Gugguun ihanat lastenvaatteet ovat sen verran harvoin alennuksessa, että nyt oli pakko vinkata teillekin kun bongasin tämän Facebookista. Eli saat vain tänään 2.11. Gugguun verkkokaupasta kaikki tuotteet -20% alennuksella, poislukien merinovillaiset. Siis myös ne ihanat toppatakit ja -haalarit!

Mun oli ainakin pakko naputella tilausta heti, olin muutenkin tilaamassa Micaelille toppatakkia, niin sainkin hyvällä tuurilla siitä vielä muutaman kympin pois hinnasta. Jes! Niin ja postausta ei ole toteutettu missään yhteistyössä, musta on kiva vain aina välillä vinkkailla muillekin jos löydän hyviä tuotteita tai tarjouksia. Meille on ainakin tulossa nyt ulkovaatteita ja ihana collegeasu.

Vinkkinä, että koot ovat olleet aika nafteja, joten kannattaa ottaa yhtä suurempi kuin normaalisti niin ei ainakaan heti jää pieneksi.

Kuva: Gugguu

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Arvatkaa kuka juoksi kuudelta aamulla katsomaan ikkunasta, olisiko sitä luvattua lunta jo? No ei ollut! Ehdin istua aamiaispöydässä vain hetken, kun taivaalta leijailivat ensimmäiset hiutaleet. Joka ikinen vuosi ensilumi on aina yhtä ihana. Vaikka rakastan helteistä kesää, se tunne, kun valkoiset hiutaleet peittävät maan on niin mieletön, ettei edes vuoden ankeimmaksi kuukaudeksi tituleerattu marraskuu masenna yhtään.

Oikeastaan aina tähän aikaan vuodesta olen ollut todella väsynyt ja kyllästynyt Suomeen. Kylmyyteen, harmauteen, sateeseen ja puuttuvaan valoon. Tänä vuonna lokakuu oli suoraan sanottuna niin paska kuukausi, että päätin marraskuun olevan paljon parempi. Eilen heräsinkin ihanaan fiilikseen uudesta kuukaudesta ja uudesta alusta. Sain aamulla kuvan lentokentältä. Lentolipuista todella kauas, turkoosiin vesiin ja aurinkoon. Eikä harmittanut kuulkaa ollenkaan! No okei, olisin voinut lähteä ihan mielelläni mukaan..

fotorcreated

Tällä hetkellä istun toimistolla ja tuijotan ikkunasta lumeen peittyviä autoja ja katuja. Kirkasvalolamppu loistaa työpöydällä, lounasjälkkäriksi söin joulupipareita. Mulla on maailman söpöin vaaleanpunainen jääskraba, joka lämmittää samalla käsiäni kun putsaan autoni lumesta kotiin lähtiessä. Taustalla soivat ensimmäiset joululaulut ja suunnittelen, kuinka voisin tuoda työpöydälleni tunnelmaa valoilla ja ehkä pienen pienillä joulukoristeillakin. Ei, tämä ei ole yhtään liian aikaista. 

Kun katson taaksepäin, asennoiduin lokakuuhun väärin. Kuvittelen sen olevan jotain elämäni parasta syksyä, täynnä auringonsäteitä, rakkautta ja pelkkiä kivoja juttuja. Kun arki iskee vasten kasvoja, pimeys valtaa päivän lisäksi myös mielen. Tein lokakuun alussa tämän to do -listan. Toteutin siitä ihan joka kohdan. Silti lokakuusta jäi huono fiilis. Tulevalle kuukaudelle mulla on vain yksi ”to do”. Ole onnellinen. 

Marraskuu, mä tykkään susta sittenkin.

FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Olen muuttanut elämäni aikana niin monta kertaa, etten pysy edes laskuissa mukana. En viettänyt lapsuuttani Helsingissä, mutta kävimme täällä usein. Koin jo lapsena, etten oikein sopeutunut mihinkään. Mitä vanhemmaksi kasvoin, tunne vain vahvistui. Minulla oli kauniita asuntoja, rakastin kumpaakin kotiani niin isän kuin äidinkin luona, ystäväni asuivat käytännössä naapurissa, rakastamani meri oli aina lähellä.. Mutta jotain puuttui. Mikään paikka ei tuntunut kodilta.

Olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla kirjoittanut äidinkielen ainevihkoon, mitä teen 25-vuotiaana. No asun Helsingin keskustassa kattohuoneistossa chihuahuani kanssa, tietenkin..

Kukaan ystävistäni ei asunut edes pääkaupunkiseudulla kun muutin tänne. Kaipasin heitä usein. Ensimmäisen vuoden aikana aina kun ajoin äitini luokse pois Helsingistä, tuli tunne, että tulen kotiin. Sopeutumiseen meni vuosi. Siihen saattoi ehkä vaikuttaa se, että asuin Espoossa, enkä viihtynyt siellä lainkaan. Jossain tiesin kuitenkin, että koti on lähellä. Muutin Ullanlinnaan.

En ehtinyt olla asunnossani vielä edes ensimmäistä yötä, kun kävelin suorastaan onnenkyyneleet silmissä näitä katuja. Lenkkeilin Kaivopuistossa, pääsin merenrantaan viidessä minuutissa. Pastellinsävyiset talot, työmatkalta soijalatte Sis.Delistä, Succèsin korvapuustit.. Iltaisin koiraa kävelyttäessä hymyilin. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui siltä. Mä kuulun tänne. Olin löytänyt kodin.

Tällä postauksella haluan tuoda esiin sitä, että jos tunnet kuuluvasi jonnekin muualle, sinä kuulut. Muutot, kuten muutkin muutokset, vaativat rohkeutta, mutta ovat sen rohkeuden arvoisia. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä oli muuttaa kauas sieltä, missä minulla oli vielä silloin ihan kaikki. Tulin vihdoin kotiin, enkä usko koskaan lähteväni  pois täältä. Myöhemmin olen saanut lähes sen kaiken luokseni. Täällä on perhe, jopa ne lapsuudenystävätkin.

..Arvatkaa muuten, mitä tein silloin 25-vuotiaana? 

mirvaannamarian-helsinki-4 mirvaannamarian-helsinki-5FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian