Mulla olisi monta kivaa postausta joista olisin voinut julkaista tänään yhden. Nyt tuntuu vain typerältä postata jostain höpöhöpö-aiheesta tai Black Fridayn tarjouksista, kun mielessä ovat vielä eiliset kauhun ja helpotuksen sekaiset tunteet. Meidän loma ja aurinkoinen kiitospäivä saivat nimittäin hyvin ikävän käänteen eilen iltapäivällä.

Olimme pyöräilemässä rantakadulla, kun Micael kaatui ja hänen jalkansa jäi todella pahasti pyörän pinnojen väliin. Sekunneissa ympärillämme oli valehtelematta ainakin kymmenen ihmistä auttamassa. Useampi mies repi pientä jalkaa pinnojen välistä, yksi piti lasta toisesta kädestä kiinni, yksi toi pyyhkeitä ja yksi haki jäitä lähellä olevasta ravintolasta todella pahalta näyttävään jalkaan. Ihmiset neuvoivat heti sairaalan ja päivystyksen mihin meidän kannattaa lähteä ja eräs tarjoutui jopa viemään meitä omalla autollaan, sillä oma automme oli sillä hetkellä niin kaukana.

Sairaalaan saapuessa olo oli kuin jenkkiläisessä sairaalasarjassa. Kaikki tapahtui kovin nopeasti ja lapsen kanssa ei tarvinnut odotella. Micael sai oman huoneen jossa odotella lääkäriä ja kuvantamista. Onneksi röntgenkuvaus paljasti vamman olevan vain pehmytkudoksissa eikä kipsausta (eikä leikkausta) tarvita. Haavan-, ja kivunhoito, kylmä ja kohoasento riittävät. Selvisimme säikähdyksellä, mutta täytyy sanoa että samantien siniseksi mennyt, turvonnut jalka kolmella isolla haavalla näytti kyllä aivan takuuvarmalta murtumalta omaan sairaanhoitajan silmääni. Edelleenkään lapsi ei astu jalalla, mutta uima-altaan viileä vesi jo vähän auttoi ja kipu alkoi hellittää. Lapsen paniikki ja pelko eivät unohdu kyllä koskaan.

Kiitospäivänä olin todella kiitollinen. Suojelusenkelistä, hyvästä hoidosta, reippaasta pienestä potilaasta, perheestä, siitä, että meillä oli mahdollisuus ylipäätään maksaa lasku kassalla. Sen myötä myös ilmaisesta terveydenhuollosta Suomessa ❤️

 


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa

Valokuvaaminen on harrastuksena noussut tällä someaikakaudella aivan uudelle tasolle. Toinen toistaan parempia kameroita löytyy nykyään vähän jokaisesta kodista, eikä järjestelmäkamerankaan omistaminen tarkoita enää sitä, että kuvaisi työkseen. Sosiaalisen median erityisesti kuviin perustuva maailma on tuonut kuvaamisen ja kuvankäsittelyn ilon ihan kaikkien ulottuville ja moni kuvaa nykyään ihan omaksi ilokseen kotona hyvin ammattitaitoista materiaalia. Sisällöntuottajat ja somevaikuttajat ovat tietysti käytännössä kaikkialla kameran kanssa, niin kotona kuin matkustaessa. Olen aiemmin kirjoittanut omasta kamerakalustostani, erityisesti tehokkaasta ja pienikokoisesta suosikistani Olympus PENistä. Olympus oli ensimmäinen kunnon kamerani ja näitä minulla on ollut useampia, tällä hetkellä tämä supertyylikäs musta Olympus PEN E-PL 9 jonka olen vielä tehnyt omannäköisekseni Olympuksen asustehihnalla. Nyt kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa kirjoittelen teille vähän kuvausvinkkejä, erityisesti blogipostausten tekoon mutta toki näistä saavat kaikki kuvauksesta kiinnostuneet jotain itselleenkin.

Täällä Floridassa mulla on nyt ensimmäistä kertaa käytössä Olympuksen uusi 30 mm f3.5 Macro lähikuvausobjektiivi. Kun ensimmäisen kerran kuulin tästä objektiivista, ajattelin sen olevan vain niitä perinteisiä makrokuvia varten (kuvittele tähän lähikuva hyönteisestä, haha). Kun laitoin objektiivin ensimmäisen kerran kiinni E-PL 9:n runkoon, hämmästyin. Objektiivilla saa kuvia todella läheltä, juuri niitä jotka itse miellän makrokuviksi, mutta vitsi mikä kaveri se on henkilökuvaukseen! Erityisesti puolivartalo ja -kasvokuvissa se on omimmillaan. Eli juuri niissä kuvissa, mitä monet käyttävät blogissa.

Bloggaajien kannattaa käyttää monipuolisesti lähikuvia, laajakulmakuvia ja puolivartalokuvia. Se tekee postauksesta kiinnostavan, kun kaikki kuvat eivät ole silmäilty yhdellä pyyhkäisyllä alaspäin. Tähän aion nyt itsekin panostaa enemmän tämän 30mm objektiivin myötä. Kun postaus on sekoitus hyvää tekstiä, lähikuvia, puolivartalokuvia ja laajakulmakuvia, sisältö on takuulla laadukas. Monipuolinen kuvitus tekee pinnallisemmastakin tekstistä kiinnostavan. Itse jään ainakin usein oikein tuijottamaan laadukkaita lähikuvia.

Yksityiskohdat tuovat mielenkiintoa ja uutta ulottuvuutta niin asukuviin, sisustuskuviin kuin ruokakuviinkin. Sisustuskuvissa mielenkiintoa tuovat kodin pienet yksityiskohdat laajempien yleisilmekuvien vierellä. Ruokakuvissa erityisesti tarvitaan tehokasta objektiivia annosten tunnelmalliseen taltiointiin. Kauneuspostauksia saa tyyliteltyä lähikuvilla tuotteista ja tämä objektiivi mahdollistaa esimerkiksi juuri ne naistenlehdistä tutut lähikuvat kynsilakoista ja huulipunista. Aina kun näet jonkin kauniin yksityiskohdan, ota siitä kuva. Pienellä ja kevyellä minijärkkärillä se onnistuu helposti.

Olympus E-PL 9 on täydellinen matkakumppani. Runko on pieni ja kevyt, sitä kantaa helposti mukana myös koko päivän niin Disney Worldissa kuin rannallakin. Kamera, joka sopii pieneenkin käsilaukkuun, kulkee lähes aina mukanani. Hyvä kuvauskohde tai -paikka kun voi tulla vastaan missä tahansa. E-PL 9 on monipuolinen järjestelmäkamera pienessä koossa, jossa on myös ainakin minulle todella tärkeä wifi-ominaisuus, eli kamerasta saa näppärästi siirrettyä kuvat puhelimeen kameran wifi-yhteyden kautta. Käytän tätä paljon lomalla, mutta myös kiireisinä arki-iltoina kun haluan jakaa juuri sillä hetkellä ihastuttavat koirakuvat suoraan Instagramiin tai Facebookiin.

Nämä ovatkin vielä aurinkoisia lomakuvia, pian esittelen teille myös joulun suosikkiyksityiskohtani Suomessa ♥ Ja koska joulu on aivan nurkan takana, Olympuksella on tällä hetkellä loistava tarjous, nimittäin jokainen E-PL 9 kameran ostaja saa kaupan päälle tämän 30mm f3.5 objektiivin (arvo 300 euroa). Tarjous on voimassa vuoden loppuun asti, joten jos supertehokas, kaunis ja käytännöllinen kamera on sinun tai läheisesi toivelistalla, suosittelen lämpimästi nappaamaan tämän kaunokaisen! Koko setille jää siis hintaa 599,90 euroa, kun normaalihinta kameralle+objektiiville on 929,90 euroa. Ei muuta kuin joulupukille kirjoittelemaan ;)

 

Yhteistyössä: Olympus &


Oikeastaan siitä hetkestä lähtien kun saavuimme myöhään torstai-iltana Floridaan, olen ollut kuin eri ihminen verrattuna vaikkapa viikon takaiseen olooni. Mielen on vallannut hyvä energia ja se positiivisuus, joka on aiemmin ollut iso osa minua. Varmasti valoisuudellakin on vaikutusta tähän, sekä lomalla – ei ole kiire mihinkään, eikä kotona stressaavat asiat ole jatkuvasti mielessä, mutta suurin syy on tietenkin se, että alan vihdoin olla terve. Eilen kävin hieronnassa ja hierojakin totesi, että stressi ja sairastelu näkyy kropassa. Se on tukossa ja lihakset ovat hyvin kireät, etenkin kallonpohjassa ja takareisissä, jotka ovat juuri ne stressaajan kipukohdat. Niitä täytyy vielä fiksailla kuntoon ja alan käymään taas akupunktiossa kunhan kotiin pääsen. Tällaiset asiat eivät käyneet mielessäkään vielä pari viikkoa sitten. Aivan kuin viisaudenhampaiden myötä kehosta olisi lähtenyt paljon pahaa energiaa. Energiat ovat muuten juuri niitä hihhulijuttuja, joihin uskon.

Toiset ihmiset luovat ympärilleen paljon negatiivista energiaa. Sitä saa aikaan valittamalla, kiukuttelemalla turhasta ja kylvämällä negatiivisuutta niin pahanpuhumisella kuin kyynisellä ja katkeralla asenteellakin. Positiivisuus ei tietenkään aina ole oma valinta. Ahdistuskohtauksista kärsineenä en voi kuin naurahtaa kun näen ”I choose JOY” lässytyksiä somessa. He eivät selvästikään tiedä mistä puhuvat. Toki tarkoitus on varmasti aina hyvä, mutta asia kun ei aina ole niin yksinkertaisesti toteutettavissa. Asenteeseen voi kuitenkin vaikuttaa aina. Miten kohtaa ahdistavatkin tunteet, miten hyväksyy surun, ahdistuksen tai paniikin ja ennen kaikkea, miten kohtelee muita, vaikka itsellä on paha olla. Negatiiviset tunteet ovat vahvempia kuin positiiviset, joten positiivisuuden vahvistamista kannattaa ehdottomasti jokaisen meistä harjoitella.

Hyvää energiaa nimittäin kannattaa jakaa aina, kun sitä on. Kun sekin tarttuu. Sen voi ehkä tehdä muutenkin kun elämänsä onnellisimpina aikoina hehkuttamalla, kuinka vain ”valitsi olevansa onnellinen”. Asenne ja tunnetila eivät kulje aina käsi kädessä, mutta kuten aina pojallenikin sanon, ei saa luovuttaa. Ei vaikka kuinka tekisi mieli. Hyvä energia nousee kyllä sieltä ennemmin tai myöhemmin. Sitä täytyy hakea jokaisen erilaisista asioista. Jos minulle toimii jooga, hiljaisuus  ja hiihtolenkki, joku voi saada sen ystävien kanssa viinilasillisilta, joku uppoutumisesta kirjoittamiseen tai maalaamiseen, joku vaikkapa voimakorteista tai kivistä. Kivillä on kyllä joku kummallinen vaikutus, olen uskonut niihin lapsesta asti ja minulla on aina ollut jalokiviä. Kannan lähes aina laukussani ruusukvartsia ja ametistia, ne jotenkin rauhoittavat ja tuovat nimenomaan sitä hyvää energiaa. Silloinkin, kun asenne ja tunnetilat ovat pohjamudissa. Hassua ja niiiin hihhulia. Joogassa uskotaan elimistön pahojen energioiden varastoituvan lantioon. Lantion avauksia harjoitellessa sen pahan energian poistumisen jotenkin tuntee. Joogaa ei turhaan pidetä yhtenä masennuksen hoitokeinona. Ei tällaisilla hihhulijutuilla ja liikunnalla korvata tietenkään aina psykoterapiaa tai psyykelääkkeitä, mutta ne ovat yksi keino parantua ja vaikuttaa siihen omaan asenteeseen. Ja energioihin.

 

Miten teidän energiat voivat marraskuussa? Mulla on jotenkin sellainen olo, että näen asiat nyt niin paljon kirkkaammin, elämä näyttää taas valoisalta ja siltä, että se kantaa sittenkin. En enää ikinä halua päästää itseäni siihen tilaan, joka vei hyvät energiani. Muistakaa levätä, ottaa iisisti ja stressata vähemmän.

Seuraatko?FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria