Olen aina se asiakas, joka ei koskaan valita mistään. En ole ikinä palauttanut ruoka-annosta keittiöön vaikka se olisi ollut vähän kylmää. Olen aina keksinyt syitä sille, miksi joku juttu ei toimi ja arvostellut jopa näitä tapavalittajia, jotka aivan turhasta nostavat ison metelin pienestä ongelmasta, joka on usein ollut ihan silkka vahinko tai monen ikävän sattuman summa. Sen sijaan olen kova kiittelemään ja kehumaan, joskus myös silloin kun ei tarvitsisi. Kuitenkin mitä enemmän syön ulkona ja saan erilaisia kokemuksia – niin hyvässä kuin pahassakin – alan ymmärtää myös sen negatiivisen palautteen tärkeyden. Eilen illallispaikaksemme valikoitui Ventuno, viisi viikkoa sitten avattu moderni italialainen ravintola Korkeavuorenkadulla.

Päätin kirjoittaa tämän postauksen kahdesta syystä. Ensinnäkin siitä, että kun eilen Instagramin tarinassani kerroin meidän olevan vastikään avatussa Ventunossa syömässä, monet pyysivät, että kirjoittaisin paikasta koska he eivät ole vielä käyneet siellä. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti kehua ravintolaa, olihan ensivaikutelmani paikasta oikein hyvä. No, aloitimme illallisen alkudrinkeillä, jotka tulivat kuitenkin vasta ensimmäisten ruoka-annosten ja viinilasillisten jälkeen. Ihmettelin kasvismaistelumenun puuttumista, etenkin tällaisena aikana kun kasvissyönti on iso trendi. Toki toista maistelumenua pystyi muokkaamaan kasvis-kalavaihtoehdoksi. Sääli, että kuitenkaan menua ei ollut saatavilla pöydässä paperilapulla, kuten esimerkiksi saman BW-ravintolaketjun Gaijinissa (ja Ventunossa tavallinen, lihaa sisältävä menu oli pöydissä, josta voit katsoa mitä syöt nyt ja mitä tulee seuraavaksi). Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että ruoka oli todella hyvää. Kaikki annokset olivat toinen toistaan herkullisempia ja ruoka sitä mitä luvattiin, italialaista modernilla twistillä. Tällaiselle paikalle on vielä tilaa Helsingin ravintolaelämässä. Se, mille ei ole tilaa, on epäonnistunut kokonaisuus.

Ensimmäiset kolme pientä alkupalaa tulivat hetkessä, kaikki peräkkäin. Seuraavaa annosta sai odotella lähes tunnin. Kun on yhdeksältä mennyt ravintolaan ja ensimmäinen varsinainen lämmin ruoka tulee puoli yhdeltätoista, on aikaa kulunut aivan liian kauan. Huomautimme useampaan kertaan asiasta ja ystävällinen tarjoilija tarjosi kyllä odotellessa lisää viiniä lasiin. Tulin kuitenkin ravintolaan syömään, en juomaan. Kun annos vihdoin tuli, tuli heti sen jälkeen myös seuraava. Tässä kohtaa olin vielä ihan tyytyväinen, on sitä ruokaa nyt odoteltu ennenkin. Kuitenkin tätä seuraavassa annoksessa kesti aivan tolkuttoman kauan ja sama negatiivinen fiilis palasi takaisin. Viereisissä pöydissä kaikki sujui moitteettomasti, mutta meidän ravintolaelämyksemme oli pilalla. Katselit ensin nälkäisenä naapurin annoksia ja tuijotit keittiöön jatkuvasti – olisko noi jo meidän? Kun viimeistä pääruoka-annosta oli saanut taas odotella aivan liian kauan ja asiasta oli huomautettu taas useampaan kertaan, tuli olo, että otetaan vain se lasku ja lähdetään. Iltaa ei pelastanut enää hyvä ruoka ja ystävällinen tarjoilija, eikä ylimääräiset jälkiruoat. Ei, vaikka kaikki maistuikin todella hyvältä. Omasta mielestäni paikan viihtyisyys, verrattuna BW-ravintoloiden muihin paikkoihin, ei myöskään ollut vastaava kuin esimerkiksi Gaijinissa tai Brondassa, mutta nämä ovat makuasioita.

Tässä tullaan siihen, miksi negatiivisen palautteen antaminen on niin tärkeää. Helsingin ravintolaelämä elää nyt upeaa kukoistusvaihettaan. Uusia paikkoja avataan jatkuvasti lisää ja ihmiset syövät useammin ulkona kuin koskaan. Se tarkoittaa kuitenkin myös kovaa kilpailua. Siksi palaute on ensiarvoisen tärkeää, että ravintolat pystyvät pitämään palvelunsa ja ruokansa sillä tasolla, että he pärjäävät kovassa kilpailussa. Ikävä kyllä itselleni tuli eilen sellainen olo, että tilanne kyllä korjattiin sillä hetkellä meidän osaltamme, mutta sama voisi toistua myöhemminkin. Kaksi tarjoilijaa kyllä hoputti keittiötä, useammankin ruokalajin kohdalla, mutta mitään ei tapahtunut. Välinpitämättömyys on ensimmäinen asia, joka nousee itselleni päällimmäisenä mieleen. Se on myös yksi syy, miksi kirjoitan näin julkisen negatiivisen palautteen, ehkä sen perusteella asiat voisivat paremmin muuttua ja vastaavasti myös muut ravintolat voivat ottaa tästä oppia.

Lopuksi on pakko vielä mainita tästä kaikkein ikävimmästä asiasta. Kun vielä nukkumaan mennessäni mietin, että ruoka oli hyvää, en puoli viideltä oksentamaan herätessäni enää ollutkaan siitä aivan varma. Epäonnistuneen ravintolaillan lisäksi vietin vessassa lopulta monta tuntia aamuviiden jälkeen ja voin lähes yhtä huonosti kuin aikanaan noroviruksesta kärsiessäni. En voi tietenkään sanoa 100% varmaksi, onko kyseessä ruokamyrkytys vai vatsatauti, mutta ajankohta ja oireet ikävä kyllä täsmäisivät ensimmäiseen. Sen kuitenkin tiedän, ettei ruokamyrkytys ole tae paikan huonosta tasosta, sellaisia on saatu niin Burj al Arabista kuin Tallinnan NOAstakin.

Oma mielipiteeni tällä hetkellä on, ettei enää ikinä Ventunoon, mutta ilman tuota kohtuutonta sähläystä ja odotusaikoja, sekä tätä vatsapöpöä, ilta olisi varmasti ollut ihan onnistunut. Ventuno sopii Helsingin ravintolajoukon jatkeeksi, mutta tällainen ei saisi enää toistua. Makujen osalta voin suositella kuitenkin ravintolaa lämpimästi. Itse valitsen kyllä seuraavalla kerralla lukuisista vaihtoehdoista jonkun toisen.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria


Viime viikonloppuna Inspiration Weekend 2018 sisälsi paljon erilaista ohjelmaa bloggaajille ja muille somevaikuttajille. Tarkoituksenani oli tietysti aktiivisesti päivittää vähintään Instagramin storya, mutta kuten aina kun on tarpeeksi hauskaa tekemistä, storyt jäävät vähiin. Ai että, vielä perjantaina alkuillasta tuskailin kauheaa kiirettä ja olisin ihan mielelläni laittanut mekon ja korkojen sijaan viettänyt illan villasukissa ja leggareissa.. En ole pitkään aikaan käynyt missään muualla kuin treenaamassa tai ruokakaupassa perjantai-iltaisin, joten tuntui vähintäänkin oudolta laittautua illallista varten ja lähteä ulos ihan yksin. Sen että paikalle pääsin, pyörsin kaikki puheeni siitä, kuinka koti ja lenkkimaastot ovat paras tapa perjantain viettoon. Kerrassaan upeassa, viime viikolla avatussa Ravintola Väino Kalliossa (vahva suositus tälle, muista erityisesti arkiaamupalat ja viikonloppubrunssit!) järjestettiin siis Foodies & Winos illallinen. Social Wines tarjosi illallisen viinit ja yhteistyössä heidän kanssaan kerron nyt hauskasta illallisesta ja hyvistä viineistä tämän postauksen verran. Valehtelematta yksi harvoista tilaisuuksista viime aikoina, jossa en ole kertaakaan vilkaissut kelloa ja aika on todella lentänyt. Olin kotona paljon myöhemmin kuin kuvittelin ja se on nykyään aika harvinaista.

Tunsin illallisesta osan porukasta entuudestaan, toiset olivat minulle täysin tuntemattomia, mutta viinin äärellä ihmiset tulevat yleensä hyvin tutuksi. Social Wines ei voisi kyllä olla parempi nimi näiden viinien maahantuontiyritykselle. Alkumaljana tarjoiltiin espanjalaista cavaa, Jaume Serraa, joka oli muutenkin skumppaihmiselle todella positiivinen yllätys. Kuulin myös hinnan, Alkossa alle 9 euroa ja hämmästyin. Todella harvoin alle kympillä saa hyvää viiniä tai kuohuvaa. Social Winesin edustaja kertoikin tämän kuohuviinin olevan hintaluokassaan ehdoton ykkönen, enkä kyllä epäile hetkeäkään. Jos ylppäreiden tai kesähäiden kuohuvat ovat vielä hankkimatta, pistä ihmeessä nimi muistiin. Oletko muuten koskaan ajatellut, kuinka hyvin kuohuviini sopii tarjoiltavaksi myös jälkiruoan jälkeen? Hyvin.

Foodies & Winos illallinen alkoi alkuruoalla, josta itse sain kasvisversion. Niiin hyvää ruokaa, ja raikkaiden makujen pariksi sopi tietenkin valkoviini. Alkuruoan pariksi meille kaadettiin lasilliset monen suosikkia, rieslingiä. Kesäinen etiketti enteili raikasta alkuruokaviiniä ja sitä tämä Greenleaf Organic Leaf Riesling juuri oli. Ja kyseessä on vielä luomuviini, iso plussa tästä! Jo ennen kuin alkuruoka oli syöty, olin saanut viinilasilliseni kanssa vastapäätä istuvasta hurmaavasta herrasmiehestä itselleni uuden tuttavan. Kulinaari-blogia kirjoittava Kimmo on kerrassaan mahtava tyyppi ja omaa loistavan huumorintajun lisäksi myös ihailtavan ruoka- ja viinitiedon. Meillä riitti juttua koko illallisen ajaksi ja varmasti olisimme pidempäänkin höpötelleet. Kuiva ja hapokas riesling sopi täydellisesti kevyen kasvisruoan pariksi ja tätä (alle kympin) viiniä tulee varmasti napattua kesällä Alkosta mukaan. Illalliselle tulikin puheeksi, että todella harvoin alle kympillä saa luomurieslingin.

Pääruokana oli lihaa, mutta koska skippaan nykyään pihvit, sain nauttia herkullisen tofuannoksen. Illallisella tarjoiltu punaviini Los Monteros oli tietysti suunniteltu lihan kaveriksi, mutta maistui todella hyvältä myös tofun seurana. Punaviini on yksi suosikkijuomistani ja minusta viini ei katso vuodenaikaa. Puhuttiinkin illallisella tästä, eli miten stereotyyppisesti punaviinikausi alkaa syyskuusta, kun huhtikuussa kevätaurinko saa kuluttajat yleensä valitsemaan hyllystä valkkarin. Toki kesällä raikas valkoviini päätyy itsellänikin useammin lasiin, mutta täyteläiset ja mausteiset punkut maistuvat kyllä kesälläkin. Los Monteros oli helppo viini kasvisruoankin kanssa, eikä missään nimessä liian raskas ja täyteläinen nautittavaksi sellaisenaan. Ja kuten kuohuviini ja valkkarikin, tämä jatkaa samaa hintaluokkaa eli elegantista ulkonäöstään huolimatta alle kympin pullo Alkossa. Tykkäsin!

Illallismenun saimme nähdä etukäteen, mutta jälkiruoka pidettiin yllätyksenä. Kun tämä herkullinen Dooley’s-pannacotta tuotiin eteeni mansikoilla ja kukilla koristeltuna, hyvä kun maltoin kuvata sen. Olin ollut pari viikkoa totaalisessa sokerilakossa, mutta tämä oli kyllä hyvä syy tehdä pieni poikkeus. Tuo jälkiruoka maistui niin taivaalliselta, että mun on pakko tehdä sitä itsekin, sokerilakosta huolimatta. Nam! Takuuvarma valinta minkä tahansa ruoan jälkeen. Ja kuten alussa mainitsinkin, kuohuviini on yllättävän raikas ja kevyt pari makealle jälkkärille. Jälkiruokaviineistä en ainakaan itse pidä, joten kevyt kupliva skumppa täydentää aterian juuri minulle sopivalla tavalla.

Illan jälkeen oli juuri sellainen olo, että tätä pitäisi tehdä useammin. Vaikka olisikin vähän kiire ja vaatteet pitäisi vaihtaa lennosta, pitäisi vain käydä useammin syömässä ulkona pitkän kaavan mukaan ja ottaa kaveriksi lasi jos toinenkin hyvää viiniä. Mitä sitten, vaikkei olisikaan niin viimeisen päälle laittautunut? Täydellistä lopputulosta tärkeämpää on hauskanpito ja nauru. Harvoin juon nykyään itseäni kunnon humalaan saakka, mutta viini ja hyvä ruoka ovat loistavia ihmisten yhdistäjiä ja keskustelun herättäjiä. Meille suomalaisille on huomattavasti helpompaa tutustua uusiin ihmisiin viinin äärellä ja jos vain kiinnostaa, kannattaa perehtyä viineihin edes vähän. Ainakin itseäni on helpottanut monissa ruokapöytäkeskusteluissa ennalta tuntemattomien ihmisten kanssa pieni viinitietämys. Ne kun ovat paljon enemmänkin, kuin pelkkiä alkoholipitoisia juomia. Social Wines, indeed.

Yhteistyössä:

Social Wines &