Julkaisin tämän jo vuosia sitten kirjoittamani postauksen uudelleen. Koska se jos joku ansaitsee uuden näkyvyyden. Syksyn herkkuklassikko kauraomenapaistos sellaisena, että voit tehdä sitä vaikka ihan joka ilta.

 

 

Sen aika on taas täällä. Lapsuudesta asti kaura-omenapaistos on ollut jokasyksyinen herkku, joka tosin aiempina vuosina on ollut juuri niin epäterveellinen herkku millaiseksi moni sen kuvitteleekin. Voita, voita, voita ja sokeria. Ja jos ei vielä maistu tarpeeksi makealta ja rasvaiselta niin vähän lisää voita ja sokeria. Ja vielä vaniljajäätelöä kylkeen.. Ei menisi enää itselleni arkiherkusta, mutta onneksi tästä klassikosta saa terveellisen version vaihtamalla vain voin/margariinin kookosöljyyn (jos epäilet kookosöljyn terveellisyyttä ristiriitaisten tutkimustulosten takia, käytä puhdasta, oikeaa voita) ja sokerin vaahterasiirappiin. Vaahterasiirappi, luomuhunaja ja agavesiirappi ovat korvanneet sokerin ainakin meillä oikeastaan ihan täysin. Oikein mietin jonkin aikaa sitten, milloin olen viimeksi edes käyttänyt kotona sokeria saati ostanut sitä.

 

En laittanut tähän ohjeeseen tarkkoja määriä, sillä itse en mittaa näitä koskaan. Peitän vuoan pohjan omenalohkoilla, jonka jälkeen peitän omenalohkot kaura-siirappi-kookosöljy-kaneliseoksella. Sekoitan hiukan ja uuniin.

 

 

 

 

 

TERVEELLISEMPI KAURA-OMENAPAISTOS

 

Omenoita 

Kaurahiutaleita

Vaahterasiirappia

Kookosöljyä

Kanelia

 

Leikkaa omenat halutun kokoisiksi paloiksi (poista siemenkodat tietysti ensin) kulhon pohjalle. Paista omenoita noin 15-20 minuuttia ensin sellaisenaan. Sekoita käsin kaurahiutaleet, vaahterasiirappi, (sulatettu) kookosöljy ja kaneli murumaiseksi seokseksi ja levitä kauraseos omenoiden päälle. Jos haluat, sekoita kauttaaltaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, niin että omenat näyttävät pehmeiltä ja kauraseos kauniin paahteiselta. Tarjoa kaura-vaniljakastikkeen tai kaurajäätelön kanssa niin saat herkullisen, maidottoman kokonaisuuden. Jos haluat vaihtelua tai valmistusaikaa on vähemmän, kokeile tehdä paistos omenoiden sijaan marjoista. Kivaa vaihtelua ja syksyisiä makuja saa myös kun lisää seokseen inkivääriä tai vaikkapa kardemummaa.

 

 

Edit 2021: Maistui taivaalliselta iltapalaksi hämärässä tehdyn kävelylenkin jälkeen. Ehkä syksy ei sittenkään ole niin paha. Ehkä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


 

Mitä pidemmälle vuodet vierivät, sitä paremmin ymmärrän, että luonto on suurinta luksusta. Olo on ollut viime aikoina kovin levoton, eikä ihme kun katsoo arkeani. Töitä, opintoja ja harrastuksia riittää ihan jokaiselle päivälle. Eilen lähdin suoraan yliopistolta sienimetsään. Ei ollut syksyn ensimmäinen kerta, eikä takuulla viimeinen. Metsässä kaikki hälinä pysähtyyAnnan kanssa kiljuttiin ilosta kun löydettiin ensimmäinen suppilovahvero. Lopulta metsästä lähti mukaan kaksi kassillista suosikkisieniäni. Suppilovahverot, kanttarellit ja herkkutatit ovat viikonlopun sateiden jälkeen vallanneet metsät, joskin kanttarelleja ei enää löydy niin paljon kuin aiemmin. Suppisten kausi sen sijaan alkaa olla parhaimmillaan.

Nämä kaikki kolme sientä ovat siitäkin niin mahdottoman hyviä, että niitä voi valmistaa käytännössä samalla tavalla ja samat reseptit toimivat yhtä hyvin jokaisella sienellä. Maailman paras kanttarellikastike onkin samalla maailman paras suppilovahverokastike ja tattirisotto aivan yhtä hyvää suppiksista tai kanttarelleista valmistettuna. Määrät, valmistus ja työvaiheetkin menevät ihan yks yhteen.

 

 

Suomalaista sieniruokaa arvostetaan maailmalla aivan liian vähän. Sienipastasta saa toki trendikkään vegaanisen ja gluteenittoman version, mutta eihän se nyt ole ihan sama. Välillä kokeilen kevyempää varianttia ja mielelläni annan siihen reseptin jos pyydät, mutta.. Sieniruokia syödään niin vähän, että kerrankos sitä laittaa kunnolla kermaa ja voita pannulle. Tämä maailman paras kanttarellikastike (tai sanotaan nyt sienikastike) syntyy vähän sinne päin -suhteilla, en nimittäin koskaan mittaa sen raaka-aineita. Tosin jos teet ensimmäistä kertaa, laitan tähän suuntaa-antavat ohjeet. Varsinkin jos sienikastiketta tekee isommalle porukalle, sitä tekee helposti liian vähän.

Koska sitä syödään kastikkeeksi yllättävän paljon. 

 

Maailman paras kanttarellikastike toimii täydellisesti myös pastakastikkeena. Kanttarellipastani valmistuukin samalla kuin kanttarellikastike hiilaritonta ruokavaliota noudattavalle syöjälle. Kanttarellikastike toimii tietysti kaiken kanssa, mutta parhaimmillaan se on omasta mielestäni joko kalan parina tai sellaisenaan al denteksi keitetyn pastan seassa. Jos käytät sitä pastaan, saksi lopuksi annosten päälle hieman tuoretta persiljaa ja rouhaise kevyesti merisuolaa ja pippuria.

 

 

 

 

KANTTARELLIKASTIKE

 

ohje on kahdelle pastaan, neljälle kastikkeeseen

1/2 litraa eli 200g kanttarelleja/suppilovahveroita

1 sipuli

2-3 rkl luomuvoita

2-3 dl kuohukermaa

suolaa & pippuria

tuoretta persiljaa (jos teet pastan)

 

Laita putsatut, huuhdellut ja pilkotut sienet kuumalle pannulle ja ”paista” niin kauan, kunnes neste on haihtunut. Siirrä ne sen jälkeen sivuun kulhoon. Kuullota sipuli voinokareessa ja lisää sienet takaisin pannulle. Paista sipuli-sienisekoitusta lisäten samalla voita haluamasi määrä. Sekoita kerma joukkoon ja keitä kastike niin ikään ”kasaan”. Pastakastikkeessa voit käyttää enemmän kermaa, tavallisessa kastikkeessa vastaavasti vähemmän. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää voita tai kermaa tarvittaessa oman makusi mukaan.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

 Elokuun loppu toi mukanaan paitsi avomaankurkkujen high seasonin, monilla myös kevennetyn ruokavalion. Itselläni ainakin kesä näkyy ja tuntuu kehossa, ja ryminällä alkanut arki sekä viilenevät ilmat innostavat taas tekemään parempia valintoja. Marjat, kotimaiset kasvikset ja sienisato on nyt parhaimmillaan.

 

 Lapsuuden loppukesistä muistan aina mamman suolakurkut, ne jotka hän itse teki ja kasvattikin. Silloin söin niitä kyllästymiseen asti, nyt antaisin taas melkein mitä vain, että pääsisin puutarhaan poimimaan elokuun vadelmia ja syömään noita mamman kurkkuja suoraan purkista.

 

Tietysti voisin itsekin tehdä suolakurkkuja (maustekurkkuja kai oikealta nimeltään) mutta haluan säilyttää sen muistoissani mamman juttunaEn muutenkaan usko kurkkujeni maistuvan samalta, eikä 2020-luvun jääkaapeissa olisi tilaa suurille purkeillekaan. Sen sijaan nämä heti valmiit rapeat herkkukurkut valmistuvat näppärästi muun kokkailun ohessa.

 

Kurkut maustavat sopivalla happamuudellaan kaikki tylsät kesän jälkeiseen rasvanpolttoruokavalioon sopivat kuivahkot salaatit ja kastikkeettomat ruoat. Viikonloppuna tein näitä vähän isomman kulhon, jolloin ne korvasivat salaatin kokonaan.

 

RAPEAT LOPPUKESÄN HERKKUKURKUT

 

4 kuorittua avomaankurkkua

ripaus suolaa

1 rkl hunajaa

pieni nippu silputtua tilliä

3 rkl etikkaa

 

Sekoita kaikki ainekset kulhossa niin, että ne sekoittuvat, mutta niin, etteivät kurkut pääse rikkoutumaan. Jätä kannen tai kelmun alle noin puoleksi tunniksi ja tarjoile haluamasi ruoan kanssa. Tai syö sellaisenaan. Eivät säily huomiseen hyvinä, joten tartu hetkeen.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