17 marraskuu 2018 Jonain päivänä..
..Mä muutan tänne. Kun ensimmäisen kerran tulin Floridaan, se tuntui heti jotenkin.. Kodilta. Vaikka meillä on asunto Espanjassa, siellä ei ole koskaan tullut tällaista tunnetta kuin täällä. Kun kerroin tästä eilen Instagramin storyssa, sain useammaltakin ihmiseltä samanlaisia kommentteja. Kuinka he ovat vain jossain paikassa tienneet, että kuuluvat sinne. Euroopassa, Suomen pikkukaupungeissa tai vaikka sitten Amerikassa. Florida on suomalaiselle niin helppo. Puhdas, turvallinen, aurinkoinen, täynnä mahdollisuuksia. Täällä on kivaa vain ajella ympäriinsä autolla, tutkia uusia paikkoja ja ihailla toinen toistaan upeampia taloja. Ihmisten ystävällisyys tarttuu ja joka kerta Jenkeissä sitä ihmettelee, miten suomalaiset ovatkin niin suomalaisia. Epäystävällisiä, hiljaisia ja vähän sulkeutuneita. Olen toki kovin onnellinen siitä, että olen saanut syntyä Suomeen ja kasvattaa lapseni siellä. Mutta ainakin osan vuodesta haluaisin vielä joskus viettää täällä.
Me ollaan oltu Floridassa vasta puolitoista vuorokautta, mutta tehty jo vaikka mitä. Tällä hetkellä asutaan Fort Lauderdalessa ja huomenna jatketaan matkaa Orlandoon. Viimeiset lomapäivät vietetään Miamissa ja viikon päästähän me lennetään sitten takaisin Suomeen. Jos joulu ei olisi näin lähellä, voisin jatkaa tätä reissua vaikka kuukaudella. Lupasin kirjoitella vähän vinkkejä Miamiin lähteville lomailijoille, teen sen heti kun suinkin ehdin. Onneksi jet lag alkoi helpottaa 11 tunnin yöunien jälkeen, tänään on huomattavasti skarpimpi olo kuin eilen. Nyt lähden hetkeksi nauttimaan lämmöstä poolille. On ollut ihanaa huomata miten hyvin Micael on oppinut englantia ikäisekseen, täällä hän jo yllättävän sujuvasti höpöttelee paikallisten kanssa.
Jos jostain olen muuten nyt onnellinen, niin terveydestä. Varmaan onnellisempi kuin koskaan. Muutenkin elämässä alkaa tuntua, että vihdoin on alkamassa sellainen hyvä kausi. Pitkän vähän huonomman jakson jälkeen. Tästä voisinkin itseasiassa kirjoitella ihan oman postauksensa, mulla on tällä hetkellä sen verran paljon ajatuksia aiheesta. On ollut mahtavaa päästä vähän jo liikkeelle, olen nyt kahtena aamuna käynyt joogassa jo ennen seitsemää. Eilen olin ensimmäistä kertaa jo pää alaspäin hammasleikkauksen jäljiltä, eikä kipu ole enää osa joka ikistä hetkeä ja ajatusta. Pikkuhiljaa takaisin normaaliin elämään, arkeen ja treeniin. Jollekin pikkujuttuja, mulle maailman isoimpia just nyt, pienen takaiskun jälkeen ♥ Tulipas höpöteltyä ihan niitä näitä, nyt ulos ja kohti uutta päivää. Ihanaa viikonloppua!