Äiti opetti meitä lapsena tekemään kaakao-kookospalloja ja niitä tehtiinkin niin usein, että muistan varmaan vieläkin reseptin ulkoa. Kookoskuulat -nimellä se taisikin kulkea! En ole ollenkaan karkkien ystävä, mutta kookossuklaata voisin syödä loputtomasti. Toinen lempparisuklaani on Snickers, jota en lapsena voinut pähkinäallergian takia syödä ollenkaan. Nyt kun mietin, en muista että olisin ostanut VUOSIIN – kyllä, monikossa – suklaata tai karkkia kaupasta piparkakkutalon karkkikoristeita lukuunottamatta. En edes tiedä millaisia karkkeja nykyään on tarjolla. Pidän kuitenkin makeasta, etenkin jälkiruoista, ja tämän vuoden aikana olen löytänyt pitkästä aikaa taas leipomisen ilon. Tämä perinteinen pähkinä-suklaapallojen ohje (maistuu siis ihan niiltä Snickerseilta!) on usein esillä joulun alla ja tässä oma versioni siitä. Maidoton, vegaaninen ja sokeriton, oikea hyvän mielen jouluherkku.

 

 

Makeita herkkuja saa helposti tehtyä ilman sitä syntistä valkoista sokeria ja koska joulupöydässämme istuu niin kasvissyöjä, maidoton kuin gluteenitonkin tyyppi, joulun ruoat ja jälkiruoat ovat sen mukaisia. Panna cotan ohjeen kirjoitin viimeksi, sen löydät täältä. Nyt ovat vuorossa nämä herkulliset Snickersin makuiset pähkinä-suklaapallot, joita tulee syötyä ihan huomaamatta muutama liikaakin.. Näitä voi viedä vaikka lahjaksi hänelle, jolla todellakin on jo kaikkea. Pallot säilyvät kätevästi pakastimessa, joten niitä voi valmistaa joulua varten jo nyt.

 

 

PÄHKINÄ-SUKLAAPALLOT

 

5 dl maapähkinöitä

1 dl raakakaakaojauhetta

8 kivetöntä taatelia

kookosöljyä

4 rkl vaahterasiirappia tai agavesiirappia

ripaus merisuolaa tai himalajansuolaa

luomumaapähkinävoita

tummaa raakasuklaata 

 

Lämmitä uuni 175 asteeseen ja paahda maapähkinöitä noin 20 minuuttia välillä käännellen, tarkkaile vähän väliä etteivät ne tummu liikaa. Anna pähkinöiden jäähtyä, halutessasi voit paahtaa ne jo etukäteen. Sekoita blenderissä jäähtyneet pähkinät pieneksi pähkinämuruksi ja erottele seoksesta pieni kipollinen sivuun pallojen koristelua varten. Lisää blenderiin pähkinämurun joukkoon kaakaojauhe, taatelit, siirappi sekä suola. Sekoita blenderillä tasaiseksi massaksi. Pyörittele massasta palloja (1 rkl vastaa noin yhtä palloa) ja tee pähkinäpallon keskelle pieni reikä esimerkiksi kapealla teelusikan kärjellä tai muulla työvälineellä. Täytä reikä maapähkinävoilla ja sulje se pyörittelemällä pallo takaisin kiinni. Sulata raakasuklaa ja kasta pallot yksitellen siinä tai jos pallot eivät tunnu pysyvän kasassa, levitä suklaa lusikalla pallojen päälle. Pyörittele pähkinämurussa tai ripottele pähkinämurua suklaapallon päälle, sitä siis jonka erottelit murskatessasi pähkinät blenderissä. Pakasta palloja vähintään 2 tuntia ennen tarjoilua.

 

Tarjoile glögin kanssa, laita taustalle joulumusiikkia, kutsu ystävät koolle ja nauti joulun odotuksesta ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Hei ihanaa sunnuntain iltaa! Toivottavasti olet viikonloppuna voinut hyvin ja levännyt, tähän harmaaseen aikaan se on enemmän kuin tarpeen. Laitoin itse joulun kotiin jo ennen lomaa ja nyt viikonloppuna toin vielä viimeisetkin koristeet varastosta ja eilen laitoin vihdoin kauan odotetun joulukuusen pystyyn. Eilen piti purkaa vielä matkalaukut ja aloittaa pyykinpesu, joten illalla sänkyyn kaatui aika väsynyt Mirva. Aamulla oli kuitenkin mahtavaa herätä siistiin ja jouluiseen kotiin, nyt on vihdoinkin aikaa vain nauttia tästä joulunalusajasta. Siinä isossa osassa ovat jouluiset ruoat ja muut herkut ja ajattelin jakaa teillekin terveellisiä ja maukkaita joulureseptejä täällä blogissa. Aloitetaan joulupostaukset siis yhdellä suosikeistani, tämän herkullisen jälkiruoan tekee helposti myös hän, joka ei yleensä viihdy keittiössä!

