Tiedättehän, kun on puhe jostain suomalaisesta kaupungista jossa joku seurueesta ei ole käynyt.. Lyhyt kuvaus päättyy yleensä ”mutta tosi kiva kesäkaupunki!” En tiedä onko mikään kaupunki mitenkään erityisen lumoava talvella, Helsingistä pidän kyllä toisaalta enemmän joulu-, kuin heinäkuussa kun kaipaan kesäisin aina pois kaupungin hälinästä. Talvella se on vain turvallista ja kotoisaa. Rannikolla kasvaneena tietämykseni Suomen sisämaasta on hävettävän heikko. Kesäkaupunkikokemukseni rajoittuvat hyvin pitkälti merenrantakaupunkeihin ja kuten monet tietävätkin, Hanko on tänä vuonna paitsi kesäkotini, myös ainakin minulle se kesäkaupunkien kesäkaupunki. 

 

Jos suunnittelet tänä kesänä Hangon visiittiä, kokosin omat Hanko-suosikkini tähän postaukseen. Jaa myös omasi kommenteissa, näin kotimaanmatkailun kulta-aikana kaikki vinkit ovat oikein tervetulleita. Ja jos oma kesäkaupunkilempparisi on jotain aivan muuta kuin tämä Suomen eteläisin kaupunki, kerro siitä!

 

 

 

 HURMAAVA HANKO 

&

 

 

Paras skagen Olen testannut varmaan joka ikisen ja tänä kesänä voiton vie Bryggan (ST1:n vieressä), kannattaa syödä kuitenkin sisällä, sillä lokit hyökkäävät terassille hetkessä.

 

Ostoksille Kesäaikaan Itäsatamaan saapuu useita pop up-liikkeitä. Gauhar, Kapteenska, Pelle P, Famppu, Sportia, ByPias.. ByPiasin kivijalkaliike keskustassa on myös ehdottomasti vierailun arvoinen. Harvoin lähtee tyhjin käsin kotiin. Ros Marin Bulevardilla oli myös täynnä kaikkea ihanaa. Parasta Hangon ostostarjonnassa onkin juuri tuo pienten putiikkien runsaus.

 

Illallinen Hanko on täynnä hyviä ravintoloita, yleensä mainitsen suosikeikseni Origon, Makasiinin ja Makaronitehtaan. Aivan erityismaininnan ansaitsee Makaronitehtaan Fungi ja lasi punaviiniä. Niin perus, niin klassikko, mutta niin hyvä.

 

 

 

 

Treeni Pyöräretki rannikkoa pitkin itään päin tai kunnon treeni Hangon urheilukentällä. Treenaan usein urheilukentällä ja Miksu saa samalla juosta ja hypätä pituutta.. Lomakaudella kenttä on usein vapaana ja sitä saa käyttää. Juoksulenkit kangasmetsissä tai rannoilla eivät jää huonoksi kakkoseksi nekään.

 

Maisemat Itämerenportin ravintolasta avautuvat henkeäsalpaavan kauniit maisemat merelle. Iltaisin siellä voi nähdä vanhoja purjelaivoja ja auringonlaskussa hiljentyvän aallokon.

 

Sauna Samaan syssyyn Hangon paras sauna, Itämerenportin rantasauna! Yksityissaunoja saa vuokrattua satamatoimistosta ja se on saanut monelta kehuja koko Suomen upeimmasta saunasta. Tuollaisia maisemia ei kovin usein vastaan tule ja laiturilta pääsee mereen vaikka alasti ilman yleisöä.

 

 

 

 

Bileet CocoHanko ja HSF:n yläkerta. Vältä sateella.

 

Majoitus Hotel Regatta, voi vitsi mitä muistoja meidän tyttöjen viikonlopuilta sieltä onkaan.. Regattaan majoittujat pääsevät kesäkaudella nauttimaan myös kylpylän palveluista, sillä Regatta Spa on avoinna kesäkaudella vain kylpylän osakkaille sekä hotellin asukkaille. Toinen viehättävä vaihtoehto ovat tietysti villamajoitukset, joita Hangossa on useita. Hyvin tunnelmallisia, ystävällisellä palvelulla varustettuja bed&breakfast -paikkoja löytyy monta, kunhan varaat ajoissa.

 

Lapsille Hangossa on Miksun mukaan paras leikkipuisto ja iiiiiso liukumäki. Pyöräily on myös ollut Hangossa meidän yhteinen juttu, samoin kalastus ja urheilukenttätreenit. Tämän kesän hitti on ollut ”lasketaan kumpia veneitä on satamassa enemmän, moottori- vai purjeveneitä..” Sateella Hangon kirjasto on muuten kiva.

 

 

 

 

Retkelle Jos viihdyt pidempään ja haluat nähdä muutakin, tee päiväretki Tammisaareen tai lähisaariin. Bengstskärin majakka on nähtävä ja Russarön sotilassaari on taas mielenkiintoinen ihan kaiken ikäisille. Hangosta lähtee yhteysaluksia näihin ja moniin muihin saariin. Hauensuoli on myös ainutlaatuinen ja uskomattoman kaunis paikka. Jos etsit kohdetta lyhyelle kävely- tai pyöräretkelle, lenkkeile Neljän Tuulen Tupaan lounaalle tai kahville.

 

Rannat Isoin ja tunnetuin on Plagen josta löytyvät ne tunnetut uimakopit, Casinon ranta on myös vierailun arvoinen. Etsivä löytää myös ihania pieniä poukamia ja rauhallisia hiekkarantoja kun reippailee vähän keskustan ulkopuolelle.

 

Kuvattavaa Hanko on niin kuvauksellinen kaupunki. Hiekkarannat uimakoppeineen, venesatamat ja pitsihuvilat tallentuvat yleisimmin matkailijoiden kameroille, eikä ihme. Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan.

 

 

 

Hetkeksi lähdimme kuitenkin länteen, nimittäin juuri nyt kirjoitan tätä postausta Nauvosta. Tulimme tänne iltapäivällä ja ensi viikko vietetäänkin täällä Turun saaristossa. Onneksi sää vaihtui kuluneen viikon sateista ja myrskyistä edes vähän aurinkoisemmaksi. Kesälomareissulla pysytään tällä kertaa Suomen puolella, kiitos koronan, onneksi meillä on kuitenkin tämä aivan upea saaristo. Tunnelmallista sunnuntai-iltaa ja oikein ihania kesäpäiviä!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tiesittekö miksi juhannusta muuten oikeasti vietetään? Puhuttiin tästä nyt viikonloppuna ja suurin osa ei lainkaan tiennyt. Eikä sitä, että juhannuspäivä oli ennen aina 24.6. eikä suinkaan lauantaina – keskikesän juhlaa vietettiin siis aina puoli vuotta ennen joulua 1950-luvulle asti kunnes se siirrettiin 20. – 26. kesäkuuta osuvalle lauantaille. Juhannus on kuitenkin edelleen keskikesän ja valon juhla, jolloin päivä on pisimmillään. Tästä se sitten lyhenee ja mennään taas aivan liian kovaa vauhtia syksyä kohti. Heinäkuun puolivälissä, siinä ensimmäisten kanttarellien aikaan, huomaa taas ihan yks kaks iltojen olevan jo ihan säkkipimeitä.

 

 

Olen ollut viimeksi Suomessa juhannuksena seitsemän vuotta sitten. Hangossa juhlimassa aamuun asti tyttökavereiden kanssa. Juhannukset ovat tuosta muuttaneet ulkomaille ja vietetty perinteisesti perheen ja ystävien kesken. Tänä vuonna, varsin poikkeuksellisena kesänä, juhannus on mennyt seitsemän vuoden tauon jälkeen täällä Hangossa ja parin päivän veneretkellä idyllisessä Högsårassa ja suojaisassa Kasnäsissa. Ystäväpariskunnan äkisti peruuntuneet juhannussuunnitelmat  vaihtuivat pariksi päiväksi saaristoon meidän kanssa, ja täytyy sanoa, että olipa kiva ja aurinkoinen juhannus.

 

Muistan itse lapsuudesta, kuinka oli just sitä ihan parasta viettää juhannusta tuttujen lapsiperheiden kanssa. Aikuiset puuhasivat omiaan ja me saatiin uida, leikkiä, sukeltaa simpukoita, juosta metsässä ja valvoa myöhään valoisassa yössä. Aina myös sattui ja tapahtui jotain pientä – niin tänä vuonnakin kun aalto yllätti kumiveneen ja muutamat paukkuliivit räjähtivät sekä pari puhelinta kastui siinä samassa..

 

 

Aivan sinne päin tehtyjä kukkaseppeleitä, neliapiloita, kakkuja, loputonta auringonpaistetta, puujaloilla kävelyä, grilliruokaa, lämpimän suolaveden tuoksuisia iltoja, sopivasti rosèèta, lasten hassuttelua riemua ja aikuisten vitsejä.. Saariston rauhaa, rumia rusketusrajoja, kärrynpyöriä, tuulen ujellusta ja rantasaunan löylyjä. Ei ollenkaan hullumpi Suomen juhannus.

