Rakkauteni Etelä-Ranskaa, ja etenkin tuota sinistä rannikkoa joka Rivieranakin tunnetaan, syttyi aikoinaan jo ensimmäisellä vierailullani. Onnekkaana naisena olen päässyt matkustamaan Ranskaan melko usein ja joka kerta hämmästyn, kuinka loputtomasti nähtävää se tarjoaa. Nähtävää, josta ei saa tarpeekseen ja jota keksii ja löytää aina vain lisää. Ranskan historia, Etelä-Ranskan valo ja ilmasto, vuorimaisemat sekä eteläeurooppalainen kulttuuri vievät mukanaan. Meillä on ollut asunto Espanjassa yli kymmenen vuotta ja vaikka kuinka olen yrittänyt, en ole koskaan ihastunut Espanjaan vastaavalla tavalla. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin myös heitä, jotka rakastuvat Espanjaan, mutta eivät lainkaan pidä sisäänpäin lämpiävästä Ranskasta. Molemmissa on omat ainutlaatuiset puolensa.

 

PS. Jos muuten haluaisit ostaa ihanan, remontoidun kolmen makuuhuoneen asunnon mielettömillä näkymillä Espanjan Aurinkorannikolta, laita minulle viestiä. Kaupan mukana voit saada halutessasi mitä sympaattisimman asioidenhoitajapariskunnan, joka katsastaa autot, hakee lentokentältä vaikka keskellä yötä, siivoaa ja hoitaa lapsia..

 

 

Etelä-Ranska tunnetaan luksuksesta, Monacosta ja Cannesin filmifestivaaleista. Grace Kelly toi aikanaan Hollywoodin kerman Rivieralle ja siitä lähtien se on ollut maailmanluokan julkkisten ja superrikkaiden lomanviettopaikka. Raha Rivieralla näkyy, mutta sesongin ulkopuolella voi nähdä Etelä-Ranskan todelliset kasvot. Ne näkyvät kyllä kesäkaudellakin, kun osaa katsoa ja etsiä. Vaikka isoimmat kaupungit hurmaavat loputtomalla luksustarjonnallaan, suurilla jahdeilla ja beach clubeilla, niillä pienemmillä, rauhallisilla ”kylillä” on paljon suurempi paikka sydämessäni.

 

Mandelieu, Antibes, Mont Boron, Villefranche, Beaulieu, Eze, Cap-d’Ail, Roquebrune-Cap-Martin, Menton.. Kun suurimmat kaupungit, Cannesin ja Nizzan sekä tietysti koko Monacon jättää väliin, löytää toinen toistaan sympaattisempia pikkukaupunkeja ja kyliä rannikolta. Isomman kaupungin keskustaan on lyhyt matka ja junat kulkevat vaikka Saint Tropeziin asti. Laskettelemaan ajaa autolla reilussa tunnissa ja alle tunnin ajomatkan sisällä on kolme maata – Ranska, Monaco ja Italia.

Olen jo pitkään selannut paikallista Oikotietä enemmän kuin Instagramia. 

 

Monet haaveilevat muutosta ulkomaille sitten eläkkeellä. Hangossa tapasin naisen, joka kertoi muuttaneensa nuorempana Espanjaan ja jäi sinne melkein pariksikymmeneksi vuodeksi. Kun eläkeikä lähestyi, he halusivat palata. Kuumuus ei tuntunut enää hyvältä ja pariskunta halusi olla paitsi Suomessa asuvien lastenlastensa lähellä, myös lähellä hyvää ja luotettavaa terveydenhuoltoa. Hän myös kauniisti korosti, että jos ulkomaille haluaa, kannattaa lähteä heti. Kun vielä jaksaa tehdä ja nähdä asioita. Suomeen voi aina palata, kun siltä tuntuu. Aina joku palaa, ja aina joku jää.

Pandemia on mahdollistanut etätyönteon ja esimerkiksi hyvin monimuotoisen opiskelun ympäri maailmaa. Ennen tätä en olisi koskaan uskonut että voisimme edes haaveilla osa-aikaisesta asumisesta ulkomailla vielä jonain päivänä. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, sanotaan. Ehkä, ehkä.

 

 

Lähes aina kun sanon ääneen (lue: kirjoitan blogiin) haluavani asunnon Etelä-Ranskasta, saan oikeastaan aina kahdenlaista palautetta. ”Mä voin sitten kertoa kaiken mitä EI kannata tehdä” ja ”Ei oo mitään järkeä ostaa, vuokraa sit kun sinne menee”. En tiedä, onko yleisöni vain yksinkertaisesti väärä, mutta kannustavat kommentit ja tervetuloa Ranskaan -toivotukset loistavat poissaolollaan. Etelä-Ranskan alueella asuu kuitenkin pysyvästi tuhansia suomalaisia ja kakkoskoti Ranskassa on vielä huomattavasti useammalla. Että kyllä siellä vaan viihdytäänkin, (veikkaan suurin) osa paremmin kuin täällä Suomessa.

Jos joku kertoo minulle haaveistaan ostaa asunto Espanjasta, ainakin minä kerron mielelläni siellä olemisen hyviä puolia. Huonoja puoliahan on kaikkialla, siis aivan kaikkialla, ja elämässä nyt muutenkin, joten miksi niitä pitää tuoda aina niin kovasti esiin? Arvostan toki jos kuulen etukäteen esimerkiksi taloyhtiöön suunnitteilla olevasta remontista, hankalista naapureista tai paikallistan tavasta hoitaa asuntokauppaa, mutta niistä voi mainita kauniisti sivulauseessa. Että tiesithän tämän, mutta silti on aivan mahtava juttu että haluat lähteä ulkomaille!

 

Koska se on. Elämä sai niitä kaivattuja värejä kun tajusin, ettei meidän ole todellakaan pakko pysyä vain yhdessä paikassa. Että vuonna 2021 on ihan oikeasti mahdollista rakentaa koti useampaan paikkaan maailmassa, jopa lasten kanssa.

 

 

Kokonaan emme voisi Etelä-Ranskaan muuttaa, mutta kakkoskodiksi.. Meillä on paljon suunnitelmia laajentaa tulevaisuudessa elämää maailmalle ja tämä on näistä haaveista yksi. Ja kuten haaveilla yleensäkin, niillä joiden tarkoitus on toteutua, on tapana toteutua. Sen takia en tee koskaan suuria suunnitelmia, vaan mieluummin elän pää pilvissä haaveillen, samalla realistisena ymmärtäen, että mitä tahansa – suuntaan tai toiseen – voi tapahtua. Jo se, että antaa mielessään mahdollisuuden sille, että mitä tahansa voi tapahtua, sitä todennäköisemmin saa eteensä odottamattomia tilaisuuksia ja ihania yllätyksiä.

 

Manifestoinniksikin sitä kai kutsutaan, olen vain vähän huono näiden trendijuttujen kanssa enkä edes pidä sanasta manifestointi.

 

Mutta pidän Ranskasta. Rakastan Ranskaa. Ehkä vielä ihan vähän enemmän rakastan Kaliforniaa, mutta tiedän ikävät tosiasiat lähes 12 tunnin lennosta, 10 tunnin aikaerosta ja yli 9 tuhannen kilometrin etäisyydestä. Pidän silti aina oven auki ajatukselle siitä, että vielä joskus asun ja kirjoitan kirjoja Manhattan Beachin ensimmäisessä rantarivissä, mutta realisti sisälläni huutaa että tuo ei ole tämän vuosikymmenen agendalla, ei vaikka sitä kuinka manifestoisi. Ranskaan sen sijaan on lyhyt lento ja voisin matkustaa sinne vaikka viikonlopuksi koirien kanssa. Etelä-Ranskalta en odota ikuista kesää, niin kuin monet tuntuvat kuvittelevan, vaan ainakin itse arvostan sen vuodenaikojen mukaan vaihtuvia puolia. Herään eri tavalla eloon kesällä, mutta luulen sen johtuvan rauhoittumisesta talvella.

On varmasti olemassa ikuista rakkautta, mutta ikuiseen kesään en jaksa uskoa.

 

Uskon kuitenkin valoon, kauneuteen, rakkauteen, hyvään ruokaan, turkoosiin veteen, taiteeseen ja aina ihmeisiin.

Un jour.

 

 


 

Tiedättehän, kun on puhe jostain suomalaisesta kaupungista jossa joku seurueesta ei ole käynyt.. Lyhyt kuvaus päättyy yleensä ”mutta tosi kiva kesäkaupunki!” En tiedä onko mikään kaupunki mitenkään erityisen lumoava talvella, Helsingistä pidän kyllä toisaalta enemmän joulu-, kuin heinäkuussa kun kaipaan kesäisin aina pois kaupungin hälinästä. Talvella se on vain turvallista ja kotoisaa. Rannikolla kasvaneena tietämykseni Suomen sisämaasta on hävettävän heikko. Kesäkaupunkikokemukseni rajoittuvat hyvin pitkälti merenrantakaupunkeihin ja kuten monet tietävätkin, Hanko on tänä vuonna paitsi kesäkotini, myös ainakin minulle se kesäkaupunkien kesäkaupunki. 

 

Jos suunnittelet tänä kesänä Hangon visiittiä, kokosin omat Hanko-suosikkini tähän postaukseen. Jaa myös omasi kommenteissa, näin kotimaanmatkailun kulta-aikana kaikki vinkit ovat oikein tervetulleita. Ja jos oma kesäkaupunkilempparisi on jotain aivan muuta kuin tämä Suomen eteläisin kaupunki, kerro siitä!

 

 

 

 HURMAAVA HANKO 

&

 

 

Paras skagen Olen testannut varmaan joka ikisen ja tänä kesänä voiton vie Bryggan (ST1:n vieressä) ja Ravintola Portti erittäin hyvänä kakkosena.

 

Ostoksille Kesäaikaan Itäsatamaan saapuu useita pop up-liikkeitä. Gauhar, Kapteenska, Pelle P, Famppu, Sportia, ByPias.. ByPiasin kivijalkaliike keskustassa on myös ehdottomasti vierailun arvoinen. Harvoin lähtee tyhjin käsin kotiin. Ros Marin Bulevardilla oli myös täynnä kaikkea ihanaa. Parasta Hangon ostostarjonnassa onkin juuri tuo pienten putiikkien runsaus.

 

Illallinen Hanko on täynnä hyviä ravintoloita, yleensä mainitsen suosikeikseni Origon, Makasiinin ja Makaronitehtaan. Pienen erityismaininnan ansaitsee Makaronitehtaan Fungi ja iso lasi punaviiniä. Vaikka se on niin perus, niin klassikko, mutta niin hyvä. Kauneimmat maisemat löydät Itämeren Portin ravintolasta. Regatta SPA hotellin yhteydessä oleva Brasserie sopii sadepäivän iltoihin, se kannattaa kokeilla vaikkei hotellissa asuisikaan.

 

 

 

 

Treeni Pyöräretki rannikkoa pitkin itään päin tai kunnon treeni Hangon urheilukentällä. Treenaan usein urheilukentällä ja Miksu saa samalla juosta ja hypätä pituutta.. Lomakaudella kenttä on usein vapaana ja sitä saa käyttää. Juoksulenkit kangasmetsissä tai rannoilla eivät jää huonoksi kakkoseksi nekään. Graniittilinnan vierestä löydät myös kuntosalin ja padelkentät. Tenniksen harrastajille Hanko on helmi.

 

Maisemat Itämerenportin ravintolasta ja kallioilta avautuvat henkeäsalpaavan kauniit maisemat merelle. Iltaisin siellä voi nähdä vanhoja purjelaivoja ja auringonlaskussa hiljentyvän aallokon. Bellevuen ranta on lumoava, pysähdyn usein lenkillä istuskelemaan penkille ja tuijottamaan pitkän hiekkarannan takaa aukeavaa horisonttia.

 

Sauna Samaan syssyyn Hangon paras sauna, Itämerenportin rantasauna! Yksityissaunoja saa vuokrattua muutkin kuin osakkaat (ilmeisesti kuitenkin heinäkuun ulkopuolella) satamatoimistosta ja se on saanut monelta kehuja koko Suomen upeimmasta saunasta. Tuollaisia maisemia ei kovin usein vastaan tule ja laiturilta pääsee mereen vaikka alasti ilman yleisöä.

 

 

 

 

Bileet CocoHanko ja HSF:n yläkerta. Vältä sateella.

 

Majoitus Hotel Regatta, voi vitsi mitä muistoja meidän tyttöjen viikonlopuilta sieltä onkaan.. Regattaan majoittujat pääsevät kesäkaudella nauttimaan myös kylpylän palveluista, sillä Regatta Spa on avoinna kesäkaudella vain kylpylän osakkaille sekä hotellin asukkaille. Toinen viehättävä vaihtoehto ovat tietysti villamajoitukset, joita Hangossa on useita. Hyvin tunnelmallisia, ystävällisellä palvelulla varustettuja bed&breakfast -paikkoja löytyy monta, kunhan varaat ajoissa.

 

Lapsille Hangossa on Miksun mukaan paras leikkipuisto ja iiiiiso liukumäki. Pyöräily on myös ollut Hangossa meidän yhteinen juttu, samoin kalastus ja urheilukenttätreenit. Tämän kesän hitti on ollut ”lasketaan kumpia veneitä on satamassa enemmän, moottori- vai purjeveneitä..” Sateella Hangon kirjasto on kiva. Haavi on tietysti varsinkin veneilijöille ihan must sekä kalaämpäri. Pienten lasten vanhemmille vinkiksi, haavikalastuksessa kuluu tunteja….. ;)

 

 

 

 

Retkelle Jos viihdyt pidempään ja haluat nähdä muutakin, tee päiväretki Tammisaareen tai lähisaariin. Bengstskärin majakka on nähtävä ja Russarön sotilassaari on taas mielenkiintoinen ihan kaiken ikäisille. Hangosta lähtee yhteysaluksia näihin ja moniin muihin saariin. Hauensuoli on myös ainutlaatuinen ja uskomattoman kaunis paikka. Jos etsit kohdetta lyhyelle kävely- tai pyöräretkelle, lenkkeile Neljän Tuulen Tupaan lounaalle tai kahville.

 

Rannat  Tunnetuin uimaranta on Plagen ja siitä seuraava Bellevuen pitkä ranta, joka on maisemiltaan sitä tyypillisintä Hankoa. Casinon ranta on myös vierailun arvoinen ja se onkin lähempänä, aivan kivenheiton päässä keskustasta. Etsivä löytää myös ihania pieniä poukamia ja rauhallisia hiekkarantoja kun reippailee vähän keskustan ulkopuolelle. Hangon pisin ranta taitaa olla yli 2 kilometriä, tiesitkö?

 

Kuvattavaa Hanko on niin kuvauksellinen kaupunki. Hiekkarannat uimakoppeineen, venesatamat ja pitsihuvilat tallentuvat yleisimmin matkailijoiden kameroille, eikä ihme. Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan.

 

 

 

Hetkeksi lähdimme kuitenkin länteen, nimittäin juuri nyt kirjoitan tätä postausta Nauvosta. Tulimme tänne iltapäivällä ja ensi viikko vietetäänkin täällä Turun saaristossa. Onneksi sää vaihtui kuluneen viikon sateista ja myrskyistä edes vähän aurinkoisemmaksi. Kesälomareissulla pysytään tällä kertaa Suomen puolella, kiitos koronan, mutta onneksi meillä on kuitenkin tämä aivan upea saaristo. Tunnelmallista sunnuntai-iltaa ja oikein ihania kesäpäiviä!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tiesittekö miksi juhannusta muuten oikeasti vietetään? Puhuttiin tästä nyt viikonloppuna ja suurin osa ei lainkaan tiennyt. Eikä sitä, että juhannuspäivä oli ennen aina 24.6. eikä suinkaan lauantaina – keskikesän juhlaa vietettiin siis aina puoli vuotta ennen joulua 1950-luvulle asti kunnes se siirrettiin 20. – 26. kesäkuuta osuvalle lauantaille. Juhannus on kuitenkin edelleen keskikesän ja valon juhla, jolloin päivä on pisimmillään. Tästä se sitten lyhenee ja mennään taas aivan liian kovaa vauhtia syksyä kohti. Heinäkuun puolivälissä, siinä ensimmäisten kanttarellien aikaan, huomaa taas ihan yks kaks iltojen olevan jo ihan säkkipimeitä.

 

 

Olen ollut viimeksi Suomessa juhannuksena seitsemän vuotta sitten. Hangossa juhlimassa aamuun asti tyttökavereiden kanssa. Juhannukset ovat tuosta muuttaneet ulkomaille ja vietetty perinteisesti perheen ja ystävien kesken. Tänä vuonna, varsin poikkeuksellisena kesänä, juhannus on mennyt seitsemän vuoden tauon jälkeen täällä Hangossa ja parin päivän veneretkellä idyllisessä Högsårassa ja suojaisassa Kasnäsissa. Ystäväpariskunnan äkisti peruuntuneet juhannussuunnitelmat  vaihtuivat pariksi päiväksi saaristoon meidän kanssa, ja täytyy sanoa, että olipa kiva ja aurinkoinen juhannus.

 

Muistan itse lapsuudesta, kuinka oli just sitä ihan parasta viettää juhannusta tuttujen lapsiperheiden kanssa. Aikuiset puuhasivat omiaan ja me saatiin uida, leikkiä, sukeltaa simpukoita, juosta metsässä ja valvoa myöhään valoisassa yössä. Aina myös sattui ja tapahtui jotain pientä – niin tänä vuonnakin kun aalto yllätti kumiveneen ja muutamat paukkuliivit räjähtivät sekä pari puhelinta kastui siinä samassa..

 

 

Aivan sinne päin tehtyjä kukkaseppeleitä, neliapiloita, kakkuja, loputonta auringonpaistetta, puujaloilla kävelyä, grilliruokaa, lämpimän suolaveden tuoksuisia iltoja, sopivasti rosèèta, lasten hassuttelua riemua ja aikuisten vitsejä.. Saariston rauhaa, rumia rusketusrajoja, kärrynpyöriä, tuulen ujellusta ja rantasaunan löylyjä. Ei ollenkaan hullumpi Suomen juhannus.

 

 

Ollaan vielä huomiseen asti Hangossa, jonka jälkeen aloitetaan pakkausurakka kotona. Puolitoista viikkoa Helsingissä ja muuttokuorma varastoon. Kädet ristiin ja toivotaan remontin nopeaa valmistumista, hyviä kelejä ja pitkää pinnaa. Elättelen toiveita, että elokuun puolivälissä saisi jo tavarat uuteen kotiin. Hangossa on onneksi hyvä olla ja Helsinki tällä hetkellä täynnä halpoja hotelleja, töissäkin kun täytyy välillä käydä. Veikkaan kotimaanmatkailulle ennätyssuurta suosiota tänä kesänä. Nyt tää punoittava pisamanaama lähtee ruoanlaittoon, se aina niin tarkka arkirytmini tuntuu olevan muisto vain. Mutta saa kai sitä kesällä ollakin. Vähän sinne päin.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana ja aurinkoinen juhannus. Vietti sen sitten missä tahansa ja missä säässä tahansa, juhannuksen tekevät kyllä ihmiset ympärillä. Muistakaa tarttua näihin hetkiin nyt, valoisiin iltoihin ja ihmeellisen lämpimiin päiviin. Se kesä kun on juuri tässä ja nyt ♥