 

 

Panna Cotta eli suomalaisittain ihan pannacotta on mitä helpoin tarjottava joulupöydän jälkiruoaksi ja se maistuu niin pikkujoulujuhlissa kuin joulun pyhinäkin. Maidoton panna cotta on yhä useamman valinta ja tämä resepti on itseasiassa myös vegaaninen. Tein sen mukaillen entistä pannacottaohjettani, joka on ajalta ennen kuin välttelin maitoa ja eläinperäisiä liivatteita.

 

 

Maidoton Panna Cotta joulupöytään

1,5 tl agar agar -jauhetta (tai 2 liivatelehteä mikäli et välttele eläinperäisiä raaka-aineita)

4 dl kasvipohjaista kuohukermaa (tai tavallista jos käytät maitotuotteita)

1 vaniljatanko

2 rkl kookossokeria (tai valkoista, jos se käy sinulle)

1 tl vaniljajauhetta, vaniljasokeria tai vaniljauutetta

4 rkl glögiä josta pidät

Ripaus jauhettua neilikkaa

Ripaus kanelia

Ripaus jauhettua pomeranssinkuorta

 

Jos käytät perinteisiä liivatelehtiä, liota ne kylmässä vedessä. Jos agar agar-jauhetta, sekoita se veteen vasta seuraavan vaiheen jälkeen. Laita kattilaan kerma, sokeri ja glögi. Raaputa vaniljatangon sisältä siemenet kattilaan kermaseoksen joukkoon, lisää sekaan myös halkaistu vaniljatanko. Lisää mausteet ja lämmitä kermaseosta varovasti niin kauan, että se alkaa juuri ja juuri kiehua. Kun kermaseos on kiehuvaa, nosta kattila pois liedeltä ja ota vaniljatanko pois kattilasta. Lisää veteen sekoitettu agar agar, tai kiehuvaan vesitilkkaan (n. 0,5dl sekoitetut liotetut liivatelehdet, kermaseoksen joukkoon samalla sekoittaen. Älä vaahdota. Kaada kauniisiin tarjoiluastioihin ja peitä ne kelmulla.

 

Itse suosin pannacotan kanssa laseja, nämä Iittalan maljat ovat kauniita jälkiruoka-astioita, mutta olen tehnyt monta pannacottaa myös ihan viinilasiin tai kristallivesilasiin. Anna pannacotan hyytyä mielellään yön yli tai vähintään 5 tuntia. Mikäli haluat vielä erityisen jouluisen maun ja koristeellisen päällyskerroksen, glögistä ja agar agar-jauheeta (tai liivatteesta) saa tehtyä siihen kauniin kiilteen. Anna silloin pannacotan hyytyä noin tunti ja lisää kiille sen päälle ja hyydytä yhteensä molempia kerroksia vähintään 5 tuntia ennen tarjoilua. Koristele pannacotta piparkakkumurulla ja kanelilla juuri ennen tarjoilua.

 

It’s the most wonderful time of the year!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Vastuullisuus ja ekologisuus ovat nyt niin isoja trendejä, että olen jopa kuullut monien kyllästyneen niiden vahvaan esillä oloon. Me kolmekymppiset olemmekin vähän hassussa välikädessä tässä, +/- 20-v nuorille on itsestäänselvää ajatella maapalloamme sekä ilmastonmuutosta arjen pienissä teoissa, 40+ ikäluokka taas on nähnyt ja elänyt sen ajan, kun roskat saattoi heittää auton ikkunasta ulos tai upottaa mereen vaikkapa sitten mökiltä roudattu vanha sänky, who cares. Kun luonto-, ympäristö-, ja kierrätysasioita nosti joku esille, tuomittiin heti viherpipertäjäksi. Me olemme eläneet jossain siinä välissä. Joudumme tekemään valinnan jo siinä, ajattelemmeko ympäristöasioita ja ilmastonmuutosta lainkaan, toimimmeko itse ja jos toimimme, niin miten. Itse olen omaksunut pikkuhiljaa tietynlaisia itsestäänselvyyksiä vastuullisuuden puolesta, paljon tekemistä on edelleen enkä todellakaan ole mikään malliesimerkki vastuullisuudesta, mutta pienin askelin parempaa kohti..

 

 

CASE MUOTI JA KAUNEUS Etsin tässä hiljattain itselleni uutta talvitakkia. On ollut ihana huomata, kuinka turkissomisteet vähenevät jatkuvasti. Vaikka ne ovatkin ihanan näköisiä – kyllä, pidän itsekin turkissomisteisista hupuista – on silti vain hyvä asia, että saan suosikkitakkini halutessani myös ilman sitä. Tekoturkis ei juurikaan ole sen eettisempi valinta. Se, että eläin ei suoraan menetä henkeään vaatteesi takia kuten turkistarhalla, hän menettää tekoturkistakkisi takia henkensä jossain muualla ja tekoturkistuotanto kuluttaa paljon enemmän luonnonvaroja. Eettisyys on iso osa vastuullista elämäntapaa. Jos haluat käyttää turkiksia, suosi aitoja, eettisiä turkiksia tai kierrätettyjä versioita. No, se pienistä pörröisistä eläimistä. Vielä isompi ongelma maapallon ja ilmastonmuutoksen kannalta on pikamuoti. En tiedä teistä, mutta itseäni jopa vähän inhottaa katsoa, kuinka suositut somepersoonat kuvaavat stooreihinsa 10 erilaista halpavaateketjun keinokuituasua ja kehottavat seuraajiaan vielä ostamaankin niitä. Kun jokaisessa kuvassa on eri vaatteet, kannustetaan seuraajia shoppaamaan entistä enemmän halpaa pikamuotia, joka lopulta päätyy roskiin. Niin, tiedättehän. Vaatteet joita ei saa enää kirpparillakaan myytyä, päätyvät sekajätteeksi roskiin myös esimerkiksi sieltä UFF:lta ja Fidalta. Tietäisittepä, kuinka paljon tunteja olen käyttänyt asian tutkimiseen, miten keinokuituisia roskiin meneviä vaatteita voisi kierrättää ja hyötykäyttää isossa mittakaavassa.. Suomessa on onneksi tehty jo hienoja oivalluksia ja aloitettu hankkeita tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tästä puhutaan vielä isosti.

 

Itse jopa voin paremmin, kun kaapissani ei ole niin paljon vaatteita. Kun aloin ostaa laadukkaita materiaaleja ja ajattomia vaatekappaleita, asukriisit katosivat. Vaatteisiin menee ehkä kerralla enemmän rahaa, mutta paljon harvemmin kuin ennen. Huollan ja korjaan myös paljon vaatteita sen sijaan, että ostaisin heti uutta. Tämä on toki mahdollista vain laadukkaiden materiaalien kohdalla. Akryylineuletta ei pelasteta, villaa ja kashmiria kyllä. Ja on kiva ajatella, että vaatteella on tarina. Että tätä mekkoa käytin siellä, siellä ja siellä. Että se oli päälläni monissa elämän tärkeissä hetkissä, eikä vain kerran yksissä bileissä ja jäi sen jälkeen kaappiin. Kosmetiikassa olen jo vuosia suosinut luonnonkosmetiikkaa, vaikka välillä palaankin synteettisiin kilpakumppaneihin.

 

ONGELMAT Eettisesti tuotettuja vaatteita on vaikea löytää sen näköisinä, että ne miellyttäisivät minua. Miksi niin monet kotimaiset ja vastuullisesti tuotetut vaatteet muistuttavat edelleen niitä muodottomia lastenvaatteita graafisine printteineen? Saa vinkata jos tiedät naisellisia vaatteita valmistavia brändejä! Niitä tekevät kyllä erottuvat edukseen, tässä voisi olla nyt hyvä markkinarako uudelle yrittäjälle..

Luonnonkosmetiikan ongelmat koskevat lähinnä tuotteiden laatua sekä allergisoivia aineita. Ihonhoidossa ja esimerkiksi saippuioissa olen löytänyt monia hyviä luomuversioita, mutta meikeissä synteettisten laatu on liian usein yhä parempi. Ja hei tapaus dödöt! Mikä on oikeasti hyvä ja pitävä luomudeodorantti? Ei ole tullut vastaan. Samoin hiustenhoitotuotteet.. Oma hiuslaatuni ei ainakaan ole toistaiseksi pitänyt luonnonkosmetiikan shampoista ja hoitoaineista, ikävä kyllä.

 

 

CASE RUOKA JA KOTI Vaikka kuinka haluaisin olla eettisistä syistä kasvissyöjä, ja jonkin aikaa olinkin, terveysongelmat ”pakottivat” minut syömään taas lihaa. Toisaalta tämä taas on pakottanut minut tarkastelemaan syömistäni taas entistä enemmän eettisistä näkökulmista. On vastuullisempaa syödä lähellä kotia tuotettua luomulihaa, kuin roudata avokadoja ja soijaa toiselta puolelta maapalloa, näin kärjistetysti. Kasvisruokahype on vienyt syömistämme myös hieman väärään suuntaan, takaisin kohti eineksiä ja puolivalmisteita. Koska mieheni syö edelleen pelkkää kasvisruokaa, meillä on silti paljon kasvisruokapäiviä kotona. Miksun kanssa me herkutellaan lihapullilla aina kun ollaan kaksin. Pyrin ostamaan paljon ruokaa läheltä, painotan sitä nykyään vielä enemmän kuin luomua. Lähiruoka onneksi on usein kuitenkin luonnonmukaisesti tuotettua. Kyllästyin jatkuvaan jääkaapin siivoamiseen, joten olen tietoisesti yrittänyt vähentää myös ruokahävikkiä. Siivoan aina puhtailla, luonnonmukaisilla pesuaineilla ja pesen pyykit luomupesuaineella ja pyykkietikalla. Kuulin myös naapurilta (hahah) että talo jossa asumme, on varsin energiatehokas. Olen alkanut lajitella myös roskia ja kiinnitän nykyään yhä useammin huomiota veden- ja sähkönkulutukseen. Näiden pitäisi olla itsestäänselviä asioita, mutta niin ei ikävä kyllä ole aina ollut.

 

ONGELMAT Siivousaineet, vaikka niin puhtaita, turvallisia ja ekologisia ovatkin, eivät ole kyllä lähellekään kunnon myrkkyjen tehoisia. Toisaalta, siedän ennemmin ei-niin-kiiltäviä astioita kuin että käyttäisin päivittäin myrkkypesuaineita, mutta myönnän, että kesällä suihkin veneen lasipinnoille jotain muuta kuin sitruunaa ja etikkaa. Vastuullinen syöminen sen sijaan on ainakin täällä päin Helsinkiä asuessa todella helppoa, enkä keksi oikeastaan ainuttakaan ongelmaa siihen liittyen, jos terveysongelmia kasvissyönnin osalta ei lasketa.

 

 

Suurimmat synnit vastuullisuuden osalta tulevat ainakin omalla kohdallani matkustamisesta ja liikenteestä. Matkustamista voin kuitenkin yrittää kompensoida valitsemalla aina suoria lentoja ja uusia koneita, käyttäytymällä vastuullisesti perillä kohteessa sekä tekemällä mieluummin pidempiä reissuja harvemmin kuin monta lyhyttä. Siis kuulostaa nyt varmasti monen mielestä kauhealta, mutta en ole lentänyt yli kolmeen kuukauteen mihinkään ja olen siitä jopa vähän ylpeä. Meille se on jo jopa aika pitkä väli olla matkustamatta, mutta Suomessa on ollut ihanaa ja olen tämän osalta ajatellut myös ympäristövaikutuksia. Mieluummin lennetään talvella, sitten kun on ”pakko” päästä aurinkoon. En kuitenkaan edelleenkään jättäisi matkustamatta lentopäästöjen takia ja olen edelleen sitä mieltä, että lentopäästöjen kompensointimaksut eri yrityksille ovat vain sitä taivaspaikan ostamista. Siis todella hienoa jos jossain on oikeasti järjestö, jonka varoista ei mene leijonanosaa sen johdolle vaan sinne, minne niiden sanotaankin menevän.

 

Autolla ajamista yritän vähentää mahdollisimman paljon. Kiireisessä arjessa lapsen kanssa se vain on välttämätöntä, stressi kasvaisi muuten aivan järjettömiin mittasuhteisiin. Toisaalta, en kyllä pääsisi edes töihin ilman autoa joten siitä luopuminen ei tule olemaan vaihtoehto. Kaupungissa yritän liikkua kuitenkin niin paljon kuin mahdollista kävellen, pyörällä ja julkisilla jo hyötyliikunnankin kannalta. Ja vielä joskus hankin sen sähköauton, tosin ongelmattomiahan nekään eivät ole, sillä sähköauton akkujen valmistus kuluttaa valtavasti luonnonvaroja.

 

 

Vastuullisuus ja ekologinen elämäntyyli ei edelleenkään ole kovin helppoa. Monessa asiassa menee yli. Ymmärrettäköön, kyseessä on iso asia joka herättää vahvoja tunteita sekä uutuudenviehätystä. Silti, toisia pitäisi kannustaa ja kunnioittaa heidän hyviä tekojaan, ei dissata niistä huonoista. On tärkeää myös yrittää ymmärtää näitä eri sukupolvien välisiä eroja mitä vastuullisuuteen tulee. Maailmaa ei muuteta paremmaksi negatiivisuudella.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian