Koska täällä Lifien puolella olen ollut vasta hetken ja tätä kautta tänne on löytänyt täysin uusia lukijoita, ajattelin tehdä tämän klassikkopostauksen, 12 asiaa minusta. Pienet jutut kertovat meistä usein todella paljon ja niiden kautta pääsee joskus paljon lähemmäs toisen ihmisen persoonaa kuin loputtoman pitkillä esittelypostauksilla. Eli sen kummempia jaarittelematta, ne 12 asiaa minusta.

Saan todella paljon lokaa niskaan elintasostani. Miten asun, millä autolla ajan, miten matkustan.. En ymmärrä, miksi ihmisiä jaksaa edes kiinnostaa? Esimerkkinä, jos kirjoitan blogiini, kuinka ajoin kolarin (Porsche Cayennella), saan enemmän huomiota siitä, miksi minulla on Porsche Cayenne, kuin että olin kolarissa. Vastaavasti jos olisin kirjoittanut ajaneeni Fiatilla, autoahan ei olisi mainittu missään vaan itse kolari olisi kiinnostanut.

Tykkään olla kännissä. Siis tämä nyt kuulosti varmaan ihan kauhealta, mutta tarkoitan tällä sitä kivaa nousuhumalaa. Saan kuitenkin yleensä niin hirveän krapulan, että voin sen takia jättää monet baari-illat väliin.

Olen oikeasti melko introvertti. Jos voisin valita, olisin mieluummin yksin kotona hiljaisuudessa kuin ihmisten ilmoilla. Oikeastaan kaikki sosiaaliset tilanteet ovat tietyllä tavalla mukavuusalueeni ulkopuolelle menemistä, mutta toisaalta nautin myös siitä. Joka kerta, kun menen sinne ihmisten ilmoille, olen sitä mieltä että kyllä kannatti. Olen kuitenkin muiden silmissä yleensä todella sosiaalinen ja tiedän omaavani hyvät vuorovaikutustaidot. Aiemmin rakastin työtä ihmisten parissa, nyt saan tehdä työtäni käytännössä yksin ja se on aivan ihanaa.

mirvaannamarian-family-2

Mulla on äärimmäisen mielenkiintoinen tuttavapiiri. Olen onnekas, että olen päässyt tutustumaan niin moniin erilaisiin ja upeisiin tyyppeihin. En halua pitää lähelläni ketään, kenen seurassa on millään tasolla epämukava olo. Olen myös kovin hyvä karsimaan ihmisiä lähipiiristäni. Hyviä ystäviä on pieni kourallinen, mutta tuttuja todella paljon. Toinen toistaan inspiroivempia tyyppejä.

En koskaan tingi mistään, mikä liittyy lapseeni tai koiriini. Heille ostan vain parasta, oli se sitten ruokaa tai vaatteita. Asetan heidän hyvinvointinsa omani edelle kaikissa tilanteissa. Siinä suhteessa olen hyvin epäitsekäs.

Valkosipuli ja sipuli ovat hirveimmät ruoka-aineet, mitä tiedän. Tämä kuuluu aivan varmasti epäsuosittuihin mielipiteisiin. En tiedä ketään toista, joka inhoaisi sipulin tai valkosipulin makua niin paljon. Eilen oli pakko jättää makaronilaatikko syömättä, sillä sipulin maku tuli niin vahvasti läpi.

mirvaannamarian-family-4

Mulla on selittämättömiä allergioita. En ollut lapsena allerginen millekään. Vasta parikymppisenä minulle puhkesi joukko erilaisia pölyallergioita. Välillä en oireile lainkaan, nyt olen taas saanut aivan käsittämättömiä allergiaoireita, joille ei löydy oikein mitään järkevää syytä. Jos sulla on kokemusta vastaavasta, laita mulle kommenttia tai meiliä tai mitä tahansa. Todella piinaavaa kun ei tiedä, mitä välttää. Olen menossa allergiatesteihin tulevalla viikolla, mutta luulen että tulos on taas ”vähän kaikelle allerginen”. Turhauttavaa.

Rakastan merta, veneilyä ja saaristoa. Voisin asua kesät veneessä. En tiedä mitään niin kaunista paikkaa kuin Ahvenanmaan saaristo. En voisi kuvitellakaan muuttavani pois merenrannalta.

Innostuin aivan uudella tavalla valokuvaamisesta hiljattain. Siihen nähden, että vielä puolitoista vuotta sitten en omistanut kuin kännykän, millä otin kaikki kuvani, ollaan menty paljon eteenpäin. Tämä pimein mahdollinen vuodenaika on vienyt kuvausinnostusta tosin hyvin paljon alaspäin, mutta eiköhän vuodenvaihteen jälkeen ala olla taas ihan eri fiilis.

mirvaannamarian-family

Tarvitsen joka päivä vihreitä kasviksia. Huomaan olostani heti, jos en ole syönyt päivän salaattiannostani. Oli se sitten salaatti itsessään tai vaikka vihersmoothie. Vihreät kasvikset pitävän olon ihanan kevyenä ja energisenä.

En voi sietää laiskuutta. Laiskat ihmiset saavat verenpaineeni kohoamaan heti. Toisaalta käy sääliksi, sillä jatkuvasti väsynyt laiskuri ei varmasti voi hyvin. Laiskuus ei ole luonteenpiirre, se on opittu tapa ja yleensä merkki liian vähäisestä liikunnasta ja huonosta ruokavaliosta.

Käyn lähes joka viikonloppu Ekbergin aamiaisella. Jos olen viikonlopun kotona, käyn aina joko lauantaina tai sunnuntaina Ekbergillä. Siitä on tullut tapa. Ihan jokaiseen viikonloppuuni kuuluu  kuitenkin aina brunssi, olin sitten missä tahansa. Brunssiruoka on maailman parasta ruokaa ja rennot sunnuntait brunssin äärellä paras mahdollinen tapa viettää aikaa.

 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian

 


Kirjoitin kesällä ajatuksiani lasten kuvien jakamisesta sosiaalisessa mediassa. Postauksen ja omat syyni siihen, miksi olen alunperin tuonut lapsen kuvia nettiin, voit lukea täältä. Nyt olen taas varmasti joidenkin mielestä ollut huono äiti, kun olen tuonut lapseni jopa satojen tuhansien silmäparien katseltavaksi hänen ollessaan Gugguun lapsimallina viime viikolla. Nyt Micaelin voi bongata brändin Facebook-, ja nettisivuilta.

Mutta voi että, kuinka pikkuinen nautti saamastaan huomiosta kuvauksissa. Hän sai ikimuistoisen kuvauspäivän ja me mitä suloisimpia kuvia. Selasin tuota Gugguun Facebook -sivua, kun hän tuli viereeni istumaan ja iloisena totesi ”Micaelin kuva! Minä malli!

Niin, eihän hän tiedä, että hänen kuvansa näkevät ne mahdollisesti sadattuhannet silmäparit. Mutta enhän minäkään tiedä, vaikka joku kuvaisi häntä salaa. Kieltäisinkö kuvaamisen päiväkodissa, jossa lapset rakastavat arkipäivien kuvaushetkiä?

Tottakai lapseni saa myöhemmin ihan itse päättää, mihin hänen kuviaan saa laittaa. Mutta päätänhän nytkin valtavasti asioita hänen puolestaan. Kaiken. Tällä asialla on kaksi puolta, ymmärrän todella hyvin niitä molempia. Lähti sitten kummalle linjalle tahansa, se ei tee kenestäkään yhtään sen huonompaa tai yhtään sen parempaa äitiä.

micaelgugguu3

Maailma on julma, myös somemaailma. Kaikki näkyvyys, saati varsinainen julkisuus, tuovat aina arvostelua mukanaan. Toki suojelen lastani siltä parhaani mukaan, mutta vaikka hän joutuisi kohtaamaan arvostelua, opetan hänelle myös tervettä suhtautumista siihen. Ihan kaikesta ei tarvitse välittää, mutta ihan kaikkea ei myöskään tarvitse sietää.

Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mitä ne äidit, jotka eivät laita lapsensa kuvia nettiin, suhtautuvat tähän lapsimalliasiaan? Olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia tämä herättää varsinkin heillä, jotka ovat kovin ehdottomia sen suhteen, että lapsi pysyy täysin pois somemaailmasta. Onko tämä sellainen ”jokainen tyylillään, mutta meillä näin” -juttu, vai tuomitsetteko ajatuksenkin lapsimalleista? Muutenkin mielipiteitä aiheesta suuntaan tai toiseen olisi kiva kuulla. Lapsen kuvia nettiin vai ei?

micaelgugguu4

micaelgugguu11

micaelgugguu12

Mä en kestä kuin ihania nää on! 

Kuvat: Jan Lönnberg 

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Me ollaan oltu nyt vähän aikaa Micaelin kanssa ihan kaksin. Minussa asuu se sisäinen introvertti, joka viihtyy ihan yksin kotona ja tarvitsee paljon hiljaisuutta ja tilaa omille ajatuksille. Tähän asti meillä on ollut tosi hauskaa, vaikka yllätyn aina toisinaan miten hankalaa onkin, kun ei voi edes hetkeksi jättää lasta jonkun muun silmien alle. Treenit ja pikaiset kauppareissut vaativatkin äkkiä vähän enemmän suunnittelua.

Heräsin aamulla ajatukseen, että olisin voinut herätä tänään Roomasta. Niin siis mulle tarjoutui mahdollisuus lähteä pariksi päiväksi Roomaan, mutta ei. Mä sanoin ei ROOMALLE?! Kun jouduin laittamaan jokaisen valon päälle, että näkisin edes keittää kahvia, mietin vain että miksi.. Pimeys ja vesisade on saanut mielen matalaksi ja suorastaan vituttaa kun missään vaiheessa päivää ei saa otettua edes kuvia.

Roomassa olisi ihan varmasti paistanut aurinko. Roomassa ei tarvitsi pukea kolmea kerrosta vaatteita lapselle, eikä tapella kun villasukka ei meinaa mahtua kumisaappaaseen. Roomassa olisi ollut lastenhoitaja ja kuntosali, mihin pääsisin heti aamusta katetun aamupalan jälkeen. Olisin saanut otettua kuvia ehkä kahden viikon edestä. Olisin säästynyt aamun vesisateisilta koiralenkeiltä. Niiltä, joista ne koiratkaan eivät nauti.

kaksin-2

Nyt kun ollaan oltu kaksin, Micael on ollut aivan ihana. Tuo pieni poika pelasti pimeysvitutuksenikin. Hyvistä kuvista on turha haaveilla, mutta ei se sen valoisampaa muillakaan näillä leveysasteilla ole. Vuorokauden varoitusajalla olisi sitäpaitsi ollut tyhmää lähteä reissuun, kun lapsen ja koirien hoidon säätämiseen menee enemmän energiaa, kuin mitä lyhyestä reissusta saa. Lisäksi koko viikon piinanneet allergiaoireet olisivat tehneet lentämisestä varmasti inhottavaa. Mietin hetken, olenko mä vaan tylsä?

Mutta ei, musta on ihanaa olla kotona. Pitää kiinni säännöllistä treenirytmistä, ulkoilla Fridan ja Caran kanssa, viettää päiväkodin pikkujouluja ja ihan vain jutella lapseni kanssa. Kaksivuotiaaksi hän puhuu nyt hämmästyttävän paljon. Meillä on aika kivaa, kaksin. 

PS. Roomassa sataa vettä.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian