Tänään taisi tulla täyteen kuukausi veneessä asumista. Kuten Instagramiin kirjoitinkin, menisi helposti vielä toinenkin kuukausi. Tai no, oltiin me tässä välissä käymässä muutama päivä kotona mutta ehkä sitä ei lasketa, kaikki tavarat hiusharjaa ja vaatteita myöten ovat olleet kuitenkin täällä koko ajan. Tänään siis aamuvarhaisella ajettiin Ruotsista yli Suomen puolelle Maarianhaminaan. Ahvenanmaa on mulle tosi rakas juuri siksi, että isä asui täällä. Ja edelleen, lähes kymmenen vuoden jälkeen, tunnen isän läsnäolon ja ajattelen, että jossain täällä hän on. Tietää, että tultiin kylään.

 

 

Viikonloppu menee vielä Maarianhaminassa, sunnuntaina ajetaan vene Hankoon ja lähdetään kotiin. Ennen kuin palataan taas takaisin Hankoon. Osaankohan mä ajaa enää edes autoa? Ilmassa alkaa olla jo vähän haikeutta, nyt kun suuntana on koti. Menee varmasti pitkään miettiessä, kuinka hieno reissu meillä on ollut. Siitäkin huolimatta, että moni asia meni pieleen ja koko lähtö viivästyi lähes kahdella viikolla, tämä on ehkä paras reissu jonka olen koskaan tehnyt. Kotiin palaa hyvin levännyt, mutta ennen kaikkea onnellinen, taas niin paljon enemmän nähnyt ja kokenut mieli.

 

Ruotsi, tässä tapauksessa Tukholman saaristo, tarjosi meille parastaan. On kalastettu, hypitty veneestä uimaan, kiljuttu huvipuistossa, illallistettu mitä kauneimmissa paikoissa, syöty kihtiin asti skagenia, kisailtu sup-laudalla, juostu auringonsäteitä kohti kangasmetsässä, naurettu kyyneleet silmissä, nähty auringonlaskut ja -nousut, peseydytty säkkipimeässä yössä meressä kun saunasta ei löydy hanan hanaa, avattu monen monta rosèèta, löydetty lähes päivittäin neliapiloita, sukellettu merenpohjasta kaukosäädintä ja ihailtu toinen toistaan upeampia huviloita rannoilla – mahtuu sinne sekaan pari huonompaakin päivää.

 

 

Kamera on täynnä pelkästään kuvia saaristosta, koirista ja lapsista. Perheelle ja parisuhteelle reissu on tehnyt pelkästään hyvää. Kuvittelin laskevani päiviä päiväkodin alkamiseen, sen sijaan lähetinkin tekstarin että Miksu tuleekin vasta ensi viikolla. Tämä heinäkuu oli paras heinäkuu, joka mulla on koskaan ollut. Elokuinen Ahvenanmaa on vielä kesäinen, mutta lomien loppumiset alkavat vähitellen näkyä rauhallisuutena satamassa ja Maarianhaminan kaduilla.

 

Oon tosi onnellinen, ettei loma ole ollut pelkkää tissuttelua (no on se kyllä sitäkin välillä ollut..) ja auringonottoa, vaan olen saanut monena päivänä lihakset kipeiksi liikunnasta ja päässyt hikoilemaan kunnolla lenkkarit jalassa tai sen sup-laudan päällä. Jos joku väittää vielä suppailun olevan helppoa, tervetuloa kokeilemaan mun lautaa! Kotoa kaipaan ennen kaikkea säännöllistä arkirytmiä, päivittäistä treeniä ja tietysti mun ihania tyttökavereita, joita en ole yhtä lukuunottamatta nähnyt heinäkuussa lähes laisinkaan. Pikkuhiljaa on todettava, että syksy on lähempänä ja lähempänä. Löydän itseni yhä useammin lentoyhtiön sivuilta miettimästä, missä talvella paistaisi aurinko..

 

Hanko – Kasnäs – Högsåra – Ruissalo – Naantali – Turku – Nauvo – Rödhamn – Sandhamn – Nynäshamn – Saltsjöbaden – Tukholma – Fejan – Maarianhamina. Kiitos tästä kesälomasta ♥

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Tukholman saariston helmiin kuuluu ehdottomasti Saltsjöbaden. Tämä Tukholman lähistöllä sijaitseva kylpyläkaupunki on parhaimmillaan tietysti kesällä, jolloin vanhan, upeasti entisöidyn merivesikylpylän mukaan nimetystä pikkukaupungista saa kaiken irti. Täällä on myös tunnettu kylpylähotelli, johon ruotsalaiset matkustavat ihan ympäri vuoden nauttimaan vaikkapa viikonlopun verran kauniista merimaisemista. Saltsjöbaden on lähellä pääkaupunkia ja sinne pääsee helposti junalla Tukholmasta. Saltsjöbaden on myös tunnettu Solsidan -sarjasta, sillä koko sarja on kuvattu juuri täällä. Täällä asuvat ja ”mökkeilevät” varakkaat ruotsalaiset ja saisin ainakin itse vaikka kokonaisen päivän kulutettua vain katselemalla kallioiden päällä olevia huviloita. En voisi muutenkaan toivoa parempaa säätä, saati sitten parempaa säätä juuri tällaiseen kesäparatiisiin. Paratiisi, sitä Saltsjöbaden nimenomaan on.

 

 

Täällä on helppoa olla onnellinen. Totesinkin aamulla, että tällaiset päivät ovat syy sille, miksi ihmiset ostavat veneitä. Ei harmita 100 metrin syvyydessä lepäävä puhelin, ei likainen tukka eikä arjen turhat murheet. Kaikilla on niin hyvä olla. Akkuja saa todellakin ladattua syksyä varten, D-vitamiinvarastot täyttyvät kun viettää kaikki päivät ulkona ja syksyn tullen pää on varmasti täynnä uusia ideoita ja inspiraatiota. Blogin ja kaiken tämän sometyöni osalta olen saanut täältä uusia ideoita, syksy on mulle aina sellaista uuden alun aikaa. Viime syksy oli niin raskas, että vähän kauhulla odotan tulevaa. Olin niin loppu, etten osaa enää oikein edes ajatella syksyn hyviä puolia. Kesä tuntuu taas aivan liian lyhyeltä! Ei mietitä sitä kuitenkaan vielä, sillä nyt nautin viimeisestä alkavasta kesälomaviikosta perheen ja ystävien kanssa ja Saltsjöbaden on siihen mitä ihanin paikka. Hetkessä eläminen on ollut tän kesän ja loman juttu, kuten kirjoitin pysäyttävistä uutisista, koskaan ei tiedä mikä päivä on se viimeinen päivä. Helteistä sunnuntaita, jatkuispa nää vielä ensi viikolla ♥


Kaksi viikkoa myöhässä, mutta vihdoin täällä. Terveisiä Sandhamnista, Tukholman saariston uloimmasta satamasta! Tiistaina ajettiin suoraan Nauvosta tänne ja pari-kolme päivää on mennyt satamassa kuin siivillä. Jatketaan huomenna aamusta johonkin mistä saa vielä paikan, 21 metriä laituria ei olekaan enää ihan itsestäänselvää. Tajusin tänään, että olen asunut nyt kolme viikkoa veneessä ja mulla ei ole kyllä ollenkaan kiire takaisin Helsinkiin. Ei yhtään. Viime vuonna veneen ollessa pienempi, alkoi kolme viikkoa tuntua pitkältä ajalta. Täällä meillä on kuitenkin kaksi hyttiä ihan tyhjillään, 2 vessaa enemmän kuin kotona ja joka päivä olen superkiitollinen veneen pyykinpesukoneesta, astianpesukoneesta ja ilmastoinnista. Nukun paremmin kuin kotona ja tänään kun löysin satamasta vielä salinkin, en ole kaivannut sekuntiakaan kaupunkiin.

 

 

Matka jatkuu tosiaan paikkaan X, ja siitä ensi viikolla Tukholmaan. Tarkoitus on päästä myös mun isän kotikaupunkiin Maarianhaminaan paluumatkalla ja pikkuhiljaa ajatuksissa on myös tylsä fakta töihin paluusta. Onneksi Hanko on lähellä ja vene jää sinne. Tänään teki mieli nipistää itseäni, olenko mä oikeasti täällä ja näissä helteissä? Lähes kolme viikkoa kestänyt moottorin korjaus opetti, että ei todellakaan ole itsestäänselvää päästä veneellä liikkeelle. Kaikista vioista huolimatta tämä on jo nyt ollut venekesistä paras. Ei täällä voi olla kuin onnellinen.

 

 

Tää on meille elämäntapa ja voisin haljeta onnesta, kun saan viedä lapseni tällaisiin paikkoihin jo pienestä pitäen. Saaristo on täynnä tuttuja ja uusia tuttavuuksia on tullut vastaan melkein joka päivä! Veneily on mahtava harrastus kun sen jakaa samanhenkiset ihmiset. Koko tämä saaristoelämä tervehenkisten ihmisten kanssa on tehnyt niin hyvää. Ollaan vihdoin saatu olla ensinnäkin koko perhe yhtä aikaa kiireettömästi yhdessä (jota tapahtuu kotona niin harvoin) ja kuitenkin tuntuu siltä, että olisi kokoajan kotona – matkustaessa en koskaan pääse hotellissa asumisen takia tähän fiilikseen. Tähän kun lisää vielä nämä helteiset säät, ei kesälomalta voisi toivoa enempää. Täytyy muuten sanoa tähän väliin, kun uskon aivan täysillä kaikkiin hihhulijuttuihin, universumi on antanut mulle monia merkkejä siitä, että olen tällä hetkellä jotenkin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Siellä missä mun kuuluu olla. Tästä voisin kirjoittaa vaikka huomiselle oman jutun. Sen verran ihmeellisiä asioita on taas tapahtunut. Nyt kuitenkin tytöt iltakävelylle ja omaan sänkyyn, aamulla aikainen lähtö Sandhamnin juhlia karkuun.

 

God natt ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian