02 helmikuu 2017 Äiti jää helposti yksin

Ystäväni saa kesän kynnyksellä ensimmäisen lapsensa. Lapsen isä tekee todella pitkiä työpäiviä, isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Sukulaisista koostuvaa tukiverkostoa ei ole, tai on, mutta se on hyvin kaukana. Ystävät käyvät arkisin töissä ja ovat elämäntilanteidensa takia muutenkin hyvin kiireisiä. Kuulostaako tutulta? Perhe on monelle se suurin haave. Kuvitellaan, että elämä on yhtä ruusunpunaista unelmaa kun raskaustesti näyttää kahta viivaa. Voihan se olla. En halua olla mikään pessimisti tai ilonpilaaja, mutta haluan varoitella. Aiheesta, kun äiti jää helposti yksin.

Työorientoituneelle äitiysloma voi olla tervetullut tauko hektiseen arkeen. On ihanaa olla vaan ja nauttia vauva-ajasta, etenkin jos perheen uusin jäsen sattuu olemaan helppo tapaus. Jos ei ole taas syntynyt niiden onnellisten tähtien alla, että lähellä asuvat parhaimmat ystävät ovat sattuneet synnyttämään samaan aikaan, äitiysloma voi olla kaikkea muuta kuin ihanaa vauvantuoksuista irtiottoa työelämästä.

Äidin maailma pyörii lapsen ympärillä luonnollisesti. Äitiyslomalla lapsi on vielä niin pieni, että hänet on helppo ottaa mukaan mihin tahansa. Mutta miten helppo äidin on lähteä mihin tahansa? Yleensä ensimmäisen lapsen jälkeen saa aina paljon vieraita. Toisen kohdalla perheen tilanteessa ei ole mitään uutta, vieraat jättävät tulematta. Ensimmäisenkin kohdalla alku voi olla iltapäiväkahviaikaan suorastaan ruuhkaista kunnes innostus pienestä tuhisijasta hiipuu. Luonnollista, jokainen perhe varmasti kohtaa tämän jossain muodossa. Kun alkuhuuma on laantunut ja arki tasaantunut, tulee vastaan tilanne jolloin äiti jää helposti yksin.

Päivät saattavat olla hyvinkin yksinäisiä, jos ystävät eivät ole kotiäitejä. Lapsen isä tekee mahdollisesti pitkää työpäivää, hänellä saattaa olla harrastuksia ja muita omia menoja. Milloin on äidin vuoro? Kun oma vapaa-aika lapsesta on minimissä, sen käyttö voi olla haastavaa. Lähteäkö salille? Ystävän luokse iltateelle? Shoppailuhetki vain omien ajatusten seurassa? Iltalenkille? Baariin? Vai viettääkö vapaa-ajan kotona, kun vihdoin koko perhe on koossa? Ulkopuolisen silmin näitä asioita on helpompaa priorisoida, mutta siinä vaiheessa kun viettää 24 tuntia vuorokaudesta kiinni vauvassa, pää ja ajatukset eivät toimikaan enää niin järkevästi. Varsinkin tukiverkoston puuttuessa äidistä tulee helposti suorittaja. Pärjääjä, joka selviää kyllä yksinäisistä päivistä, sosiaalisten tilanteiden puutteesta ja unettomista öistä. Jos apua joskus tarjotaan, siitä on helppo kieltäytyä. Eihän meillä mitään hätää ole. Pärjääjän kuoren alla voi kuitenkin olla.

Avun pyytämisessä tai vastaanottamisessa ei ole mitään hävettävää. Mutta tiedän, ettei sitä aina ymmärrä edes tarvitsevansa. En viettänyt koskaan varsinaista äitiyslomaa, vain tein sen aikana myös töitä ja hoidin opiskeluni lähes loppuun. Toki olin paljon myös kotona ja kokopäiväisesti menin töihin vasta lapseni ollessa vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. Luulen kuitenkin, että ilman tuota mahdollisuutta tehdä myös omia juttuja ja hoitaa niin työ- kuin sosiaalisen elämän asioita ihan yksin, olisin voinut jopa masentua. Koska olin oikeastaan aika yksin. Kenelläkään ystävistäni ei ollut lapsia. Henkireikiä olivat vuorotyötä tekevät ystävät, jotka tulivat arkipäivisin käymään. Lyhyt kävelymatka kaupungille ja innostus liikuntaa ja kotitreenejä kohtaan. Sitä ei ole kaikilla. Äitiysloma voi vaikuttaa toisten silmään iisiltä lattemammailulta, mutta mitäs kun kukaan ei jaa sitä päivän kahvihetkeä? Latte näyttää ihan kivalta siinä yhdistelmävaunujen mukitelineessä sosiaaliseen mediaan ikuistettuna, mutta miltä näyttää se äiti joka tämän kuvan sinne someen jakaa? Onko hän onnensa kukkuloilla vaaleanpunaisessa vauvakuplassa vai nauttiko hän juuri jäähtyneen lattensa yksin miettien, miten saisi loppupäivän kulumaan?

Äiti voi sanoa pukeutuvansa jo kolmatta viikkoa pelkkiin juoksutrikoisiin, koska ne ovat niin mukavat ja käytännölliset – ja tuleehan vauvan kanssa liikuttua niin paljon. Syy voi olla myös se, ettei ole yksinkertaisesti mitään tilanteita, mitä varten pukeutuisi johonkin muuhun.

^{FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian}