Suomen Bachelor antoi pakit yksinhuoltajaäidille lapsen takia. Kun luin otsikon, ajattelin ehkä sekunnin ajan, että mieshän on varsinainen ääliö ja nyt tuon kolmekymppisen lentäjän pisteet laskevat kyllä silmissäni samantien. Toki provosoivalla otsikollakin oli mahdollisesti osuutta asiaan. Hyvin pian kuitenkin tajusin, ettei mies ole lainkaan tuollainen manaamani idiootti vaan ihailtavan rehellinen.

Olen itsekin pienen pojan äiti. Jos etsisin itselleni miestä, arvostaisin valtavasti tuollaista suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä heti kättelyssä. Jos mies kokee lapsen olevan ongelma, ymmärrän sen hyvin. Kaikki eivät ole valmiita äiti- tai isäpuoleksi. Kaikkien ei tietysti tarvitse koskaan sellaisia ollakaan, mutta jos etsitään vakavampaa suhdetta, asetelma on väistämättä jollakin tavalla kuitenkin edessä silloin, kun toisella on lapsia. Varsinkaan vasta 30-vuotias mies ei välttämättä ole valmis tekemään omia lapsia vielä vuosiin.

Pohdin hiljattain itsekin tätä asiaa siitä näkökulmasta, haluaako kukaan mies yksinhuoltajaäitiä? Tai pikemmin, haluaako kukaan lapseton mies yksinhuoltajaäitiä? Itse koen, että lapsi on vaikuttanut minuun vain positiivisesti, mutta asettaahan se rajoitteita. Spontaani ja vapaa mies kuitenkin tuskin haluaa jäädä iltaisin kotiin koska lapsi nukkuu. Jos minun pitäisi etsiä itselleni uusi mies, uskon että elämäntilanteeni olisi monelle lapsettomalle kaksilahkeiselle ongelmallinen.

Suomen Bachelor perusteli pakkeja sillä, että lähtöasetelma on aivan eri kun naisella on lapsi ja hänellä ei. Ja niinhän se onkin. Lapsi muuttaa maailmankuvaa todella paljon, samoin suhtautumista muihinkin ihmissuhteisiin kuin vanhemmuuteen. Lapsesta voi myös olla hankalaa puhua uudelle kumppanille, kenellä ei ole omaa lasta. Lapsi voi aiheuttaa myös mustasukkaisuutta huomiosta tai väärinymmärryksiä. Niin moni asia menee lapsen edelle ja vanhempi ajattelee asioista usein hyvin eri tavalla kun joutuu pohtimaan vaihtoehtoja monelta kantilta. Nyt jos itse etsisin sitä miestä, haluaisinkin ensisijaisesti miehen kenellä on lapsia. Aiemmin asialla ei ollut minulle mitään väliä, olisin ollut valmis myös äitipuolen rooliinkin. Tämä tosin johtuu varmasti lapsirakkaasta ja hoivaavasta luonteestanikin.

Olisi aivan hirveä tilanne, jos minulla olisi uusi mies keneen olisin suunnattoman rakastunut ja hän ei pystyisikään elää kanssani yhteistä elämää lapseni takia. Tämä ikävä skenaario voidaan välttää rehellisyydellä. Ei siis muuta kuin unelmien poikamieslentäjästä mallia ja sanotaan suoraan heti, jos tuntuu että jokin voisi olla este suhteelle tulevaisuudessa. Tottakai sitä voi kuvitella olevansa valmis ja myöhemmin alkaakin kaduttaa perhe-elämään ryhtyminen. Tästäkin syystä suhteissa kannattaa aina edetä todella hitaasti jos mukana on lapsia.

Kuten sanoin, jos nyt pitäisi valita niin itse haluaisin ensisijaisesti miehen kenellä on lapsia. Siis nyt kun olen itse vastaavassa tilanteessa. Kuitenkin yksi oman elämäni tärkeimpiä ihmisiä on ollut äitipuoleni, kenellä ei taas ollut omia lapsia. Suhteemme oli ainutlaatuinen ja hän oli minulle aina kuin kolmas vanhempi. Joskus rakkaus nimittäin muuttaa mielipidettä. Hän ei ajatellut pystyvänsä äitipuolen rooliin, mutta isäni ehkä vähän patisti. Kiitos siitä, nimittäin maailman parhaimman äidin ja isän lisäksi minulla oli maailman paras äitipuoli. Hän, joka viimeiseksi jääneessä puhelussammekin sanoi vielä rakastavansa minua.

Mitä mieltä te olette? Kumppani lapsilla vai ilman? Jos teillä on kokemusta uusioperheistä, mitkä asiat ovat yllättäneet, mitkä ovat olleet hankalimpia ja mistä on taas saanut eniten voimaa jatkaa vaikeinakin aikoina?

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Koska en oikein edes löydä sopivia sanoja kuvailemaan viimeistä kuutta päivää Levillä, kokosin tähän postaukseen 20 kuvaa jotka kiteyttävät nää fiilikset.

Olen liikkunut ja ulkoillut enemmän kuin koko viime vuoden aikana yhteensä.

Joka ilta pöydän ääreen kokoontuu ihan mahtava ystäväporukka.

En olisi koskaan uskonut kouluvuosien jälkeen innostuvani näin paljon luisteluhiihdosta.

Kelkkaillessa pysähdyin välillä vain tuijottamaan maisemia. Lapin taikaa.

Lauantai-illan Ellinooran keikkaa Areenalla ja Saamen Kammin illallista lukuunottamatta olen viettänyt viimeiset kuusi päivää toppa- ja urheiluvaatteissa.

Kelkkailukilometrejä on kertynyt paljon. Jos joku on meidän perheen juttu niin tää.

Olen urheillut tällä reissulla useamman tunnin päivässä, ihana sporttiloma!

Kevätaurinko täällä pohjoisessa tekee ihmeitä. Viimeksi kun olin täällä tammikuussa, aurinko ei noussut käytännössä lainkaan.

Vaikka flunssa yllätti, en ole antanut sille periksi. Lääkkeiden voimalla on jaksanut liikkuakin, jopa hiihtää, vaikkei se fiksua olekaan. No, viikko sinne tänne!

Huomenna koittava kotiinlähtö ei harmita yhtään niin paljon, kun tietää pääsevänsä ensi kuussa takaisin.

Elämäni ensimmäinen huskyajelu oli ikimuistoinen. Uskomatonta, miten paljon koirat nauttivat valjakossa olemisesta ja reen vetämisestä.

Pieni poikani odotti malttamattoma jopa pari kuukautta näkevänsä poroja ja huskykoiria. Nyt kun olemme taas täällä, hän on aivan onnensa kukkuloilla.

Rekikoirien kyydissä, taljat ja viltit lämmittivät aurinkoisena pakkaspäivänä. Tuo oli niin hauskaa!

Sunnuntaina ajoin kahdestaan Micaelin kanssa Lapinkylään. Syötettiin poroja ja juotiin kuumat mehut lappilaisessa pirtissä.

Vaikka mökillä on iso auto, isolla porukalla liikkumista helpottaa huomattavasti jos autoja on useampi. Ilokseni ihana sukulaisemme ajoi oman autoni tänne, huikeeta!

Levi Snow Village lumilinnahotelleineen on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Saamme olla ylpeitä tälläisestäkin suomalaisesta osaamisesta.

Lumilinnan huoneet olivat upeita, mutta en varmaan koskaan uskaltaisi yöpyä siellä. Etenkin aasialaisia turisteja majoittuu hotellissa kuitenkin paljon. Keskimäärin 25-30 henkilöä yössä.

Jääkartingradalla sai nauraa maha kippurassa, kaikki meistä eivät ole kovin hyviä häviäjiä..

Jos etsit luksusluokan majoitusta isolle porukalle, lue tämä postaus ja varaa oma viikkosi!

Tällä kuvalla on mulle oikeastaan todella iso merkitys. Olen itse päässyt kelkkailemaan jo ihan pikkutyttönä isäni kanssa, nyt Micael saa tehdä sitä oman isänsä kanssa. Hän on syntynyt varsinaiseen moottorikelkkasukuun ja sen todella huomaa. Mun rakkaat.

Maailman paras talviloma. 


Ostoksille viikonloppuna lasten kanssa? Kuulostaa teoriassa ihan kivalta ajatukselta, mutta totuus on yleensä kaikkea muuta. Lapseni on asunut syntymästään asti keskustassa, joten olemme viettäneet paljon aikaa kaupungilla aina parin vuorokauden iästä lähtien. Minut pyydettiin mukaan Lifien ja Sellon yhteistyökampanjaan, jossa meidät haastettiin kokeilemaan kauppakeskusshoppailua keskustassa asioimisen sijaan. Miten kävi?

Sellon kauppakeskus sijaitsee Espoon Leppävaarassa Kehä I:n varrella. Lähdimme poikani ja ystäväni Roosan kanssa ostoksille ja pääsimme perille autolla keskustasta alle 20 minuutissa. Vertauksena – kävelen ydinkeskustaan saman verran, autolla menee reilut kymmenen minuuttia josta suurin osa hermostuneena liikennevaloissa kököttämiseen. Heti Selloon saapuessa kauppakeskus saa kiitosta helposta parkkihallipysäköinnistä, joka on maksuton, tämä oli keskustan 7 euron tuntihintaan tottuneelle oikein positiivinen yllätys.

Parkkihallista pääsee nousemaan hissillä tai liukuportailla suoraan kauppakeskukseen. Kiinnitin huomiota esteettömyyteen ja jos liikkuisimme vielä lastenrattailla, siirtyminen autolta sisätiloihin olisi todella mutkatonta. Jokainen keskustan Stockalla asioinut rattailla liikkuja tietää, ettei siellä shoppailua ole oikein suunniteltu lapsiperheitä varten. Kauppakeskuksessa asia on aivan toinen.

Toppavaatteet voi jättää autoon. Halleluja! Keskustassa on talvisin usein todella tuulista ja kylmä, jolloin tulee puettua kaikki mahdolliset lämpimät vaatekappaleet lapsenkin ylle. Jo ensimmäisessä liikkeessä tulee hiki – yhtä kuin kiukku. Micael oli kevyessä trikoopaidassa ja ohuessa toppatakissa koko ostosreissun ajan ja leikkiessä takki pääsi äidin laukkuun.

Niin, leikkiessä. Sellossa on lastenliikkeiden yhteydessä leikkipaikka liukumäkineen josta ainakin meidän pientä miestä ei meinannut saada millään pois. Keskustassa tälläisiä mahdollisuuksia ei ole, joten vilkas pieni lapsi turhautuu nopeasti kun mieleistä tekemistä ei ole. Ystäväni vahti sivusilmällä liukumäkeä laskevaa poikaani samaan aikaan kun shoppailin hänelle uusia kuravaatteita leikkipaikan viereisistä liikkeistä. Ja jos on liikkeellä lauantaina, Sellon Jellona -lapsiparkki on avoinna 10-17 välisenä aikana 4-7 vuotiaille lapsille. Äiti saa usein tarpeellisen hengähdystauon ja voi hoitaa omat shoppailut rauhassa kauppakeskuksen lukemattomissa liikkeissä. Todella iso plussa ja lapset viihtyvät varmasti!

Vaikka rakastan keskustan kaupunkitunnelmaa ja kaunista arkkitehtuuria, kauppakeskukset ovat lapsen kanssa liikkuessa todella helppoja. Saman katon alta saat lähes kaiken, aina viikonlopun ruokaostoksista lauantai-illan juhlamekkoonkin. Yksin lähden kyllä mielelläni kaupungille, mutta lapsen kanssa kauppakeskus vie kyllä voiton. On myös ihanaa, että välimatkat liikkeiden välillä ovat lyhyitä ja lounaspaikkojakin on Sellossa useampia. Asioiden hoitaminen on tehokasta ja nopeaa, juuri sitä mitä pienten lasten vanhemmat toivovatkin.

Kotimatkalle oli kiva napata vielä kahvit mukaan ja ennakko-odotuksistani huolimatta matka Sellosta keskustaan sujui todella joutuisasti. Omaan parkkihalliin ajaessani kahvikupissa oli vielä kuumaa kahvia ja auto oli täynnä ostoksia saman katon alta. Tarkempaa tietoa Sellosta löydät vielä täältä.

Mitä te muut äidit ja isät olette mieltä, asioitteko mieluummin lasten kanssa kauppakeskuksessa vai lähdettekö keskustan vilinään?

Yhteistyössä:

Kauppakeskus Sello