 

 

Ollaan vielä huomiseen asti Hangossa, jonka jälkeen aloitetaan pakkausurakka kotona. Puolitoista viikkoa Helsingissä ja muuttokuorma varastoon. Kädet ristiin ja toivotaan remontin nopeaa valmistumista, hyviä kelejä ja pitkää pinnaa. Elättelen toiveita, että elokuun puolivälissä saisi jo tavarat uuteen kotiin. Hangossa on onneksi hyvä olla ja Helsinki tällä hetkellä täynnä halpoja hotelleja, töissäkin kun täytyy välillä käydä. Veikkaan kotimaanmatkailulle ennätyssuurta suosiota tänä kesänä. Nyt tää punoittava pisamanaama lähtee ruoanlaittoon, se aina niin tarkka arkirytmini tuntuu olevan muisto vain. Mutta saa kai sitä kesällä ollakin. Vähän sinne päin.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana ja aurinkoinen juhannus. Vietti sen sitten missä tahansa ja missä säässä tahansa, juhannuksen tekevät kyllä ihmiset ympärillä. Muistakaa tarttua näihin hetkiin nyt, valoisiin iltoihin ja ihmeellisen lämpimiin päiviin. Se kesä kun on juuri tässä ja nyt ♥

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n ja Indieplacen kanssa

 

”Äiti, miksi niitä dinosauruksia ei enää ole? Mitä äiti tarkoittaa sukupuutto? Miksi äiti toi telkkarissa oleva lumileopardi on noin kauhean laiha?”

 

Eläimet ja lapset. Sitä tavallista arkeani Instagramin puolella seuraavat ovat varmasti huomanneet, että ne ovat elämäni keskiössä. Olen aina ollut eläinrakas, meillä on ollut kotona aina eläimiä enkä yllättynyt lainkaan, että myös lapsestani kasvoi jo varhain eläinrakas. On ollut hienoa huomata, kuinka tärkeäksi luonto ja eläimet ovat hänelle muodostuneet. Lapsi on loputtoman kiinnostunut niin Lapin suloisista poroista, kuin tropiikin liskoista ja ötököistäkin. Leikeissä eläimet ovat keskeisessä osassa ja dinosauruksista kiinnostunut lapsi jaksaa kuunnella vaikka kuinka pitkään, kun kerron hänelle sukupuutosta ja sen syistä. Hän tulee olemaan myös sukupolvea, joka on kasvanut ilmastokeskustelun aikana.

 

Minulle oli suuri ilo lähteä tekemään yhteistyötä WWF:n kanssa. Aiemmin olen kirjoittanut yhteistyössä heidän kanssaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjoisen Suomen luontoon ja lumitilanteeseen ja tässä postauksessa keskitytään varmasti ainakin luonto-ohjelmien ja koulukirjojen kautta meille kaikille tuttuihin eläimiin, joiden elämä on vaakalaudalla ilmastonmuutoksen takia.

 

 

Ihmisen elämä voi muuttua ilmastonmuutoksen takia epämukavaksi, toisilla eläimillä jopa mahdottomaksi. Ilmastonmuutoksen vaikutus eläimiin on viimeistään nyt tullut konkreettiseksi meille kaikille, kun Australiassa riehuvat tulipalot ovat tappaneet arvioiden mukaan jopa miljardi eläintä. Micael näki vähän vahingossa uutisista kuvia kuolleista kenguruista ja oravista, enkä voinut kuin selittää taas kerran, kuinka ilmastonmuutoksella on vaikutusta näihin luonnonkatastrofeihin. Australian paloja ei selitetä yksinomaan ilmastonmuutoksella, mutta ilmaston lämpeneminen on edesauttanut osaltaan palojen syntymistä. Ja sitä kautta myös meidän teoillamme ja valinnoillamme.

 

Joululomalla katsoimme yhdessä luontodokumenttia lumileopardeista, lajista joka on keskiössä WWF Suomen suojeluohjelmassa. Ilmastonmuutoksen takia lumileopardin elintila kapenee ja ravinto vähenee. Ilmastonmuutos näkyy erityisesti Himalajan vuoristossa, jossa lumileopardin elinolot alkavat olla hyvin haastavat. Ravinto vähenee ja se pakottaa lumileopardin esimerkiksi saalistamaan paikallisten asukkaiden omistamaa karjaa, jolloin vihamielisyys lumileopardia kohtaan ja salametsästys lisääntyvät. Laihat lumileopardit herättivät huolen lapsessa, mutta myös minussa itsessäni. Ilmastonmuutokselta ei voi sulkea silmiä ja sen voi todeta meistä ihan jokainen aikuinen. Talvet ovat todellakin lämpimämpiä kuin lapsuudessa.

 

 

Vaikka lapselle näistä ikävistä asioista kertominen tuntuu välillä kovin julmalta, lapsissa on kuitenkin se ympäristön tulevaisuus. Haluamme tietenkin jättää lapsillemme terveen ja monimuotoisen luonnon, mutta he ovat myös niitä, jotka todella taistelevat ilmastonmuutosta vastaan. Lapsemme kasvavat valistuneiksi ilmastokeskustelijoiksi ja ilmastonmuutos koskettaa heitä kaikkia. Sanotaan, että oma sukupolveni on ensimmäinen, joka tuntee ilmastonmuutoksen vaikutukset ja viimeinen, joka voi tehdä asialle jotain. Lapseni sukupolvi tuntee meidän tekemämme valinnat ja ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat heille luonnollisia. Asenteen saa tietysti kotoa jo nuorena, jolloin meidän vanhempien vastuu korostuu. Olemme WWF:n kummeja ja olen kertonut Micaelille, että olemme ikään kuin kaikkien näiden eläinten kummeja, joita luonnossa näemme. Micael-kummi ja äiti-kummi.

 

 

Pari vuotta sitten näimme kotirannassamme kuutin. Tulen muistamaan tuon hetken varmasti aina. Pieni kuutti oli lepäilemässä kallioilla ja myöhemmin selvisi, että kuutteja oli ollut lähellä useampikin. Itämeren norppa on sukua erittäin uhanalaiselle, vain Saimaalla elävälle saimaannorpalle. WWF teki arvokasta työtä saimaannorppien suojelemiseksi aloittaessaan suojelutyön vuonna 1979. Silloin Saimaalla ui arviolta hieman yli 100 uhanalaista norppaa, kun taas tällä hetkellä norppakanta on noin 410 yksilöä. Kova työ palkittiin, ilman sitä saimaannorppakanta olisi luultavasti kutistunut olemattomaksi. Työ on hidasta, mutta palkitsevaa. Norppakanta on kuitenkin saatava vielä kasvamaan, sillä ilmastonmuutos ja siitä johtuva jään ja lumen puute vaikeuttavat sen elinoloja. Eikö kuulosta surulliselta, että jos saimaannorppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta?

 

 

WWF on maailman vaikuttavin ympäristöjärjestö. Sen toiminnassa onkin hienoa olla mukana, sillä WWF:n rahoituksesta yli puolet tulee yksityishenkilöiltä. Järjestö on riippuvainen yksityishenkilöiden lahjoituksista, joten kaikki me kummit vastaamme yhdessä sen toiminnasta. Kummius, eli säännöllinen kuukausilahjoittaminen mahdollista pitkäjänteisen, jatkuvan ympäristönsuojelutyön. Yhdessä voimme tehdä paljon hyvää.

 

 

Lomailemme tällä hetkellä Thaimaassa. On tietysti hieman ristiriitaista lentää lomalle ja puhua samalla ilmastonmuutoksen vaikutuksista lapselle. Matkustaminen on kuitenkin suurta rikkautta pienelle pojalle ja hän on tottunut näillä reissuilla näkemään esimerkiksi erilaisia ilmastovyöhykkeitä sekä erilaisia eläimiä. Täällä on paljon helpompaa konkreettisesti näyttää, missä eläimet asuvat ja mikä heitä uhkaa. Asumme luonnon keskellä bungalowissa, jonka pihalla apinat ja liskot ovat tuttu näky. Nämä kuvien apinat ja varaanit eivät ole uhanalaisia ja he elävät täällä sulassa sovussa ihmisten kanssa, aivan vapaina ja onnellisina luonnossa. Tänä aamuna Micael totesikin, että hän ei halua mennä leikkipuistoon, vaan katselee paljon mieluummin eläimiä. Luonnon ja eläinten läheisyys tuntuu aikuisestakin hyvältä. Ihminen kuuluu luontoon, totean sen joka kerta, kun pitkän tauon jälkeen pääsen lähelle luontoa ja vapaana eläviä eläimiä.

 

Norsut ovat Thaimaassa tuttu näky ja olen itse äärimmäisen ilahtunut siitä, kuinka vangittuja norsuja ei täällä enää näy – ainakaan samalla tavalla kuin ennen, kun norsuilla ratsastaminen oli turistien suurta huvia. WWF suojelee afrikannorsuja ja aasiannorsuja, niitä uhkaavat salametsästys ja elinympäristöjen kaventuminen. Aasiannorsujen elinalue on kaventunut ainoastaan 15 prosenttiin alkuperäisestä. WWF suojelee norsuja muun muassa perustamalla suojelualueita ja ehkäisemällä norsunluukauppaa.

 

 

Micaelin rakas pandalelu on kulkenut täällä mukana kaikkialle ja se on herättänyt myös monia keskusteluja. WWF:n tunnuseläimenäkin tunnettua kaunista mustavalkoista isopandaa uhkaa nyt elinympäristöjen häviäminen. Isopandan pääasiallista ravintoa ovat bambut, jotka ovat vaarassa kadota, sillä jotkut bambulajikkeet ovat hyvin herkkiä ilmastonmuutokselle. Lisäksi niiden elinalueita raivataan maatalouden ja infrastruktuurin tieltä, jolloin pienet pandapopulaatiot voivat jäädä eristyksiin toisistaan. WWF osallistuu pandojen suojeluun rakentamalla muun muassa pandapopulaatioiden elinalueiden välille suojakäytäviä, perustamalla suojelualueita sekä ehkäisemällä salametsästystä ja laittomia hakkuita pandojen elinalueilla.

 

”Äiti, me pelastataan pandoja!” sanoi Micael ja leikki apinaa puussa.

 

Jos olet miettinyt helppoa tapaa auttaa vaikkapa ihan pienellä summalla, WWF on helppo valinta. Sen valitsemalla tiedät, että apusi menee käytännön kohteisiin. Kummius on helppoa, tuet valitsemallasi summalla kuukausittain luontoa ja eläimiä. On hienoa, että meillä on näin konkreettinen mahdollisuus auttaa. Yleiskummina tukesi menee kaikkialle, missä apua kiireellisimmin tarvitaan. Olipa sydäntäsi lähellä kaukana asuvat, eksoottiset villieläimet tai lähellä kotimaassa asuvat uhanalaiset lajit. Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäs, jonka elintilaa pohjoisessa vie lämpenevän ilmaston mukana yhä ylemmäs levittäytyvä kettu. Ketut syövät naalin ravintoa, sopuleita ja myyriä. Huono myyrävuosi yleensä tarkoittaa, ettei naali pääse lisääntymään lainkaan. Naalikanta on ollut 1990-luvun jälkeen vaarassa kadota kokonaan. WWF on suojellut naalia Suomessa muun muassa rahoittamalla naalien ruokinta-automaatteja sekä riistakameroita. Ruotsissa ja Norjassa naalikanta on kasvanut, mikä antaa toivoa Suomessakin. Muutama vuosi sitten WWF:n rahoittamaan riistakameraan tallentui kuva kahdesta samalla pesällä viihtyvästä naalista. Viimeisin varma poikuehavainto on kuitenkin vuodesta 1996, joten tilanne on kovin vakava.

 

Aikaa ei ole enää hukattavaksi. Meidän on kaikkien tehtävä pieniä, mutta tärkeitä ilmastotekoja ja muuttaa maailmaa pysyvästi. On lohdullista ajatella, että maailmalla on kuitenkin avaimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, enää puuttuu vain poliittinen tahto. Uskon ja toivon, että tietoisuuden lisääntyessä ja sukupolvien vaihtuessa tälläkin hetkellä, meillä on mahdollisuus tarjota lapsillemme tulevaisuus, josta he voivat olla kiitollisia ja ylpeitä. Yritykset käyttävät ja kehittävät jatkuvasti uutta teknologiaa ja ilmastopolitiikasta on onneksi tullut osa tätä päivää. On ollut hienoa lukea yritysten päästötavoitteista tuleville vuosille, kunnianhimoisimmat tavoittelevat jopa nollaa. Sillä välin, kun maailma muuttuu vähitellen, meidän kaikkien täytyy osallistua talkoisiin. Tietysti tekemällä myös tärkeitä ympäristötekoja arjessa, mutta auttamalla myös konkreettisesti. WWF on siihen hyvä ja turvallinen valinta. Kummina sinäkin tiedät ja voit osoittaa, että olet osallistunut.

 

 

Ilmasto ei muutu syyllistämällä eikä arvostelemalla. Se muuttuu kannustamalla, keskittymällä hyvään ja tekemällä yhdessä. Ehkä sinäkin haluat ryhtyä näiden suloisten eläinpolojen kummiksi?

 

Yhteistyössä: WWF &