Jos olet yhtään kiinnostunut taiteesta tai taidehistoriasta, suosittelen lämpimästi lukemaan tai kuuntelemaan Pirkko Kotirinnan tänä vuonna ilmestyneen tietokirjateoksen, Hilma af Klintin arvoitus. Ruotsalainen Hilma af Klint on yksi mystisimmistä, ja nimenomaan juuri sen takia mielenkiintoisimmista, abstrakteista taiteilijoista joka maalasi abstrakteja teoksiaan jo 1900-luvun alussa. Taidehistoria kertoo Hilmasta hyvin vähän, sillä elinaikanaan hän salasi teoksensa ja ne paljastuivat vasta kymmeniä vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Taulujensa ja lukuisten kirjoitustensa kautta Hilma af Klint ilmaisi itseään koko maailmalle, tietäen että hänen viestinsä tulevat esille vasta, kun hän on jo mennyt.

Koska tuo rakkaani harrastaa taidetta sekä hänen vanhempansa harrastivat aikanaan taidetta, on meillä ensinnäkin a) paljon tauluja ja b) paljon mielenkiintoisia keskusteluja kotona taiteen ja esimerkiksi näyttelyjen ympärillä. Itse luen nyt myös yhtenä sivuaineena taidehistoriaa yliopistolla, joten taide on tullut luontevaksi osaksi myös omaa elämääni.

 

Taidetta voi harrastaa monin tavoin, mutta taide on myös keino ilmaista itseään. Luova maalaa itse, mutta kuka tahansa meistä voi ilmaista itseään jo sillä, millaista taidetta kotiinsa valitsee. Taiteella tarkoitan tässä kohtaa monien mielestä sitä tunnetuinta taidetta, nimittäin maalauksia. Tauluja.

Ihan jokaisella on mahdollisuus ilmaista itseään taiteen avulla. Seinällä ei tarvitse roikkua Dalia saati Rembrandtia. Taide on ymmärretty väärin silloin, kun oletetaan sen olevan aina kalliita, tunnettuja teoksia Louvren seiniltä. Sellainen taide on varakkaille taiteen kerääjille. Taide on kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoitettu kaikille.

Tärkeintä on, että valitsemasi taide, tässä tapauksessa taulut, olivat ne sitten 1800-luvun öljyvärimaalauksia tai kehystettyjä valokuvia, ovat sinun näköisiä.

Taide on osa sisustusta ja nykyisin skandinaavisen sisustuksen määritelmään tuntuu kuuluvan julistetaide. Desenio on ollut pitkään osa tätä skandinaavista sisustustrendiä ja kasvanut sen mukana.

 

Desenion julistevalikoimasta löytyy niin abstrakteja luonnoksia kuin printattuja valokuviakin.

 

Kuten kirjoitin, meillä on kotona seinillä paljon sitä ”oikeaa taidetta” lähinnä historiallisia öljyvärimaalauksia ja grafiikoita. Välillä vaihtelen tauluja, välillä laitan esille julisteita. Suuret ja painavat öljyvärimaalaukset on pakko kiinnittää seinään ja niille onkin porattu muutama paksumpi ruuvi, mutta kuten varmasti monet ovat sisustusjutuistani huomanneet, meillä lojuu usein tauluja lipastojen ja senkkien päällä. Rakastan tauluseiniä, toisiinsa kauniisti sulautuvia kokoelmia. Toimistolla toteutin Desenion julisteista pari vuotta sitten tauluseinän ja se ilahduttaa minua edelleen päivittäin.

Nyt keräsin makuuhuoneeseen muutamia kehystettyjä julisteita suuren senkin päälle. Ranskalaistyyliset abstraktit teokset muistuttavat minua paitsi rakkaasta Ranskasta, myös Hilmasta ja itsensä ilmaisun tärkeydestä. Mustat kehykset yhtenäistävät julisteet ja sitovat kokonaisuuden harmonisesti yhteen.

 

Vink! Deseniolla on muuten Hilma af Klintin printtejä julisteena, yksi on tulossa minullekin mutta mokasin vähän tilauksen kanssa ja se jäi koristani odottamaan uutta toimitusta.

 

 

 

Vasemmalta: Close Up Blossom, Le Jardin No2, Abstract Figures No2, Black Brush Stroke, Fleurs du Jardin No1

 

Syksy on ollut tänä vuonna taas poikkeuksellisen värikäs. Ehkä se johtuu siitä, että olen yrittänyt tietoisesti muuttaa tätä asennettani ja löytää niitä värejä ja ihania asioita inhoamastani vuodenajasta. Luulen sen johtuvan siitä.

 

Mallailin julisteita eri huoneisiin ja nämä värikkäät Le Jardin -kokoelman taulut pääsivät kotitoimistoon. Olin kiinnittämässä pienempää kehystä seinälle, mutta asettelin sen väliaikaisesti pöydälle ja se toimikin siinä niin hyvin, etten ymmärrä mitä edes kuvittelin kun mietin sitä seinään. Sen sijaan isompi Le Jardin pääsi keskelle ”seinäpeiliä” ja se näyttää siinä siltä, että tulee olemaan tuolla seinällä vielä pitkään.

Ne näyttävät siltä, kuin ne olisivat olleet siinä aina.

 

Värikkäät kuvat vievät ajatukset lämpimään Etelä-Ranskaan silloinkin, kun syksyn lehdet ovat pudonneet puista.

 

Samalla testailin kuitenkin mustavalkoisia abstrakteja työpisteen ympärille ja totesin niidenkin olevan aika kivoja. Tämä on edullisessa julistetaiteessa parasta. Voit vaihtaa kevyen kehyksen paikkaa helposti ja jos haluat tilata uusia kuvia, säilyvät laadukkaat puukehykset kuitenkin hyvinä ja voit vain vaihtaa kuvaa. Julisteita voi säilyttää näppärästi paketin mukana tulevassa rullassa. joten niitä voi vaihdella halutessaan ihan vaikka vuodenaikojen mukaan.

 

Koska kehykset ovat kevyitä (tuota isoa 70x100cm lukuunottamatta) näitä ei tarvitse välttämättä kiinnittää seinään taulukoukuilla tai ruuveilla. Monissa rautakaupoissa tai vastaavissa myydään taulujen kiinnittämiseen tarkoitettua ”tarraa” eli toinen puoli kiinnitetään seinään, toinen kehykseen. Kiinnitys vastakappaleeseen tapahtuu nimenomaan tarralla, ei liimalla, joten kehyksiä voi helposti siirrellä ja vaihdella. Ainakin omat julistetauluni ovat pysyneet kauniisti tauluseinällä niiden avulla jo kaksi vuotta, joten uskallan liputtaa kestävyyden puolesta.

 

 

Mitä sinä ajattelet taiteesta? Tai mitä ajattelet julistetauluista? Minusta ne ovat helppo ja edullinen keino ilmaista itseään ja mahdollisuus tuoda kotiin ripaus enemmän sinua.

Paljon erilaisia julisteita ja kehyksiä, mukaan lukien ne Hilma af Klintin printit, löydät täältä.


 

Toiseksi parasta sikakalliissa vartalohoidoissa on yleensä se jalkojen pesu ja kuorinta ennen hoitopöydälle asettumista ja sen jälkeen eteeristen tuoksuöljyjen hengittely ennen hieronnan aloittamista. Ehkä juuri siksi koen iltaisin olevan vähintään Kämpin spassa tai jossain vielä kauempana napsauttaessani makuuhuoneen tuoksudiffuuserin päälle. Aina sanotaan, että arkeen pitäisi lisätä niitä pieniä ihania asioita jotka tekevät siitä luksusta ja nyt olen sellaisen löytänyt.

Ensimmäisen diffuuserin ostin viime syksynä ja sen mukaan kaksi tuoksua. Illaksi laventelin ja aamuiksi raikkaan sitruunaruohon. Siinähän kävi tietenkin niin että se sama sitruunaruoho oli siellä diffuuserissa jatkuvasti kun en viitsinyt illaksi vaihtaa jos tuoksu ei ollutkaan loppunut. Ja koska diffuuseri oli keittiössä, jaksoin kerran raahata sen makuuhuoneeseen ja vaihtaa tuoksuksi rauhoittavan laventelin.

Jouluksi ostin kanelin ja diffuuseri taisikin olla jatkuvasti päällä.

 

 

Sitten satuin Ruohonjuuren kassalla bongaamaan super-supertarjouksen samanlaisesta Puhdas+ diffuuserista. Ei muuta kuin laatikko kainaloon, muutama uusi tuoksuöljy hyllyltä mukaan ja toinen diffuuseri makuuhuoneeseen. Joka ikinen ilta napsautan sen tunniksi päälle ja nautin rauhoittavasta spa-tunnelmasta makuuhuoneessani juuri ennen kuin nukahdan. Paksu jalkavoide, laventelituoksuöljy ja hyvä kirja. Voiko nukkumaanmeno olla ihanampaa? En usko, etenkin nyt kun olen alkanut lähes joka ilta vielä tuulettaa petivaatteet parvekkeella ennen sänkyyn menoa. Tämä pieni vaiva maksaa itsensä isosti takaisin. Nukun muutenkin paremmin kuin koskaan ja herään usein ennen herätyskelloa ihmeellisen hyvin levänneenä. Aamulla koirien ulkoilutuksen jälkeen sitruunaruohon ja makean appelsiinin tuoksu täyttää keittiön. Tuosta yhdistelmästä saa kivasti energiaa ja virkeää fiilistä eli täydellinen resepti aamuun.

 

 

Luin joskus, ettei diffuuseria saisi pitää päällä kuin puoli tuntia kerrallaan. En tosin tätä lainkaan ihmettele, sillä eteerisillä öljyillä on ihan tieteellisesti tutkittu (aroma)terapeuttinen vaikutus. Itse en kuitenkaan pidä diffuuseria koskaan ihan lähellä vaan makuuhuoneessa se on muutaman metrin päässä lipaston päällä ja keittiössä tilaa on niin paljon, että tuoksu laimenee helpommin. Siksi teen yleensä aika vahvoja sekoituksia ja pidän diffuuseria päällä noin tunnin verran. Sopii ainakin minulle. Kaksi tuoksudiffuuseria öljyinen ovat olleet viime aikojen parhaimpia ostoksia kotiin. Ilmassa todella on nyt jotain ihanaa. Kokosin tähän loppuun vielä muutaman suosikkiyhdistelmäni eteerisistä öljyistä. Kokeilemalla löytää tietysti omansa.

 

 

KAUNIITA UNIA

Laventeli + Ylang Ylang

 

ENERGIAA

Sitruunaruoho + Appelsiini + Greippi

 

ALLERGIAAN JA TUKKOISUUTEEN

Eukalyptus + Piparminttu

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Oli aikoja, jolloin olin paljon kahdestaan lapsen kanssa kotona. Siinä oli puolensa, tavarat pysyivät yleensä juuri niillä paikoillaan joihin olin ne asettanut. Aikataulut olivat kiinni käytännössä vain minusta ja minun aikatauluistani. Opin myös handlaamaan yksin monta asiaa ja järjestystä rakastavana huithapelina oli pakko kehitellä keinoja, jotka helpottavat yhden aikuisen ja lapsen arkea.

Keittiön siivous illalla oli yksi niistä. Lopulta siitä tuli paljon enemmän kuin keittiön siivous illalla.

 

 

Jos sinulla on koti ja pidät siististä kodista, luultavasti tiedät itsekin että juuri keittiön siivous on yksi tehokkaimmista keinoista saada koko koti näyttämään siistiltä. Kun otin iltarutiinikseni siivota keittiön aina ennen nukkumaanmenoa, aamut tuntuivat alkavan eri tavalla kuin ennen. Kun aloittaa päivän kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä, siitä tulee heti vähän parempi. Ainakin vähän stressittömämpi.

 

Laitan tiskit koneeseen, ja koneen yöksi päälle. Pyyhin tasot, laitan aamupuuron ainekset pöydälle. Putsaan kahvinkeittimen, laitan ehkä jopa suodatinpussinkin paikoilleen. Puhdas kattila liedelle, kananmunakenno viereen. Vitamiinipurkit ruokapöydälle, unohtuvat muuten.

Ensin säästin aikaa. Nyt tuo iltarituaalini tuo tasapainoa, mielenrauhaa ja ennen kaikkea aloittaa päivän ihan eri fiiliksellä, kuin tiskivuoren väistely likaista kahvipannua huuhdellessa. Se jäsentelee ajatuksiani, raivaa tilaa luovuudelle, rauhoittaa.

Niin päivän pitäisikin alkaa.

 

Tuosta rutiinistani en luovu. Pakollinen kuin hampaidenpesu. Ja tuodessaan mukanaan niin paljon hyvää, se on helppo ottaa säännölliseen käyttöön. Muistutan silti, että vaikka siivoankin keittiön joka ilta, tältä se näyttää ehkä kerran vuodessa. Tunnin verran, jos sitäkään. Puhtaudella ja tavaroiden piilottelulla on iso ero. Jälkimmäinen on turhaa.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Kotioven avatessa perjantai-iltapäivänä muistaa yleensä aina unohtaneensa siivoojien käynnin. Koska on sattunut perimään äidiltä ärsyttävän tarkkuuden siivouksen suhteen ja siivoan ennen siivoojan tuloa -mentaliteetin, hävettää joka kerta kun unohtaa, että siivoojat ovat käyneet. Onkohan alusvaatteitani lojunut siellä sun täällä, muistiko lapsi vetää vessan aamulla, en kai vaan jättänyt mitään tärkeitä työpapereita pöydälle näkyviin? Kiiltävät lattiat ja kauniisti asetellut sohvatyynyt kuitenkin saavat unohtamaan ärsytyksen. Eipähän tarvitse itse imuroida tai pestä sitä valkoista lattiaa. Se on ihan kiva, mutta.. Aina muuten kun jokin asia kodissa ärsyttää, huomaan peilaavani sitä edelliseen. Valkoinen laattalattia on kuitenkin paljon käytännöllisempi kuin valkoinen mikrosementtilattia ja tästä lähtee lika ihan talouspaperilla pyyhkimällä. Ei tarvitse hinkata taikasienellä enää, ei. Sitä kevään tuomaa optimismia?

 

 

 

Miksu on perjantaisin väsynyt. Eskariviikko ja perjantain pitkät ulkoilut saavat pikkuisen vähän naatiksi ja koska tänään olin poikkeuksellisen hyvällä tuulella, hain Herkusta ennen päiväkodille menoa paitsi lempiruokaa, myös juuri sitä jäätelöä, jota pieni kinuaa joka kerta siitä samalta hyllyltä ja jota en koskaan suostu ostamaan. Herkkupäivä on lauantaina, mutta nyt se sai olla myös vähän perjantaina, sillä vaikka rajat ovat hyviä ja tärkeitä, tuntuu että asetan niitä enemmän itselleni äitinä kuin lapselleni sen takia, ettei hän söisi liikaa sokeria. Kävin sitä paitsi tänään mikroneulauksessa, kävelin tunnin Kaivarissa ja tein vielä sen jälkeen treenin, jossa kasvoni eivät vahingossakaan hikoilleet, joten koin että nyt on hemmoteltava myös sitä miespuolista miniversiota itsestäni. Isänsä ei ole ollut Suomessa, joten sekin on harmittanut pientä mieltä. Hoidanko nyt pahaa mieltä sitten sokerilla? Apua.

 

 

Ollaan oltu tällä viikolla kahdestaan, menty ajoissa nukkumaan, hoidettu koiria, käyty kylässä siellä missä vielä voi ja luettu iltaisin kirjoja – aina niin kauan, kunnes nukahdamme ja valot jäävät päälle. Kun siitä viime yönä puolenyön aikaan vielä hetkeksi heräsin, luin omasta kirjastani muutaman luvun ja olin ihan hurjan onnellinen siitä että saan lukea keskellä yötä kirjaa ja mennä aamulla töihin ihmisten luo, joista olen saanut itselleni toisen perheen. Olen nukkunut monta yötä niin hyvin, etten tiedä olenko ehkä koskaan nukkunut näin hyvin.

 

 

Vaikka moni asia on tällä hetkellä epävarmaa, tänään perjantaina olo on ollut jotenkin kevyt. Vähän tätä sivusin jo aiemmin postaamassani Instagram-kuvassakin. Moni asia päin helvettiä, mutta sydämessä asuu rauha ja nauru. Kun juttelin tästä ystäväni kanssa tänään, hän totesi tyypilliseen tapaansa niin järkevästi että ”se on Mirva ihan normaalia.”

 

 

Kun on elänyt koko elämänsä erilaisissa epävarmuuksissa, tuntuu elämän helppous ja rauha pitkään oudolta. Että tällaista tän kai kuuluisi olla. Välillä ne pienet paholaiset kuiskivat korvaan, että kohta se suunta taas muuttuu ja tulee niitä huonoja päiviä jolloin itkettää niin ettei henkeä saa, mutta ovat olleet mokomat viime aikoina vähän hiljaisempia. Voi kunpa olisin tajunnut jo vuosia sitten aloittaa terapian. Kuinka monelta murheelta sitä olisikaan säästynyt? Toisaalta, kuten tänään ihanalle asiakkaallenikin sanoin, uskon edelleen tarkoituksiin, karmaan ja opetuksiin. Kaiken on vain pitänyt mennä näin. Voimia jokaiselle tämän kummalliseen aikaan. Jotenkin jaksan taas uskoa, että valoa näkyy jo.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


 

Viime vuotta leimasi jokin äärettömältä tuntuva pimeys.

 

Sellainen pimeys on ihan yhtä pimeää silloinkin, kun auringonsäteet tulvivat sisään ikkunoista, ihmiset vähentävät vaatteita ja terassit täyttyvät naurusta ja kuplista juomalaseissa. En tosin tiedä täyttyivätkö terassit viime vuonna kertaakaan, epäilen. Pimeää oli silloinkin, kun istuin lempikesäkaupungissani lempipaikassani veneen kannella auringon polttaessa ihoani, jos Suomessa nyt aurinko voi koskaan ihoani oikeasti polttaa. Vuosi oli helvetin raskas, ei muuta sanottavaa. Lumeton talvikin vielä.

 

Mutta raskaatkin asiat ja raskaat vuodet voivat lopulta päättyä. Vuoden 2020 päättyminen toikin mukanaan paljon keveyttä. Se toi lumen.

Ja se toi valon.

 

 

Jo kaksi viikonloppua tästä vuodesta olen saanut olla kotona. Kotona, paikassa jonka puuttuminen sai jopa ne lempikesäkaupungit ja lempipaikat tuntumaan ankeilta. Turvapaikkani. En halua muistella evakkoelämää yhtään enempää, vaan keskityn hyvään. Siihen ikkunoista tulvivaan valoon, niihin viikonloppuihin jolloin kotini täyttyy valosta. En ole koskaan asunut näin valoisassa kodissa ja nautin siitäkin, että valo paljastaa pölyn ja lian ja vaaleat koirankarvat vaatteissa.

 

Luen huvittuneena viestejä persoonattomasta ja vanhanaikaisesta sisustuksestani. Että sinä persoonallinen ja nykyaikainen ihminen viitsitkin näppäimistöltäsi sellaisen päästää. Ehkä sinun elämäsi kaipaa vähän valoa. Viimeisen parin viikon aikana noita kiusaamiskommentteja on tullut jotenkin todella paljon.

 

Ehkä valo ei sittenkään kaikille sovi.

 

 

Nuorempana, silloin reilut kymmenen vuotta sitten aloin ymmärtää kevätmasennusta. Kuinka valon tulviessa ikkunoista masentuu. Haluaa jäädä sinne pimeään. Olla turvassa, pois kaiken paljastavalta valolta.

 

Kevät ja sen mukanaan tuoma valo toi usein suorituspaineet. Tulee kesä. On oltava siellä täpötäysillä terasseilla, on keksittävä kesäreissuja ja luotava ikimuistoisia kesiä kameran ja mielen muistikorteille. Mitä jos onkin töissä aina kun muut pitävät hauskaa? Mitä jos en pysty lähteä kesäreissulle? Mitä jos kukaan ei tee kanssani niitä kesämuistoja, joille nauretaan vielä  sillonkin, kun hampaita pidetään öisin yöpöydällä? Mitä jos en jaksa? Oli turvallista pysyä pimeässä.

 

Ei ollut pakko tehdä mitään.

 

 

Juttelin joitain vuosia sitten erään vanhemman miehen kanssa saunassa. Kyllä, emme tosin olleet siellä kahdestaan vaan sauna oli ihan yleinen sekasauna. Talvisen saunan lauteilla hän kertoi, ettei pidä sitten lainkaan keväästä. Että keväällä alkaa masentaa. Sen sijaan syksyn pimeydessä murjottavat ihmiset, sateesta kiiltävät kadut ja mahdollisuus sytyttää kynttilöitä kotona toivat hänelle paljon enemmän tyytyväisyyttä. Hän sanoi kärsivänsä kevätmasennuksesta. Tavallaan ymmärsin.

 

Kevätmasennus ei ole diagnoosi. Kaamosmasennus kyllä on. Sen hoitoon löytyy itsehoito-ohjeetkin Duodecimista, kevätmasennusta ei edes tunnusteta. Eräs yksityinen lääkäriasema kertoo sivuillaan ”keväällä valoisuus lisääntyy jolloin ihminen nukkuu luonnostaan vähemmän ja siksi saattaa väsyttää”. Toinen lääkäriasema sentään kirjoittaa, että masennuspotilaan oireet saattavat kuin saattavatkin pahentua keväisin valon voimakkaiden muutosten vaikuttaessa keskushermoston toimintaan ja välittäjäaineiden tasoihin. Että suomalainen kärsii seitsemän kertaa todennäköisemmin vuodenaikamasennuksesta kuin floridalainen.

 

Yritä tässä tietoviidakossa sitten miettiä, että masentaako se valo vai ei. Jos masentaa niin tuollaisen googlettelun jälkeen sitä vasta masentaakin.

 

 

Koti näyttää kauniimmalta valossa. Kaikki näyttää kauniimmalta valossa, paitsi iho joka ei ole nähnyt aurinkoa eikä itseruskettavaa puoleen vuoteen. Tässä tammikuussa valo on ollut itselleni muistutus siitä, että hyvää tulee kyllä kun ensin on ollut tarpeeksi pimeää. Lumettoman talven jälkeen taivaalta sataa tälläkin hetkellä niin paljon lunta, etten tiedä tunnistanko autoani enää. Olen ainakin kolmesti yrittänyt mennä vahingossa väärään autoon.

 

Vielä kuukausi sitten töihin tullessa oli säkkipimeää. Nyt valo tulee jo usein jo matkalla.

 

Positiivisuuteni, itsevarmuuteni ja uskoni tulevaan on lisääntynyt sitä mukaa, kun päivä kasvattaa pituuttaan. Lauantaina tulee yksitoista vuotta isäni kuolemasta ja yleensä tuo ajankohta on antanut tammikuulle aina vähän negatiivisen sävyn. Vaikka moni asia on mennyt pieleen, esteitä on sattunut tielle ja suunnitelmia on joutunut muuttamaan moneen kertaan, on tänä vuonna silti jotenkin kevyempää.

 

 

Valo tuli ja paljasti pölyn, lian ja ne vaaleat koirankarvat. Samalla se paljasti uuden vuoden. Sen äärettömältä tuntuneen pimeyden jälkeen nousee taas jotain uutta. Vuoden 2020 jälkeen tuskin kukaan on entisensä. Tuhkasta nousee valoon jotain muuta. Ja se on aika ihana ajatus. Sellainen tammikuuhun sopiva ajatus.

 

Luin Miksulle feenikslinnuista. Kertoessani, että tuhkasta nousee sitten kokonaan uusi feenikslintu, lapsi oli yllättynyt. Katsoi minua vähän surullisena, miksei se ole se sama? Miksi se haluaa polttaa itsensä ja nousta sitten ihan uutena lintuna tuhkasta?

 

Feeniks jättää tuhkaan osan itsestään. Osan siitä pimeydestä, jota ei enää tarvitse kantaa mukanaan. Voi lentää ihan uutena lintuna kohti valoa. Valoa, josta saa taas elämään ihan uusia sävyjä.

 

Valoa, joka ei tuntuisi samalta ilman toisinaan laskeutuvaa ääretöntä pimeyttä.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