Matkustin ensimmäisen kerran Dubaihin kuusi vuotta sitten. Lyhyt lento, kuumuus keskellä tammikuuta, siisteys, turvallisuus ja hotelleiden korkea taso lumosivat ensisilmäyksellä. Vannoin tulevani uudestaan ja uudestaan, ja niin myös tein. En osannut kuvitellakaan, että juuri Dubaihin matkustaminen tulisi vielä olemaan niin suuren arvostelun kohteena, kuin se on nyt.

 

 

Toisin kuin yleensä ajatellaan, Dubai ei ole pelkkää kultaa ja timantteja, vaikkei sitä puolta kaupungista voi mitenkään ohittaa. Arabimailla on todella kiehtova historia, vaikka öljyvaroilla rakennetut kaupungit suhteellisen nuoria ovatkin. Arabiemiraatit, tai Yhdistyneet arabiemiirikunnat on perustettu vasta vuonna 1971. Öljyä Dubaista löydettiin vasta 1960-luvulla ja siitä alkoi kasvu ennätysten kaupungiksi, jossa kaikki oli suurta ja mahtavaa. Pian kuitenkin ymmärrettiin, etteivät öljyvarat riitä loputtomiin ja on keksittävä jotain muuta. Dubaista päätettiin rakentaa kaupankäynnin keskus ja houkutteleva matkailukohde. Vuosituhannen vaihteessa siellä oli jo maailman ainoa seitsemän tähden hotelli ja pian avattiin maailman korkein rakennus, Burj Khalifa. Dubaista tuli kuuluisa ja ennätykset seurasivat toisiaan. Keskelle aavikkoa nousi luksuksen keskus, mutta sillä oli sivuvaikutuksensa. Esillä ovat olleet niin ihmisoikeuksiin liittyvät ongelmat, halpatyövoiman käyttö sekä negatiiviset ympäristövaikutukset.

 

 

Dubai jakaa valtavasti mielipiteitä. Vuonna 2019 tuntuu olevan jo trendi kritisoida Arabiemiraatteihin matkustamista. Niinkin iso trendi, että somessa huudellaan kuinka Dubai on paska maa ja sinne ei matkustettaisi vaikka siitä maksettaisiin. Tähän väliin nyt vain sen verran, että Dubai ei ole maa. Samaan aikaan Arabiemiraatit ovat eurooppalaisille yksi suosikkikohteista, lähellä ja lämmintä keskellä talvea. Tunnetut ruotsalaisbloggaajat Kenza Zouiten ja Alexandra Bring saivat viime viikolla paljon lokaa niskaansa tehtyään matkan Dubaihin yhteistyössä Visit Dubain kanssa. Heidän seuraajansa alkoivat uhata arabimaita boikoteilla. No, boikottihan ei lopulta auta mitään ja siinä tapauksessa ei voisi matkustaa oikein mihinkään. Edes ihmisoikeusjärjestö Amnesty ei suosittele boikotteja, tästä oli paljon uutisointia Qatarin tapauksen kohdalla. Matkustajien kehotetaan silti ottamaan selvää maan tilanteesta ja juuri esimerkiksi ihmisoikeusasioista ja päättämään sitten kohteensa ja käytöksestään kyseisessä kohteessa sen mukaisesti. Joku jättää matkustamatta, joku ei.

 

 

Olen kirjoittanut aiemminkin, kuinka olen itse keskustellut useamman Dubaissa työskentelevän henkilön kanssa, ja he kaikki ovat olleet kovin kiitollisia työpaikastaan. Se on ollut monille ainoa keino elättää perheensä ja eräskin ravintolatyöntekijä kertoi, että hänen työpaikkaansa oli hakenut satoja ihmisiä. Monet myyjät ja taksikuskit ovat olleet aidosti onnellisia Dubaissa työskentelystä. Halpatyövoimaa käytetään tietysti rakennustyömailla, joskaan se ei näy niin räikeästi kuin esimerkiksi prostituutio Thaimaassa, joka on toinen suomalaisten suosikkikohde, mutta jota ei lainkaan dissata missään. Dubain hallitsijan Sheikki Al-Maktoumin tytär Prinsessa Latifa on antanut kasvot Dubain kääntöpuolelle ja isänsä sairaalloiselle vallankäytölle. Mutta mitä tapahtuu esimerkiksi juuri sen Thaimaan kuningasperheessä? Dubaista on kaivettu esiin paljon ikäviä asioita, joita tapahtuu myös monissa muissa maissa, mutta niitä ei tuoda koskaan näkyviin.

 

 

Miksi juuri Dubai ärsyttää? Joku voi nyt mielessään kivittää mua, mutta joku on varmasti myös samaa mieltä. Dubaita on helpompi vihata kuin mitään muuta maata maailmassa. Rikkaudet ja överiylellinen elämäntyyli ärsyttävät enemmän kuin kehitysmaa, jossa ihmisoikeudet ovat aivan yhtä huonolla tolalla ja korruptio kukoistaa  ihmiskaupan kanssa kilpaa. En tarkoita tällä nostaa esiin sitä maailmankuulua kateuskorttia, mutta itse näen sen niin. Ylellisyys ärsyttää. Samaan aikaan meuhkataan siitä, kuinka ei astuttaisi Arabiemiraattien kamaralle jalallakaan, mutta samana päivänä on käyty penkomassa uuden halpavaateliikkeen alepöytä sekaisin ja viestejä someen näpytellään mahdollisesti puhelimella, joka on valmistettu yhtä lailla halpatyövoimalla kuin osa Dubain rakennuksistakin.

 

Saudi-Arabia alkoi hiljattain mainostaa matkailuaan. Kauhisteltiin, miten kukaan haluaisi matkustaa maahan, jossa naisilla on niin huonot oltavat? Tunnen itse tällä hetkellä Saudi-Arabiassa asuvia naisia ja he korostavat nimenomaan sitä, kuinka hyvä naisilla on olla. Pukeutumissäännöt eivät heitä haittaa, he eivät edes koe sitä haitaksi. Kaikki mitä koemme on tietenkin yksilöllistä, mutta nämä naiset ovat kertoneet nimenomaan siitä, kuinka turvallista naisen elämä tällä hetkellä Saudi-Arabiassa on ja heistä tuntuu jatkuvasti siltä, että heistä välitetään. Nämä tuntemani naiset ovat siis muuttaneet Riadiin töihin. Saudi-Arabian kehitykseen vaikuttaa varmasti positiivisesti myös matkailu, jolloin länsimaisista, tasa-arvoisista tavoista tulee vähitellen sielläkin yleisempiä ja yleisempiä. Naisen asema on parantunut länsimaalaistumisen myötä paljon ja tuleva turismi varmasti parantaa sitä entisestään.

 

 

On hyvä, että asioita tuodaan esille ja tietoisuus matkustamisen eettisyydestä lisääntyy. Kuitenkin erityisesti Dubain kohdalla on menty jo ihan yli. Meillä on täällä niin valtavan hyvä olla, että sitä vain unohdetaan yhtäkkiä kaikki kiitollisuus siitä, millaisessa maassa itse elämme ja haukutaan somevaikuttajia ja boikotoidaan kohteita, joissa ihmisoikeudet eivät ole samalla tasolla kuin täällä. Tottakai se on väärin, mutta samoja asioita tapahtuu myös muualla. Siinä vaiheessa, kun toimii kaikin puolin eettisesti ja matkustaa vain kohteisiin, joissa ihmisoikeusasiat ovat oikeasti hyvällä mallilla, voi mielestäni alkaa kritisoida muita. Muista kuitenkin silloinkin rakentava kritiikki.

 

Olen itse matkustamassa Dubaihin vielä tänä vuonna ja mietin paljon näitä asioita. En voi sulkea silmiä vääryydeltä, mutta toistaiseksi olen päättänyt itse matkustaa Arabiemiraatteihin. Yhtä lailla pohdin samoja asioita matkustaessani  Thaimaahan ja Yhdysvaltoihin. Maailma ei muutu ainakaan sillä, että sulkee silmät ja jää kotiin. Samalla tiedän kuitenkin olevani myös vähän itsekäs. Mutta niin on jokainen lentomatkustajakin. Mitä mieltä sinä olet erityisesti Dubain matkailusta ja matkailun kritisoinnista ylipäätään?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

En nyt muista kuinka mones kerta tämä oli Ranskan Rivieralla, mutta ei varmasti viimeinen. Oikeastaan mitä useammin olen matkustanut Rivieralle, sitä enemmän pidän siitä. Se kilpailee Floridan kanssa paikasta, jossa toivoisin sitten joskus eläkepäivinä kakkoskotini sijaitsevan.. Vaikka meillä on asunto Espanjassa, voisin itse vaihtaa sen Ranskaan koska tahansa. Espanja on kiva, helppo ja aurinkoinen, mutta Riviera.. Niin paljon kauniimpi, niin paljon persoonallisempi, ja niin paljon parempaa ruokaa. Monella on mielikuvia ja ennakkoluuloja etenkin Nizzasta ja Monacosta, eivätkä ne välttämättä ole positiivisia. Elämä siellä näyttäytyy monille vain isoina huvijahteina, luksusliikkeinä, kasinoina ja yökerhoina. Alueelle on keskittynyt paljon rahaa maailmalta, mitä en ihmettele kyllä ollenkaan. Aurinko, turkoosi vesi ja ne henkeäsalpaavat maisemat kutsuvat luokseen yhä uudelleen ja jos siihen on mahdollisuus, moni sinne myös lähtee. Toki vietimme itsekin nyt ihan poikkeuksellista ökylomaa ystävän jahdilla, mutta Riviera on parhaimmillaan paljon muuta kuin elämää veneillä. Siellä voi hyvin reissata myös pienellä budjetilla. Toinen toistaan suloisempien pastellitalojen, jyrkkien rinteiden, turkoosin meren ja ranskalaisen ruoan parissa alkaa väkisinkin ajatella, että tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa..

 

 

Monella on mielikuvia ja ennakkoluuloja etenkin Nizzasta ja Monacosta, eivätkä ne välttämättä ole positiivisia. Elämä siellä näyttäytyy monille vain isoina huvijahteina, luksusliikkeinä, kasinoina ja yökerhoina. Alueelle on keskittynyt paljon rahaa maailmalta, mitä en ihmettele kyllä ollenkaan. Aurinko, turkoosi vesi ja ne henkeäsalpaavat maisemat kutsuvat luokseen yhä uudelleen ja jos siihen on mahdollisuus, moni sinne myös lähtee. Toki vietimme itsekin nyt ihan poikkeuksellista ökylomaa ystävän jahdilla, mutta Riviera on parhaimmillaan paljon muuta kuin elämää veneillä. Siellä voi hyvin reissata myös pienellä budjetilla. Toinen toistaan suloisempien pastellitalojen, jyrkkien rinteiden, turkoosin meren ja ranskalaisen ruoan parissa alkaa väkisinkin ajatella, että tänne olisi ihana jäädä pidemmäksikin aikaa..

 

 

Tämänkertainen reissumme lähti Nizzasta kohti Monacoa. Monacosta jatkoimme Èzen ja Cap-Ferratin kautta Cannesiin, Île Sainte-Margueriten ja Île-Saint Honorat’n saarten edustalle. Viimeiset pari päivää nautimme Nizzasta ja Villefranchesta. Monacon ja Cannesin Boat Show sotki hieman alkuperäisiä suunnitelmiamme, mutta oli vaihteeksi kiva välillä vain olla ja nauttia kiireettömyydestä täydessä auringonpaisteessa. Jo parissa kuukaudessa ehti unohtaa, miten ihanalta polttavat auringonsäteet iholla tuntuvat. Vaikka tällä kertaa asuimmekin veneessä, suosittelen lämpimästi vuokraamaan auton Rivieraa varten. Ihanat pikkukylät hurmaavat kävijänsä ja voit löytää mitä upeampia rauhallisia rantoja ja piilotettuja ravintoloita, ihan vahingossa. Lähes kaikki elämäni parhaimmat ruokakokemukset liittyvät muuten Ranskaan.

 

 

Lensin myöhään sunnuntai-iltana Suomeen ja minireissun jälkeen arkeen palaaminenkin sujui ihan mutkattomasti. Tai no, jos katsot Instagram storyni tältä aamulta, ei voida puhua ihan mutkattomasta, sattui nimittäin pikku haaveri illalla nukkumaan mennessä. Olipa muuten hullua tulla yksin kotiin, kun koirat ovat vielä äidilläni ja Micaelkin oli hoidossa maanantaihin. En muistakaan, milloin olisin ollut niin yksin kotona. Nyt kuitenkin takaisin töissä ja treeneissä kiinni. Reissaaminen on ihanaa, mutta on onni, että on sellainen ja koti ja elämä täällä Suomessa, mihin on aina ihana palata. Jos lomalta palaaminen tuntuu aina ahdistavalta, on se merkki siitä että arki kaipaa vähän muutosta. Siitä kirjoittelen teille myöhemmin lisää. Mahtavaa juuri alkanutta lokakuuta, yllättäköön se tänä vuonna ihanuudellaan ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Huomenta, ja pitkästä aikaa Helsinki-Vantaalta. Matkustin kai keväällä niin paljon, että nyt tuntuu kuin edellisestä reissusta olisi ihan pari viikkoa, vaikka siitä tosiaan on yli kolme kuukautta. Oikein piti miettiä, että eikö tässä välissä tosiaan ollut mitään asiaa tänne? Ei kyllä ollut. Kohta lennetään kuitenkin Nizzaan, nauttimaan vielä pitkän viikonlopun verran Rivieran kesästä. Syksy saapuu sinnekin. Tarkemmin en reissusuunnitelmista edes tiedä, hypätään ystäväni omistamaan veneeseen ehkä Antibesista ja ajellaan sillä luultavasti jo tänään Italiaan. Ehkä? Reissusuunnitelma on kai vielä vähän hämärän peitossa. Muutaman päivän verran aurinkoterapiaa tuntuu joka tapauksessa ihanalta ajatukselta näin lokakuun kynnyksellä, nyt kun tämän vuoden Espanjan visiititkin jäivät vain siihen alkukesään. Ajattelin ottaa tämän minireissun ihan vain levon, hyvän ruoan ja uusiin paikkoihin tutustumisen kannalta. Vaikka Riviera onkin jo entuudestaan tuttu, sielläkin on vielä paljon, paljon paikkoja joita en ole nähnyt. Voisin kirjoittaa meidän kohteista pienen postauksen, jos vaikka löydän jotain uusia helmiä.

 

 

Vaikka asumme veneellä ja syömme pääosin siellä, odotan ihan hulluna että saan jossain päin Rivieraa syödä sellaisen valtavan kattilallisen simpukoita. Simpukat eivät missään päin maailmaa maistu niin hyviltä kuin Ranskassa, en tiedä miksi. Siinä missä aiemmin fiilistelin vaikka kauppoja tai jotain tunnettuja nähtävyyksiä, nautin nykyään reissuilla tällaisista hassuista pikkujutuista. Simpukoita Ranskassa, itämaisia huonetuoksuja ja arabimusiikkia Dubaissa, pyöräilyä rantakaduilla Miamissa tai auringonlaskuja Aasian hiekkarannoilla. Pienikin loma voi olla täynnä upeita pieniä elämyksiä, jotka jäävät lopulta paljon paremmin mieleen kuin turistinähtävyydet ja tunnetut Instagram-spotit. Matkustetaan tällä kertaa aikuisten kesken, ja mulla on ikävä Miksua jo nyt. Onneksi seuraavat reissut saadaan tehdä hänen kanssaan yhdessä. Lapsen kanssa matkustaminen on parasta, vaikka voisi kuvitella että se olisi monen vanhemman mielestä ihan toisinpäin. Täytyy vaan yrittää nyt nauttia omasta rauhasta ja siitä, kun voi tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Sunnuntai-iltana pääsee taas kotiin jatkamaan ihanaa arkea. (Kyllä, sanon arkea jo ihanaksi.. Ennenaikainen keski-ikä?)

 

Kaipaavatko muut vanhemmat lapsiaan aina jopa niillä kauan odotetuilla aikuisten lomilla vai osaatteko nauttia siitä rauhasta ja vapaudesta? Nyt koneeseen, energiaa ja valoa loppuviikkoon, missä päin maailmaa sitten oletkaan ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian