Toisinaan Instagramissa on vilahtanut meidän ulko-oven kaunis kranssi, joka on saanut valtavasti kehuja ja tiedusteluja niin seuraajiltani kuin naapureiltakin. Eukalyptusta ja havuja löytyi kranssin muodossa myös mökin ovesta viime talvena. Moderni kranssi voi olla myös puoliympyrän mallinen, kuten tämä maailman kaunein vaaleanpunainen kranssi, jonka olen koskaan nähnyt. Kranssien takana on floristiystäväni Salla, jolta sain eilen tämän meidän kodin väreihin täydellisesti sopivan kranssin. Aluksi ajattelin laittaa sen ulko-oveen edellisen tilalle, mutta kun toin sen sisään, en raaskinut päästää sitä silmistäni. Sen värit ja tyyli sopivat täydellisesti sisustukseeni joten se päätyikin nyt sisäseinälle. Salla taitaa joutua tekemään toisen vielä siihen ulko-oveen.

 

 

Sallan upeita töitä löydät (sekä voit tilata) Sammalsydämen Facebook-sivuilta sekä Instagramista. Tämä kranssi on ainakin mitä kaunein koriste syksyyn. Ja hei, ihanaa syyskuuta! Aika hullua, että nyt on ihan kalenterinkin mukaan syksy. Vaikka veinkin lapsen aamulla päiväkotiin t-paidassa ja ihmettelin syyskuisen aamun hellettä. Sääennustus näytti seuraavalle kymmenelle päivälle kuitenkin sadetta ja pimeät illat muistuttavat kesän jo menneen. Pieni pala sitä kesää on nyt kranssissa seinällä, muistuttaen kukkaniittyjen ohi juostuista lenkeistä, rantakallioilla kasvavista heinistä, valoisista öistä ja luonnon kauneudesta.

 

Nyt ajatukset syksyä ja talvea kohti, mietin jo eilen koska mahtaa olla ok laittaa joulua kotiin..

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Minut tuntevat tietävät taipumukseni jatkuvaan siivoamiseen. Minut hyvin tuntevat tietävät myös hieman erikoisen siivoushistoriani. En suinkaan ole aina ollut siisti – vaikka kotona on siihen opetettukin. Äitini onkin paras siivooja, ketä tiedän ja hänen kyläiltyään kotimme onkin puhtaampi kuin yhdenkään siivousfirman käynnin jälkeen. Lapsena meillä siivottiin aina, voi hyvänen aika kuinka muistan edelleen miten kamalaa oli herätä astianpesukoneen tyhjennyksen ääniin, saati imuriin. Viikonloppuisin tuuletettiin petivaatteita, mankeloitiin lakanoita ja viikattiin. Kun sitten muutin nuorena tyttönä omilleni, pitikin ihan itse siivota. Voi luoja, meillä näytti varmaan jossain vaiheessa aivan kauhealta kun ex-poikakaverin kanssa oltiin molemmat vähän sellaisia sinnepäin -siivoojia. Kunnes lukion jälkeen menin töihin. Ensimmäisessä päivätyössäni sain ihan hirveästi kehuja siitä, kuinka siisti olen. Siis minä, jonka äiti suurinpiirtein haukkoi henkeään astuessa meidän kotiin? Hieman sen jälkeen erosin ja kun jäin asumaan siihen kotiin yksin, musta tuli kertaheitolla siisti. Siivoushulluuteni kasvoikin vuosien myötä vähän liiallisiinkin mittasuhteisiin ja olen paitsi silittänyt lakanat, imuroinut päivittäin ja pessyt ruokapöydän tuolit vähintään pari kertaa viikossa. Yhtäkkiä siitä vähän sinnepäin kotiansa hoitavasta Mirvasta oli kasvanut hirveä ylisuorittaja, joka poltti itsensä kotitöidenkin kanssa aivan loppuun.

 

Nykyään olen onneksi löytänyt taas sen kultaisen keskitien. Silti en siedä sotkua lainkaan ja toistan itse varmasti samat virheet oman lapseni kanssa kuin äitini minun kanssani, siivoan hänen jälkiään liikaa, koska epäjärjestys saa mut levottomaksi ja toisinaan ihan hulluuden partaalle. Sillä vain siistissä kodissa voi rentoutua. Lajitovereita?

 

 

Sairastuin viime viikolla oikein kunnon flunssaan ja vasta tänään jaksoin laittaa edes tavaroita järjestykseen. Koko kesän vähän murrosvaiheessa ollut terassi pääsi ensimmäisenä kuntoon, siitä vaan kun innostuin yks kaks ja jaksoin touhuta. Jaksaahan sitä, kun on yli puolet viikosta maannut enemmän tai vähemmän koomassa sängyn, sohvan ja työtuolin pohjalla. Jopa mun inhokkikotityöt, puhtaan pyykin viikkaus kaappiin sekä astianpesukoneen tyhjennys hoituivat ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sain olla illalla pari tuntia ihan yksin kotona, jonka käytinkin ihan kokonaisuudessaan siivoukseen. Olisin voinut levätä ja katsoa sarjaa, olisin voinut tehdä vähän töitä tai suunnitella edes tulevaa viikkoa ja aikatauluja. Olisin voinut lähteä ystävän kanssa parantavalle viinilasilliselle tai tehdä ruokaa. Mitä tahansa muuta kuin siivota. Kuulun kuitenkin juuri tähän joukkoon, jotka eivät voi rentoutua, ennen kuin kotona on siistiä.

 

Nimittäin siistissä kodissa olen oma itseni. En stressaa, olen luova ja tunnen hyvän feng shuin. Uskon energioihin ja kaikkeen muuhun yliluonnolliseen hihhulihömppään ja sotkuinen koti saa hyvin sekavat ja negatiiviset fiilikset. Välillä kun elämässä tapahtuu paljon, yritän olla välittämättä siitä sekamelskasta ja pölystä. Meillä oli koko kesän koti ihan miten sattuu. Ihmettelin, miten siedin sitä, mutta toisaalta koko kesän pidin venettä kotina. Siellä me siivottiin joka päivä jotain ja kaiken piti olla aina tip top. Ilmankos olikin niin hyvät energiat ja fiilikset koko kesäloman.

 

 

Siivoan erityisesti silloin, kun on paha olla. Kiukusta lähtee heti pieni siivu pois, kun koti on siisti. Huomaan myös, että stressaavina, masentavina tai muuten vain vaikeina aikoina sotkuinen koti ärsyttää entistä enemmän. Vaikka välillä tekisi mieli hautautua vain sinne viltin alle, jotenkin vain tsemppaan ja järjestän, pyyhin ja asettelen tavarat taas paikoilleen. Ajatus kulkee heti kirkkaammin ja ongelmat tuntuvat edes hitusen pienemmiltä. Tiesin muuten nuorena aina, että nyt olen tulossa kipeäksi, kun sotkuinen huone ja kesken jääneet asiat alkoivat ärsyttää aivan erityisen paljon. Kummallista, mutta uskon että kodin harmonialla on vaikutusta niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvään oloon.

 

Nyt on ihana mennä nukkumaan kun koti on taas tip top. Kesän vaatekassit odottavat vielä purkajaansa, mutta mikään ei voita kiiltävillä lasipöydillä hehkuvia ensimmäisiä kynttilöitä kesän jälkeen, raikasta pesuaineen tuoksua sekä tyhjää astianpesukonetta. Aamulla kahvin saa keittää puhtaasta Moccamasterista (joka on muuten nykyään vaihtunut pinkkiin!) ja päiväkotireppu sekä tenniskassi on pakattu valmiiksi arkiaamua varten. Ja mikä onni on kömpiä puhtaisiin, tuuletettuihin lakanoihin.

 

Ootko sä siisti?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Puhelin muistutti vuoden takaisesta remontista. Uusittiin siis viime vuoden kesäloman aikana koko keittiö sekä vaihdettiin eteisen ja keittiön laattalattiat valkoiseen, marmorikuvioiseen mikrosementtiin. Saan aika ajoin kyselyjä remontista ja kotikuvista, pitäisi kyllä useammin kuvata kotijuttuja. Koska remontista on nyt tasan vuosi ja löysin näitä kuvia, ajattelin vielä iltatekemiseksi koostaa näistä postauksen näin vuoden ”käytön” jälkeen. Jos muuten tulee mieleen mitä vain kysyttävää, lattiasta tai keittiöstä niin kirjoitelkaa kommenttiboksiin. Joku tiedusteli ainakin lattian tehnyttä yritystä ja kun olin vastaamassa kommenttiin, en löytänyt sitä enää enkä enää kuollaksenikaan muista missä somekanavassa tämä oli! Joten pahoittelut, ei ollut tarkoitus jättää vastailematta. Nyt kuitenkin vilkaisu meidän kotiin, eli keittiö ja mikrosementtilattia esittäytyvät tässä..

 

 

Mikrosementtilattia on ollut yksi parhaimpia valintoja, mitä kodin hankintoihin tulee. Sen alla on tosiaan vanha laattalattia, jota ei tarvinnut piikata pois jolloin säästyi paljon aikaa, rahaa, työvaiheita sekä pölyä ja meteliä. Se on todella tasainen, eikä se ole märkänäkään liukas. Kuljemme ulkoporealtaaseen niin ikään keittiön ja eteisen läpi, jolloin kohta viisivuotiaat märät jalat ottavat melkoisia juoksuaskeleita. Laattalattialla kompastuttiin aina, mikrosementillä ei ollenkaan.

 

Tähän on kaatunut punaviinit, kurkumalatet, soijat ja sitruunat, mutta toistaiseksi mikään tahra ei ole jäänyt kiinni. Pahin tilanne oli itseasiassa viime jouluna, kun pikkujoulujen jälkeen pullokassit seisoivat hetken aikaa eteisessä. Punaisesta lelukaupan muovikassista irtosi valtava punainen tahra, joka imeytyi huokoiseen mikrosementtilattiaan. Tietysti näkyvimmälle mahdolliselle paikalle suoraan ulko-oven eteen. Olin jo tilaamassa mikrosementin asentaneesta firmasta hiontaa ja pintakäsittelyä, mutta kokeilin vielä puhdistaa itse. Taikasienet, asetonit ja Cifit olivat aivan turhia – tahra haalistui hieman, mutta näkyi edelleen hyvin selvästi. Muistan kuinka lähdin tahrasta kiukustuneena kampaajalle ja suihkaisin ihan perus Methodin yleispuhdistusainetta kunnon lätäkön tahrakohdan päälle. Palasin takaisin kotiin ja koko tahra oli poissa. Eli vinkkinä, jos mikrosementtiin tulisi tahra, sitä kannattaa putsata mieluummin ajan kanssa pesuaineen pitkällä vaikutusajalla kuin hulluna edestakaisin myrkyillä kuuraten.

 

 

Itse keittiö oli aivan nappivalinta. Sen merkkiä ja mallia on muuten usein kysytty ja se on tosiaan Scavolini Exclusiva ja ainakin viime kesänä se oli vielä ainut vastaava keittiö Suomessa, sillä tämä malli oli silloin niin uusi. Siksi ostimmekin niin sanotusti sian säkissä, sillä emme olleet nähneet livenä tätä keittiötä ollenkaan. Eniten pidän marmoritasosta, Gaggenaun kodinkoneista (pisteet erityisesti liedelle sekä uunille ja mikrolle) ja valaistuksesta. Kaikkia valoja voi pitää päällä yhtä aikaa tai erikseen. Kaappitilaa on vihdoin tarpeeksi ja keittiön design on sopivan moderni, mutta ripauksella rakastamaani ”antiikkisuutta” ja pehmeitä muotoja.

Miinusta tulee hanasta, jota on jo kerran korjattu sekä marmoritasojen työläästä hoidosta. Kuulin vasta myöhemmin, että marmoritasoihin on olemassa jokin pinnoite, joka pitäisi sen kiiltävänä? Voikohan sellaista tehdä jälkikäteen? Tykkään isosta neliönmuotoisesta altaasta, mutta sen puhtaanapito on myös vähän haastavaa, sillä altaan pohja on tasainen. Se saisi edes hieman viettää keskelle kohti viemäriä.. Liesituuletin vaihdettiin muuten remontin yhteydessä aktiivihiilituulettimeen ja se on ollut kyllä sata kertaa tehokkaampi kuin vanha, taloyhtiön hormiin yhdistetty liesituuletin. Valkoinen viinikaappi on kaunis ja ihanan käytännöllinen – se aukeaa kosketuksesta, mutta siihen ei toistaiseksi ole pystynyt oikein kukaan muu kuin minä. Ehkä juuri siksi pidänkin siitä niin paljon..

 

 

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen remonttiin ja valitsisin edelleen ihan samat jutut kuin silloin reilu vuosi sitten. Eniten pidän kokonaisuudessa juuri tuosta marmorista, jonka kuviointi toistuu myös lattiassa, vaikka se tosiaan onkin materiaalina vähän työläs. Tälläkin hetkellä katselen tätä keittiötä ruokapöydän äärestä, sillä me ajettiin vielä illalla Hangosta kotiin. Aluksi ajattelin, että kamalaa tulla kesken kesäloman tänne kaupunkiin, mutta oven kun avasi ja vastaan tulvi tuttu kodin tuoksu ja ensimmäisenä silmissä oli oma sänky, muistin miksi koti on mulle kuitenkin se maailman paras paikka. Muutama päivä kaupungissa ja taas takaisin Hankoon. Nauttikaa kodista, mökistä, veneistä tai ihan mistä vaan, jossa kesälomaanne vietätte ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian