen suunnattoman kiitollinen lapseni ihanasta päiväkodista, tiedän ettei kaikilla ole mahdollisuutta vastaavaan päivähoitoon. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki päiväkodit olisivat samantasoisia, mutta tiedän että niin ei valitettavasti ole. Kun eilen illalla uutisoitiin miltei 7000 perheen saavan taas vapautuksen päivähoitomaksuista, ilahduin. Toivottavasti katastrofaalista päivähoitotilannetta helpotetaan myös monilla muilla tavoilla. Sillä sille on nyt todellinen tarve.

Vaikka päiväkoti voi parhaimmillaan tarjota todella hyvät eväät lasten kasvuun ja kehitykseen, suurimman osan siitä työstä teemme kuitenkin me vanhemmat. Päiväkodin vastuulle ei saa laittaa liikaa, mutta se toimii hyvänä tukena omassa kasvatuksessamme. Omien kokemusteni pohjalta suosittelen lämpimästi perehtymään päiväkodin kasvatusperiaatteisiin JOS päiväkotipaikka on mahdollista valita. Kun päiväkodin tavat ovat lähellä kotikasvatusta, päivähoito antaa parhaimmillaan loistavat eväät lapsen tulevaisuutta varten. Ja sen pitäisi olla meille kaikille vanhemmille tärkeintä. Ei se, että meillä on vain paikka mihin viedä lapsi työpäivän ajaksi.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian