Kukahan keksi ensimmäisenä lentojen kompensointimaksut? En tiedä, mutta tiedän että hän ja hänen yrityksensä (säätiönsä, yhdistyksensä, mikä onkaan) on saanut varmasti mukavat tuotot ja samaa ovat jäljitelleet monet muut perässä. Lentopäästöjen kompensointimaksut ovat tämän hetken trendi, mutta ovat ne myös tämän hetken suurimpia huijauksia. Ilmastoasiat ovat tapetilla ja vihreydestä innostuneet kuluttajat haluavat tehdä kokoajan parempia tekoja yksilötasolla. Lentämistä kritisoidaan, mutta hei – lentopäästöjen kompensointi on ratkaisu! Maksan parikymppiä yhdestä lennosta jollekin luonnonsuojelujärjestön suosittelemalle yhtiölle ja jes, saan lennellä hyvällä omallatunnolla. Taivaspaikka on sittenkin varmistunut, vaikka matkustankin useamman kerran vuodessa lentäen ulkomaille.

Ei se ihan niin mene. Lentopäästöjen kompensointi on lahjoitus järjestölle, joka jossain päin maailmaa tekee vastaavasti jotain ympäristön hyväksi. Ehkä. Tästä voi lukea paljon kriittisiä artikkeleja ja katsoa dokumentteja, suomeksi en tosin löytänyt niitä vielä ollenkaan. Ilmiö on niin uusi. Lentopäästöjen kompensointi on ikään kuin lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Samoihin hankkeisiin voi lahjoittaa rahaa, vaikka ei lentäisikään. En tiedä teistä, mutta mun mielestä tässä on jotain tosi kieroa. Miettikää, mitkä rahat tuosta kääritään, lentäminen kun on ollut viime vuodet vain kasvussa, samoin ihmisten tietoisuus lentopäästöjen haitallisuudesta. Ja joku saa tuosta maksusta ihan oikeasti hyvän omantunnon. Lahjoitan mieluummin tuon rahan hyväntekeväisyysjärjestölle, jonka tuosta menee käytännössä se 100% suoraan lahjoitettaviin kohteisiin (Brother Christmas taitaa olla pian Suomessa ainoa tällainen vaihtoehto), vaikka  ympäristöstä ei olekaan kyse. Ympäristöteot sitten erikseen, mutta niiden kanssa saa olla todella tarkkana. Maailmanlaajuisesti tuo hyväntekeväisyys esimerkiksi sademetsien hyväksi on aikamoinen viidakko, jossa hyvät ja huonot vaihtoehdot ovat aivan sekaisin. Tähän saisi tulla kyllä pian muutos ja parempia ohjeita yksittäisille kuluttajille. Joskus oikein toivon, että olen vain turhan kriittinen ja väärässä tässä asiassa, mutta.. En tiedä, ainakin olen hyvin, hyvin skeptinen.

On myös suoranaista hulluutta, että ollaan valmiita kyllä kompensoimaan lentoja, mutta silti valitaan se halvin lentoreitti, vanhoilla koneilla kolmen vaihdon kautta perille, kun suora uudella koneella lennetty reitti maksaa satasen enemmän. Mutta ainahan voi ostaa sen taivaspaikan. Vaikka GreenSeatilta. Kompensoitteko te lentoja? Jos, niin mihin?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Lapsen kanssa matkustaminen on asia, jota pelätään ihan turhaan. Saati sitä, että matkustaminen jotenkin muuttuisi vastenmieliseksi kun perheeseen syntyy lapsi. Mielestäni aivan liian moni perhe jättää turhaan lähtemättä lomalle, koska kokee sen vaikeaksi. Jos bamseklubit eivät tunnu omalta jutulta, vaihtoehtoja on loputtomasti. Tuttavaperhe on reissannut jopa bussilla Aasiassa. Lapsen kanssa matkustaminen on vaikeampaa kuin reissu aikuisten kesken, mitä sitä kieltämään. Mutta sen takia ei todellakaan kannata jäädä kotiin. Lapset rakastavat matkustaa ja matkoilla yleensä rakastetaan lapsia. Maailmalla on paljon helpompi olla lasten kanssa ravintolassa kuin Suomessa, lapset huomioidaan hotelleissa hyvin ja ihmisten asenne lapsia kohtaan on yleisesti ottaen paljon positiivisempi kuin kotimaassamme. Lapsen kanssa matkustaminen muuttuu, kyllä, mutta matkustamisen iloa se ei todellakaan vie. Päinvastoin, tulee aivan uusia riemuja, eikä ole enää ihan niin pakottavaa tarvetta kiertää joka hemmetin patsasta ja museota – kohteesta nauttii aivan eri tavalla. Toisaalta lapsen kanssa matkustaminen taas avaa aivan uusia ovia. Alkoholinkäyttö on niin paljon vähäisempää, että kohteista saa paljon enemmän irti. Ja aurinkolomilla ruskettuu paremmin, lasten kanssa tulee oltua paljon ulkona.

Lapsen kanssa matkustaminen vaatii kuitenkin suunnitelmallisuutta, vähän pidempää pakkaamista ja sitä jo kulunutta sanaa – asennetta. Omat selviytymiskeinoni ovat iPad, piirtäminen, riittävästi unta ja jatkuvasti laukussa kulkevat välipalat. Lentäminen on haastavinta siinä 6 kuukauden – 2 vuoden välillä, ennen ja jälkeen se sujuu oikein hyvin. Stressaaminen ei kannata, sillä stressaantuneen vanhemman tunnetila tarttuu lapseen ja lapsesta tulee rauhaton. Noidankehä on siis valmis. Ja mitä enemmän lapsi reissaa, sitä paremmin hän käyttäytyy ja esimerkiksi juuri lentäminen on kerta kerralta helpompaa. Lapset muistavat hyvin nuorenakin tehtyjä matkoja ja ainakin itselleni ensimmäisiä (ja rakkaimpia) lapsuusmuistoja ovat juuri matkustamiseen liittyvät muistot. Että muista nyt vaan se asenne, asenne, asenne.

Me olemme matkustaneet aina siitä lähtien, kun Micael oli kuusi viikkoa vanha ja reissukohteita on ollut laidasta laitaan, aina Hong Kongista Espanjan Aurinkorannikkoon ja Suomen Lapista Karibian autioihin rantoihin. Kaupunkilomat ovat vaikeampia kuin rantakohteet, mutta kaupungeissakin riittää lapsille tekemistä. Kuitenkin jos haluaa itse päästä helpolla, ranta, uima-allas ja miellyttävä lämpötila takaavat yleensä onnistuneen loman. Nämä nyt ovat tietysti perhe- ja lapsikohtaisia juttuja. Toisille sopii all inclusive-loma bamseklubeineen, toiset reppureissaavat pientenkin lasten kanssa. Omasta mielestäni on tärkeintä, että lähtee.

Matkustavat lapset ovat kielitaitoisia, sosiaalisia, suvaitsevaisia ja oppivat paljon sellaisia taitoja, joita kotona ei tulisi harjoitettua. Omani tuskin olisi oppinut kolmevuotiaana uimaan, jos emme olisi matkustaneet niin paljon. Itse ainakin olen aivan mahdottoman ylpeä, kun lapseni osaa sanoa viidellä kielellä kiitos. Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa matkustamisesta vai oletteko skipanneet reissuja siksi, koska lasten kanssa matkustaminen on hankalaa?

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Valo ja lämpö parantavat kaiken ♥ Mieliala kohoaa aina aurinkoisina päivinä. Olo on energinen aamusta iltaan. Iho voi paremmin, rusketus ja pisamat kaunistavat ihan jokaista. Aurinko raidoittaa pienen pojan tukan, kynnet kasvavat ja vaatteetkin näyttävät paremmilta päällä. Enää en haikaile edes mennyttä kesää, onhan ensi vuonna uusi. Jokaisen pitäisi päästä kyllä säännöllisin väliajoin aurinkoon. Kaupunkilomat joo, mutta kyllä sitä ihminen kaipaa valoa ja lämpöä. Saiskohan tätä tunnetta varastoitua d-vitamiinin tavoin?

D-vitamiinista tulikin mieleen, lehdistä nousee taas esiin juttuja siitä, kuinka d-vitamiini on ainoa vitamiini, jota suomalaisen tulisi syödä purkista. Että muut saa ravinnosta ja niin edelleen. En missään nimessä kannata mitään yletöntä pillereiden popsimista, mutta kannattaa ehkä joskus mittauttaa esimerkiksi magnesiumtasot ja syödä omegoita, ainakin kuuriluontoisesti. Ja ne rauta-arvot, en lakkaa muistuttamasta niistä ikinä! Voi kun olisin itsekin tajunnut ajoissa. Reissun jälkeen pääsen lääkärille ja katsotaan tilannetta uudestaan. Istun juuri nyt ruokapöydän ääressä, katselen tuota mykistävän kaunista maisemaa joka avautuu aina Afrikkaan asti ja mietin, että olisihan täällä ollut vielä ainakin viikon. Kotona odottaa taas yksi ”yh-viikko” (Micaelin kanssa on onneksi kivaa olla kahdestaankin), koirien sterilisaatiot joita pelkään kuollakseni ja uusia juttuja treenikuvioihin, irtisanoin nimittäin melkein 10 vuotta kestäneen jäsenyyteni Elixiasta. Täytyy pakata kesäkamppeet varastoon ja siirtyä vähitellen tästä valoisasta mielentilasta tunnelmalliseen syksyyn.

Torkkupeitot, kynttilät, teeKUPPOSET ja villasukat. En ole ajatellut teitä sekuntiakaan.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria