22 maaliskuu 2017 Kumppani lapsilla vai ilman?

Suomen Bachelor antoi pakit yksinhuoltajaäidille lapsen takia. Kun luin otsikon, ajattelin ehkä sekunnin ajan, että mieshän on varsinainen ääliö ja nyt tuon kolmekymppisen lentäjän pisteet laskevat kyllä silmissäni samantien. Toki provosoivalla otsikollakin oli mahdollisesti osuutta asiaan. Hyvin pian kuitenkin tajusin, ettei mies ole lainkaan tuollainen manaamani idiootti vaan ihailtavan rehellinen.

Olen itsekin pienen pojan äiti. Jos etsisin itselleni miestä, arvostaisin valtavasti tuollaista suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä heti kättelyssä. Jos mies kokee lapsen olevan ongelma, ymmärrän sen hyvin. Kaikki eivät ole valmiita äiti- tai isäpuoleksi. Kaikkien ei tietysti tarvitse koskaan sellaisia ollakaan, mutta jos etsitään vakavampaa suhdetta, asetelma on väistämättä jollakin tavalla kuitenkin edessä silloin, kun toisella on lapsia. Varsinkaan vasta 30-vuotias mies ei välttämättä ole valmis tekemään omia lapsia vielä vuosiin.

Pohdin hiljattain itsekin tätä asiaa siitä näkökulmasta, haluaako kukaan mies yksinhuoltajaäitiä? Tai pikemmin, haluaako kukaan lapseton mies yksinhuoltajaäitiä? Itse koen, että lapsi on vaikuttanut minuun vain positiivisesti, mutta asettaahan se rajoitteita. Spontaani ja vapaa mies kuitenkin tuskin haluaa jäädä iltaisin kotiin koska lapsi nukkuu. Jos minun pitäisi etsiä itselleni uusi mies, uskon että elämäntilanteeni olisi monelle lapsettomalle kaksilahkeiselle ongelmallinen.

Suomen Bachelor perusteli pakkeja sillä, että lähtöasetelma on aivan eri kun naisella on lapsi ja hänellä ei. Ja niinhän se onkin. Lapsi muuttaa maailmankuvaa todella paljon, samoin suhtautumista muihinkin ihmissuhteisiin kuin vanhemmuuteen. Lapsesta voi myös olla hankalaa puhua uudelle kumppanille, kenellä ei ole omaa lasta. Lapsi voi aiheuttaa myös mustasukkaisuutta huomiosta tai väärinymmärryksiä. Niin moni asia menee lapsen edelle ja vanhempi ajattelee asioista usein hyvin eri tavalla kun joutuu pohtimaan vaihtoehtoja monelta kantilta. Nyt jos itse etsisin sitä miestä, haluaisinkin ensisijaisesti miehen kenellä on lapsia. Aiemmin asialla ei ollut minulle mitään väliä, olisin ollut valmis myös äitipuolen rooliinkin. Tämä tosin johtuu varmasti lapsirakkaasta ja hoivaavasta luonteestanikin.

Olisi aivan hirveä tilanne, jos minulla olisi uusi mies keneen olisin suunnattoman rakastunut ja hän ei pystyisikään elää kanssani yhteistä elämää lapseni takia. Tämä ikävä skenaario voidaan välttää rehellisyydellä. Ei siis muuta kuin unelmien poikamieslentäjästä mallia ja sanotaan suoraan heti, jos tuntuu että jokin voisi olla este suhteelle tulevaisuudessa. Tottakai sitä voi kuvitella olevansa valmis ja myöhemmin alkaakin kaduttaa perhe-elämään ryhtyminen. Tästäkin syystä suhteissa kannattaa aina edetä todella hitaasti jos mukana on lapsia.

Kuten sanoin, jos nyt pitäisi valita niin itse haluaisin ensisijaisesti miehen kenellä on lapsia. Siis nyt kun olen itse vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin yksi oman elämäni tärkeimpiä ihmisiä on ollut äitipuoleni, kenellä ei taas ollut omia lapsia. Suhteemme oli ainutlaatuinen ja hän oli minulle aina kuin kolmas vanhempi. Joskus rakkaus nimittäin muuttaa mielipidettä. Hän ei ajatellut pystyvänsä äitipuolen rooliin, mutta isäni ehkä vähän patisti. Kiitos siitä, nimittäin maailman parhaimman äidin ja isän lisäksi minulla oli maailman paras äitipuoli. Hän, joka viimeiseksi jääneessä puhelussammekin sanoi vielä rakastavansa minua.

Mitä mieltä te olette? Kumppani lapsilla vai ilman? Jos teillä on kokemusta uusioperheistä, mitkä asiat ovat yllättäneet, mitkä ovat olleet hankalimpia ja mistä on taas saanut eniten voimaa jatkaa vaikeinakin aikoina?

^{FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian}