Byeee! Kirjoitin loppuvuodesta tämän postauksen Dubain matkailun kritisoinnista ja siitä, kuinka itse olen valintani tehnyt ja päättänyt lentää sinne. Ja herranjestas, lentää. Ihmiskunnan suurin synti vuonna 2019 tuntuu olevan nimenomaan lentomatkustaminen ja kohteena kritiikkiä saa eniten juuri Dubai. Perustelujani on enemmän tuossa yllä linkkaamassani postauksessa. Tällä hetkellä istun jo koneessa, suloinen nelivuotias matkaseuralainen vieressäni ja odotamme lähtöä. Rakastan talvea juuri tällaisena, mutta aurinko ja lämpö ovat aina tervetullutta vaihtelua. Edes hetkeksi. Sen takia olenkin aivan superinnoissani lähdössä reissuun ja voin ihan rehellisesti sanoa, etten pode lentämisestäni enkä matkakohdevalinnastani minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Uteliaana ihmisenä olen toki selvittänyt kaikenlaista ihmisoikeusasioista ja lentopäästöistä ja toki pyrin vähentämään kovasti hiilijalanjälkeäni ennen kaikkea jokapäiväisissä valinnoissani. 

Lähdön riemua toki juuri tänään varjostaa vähän ikävämpikin asia, taidan kirjoittaa siitä vielä illalla. Yritän nyt ottaa kaiken irti tulevasta viikon breikistä Palmusaarella. Mitä Dubaissa kannattaa hei nykyään tehdä? Paikka on ilmeisen paljon muuttunut viime vuosien aikana. Jos et muuten vielä seuraa mua Instagramissa niin tee se nyt, löydät mut sieltä nimellä @mirvannamaria lupaan postailla paljon kuvia ja storyja matkan varrelta. Mutta nyt kohti uusia seikkailuja, palataan Arabiemiraateista! ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Ahdistus. Yksi sosiaalisen median mukanaan tuomista ilmiöistä. Kuka bloggaaja on lopulta onnellinen? Satatuhatta seuraajaa ei tunnu enää missään, kansainväliset lehdet kalpenevat ihan tavallisen bloggaajan muotikuville, vaikuttajia lennätetään maailman ympäri kohteisiin, joiden rinnalla aiemmin kaikkien unelmissa näyttäytynyt valkoinen hiekka ja turkoosi vesi ovat tylsiä, kodit ovat kauniimpia kuin yksikään luksushotelli ja ruoka-annokset näyttävämpiä kuin Michelin-tähdillä.

Ei kukaan halua sitä. Blogit, Instagram ja Youtube muuttivat maailmaa. Ne loivat paljon uutta, uusia ammatteja, uusia aloja, uutta rahaa. Ne loivat kuitenkin liian paljon, liian nopeasti. Toivat toisille miljoonia, toisille ahdistusta. Blogimaailma ja muu sosiaalinen media kiipesi liian korkealle. Se, mistä kaikki alkoi, oli sitä, mikä yleisöä kiinnosti. Arki, tavallinen elämä, samaistuminen. Kuka samaistuu enää muotikuviin? Ketä kiinnostaa kiiltokuvamaailma, kun oikea elämä on sitä, jossa kaikilla naisilla on menkat, huonoja hiuspäiviä, edes vähän selluliittia ja aina huolta rahasta?

En uskalla edes arvailla, kuinka moni on masentunut sosiaalisen median takia. En puhu enää pelkästään bloggaajista, joista heistäkin huomaa monista kuinka ahdistuneita he ovat sisällöntuotannostaan ja pyrkivät väkisin aina vain parempaan. Se tunne kuitenkin välittyy postausten läpi vähän liiankin hyvin. Puhun kuitenkin nyt myös seuraajista, varsinkin nuorista tytöistä joiden elämä voi tuntua aivan hirveältä silloin, kun se on ihan tavallista ja tylsää. Sitä, mitä meidän jokaisen elämä suurimmaksi osaksi on. Somessa sitä piilotellaan kaikin keinoin ja luodaan seuraajille kuva, että arki on sitä täydellisesti käsiteltyä kuvaa, erikoisia matkakohteita, kertakäyttöisiä vaatteita ja ravintolaruokaa tapahtumasta toiseen. Miettikää nyt, joku ihan oikeasti uskoo sen menevän niin. Eikä vain joku, vaan ehkä suurin osa seuraajista.

Blogimaailma elää valtavaa murrosvaihetta. On alkanut olla todella tylsää, että kaikkialla on samat kasvot, samat blogit, samat asunnot, samat elämät. On tullut blogikliseitä, kaikilla on ne tietyt sisustustavarat, laukut ja filtterit. Kuitenkin alunperin blogimaailman tarkoitus oli jotain aivan muuta. Kertoa päiväkirjamaisesti tavallisen ihmisen elämästä, ei olla naistenlehti, ei olla suuri mainostaja. Välillä mä mietin, että haluanko tehdä tätä enää vain siksi, koska en pidä yhtään tämänhetkisestä blogimaailmasta. En voi sietää sen tuomaa ahdistusta, en sitä julkisuusriippuvuutta, en paineita enkä sitä, mitä se on tehnyt minunkin tuttavilleni. Ei perheen pidä kärsiä sisällön tuottamisesta, ei vaikka se olisikin työ. Eivät blogit olleet sitä varten. Kuka jaksaa selata netistä täydellisiä, loppuun asti hiottuja mainoksia, kun voisi niiden sijaan saada vanhaa kunnon vertaistukea ja inspiraatiota? Tässä on tietysti ristiriita itsellänikin, saanhan minäkin kirjoittamisestani ja yhteistöistäni korvauksen. Mutta.. Ei kai kukaan lukisi blogiani sellaisen sisällön takia, kuin esimerkiksi naistenlehtiä. Nyt myös suositaan podcasteja jotka avaavat bloggaajien elämää paljon henkilökohtaisemmin kuin kirjoitetut tekstit, mutta blogeissa suosituimmat ovat yhtä kuin kaupallisuutta ja kiiltokuvaa. Tää on aika hassua.

Viimeisen parin vuoden aikana on puhuttu myös paljon mikrovaikuttajista, eli pienemmän seuraajakunnan omaavista vaikuttajista. Mainostajat ovat alkaneet suosia yhä enemmän heitä, sillä he ovat samaistuttavampia. En ainakaan itse ihmettele yhtään, miksi. Olisi kiva tietää mitä mieltä te olette? Mistä te inspiroidutte? Tavallisesta elämästä vai siitä Pinterest-materiaalista? Blogit vai podcastit, rehellinen arki, tarinat oikeasta elämästä, syvälliset pohdinnat vai se kertakäyttövaatteiden esittely?

PS. Ihanaa joulukuuta ja terveisiä lumisesta Wienistä ♥ Illaksi kotiin!

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


 

En ole koskaan käynyt Keski-Euroopan joulumarkkinoilla, joten tänä vuonna päätimme viettää pikkujouluja kierrellen Wienin joulutoreja. Koko kaupunki on minulle aivan uusi ja tuntematon, joten on ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan mitä kaikkea Wienistä löytyykään. En edes muista millaista on olla erossa lapsesta näin pitkä aika, kun koko syksy tuli käytännössä vietettyä vain kotona tai sitten lapsen kanssa reissaten. Minä, joka pari vuotta sitten juhlin aikuisten pikkujouluja harva se viikonloppu ja mietin miten ihmiset eivät raaski jättää lapsia hoitoon.. Niin ne ajat ja elämänarvot muuttuvat. Täällä mä nyt ikävöin hotellihuoneessa Micaelia.

Wien vaikuttaa jo nyt todella hurmaavalta ja kauniilta kaupungilta. Tulimme tänne vasta aamupäivällä, mutta ollaan jo nyt ehditty syömään paikallisia herkkuja, juomaan pharisäerit, ihailemaan Valtionoopperaa ja kiertelemään toinen toistaan suloisempia pieniä kujia joulukojuineen ja kauppoineen. Pikkuveljeni on asunut Itävallassa, joten sain onneksi hyviä vinkkejä häneltä. Otan kuitenkin mielelläni vastaan kaikki teidän Wien-suositukset ja vaikka suosikkijoulutorit, joten vinkkailehan ihmeessä kommenttiboksiin. Marraskuun viimeinen päivä, huomenna alkaakin sitten vuoden paras kuukausi ♥ Tunnelmallista viikonloppua, kuuluuko siihen pikkujouluja vai kenties jouluvalmisteluja? Mä lähden nyt apfelstrudelille!

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria