Espanjalla on aina ihmeellinen vaikutus muhun. Varmaan siksi, että täällä on periaatteessa kotona mutta kuitenkin lomalla.. Aivan eri fiilis kuin matkustaessa paikassa, jossa yöpyy hotellissa. Mutta voi luoja kuinka rakastan tätä lämpöä ja aurinkoa. Nämä kuluneet päivät täällä ovat olleet kirjaimellisesti huolettomia. On niin ihana kävellä altaalle, jättää puhelin sisään ja lukea kaikessa rauhassa kirjaa. Nähdä lapsen riemu yhdessäolemisesta ja uima-altaasta, jossa on vietetty aikaa ihan luvattoman paljon. Ollaan nähty ystäviä, syöty hyvin, ajeltu katto auki vielä pimeälläkin. Yöllä on noin 30 astetta lämmintä, se olisi kyllä vähän liikaa ilman ilmastointia.

Täällä saan aina nukuttua univelat pois. Rusketus tekee kasvoista niin terveen näköiset ja puhdas, terveellinen ruoka näkyy ja tuntuu kropassakin. Haluaisin aina lenkkeillä lomalla, mutta tässä kuumuudessa juokseminen on turhan raskasta. Onneksi on oma uima-allas, jossa voi uida. Nappasin tänään ”nätit” uimapuvun rusketusrajat ihan muutaman altaanmitan matkalta. Vaikka tiedän kokoajan alitajunnassani ettei elämä oikeasti ole näin kevyttä ja huoletonta, täällä sitä todellisuutta pääsee pakoon todella hyvin. Jos voisin, lähettäisin joka ikisen teistä viikoksi tänne aurinkoon. Mieli todella tarvitsee päiviä, jolloin voi unohtaa rintsikat kotiin ja sopia treffit sangrian äärelle.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Miksi matkustaminen on monelle sellainen kateellisuuden kohta? Siis onhan se ihanaa ja hyvällä tavalla kadehdin aina kaikkia aurinkolomakuvia jakavia henkilöitä somessakin. Mutta siihen tuntuu erityisesti kulminoituvan tietynlainen kateus. ”No taas ne on lomalla”, ”No mihin te nyt taas menette?”.. Juttelin ystäväni kanssa aiheesta, hekin reissaavat jonkin verran ja ovat tehneet ihania matkoja juuri sellaisiin unelmakohteisiin joista moni haaveilee. Hän kertoi jossain vaiheessa lakanneensa kertomasta matkoistaan töissä. Sanoi vain menevänsä lomalle.

Kun aktiivisesti päivittelee varsinkin sosiaalista mediaa reissukuulumisilla, kateus nostaa usein päätään. Turhaan. Toisen matka ei ole sinulta pois. Minultakin kysytään usein, miksi me matkustetaan niin usein. Vaikka monet reissaavat vielä paljon useammin ja paljon hulppeammissakin kohteissa, elämäntilanteemme ihmetyttää usein. Toki tuon tätä matkustuspuolta esiin juuri blogissakin jonkin verran joten se on ihan ymmärrettävää.

No, miksi me matkustaan niin usein? Tottakai matkustaminen on kaikin puolin ihanaa ja on kiva päästä näkemään ja kokemaan uusia paikkoja. Maata auringossa vailla huolen häivää ja syventää rusketusta jotta näyttäisi terveemmältä. Meillä suurin syy reissaamiseen on kuitenkin se arjesta irtautuminen. Joku varmaan naurahtaa nyt ja toteaa että irtautuu siitä arjesta ihan hyvin siinä kotisohvalla perjantai-iltanakin. Ei irtaudu. Mieheni on yrittäjä ja työ on läsnä elämässämme ihan joka hetki. Ei ole päivääkään, ettei hän tekisi töitä tavalla tai toisella. Joka ikinen viikonloppu on jollain tavalla työntäyteinen eikä hän pysy työpaikalta poissa yleensä päivääkään jos ei ole jotain ns. pakollista menoa. Jos viikonloppuun kuuluu jonkinlaisia juhlia, niihinkin kuuluvat lähes aina työasiat. Aina löytyy baaristakin joku, kenen kanssa voisi tehdä vaikka yhteistyötä.

Joku kysyi, vietämmekö yhteistä kesälomaa (Suomessa). Olisitte nähneet miehen ilmeen. Päivät, jolloin olemme olleet yhdessä kotona ilman mitään työhön viittaavaakaan, ovat laskettavissa varmasti kahden käden sormilla. En osaisi kuvitellakaan että pakkaisimme tavarat ja lähtisimme viikonlopuksi vaikka mökille. Nostan hattua sille valtavalle työmoraalille ja intohimolle joka hänellä on työtään kohtaan. Olen valtavan ylpeä hänestä ja hänen saavutuksistaan. Kääntöpuolena on tietysti se menetetty vapaa-aika. Toisaalta hänen työnsä on koko perheellemme elämäntapa. Ainut keino päästä siitä edes jotenkin irti on lähteä oikeasti kauas. Lomalle. Itse pärjäisin hyvin vähän vähemmälläkin reissaamisella, mutta mies on ansainnut kyllä jokaikisen vapaapäivänsä.

Puhelin soi kuitenkin kokoajan ja ajatukset ovat aina siellä töissä vaikka olisimmekin toisella puolella maailmaa. En ole koskaan muuten kuullut kenenkään muun tulleen iloiseksi varastetusta puhelimesta. Viisi päivää Monacossa ilman puhelinta olivat kuulemma todella rentouttavat.

PS. Seuraa mua Instagramissa @mirvannamaria ja tsekkaa reissujuttuja Espanjasta. Saan pian mun parhaimpia ystäviä tänne seuraksi, joten juhannusviikosta on tulossa ihan mieletön!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Enpä olisi ajatellut, kun joskus vannoin maksavani vaikka vähän enemmän lapsettomista lennoista, että vielä joskus kirjoittelen lapsen kanssa matkustamisesta. Niin ne ajatukset muuttuvat. Jos olet lapseton, toivon sinulle huimasti kärsivällisyyttä ja myötätuntoa – ehkä olet joskus itse matkustamassa pienen lapsen kanssa ja jos et, muista ettei kukaan vanhempi halua lapsensa kiukuttelevan tai käyttäytyvän huonosti ja yrittää varmasti tehdä kaikkensa tämän estämiseksi. Aina se ei onnistu. Lapsen kanssa matkustaminen on joka kerta erilaista ja lähes aina tulee jotain odottamatonta eteen.

Suositun postaukseni vauvan kanssa matkustamisesta tai pikemminkin lentämisestä voit lukea täältä! Tämän postauksen olen kirjoittanut lähinnä pikkulapsi-ikäisen kanssa reissaamisesta, kun lapsi istuu jo omalla paikallaan koneessa ja liikkuu. Tuo nimittäin vähän lisähaastetta reissaamiseen..

Matkaa varattaessa valitse matkakohde huolella. Periaatteessa lapsen kanssa voi matkustaa kaikkialle, mutta itse säästäisin kohteet joissa on paljon korkeuseroja, paljon liikkumista muutenkin ja etenkin kävellen kierrettäviä paikkoja, myöhemmille ikävuosille. Voit toki itse olla hyvinkin kiinnostunut historiallisista nähtävyyksistä, mutta pikkulapsi ei. Oma poikani ei viihtyisi hetkeäkään edes Helsingin ydinkeskustassa, joten kaupunkilomat ovat meillä vain aikuisten reissuja. Tottakai lapsi on hyvä totuttaa joskus tylsiinkin paikkoihin ja kaupungilla liikkumiseen, mutta mielestäni loma ei ole oikea paikka siihen. Jos suuntaat lämpimään maahan, lapset rakastavat uida.

Ranta ei kuitenkaan aina ole paras mahdollinen paikka, sillä esimerkiksi juuri Espanjassa monilla rannoilla hiekka on kesällä tulikuumaa. Valitse siis rantakin huolella tai huolehdi uima-altaan läheisyydestä. Beachclubeille voi usein mennä sesonkiaikojen ulkopuolella lasten kanssa, mutta kannattaa selvittää paikan luonne etukäteen. Marbellassa hyvänä esimerkkinä suosikkipaikkani Puro Beach, joka on lapsillekin aivan ihana. Elokuussa lapset eivät pääse altaaseen, mutta muuten ovat tervetulleita. Vastaavasti taas aikuisille suunnattuun Ocean Clubiin ei tulisi mieleenkään mennä lasten kanssa vaikka paikka muuten mukava onkin. Tripadvisor on hyvä apu tässä, jos matkakohde on vieras.

Lentäminen on joko tosi hauskaa ja mielenkiintoista tai vaihtoehtoisesti aivan horroria. 1-2 ikävuoden välillä lentäminen oli todella haasteellista. Micael ei jaksanut pysyä paikallaan vaan halusi liikkua kokoajan. Siitä aikakaudesta jäi sellainen selviytymismoodi päälle, että edelleen varaan matkoille valtavat määrät viihdykkeitä ja varaudun aina pahimpaan. Juuri pikkulapsivaiheessa kannattaa kiinnittää aivan erityisesti huomiota lennon ajankohtaan. Yölennot olisivat ihania, sillä lapsi on niin väsynyt että nukahtaa takuulla. Toki normaalin uniajan mentyä ohi lapsi voi olla jonkin aikaa ylivilkas, mutta en tiedä kyllä ketään joka olisi läpi yön valvonut. Väsytän omani aina mahdollisimman hyvin ennen lentoa. Talvella Thaimaan 11 tunnin lento lähti klo 17, joten pyysin päiväkodissa jättämään päiväunet väliin. Lapsi nukahti hyvin pian ja nukkui seuraavaan aamuun asti kun kone laskeutui Bangkokiin.

Lennolle kannattaa pakata paljon viihdykettä, kuten uusia leluja joista lapsi jaksaa innostua, piirustus- ja väritysjuttuja, kirjoja sekä perustarvikkeet kuten maidot, tuttipullot, tutit, puhdistusliinat ja tarpeeksi vaippoja. Hyvä määrä vaipoille on vähän yläkanttiin, riittää sitten perilläkin vähän aikaa. Maitoa ja lastenruokia saa viedä koneeseen ihan rajattoman määrän kunhan ne ovat avaamattomissa pakkauksissa. Taaperoikäisenkin kannattaa juoda jotain nousun ja laskun aikana korvakivun ehkäisemiseksi. Muista myös lääkkeet ja erityisesti puuduttavat korvatipat ennaltaehkäisevänä helpotuskeinona. Orodropsit pelastavat edelleen meidän jokaisen lennon. Nenä-Frida on mukana aina, lentokoneessa nenä vuotaa kuivasta ilmasta johtuen usein.

Mukavat matkustusvaatteet ja varavaatteet ovat ihan must have -juttuja. Micael matkustaa yleensä ohuissa leggingstyyppisissä trikoissa ja trikoopaidassa, vaihtarina samanlaiset sekä t-paita. Pitkille yölennoille otan myös yöpuvun ja tietysti unilelun. En lentäisi myöskään enää yhtään väliä ilman iPadia. Netflixistä ja Viaplaysta saa ladattua offline -tilaan sarjoja 30 päivän ajaksi, niissä ei kannata säästellä. Pakkaa väljästi ja sellaiseen laukkuun, josta kaikki tarvittava löytyy helposti. Lapselle voi ostaa myös oman matkalaukun tai pienen repun, jota hän usein mielellään kantaa tai työntelee lentokentällä.

Ruokailu lapsi voi vierastaa uusia makuja, mutta itse en ole lähtenyt koskaan raahaamaan Suomesta mitään ruokia mukaan muuta kuin lentomatkalle. Ennemmin tai myöhemmin lapsi kyllä syö, eivät ne nälkään ole lomaillessa kuolleet. Ravintoloissa ulkomailla on ollut tähän asti kaikkialla paljon mukavampaa ruokailla kuin Suomessa. Listoilla on usein niitä ranskalaisia ja nakkeja, mutta kannattaa kysyä ihan vaikka lapsen lempiruokaa – olemme usein saaneet perunamuusia ja kalaa kun olemme vain pyytäneet. Jos lapsi syö vielä soseita, isoista supermarketeista löytyy usein hyviä luomuvaihtoehtoja. Monet hotellit ja ravintolat tekevät niitä myös pyynnöstä ja jos esimerkiksi vuokraat asunnon, sinne saa ostettua halvalla blenderin jos sitä ei ole valmiina.

Lasten tarvikkeita kuten vaippoja, äidinmaidonkorviketta tai vaikka uimakellukkeita en raahaisi mukana, niitä saa rantakohteista ihan kaikkialta. Balilta oli vähän vaikeuksia löytää maistuvaa korviketta, mutta kyllä sellainen vaniljaesanssikin upposi lopulta. Lasten lääkkeitä saa myös kaikkialta apteekeista, joten niitäkin voi varata vain lentomatkojen tarpeisiin. Ainut asia, mitä en ole löytänyt läheskään kaikkialta, ovat uimavaipat. Olin niin tottunut että niitä sai Espanjasta lähes kaikkialta, että Thaimaassa ihan hämmästyin kun niitä ei myyty missään. Vaatteitakin olemme usein ostaneet vasta periltä, kun monesti ne mukana raahatut shortsit ja t-paidat ovat olleetkin pieniä. Crocsit ovat muuten lasten lomakenkinä ihan ykköset. Suihkutettava aurinkorasva on rantalomalle myös todella hyvä nimenomaan suojakertoimella 50. Sitä tahmeaa tahnaa on suorastaan mahdoton levittää vilkkaan lapsen ihoon tasaisesti.

Turvaistuin, rattaat ja matkasänky ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Micael ei käytä enää rattaita ollenkaan, joten se riesa on onneksi pois laskuista. Toki rattaissa istuskelu oli ihanan helppoa ja liikkuminen huomattavasti nopeampaa. Jos ostaisin nyt matkarattaat, ne olisivat ehdottomasti YoYot, jotka saa ottaa lentokoneeseen käsimatkatavarana ihan jokaiselle lennolle. Aivan ässät, harmi ettei niitä saanut silloin kun Micael oli pieni. Turvaistuimen olen vienyt lentokoneessa vain kerran, Suomesta Espanjan autoomme. Sen mukana raahaaminen on mielestäni vaivan arvoista ainoastaan silloin, jos perillä kohteessa on esimerkiksi vuokra-auto jossa istuin voi olla kokoajan. Maailmalla takseissa on todella huonosti turvaistuimia ja vuokra-autojen istuinvuokrat ovat yllättävän kalliita. Lasten matkustaminen on usein paljon turvattomampaa kuin kotona Suomessa. Tähän en ole keksinyt mitään fiksua ratkaisua, isokokoisen istuimen mukana raahaaminen muualla kuin omassa autossa on vain liian työlästä. Vinkkejä?

Turvaistuin, turvakaukalo sekä matkarattaat menevät tietysti lennolla aina maksutta. Toiset lentoyhtiöt saattavat kuitenkin laskea nämä lapsen matkatavaraksi, joten käytännöt kannattaa selvittää ja tarvittaessa maksaa etukäteen niin pääsee paljon edullisemmin. Matkasängyistä olen kuullut myös paljon hyvää. Monet menevät todella pieneen tilaan ja ovat näppäriä viedä mökin ja mummolan lisäksi ulkomaillekin. Olemme itse saaneet aina hotellista lapselle oman sängyn ja Espanjassa hän nukkuukin omassa huoneessaan. Säästyin siis matkasängyn ostolta ja mukana kantamiselta, mutta näistä on tosiaan paljon hyviä kokemuksia joten sängyn mukana raahaaminen ei välttämättä ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Vinkkinä voin sanoa, että monet tuttavieni lapsista viihtyvät Koo-di matkasängyssä reissuillansa!

Kaikkein tärkein on tietenkin se asenne. Voi kuulostaa ihan lässynlää kyllä mä tiedän -jutulta, mutta se ratkaisee todella paljon. Huolehdi itsesi kohdalla ensisijaisesti riittävästä unensaannista ja säännöllisestä syömisestä ja muista rento ja vähän huoleton lomafiilis. Olet lähdössä lomalle, sehän ei ole missään nimessä stressin ja kiukun aihe. Monet kerrat lentokentällä, koneessa ja perillä kiukutelleena tiedän, ettei se todellakaan ole sen arvoista. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta heidän normaalia energistä käytöstään ei tarvitse pyydellä keneltäkään anteeksi. Ota pikkulapsen kanssa matkustaminen joka kerta jokaisessa ikävaiheessa kokemuksen kannalta.

Ikimuistoisia ja ilontäyteisiä matkoja!

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian