Paljon kavereita ja vähän ystäviä. Tällainen kokoonpano ihmissuhteissa oli pitkään hyvin tuttua ainakin itselleni. Elämä menee kuitenkin jatkuvasti eteenpäin ja me muutumme sen mukana. Elämäni ja arvoni ovat muuttuneet paljon, etenkin viimeisen vuoden aikana, ja tämä näkyy myös ihmissuhteissani. Todelliset ystävät pysyvät, kaverit jäävät tai muuttuvat lähinnä tuttaviksi. Kiireinen arki tekee myös sen, etten ehdi nähdä kaikkia ystäviäni niin usein kuin haluaisin, mutta onneksi tiedän että sama tilanne on myös muilla. Ainakin omalta osaltani elämä onneksi helpottuu koko ajan sitä mukaa, kun lapsi kasvaa ja suorittamisenikin tässä pikkuhiljaa vähenee. Ystävät kannattaa nostaa korkealle elämän arvojärjestyksessä, sillä ystävien kanssa nauramisen on todettu jopa lisäävän terveyttä ja hyvinvointia. Enkä ihmettele yhtään.

Ystäviäni ovat niin lapsuudenystäväni, joista ensimmäisen olen tavannut jo ennen kouluikää, kuin aikuisiällä tapaamani ystävät, jotka ovat minulle kaikki aivan yhtä tärkeitä. Minusta on ihanaa, miten erilaisia olemme ystävieni kanssa (Roosa on poikkeus, hän on kaltaiseni) sillä tämä tuo ystävyyssuhteisiin ihania uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia. Koen itseni niin etuoikeutetuksi, kun ympärilläni on niin upeita ihmisiä. Kaikilta ystäviltäni voin aina oppia jotain ja ihailen heitä jokaista. Kuinka hienosti he kasvattavat lapsiaan, kuinka päämäärätietoisesti pyrkivät elämässä eteenpäin, kuinka hyväsydämisiä ja lojaaleja he ovatkaan. Olen saanut ystäviltäni valtavasti tukea, ymmärrystä ja luottamusta. Tosiystävän kanssa voi tehdä ja sanoa mitä tahansa, eikä ystävä moralisoi. Asioista ei tietenkään tarvitse olla samaa mieltä ja sekin on ystävyyden rikkaus. Voit sanoa eriävän mielipiteesi ilman, että syntyy minkäänlaista eripuraa.

Luottamuksen menettäminen on asia, jota ystävyys ei kestä. Tässä ei tarvitse olla kyse edes isosta asiasta. Ja kuten kirjoitin ylempänä ystävistä ja kavereista, ystävyyssuhteisiin kannattaa panostaa, kaverisuhteita voi sen sijaan vähentää. Ystävyyssuhteissa on tärkeää tasapuolisuus, mutta tilannetaju ja ymmärrys kannatttaa muistaa silloin, kun toinen on hyvin kiireinen. Parisuhteet voivat päättyä, ystävyyssuhteet pysyvät. Todennäköisesti lopulta aika harva meistä elää elämänsä loppuun asti juuri sen kumppanin kanssa, kenen kanssa on juuri nyt, mutta ystävät sen sijaan pysyvät rinnallamme parisuhdekiemuroista huolimatta. Itse olen ystävyyssuhteissani hyvin tarkka siitä, että minulle voi kertoa mitä tahansa sekä autan aina ystävää niin hädässä kuin arkisissa huolissakin. Olen itse kovin empaattinen ja silloinkin, kun en pääse paikalle, elän ystävieni huolia ja murheita. En koskaan jätä kaveria (paitsi Annan HSF:lle) ja puolustan ystäviäni kuin lastani. Kukaan ei saa kohdella heitä huonosti.

Ystävä hyppää kanssasi avantoon. Ystävän luo voi mennä kaljakassin kanssa silloin, kun vanhempi on vakavasti sairaana teho-osastolla. Ystävä kertoo synkimmätkin salaisuutensa ja sinä ymmärrät. Kun ystävän maailman rumimmalle teepannuyöpaidalle nauraa, hän nauraa mukana. Ystävä jakaa kanssasi sellaisetkin muistot, joita et enää koskaan pysty sanomaan edes ääneen. Ystävä uskoo hyvyyteesi silloinkin, kun et itse siihen pysty. Ystävä on perheellesikin tärkeä, jopa isoäitini lähettää aina jutellessamme ystävilleni terveisiä ja kyselee kuulumisia. Ystävä on ja pysyy, läpi vaikeidenkin vaiheiden. Ystävä lähettää kuvia synnytyssalista. Kukaan muu ei pelasta niin hyvin hankalasta tilanteesta kuin ystävä. Oikeat ystävät tietävät elämästäsi kaiken.

Huomenna on ystävänpäivä. Muistathan rakkaitasi, ystävät eivät ole itsestäänselvyys ♥ 

 

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria



 

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa

 

Kaunis valkoinen taulutelevisioni hajosi keväällä 2013. Tai siis luulin sen hajonneen, todellisuudessa oli kyse vain irronneesta johdosta, hah. No, ajattelin että pyydän jonkun tutun miehen korjaamaan sen kun ehdin. Taisin saada telkkarin kuntoon ehkä puoli vuotta myöhemmin kun satuin itse laittamaan johdon paikoilleen. Vasta silloin tajusin olleeni yli puoli vuotta ilman televisiota. Toki saatoin kavereilla, äidillä tai treffeillä miesten luona (voi niitä aikoja) katsella sarjoja tai elokuvia, mutta hyvin vähän.

Yksi mies kuitenkin jäi, koti ja telkkari vaihtuivat ja syntyi näiden vuosien aikana yksi lapsikin. Tuli myös Viaplay. Arjen kiireissä saattoi mennä kuukausia, etten edes istunut sohvalla. Mulla oli aina töitä, kotitöitä tai urheilua. Tämä liian hektinen elämäntyylini kääntyi minua vastaan ja lopulta sairastuin ja väsyin täysin. Löysin itseni sohvalta ja toisinaan saatoin jopa katsoa jakson sarjaa, jos lapsi oli jo nukahtanut ja telkkarissa oli edelleen auki Viaplay. Yhtenä tammikuisena iltana Viaplayn katsominen oli suorastaan meditatiivinen kokemus, kuten kirjoitin Ei-mitään-tekemisen hienoudesta kertovassa postauksessa. Mun mies tekee valtavasti töitä, myös kotona ja lomalla. Ja välillä hän onnistuu uppoutumaan johonkin sarjaan tai elokuvaan niin, ettei kuule eikä näe mitään muuta. Kadehdin tuota kykyä syventyä ja unohtaa kaikki muut asiat ympäriltä. Onneksi olen itsekin viimeaikoina opetellut ja istunut sen telkkarin ääreen yhä useammin. Sitäpaitsi, mitä parasta parisuhdeaikaa hei! Ei niiden yhteisten leffahetkien tarvitse jäädä vain sinne tapailuvaiheeseen.

Ystävänpäivä lähestyy ja ideoin teille ihanan tavan viettää romanttista ystävänpäivää ihan vain kotona jos suunnitelmissa on ystävänpäivän treffit. Näin voi tehdä kaverinkin kanssa! Mä tykkään treffeistä, tykkään laittautua ja esimerkiksi syödä hienossa fine dining-paikassa, mutta kiireisen arjen keskellä eniten mä tykkään olla kotona. Inhoan kaikkea väkisin järjestettyä, liian hienoa ja liian teennäistä. Sen sijaan rakastan rentoutumista, kiireettömyyttä ja kaikkea vaaleanpunaista. Leffailta voi jonkun mielestä kuulostaa tylsältä, etenkin jos telkkarin edessä viettää paljon aikaa, mutta ainakin meille, superkiireiselle ja aina menossa olevalle pariskunnalle, se on kaikkea muuta.

Ällösöpöt vaahtokarkit, popparit ja kaakaot kuuluvat tietysti ystävänpäivän teemaan, toki näille leffaeväille kävi juuri niin kuin ajattelinkin – jaksoin ottaa huikan kaakaota ja loput jäivät itseltäni syömättä. Life hack tähän: vie ylimääräiset lapsen päiväkotiin ystävänpäiväjuhliin minigrip-pusseissa, äitipisteitä sen kun ropisee! Rakastan kaikkea koristelua ja teemailtoja, joten ripustin leffanurkkaan vähän sydämiä ja söpöjä ilmapalloja. Ystävänpäivä on ihana just näin, ei turhaa stressiä ♥ Okei, mun mies pitää mua ihan hulluna kun hörhöilen aina kaikkia tyttöjuttuja. Who cares.

Ystävänpäivän vaaleanpunaisesta teemasta huolimatta sarja- ja leffavalintamme eivät ole niinkään hempeitä. Mun on helppo katsoa Viaplayn leffavalikoimasta mitä tahansa, sillä luultavasti en ole nähnyt klassikkoleffoja lukuunottamatta yhtään mitään tuon muutaman vuoden telkkaribreikin jälkeen. Edelleen on vähän hankalaa istua alas pidemmäksi aikaa ja vain olla sekä keskittyä katsomaan sarjaa, mutta kerta kerralta se on rentouttavampaa. Ei-mitään-tekemisen hienoutta ja tarpeeksi hömppäsarjan tai -leffan kun valitsee, ei tarvitse niinkään ajatella. Listasin tähän loppuun leffat ystävänpäiväviikonlopulle, jotka mieskin jaksaa katsoa sekä muutamat sarjavinkit. Loputtomasta valikoimasta tuntuu tosin löytyvän kaikkea kaikille. Lasten kanssa Viaplay on paras suoratoistopalvelu, tai ainakin Micaelin suuri suosikki.

LEFFOJA MOLEMMILLE

BlackKKlansman Tämä löytyy Viaplayn Osta&Vuokraa -puolelta mutta on kyllä ostamisen, katsomisen arvoinen ja Oscar-ehdokkuuden arvoinen. Ajankohtaisuutensa ja Jasperin ansiosta sarjassamme ”pakko nähdä”!

Tully Etenkin pienten lasten vanhemmille, tuntuu oma arki heti paljon helpommalta, haha! Charlize Theron on ollut aina yksi suosikkini Hollywood-tähdistä.

Hidden Figures Naiset, NASA, astronautit.. Musta piti tulla isona astronautti, joten tää kuvaus sai mut valitsemaan Hidden Figures -leffan. Tositarina kolmesta menestyneestä NASA:n naistyöntekijästä.

Petteri Kaniini Silloin, kun lapsi herää ja haluaa tulla katsomaan jotain äitin ja iskän kaa. Tää oli oikeesti hyvä aikuisenkin näkökulmasta!

SARJOJA YKSIN JA YHDESSÄ

The Chi kertoo vähän rankemmasta elämästä Chicagon South Sidessa. Törmäsin tähän sattumalta kun etsin uutuuksia ja jotenkin nää kolahtaa aina. Ajattelen aina, että näin ihan oikeasti tapahtuu jossain tälläkin hetkellä näitä asioita ja että me eletään ihan oikeassa lintukodossa.

Greyn Anatomia Klassikkojen klassikko, sairaalasarjojen 2000-luvun ykkönen. Helppo sarja esimerkiksi lennoille ja koti-iltoihin silloin, kun saa olla ihan yksin ja on väsynyt tekemään yhtään mitään. Sairaalasarjoja on Viaplayssa useampia, oman sairaanhoitotaustan huomioon ottaen aivan erityisen viihdyttävää katseltavaa.

Atlanta Golden Globe -palkittu sarja kahdesta musiikkibisnekseen tähtäävästä serkuksesta, joiden tie huipulle ei ole helppo. Kuitenkin hauskasti esitetty tarina komedian muodossa! Koukuttavaa katseltavaa ja saa ajatukset muualle.

Criminal Minds Tätä katsoin jopa sen tullessa telkkarista. Viaplaysta löytyy jopa 13 tuotantokautta!

Vikings Pakko sanoa, etten olisi tullut katsoneeksi varmasti jakson jaksoa ellei Jasper olisi ollut tässä, mutta.. Yllätyin superisti!

ARVONTA Millaiset ystävänpäivän treffit sä järjestäisit? Helpon kaavan mukaan kotona vai jotain luksusta arjen keskelle? Kommentoineiden kesken arvotaan 3 kpl Viaplayn Leffat & Sarjat katseluaikaa 2 kuukaudeksi! Osallistumisaikaa on viikko postauksen julkaisupäivästä eli 15.2. iltaan asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät täältä. Rakkautta tähän viikonloppuun ja ihanaa alkavaa ystävänpäiväviikkoa! Puss ♥

Yhteistyössä: Viaplay &


Tasan yhdeksän vuotta sitten äitini soitti puhelun, joka muutti elämäni lopullisesti. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä. En sinä päivänä olisi voinut kuvitellakaan, että yhdeksän vuoden kuluttua matkustaisin isäni kuolinpäivänä hyväntuulisena perheeni kanssa Dubaihin, en tietenkään. Mutta sellaistahan elämä on. Se jatkuu.

Tuo yhdeksän vuoden takainen lauantai vei minulta vanhemman. Elämääni eniten vaikuttaneen ihmisen, tuen ja turvan, maailman parhaimman neuvonantajan, viisauden ja suuren sydämen. Pariin viikkoon en uskaltanut edes hymyillä. Joka kerta, kun en ajatellut rintaa puristavaa surua ja loputonta tyhjyyttä, huono omatunto hiipi olkapäälle. Että kehtaatkin nauraa. Taisin vuonna 2010 itkeä joka ikinen päivä aina siitä hyytävän kylmästä pakkaslauantaista lähtien. Siitäkin huolimatta, että kesä 2010 oli yksi tähänastisen elämäni onnellisimmista ajoista. Uskon, että ne helteisen huolettomat päivät olivat todiste tuolta jostain. Että elämä jatkuu. Eikä se tarkoita, etten sure, suren itseasiassa edelleen. Kesällä kyynelistä ei meinannut tulla loppua pyöräillessäni yksin isäni kotipihalle Maarianhaminassa. Kesäillan viimeiset auringonsäteet heijastuivat omenapuihin, talo oli täynnä ihmisiä, mutta minulle niin tyhjä. En käy enää niin usein haudalla kuin ennen, lupaan kyllä itselleni mennä sinne heti reissun jälkeen, mutta muistoissani tapaan isän ehkä sitäkin useammin.

Elämä on jatkunut. Se on konkreettisesti muuttunut ja kääntynyt aivan päälaelleen isän kuoleman jälkeen. Se oli elämäni käännekohta, josta kaikessa musertavuudessaan huolimatta sain valtavasti voimaa ja hyvää energiaa. Isäni älykkyys, kunnianhimo ja optimistisuus elävät minussa vahvemmin kuin koskaan. Muutin elämäni itse, tein siitä sellaista kuin halusin. Isän kuolema opetti paitsi elämän olevan arvaamatonta ja yhdessä sekunnissa päättyvää, se opetti myös sen, että me itse olemme vastuussa omasta elämästämme. Kukaan muu ei muuta sitä paremmaksi, kuin sinä itse. Aina ei voi olla oman onnensa seppä, ei seppäkään aina onnistu, mutta yrittää sen täytyy ihan loppuun asti.

Elämä jatkuu edelleen. En ajattele enää ehkä päivittäin isäni kuolemaa ja sitä menetystä, mutta isää kyllä. Hän liittyi kaikkeen elämässäni ja nyt myös Micael haluaa tietää, kuka se pappa oikein oli. Uskon isäni kuitenkin tietävän tuolla jossain, kuka se Micael on. Se usko auttaa surussa, että elämä jatkuu vielä sen kuoleman jälkeenkin. Meillä täällä maan päällä, isällä jossain siellä, mistä me emme vielä tiedä. Isän kuoleman jälkeen elämäntapani muuttuivat hyvin terveellisiksi. Aina voi käydä mitä tahansa, mutta en halua kuolla nuorena ja jättää lastani ilman vanhempaa sen takia, että olisin itse elänyt ”huonosti”. Isä nautti elämästä eikä hän olisi ollut sama isä, jos olisi aamuisin heittänyt kasan vihreitä blenderiin ja reippaillut kävelysauvoilla töihin. Hän lähti kuitenkin liian aikaisin, vain 57-vuotiaana ja niin äkkiä, ettei tiennyt itsekään. Kauniimpaa loppua en voisi elämälle toivoa, mutta olisihan se elämä  saanut olla pidempi.

Tänään katselin lentokoneen ikkunasta taivaalle. Ketään ei näkynyt pilven reunalla, mutta kuitenkin näkyi. Iskä ❤️