Mikä ihana idea sateisen illan iloksi, yhteistä askartelua lapsen kanssa syksyisellä teemalla. Nimittäin tänään meillä valmistui taas yksi kurpitsalyhty luistelutreenien jälkeen..

 

 

Halloween lähestyy ja joka ilta on yhä aiemmin pimeää. Nyt on ollut parina päivänä niin hämärää ja harmaata, että tuntuukin, kuin päivä ei olisi alkanut ollenkaan. Juuri ennen ensimmäisten joulukoristeiden kaivamista kaapista monet koristelevatkin kotia Halloween-teemalla. Taidan ehkä itsekin kaivaa muutamat hämähäkit, luurangot ja seitit varastosta tähän loppukuun ajaksi, marraskuun alusta sitten sisustus on yhtä joulua.. Kurpitsalyhty on ihana piristys ja helppo tapa tuoda Halloweenia kotiin ilman sen kummempia koristeita. Se antaa kauniisti valoa ja kurpitselyhdyn tekeminen on hauskaa puuhaa vaikka yhdessä lasten kanssa. Lapsia tosin kannattaa pyytää vain avustajaksi, kurpitsalyhty vaatii sen verran teräviä veitsiä, että pienet kädet kannattaa pitää kaukana. Micaelin suosikkikohta lyhdyn teossa onkin aina kurpitsan tyhjennys sekä kynttilän puhaltaminen.

 

 

 

Kurpitsalyhty valmistuu hetkessä. Leikkaa isolla veitsellä ensin kurpitsa sen yläosasta kokonaan auki. Tyhjennä kurpitsa isolla lusikalla, ja jos haluat, voit käyttää kurpitsan ”lihan” ruoanlaitossa, kurpitsakeitto on ihanaa. Hifistelijä paahtaa siemenetkin uunissa. Minä en. Jos haluat suunnitella kurpitsan kasvot etukäteen (kannattaa ainakin ensimmäisellä kerralla) piirrä ne esimerkiksi ohuella tussilla tai kuulakärkikynällä kurpitsan pintaan. Leikkaa silmät, nenä ja suu irti terävällä, kapealla veitsellä. Jos haluat kurpitsalyhdyn kestävän pitkään hyvänä, huuhtele kurpitsan sisäpuoli etikalla. Kun naama on valmis, aseta lyhdyn sisään tuikku, laita yläosa takaisin kanneksi ja niin kurpitsalyhty piristää pimeitä iltoja ilkikurisesti hymyillen. Happy Halloween!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kirjoitin viime viikolla vaaleanpunaisesta seinästä ja sen suuremmasta merkityksestä. Olen fiilistellyt sitä koko viikon, miten iloiseksi voikaan uusi seinämaali ihmisen tehdä? Makuuhuoneen entisen ilmeen näet tässä postauksessa. Tykkäsin tuosta harmaasta kalkkimaalistakin, mutta jotenkin se oli tosi synkkä. Nyt haaveilen vielä sängynpäädyn vaihtamisesta vaaleaan, tikattuun versioon, mutta tuo harmaa taas sopii tuon tumman sängyn runkoon. No, näitä ehtii miettiä. Makuuhuone raikastui hetkessä uuden seinämaalin myötä ja muuttui sopivasti tyttömäisemmäksi. Ostin vielä ihanat uudet pinkki-kukalliset lakanat, jotka ovat juuri sellaiset, joista haluaa lämpiminä kesäaamuina herätä. Ne ovat nyt ehkä kuitenkin vielä liian kesäiset, joten mennään näillä vanhoilla vaaleanpunaisilla suosikeilla. Vaaleanpunaisena hulluna – ystäväni Anna sanoi mua itseasiassa eilen mieleltäni flamingoksi – ihastuin ensisilmäyksellä noihin Infinity Flower Collectionin vaaleanpunaisiin ruusulaatikoihin.

Maalasin tuon seinän tosiaan ihan itse (!!) vanhan tummanharmaan kalkkimaalin päälle. Hioin epätasaiset kohdat ja pesin maalipölyt pois kevyesti sienellä. Jos maalaaminen ei olisi ollut niin ärsyttävän hidasta ja sotkuista puuhaa, olisin maalannut muutkin seinät, mutta ovat ne ihan kivat valkoisinakin. Harmaan haluaisin kokonaan pois täältä, mutta koska tuo sänky on niin hyvä eikä siihen oikein sovi kauniisti mikään helmalakanaratkaisukaan, saa se olla nyt tumma runko esillä. Tuo graffititaulu sopii edelleen yllättävän hyvin väreihin ja asunnon tyyliin muuten. No, ehkä vielä joskus saan sen vanhojen öljyväriteosten taidegalleriaa muistuttavan jugendkodin. Ajattelin aina, että ikkunaton makuuhuone olisi aivan kauhea, mutta oikeastaan päinvastoin. Huone ei lasiseinän ansiosta ole koskaan täysin pimeä, mutta kesäöinäkin saa nukuttua ilman sitä pimennysverhojen repimistä ikkunan eteen. Edelleen tykkään tuosta betonilattiasta yhtä paljon kuin silloin vajaat 5 vuotta sitten kun se siihen laitettiin. Tuo lattia on nimenomaan betonia ja siihen kuuluvat muun muassa pienet halkeamat, kun taas mikrosementtilattia joka on eteisessä ja keittiössä, on aivan erilainen materiaali ja sen ei kuulu halkeilla. Jälkimmäiselle ehdottomasti suurempi suositus, mutta tuossa betonilattiassa on fiilistä – sen takia menetin hermot moneen kertaan, mutta maailman ihanin remppamies pelasti ja lohdutti mua viikkotolkulla. En kuitenkaan suosittele kenellekään betonilattiaa, mikrosementti on niin paljon helpompi asentaa sekä se on tietysti myös kestävämpi.

Sisustusprojektit siirtyvät seuraavaksi isoon veneeseen, jossa riittääkin sitten tekemistä neljän hytin, kahden eri oleskelutilan, keittiön ja neljän kylpyhuoneen verran. Siitä ei tule ikävä kyllä nyt mun näköistä, mutta suunnittelin sinnekin jotain raikasta ripauksella luksusta. Luonnonmateriaaleja, ajattomuutta ja sopivasti saariston henkeä, unohtaen perinteiset purkkarityylit ja sinivalkoiset ankkurit. Kevät ja kesä inspiroivat aina laittamaan vähän uutta kotiinkin. Tänä vuonna saan onneksi olla koko kesän täällä, kun viime kesän terassin sisustusta ja kaupunkikesästä nauttimista varjosti keittiö- ja osittainen lattiaremontti. Sitä aikaa ei ole kyllä ikävä, ei ollenkaan. Huh, muistan edelleen miltä tuntui kesäkuun lopussa pistää koko keittiö laatikoihin ja miettiä, että joskus 1,5 kuukauden päästä saa vasta hanasta vettä. Nyt nautin keväästä ja kesästä kotona senkin edestä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

En ole koskaan ollut se pitkään harkitseva tai millään lailla pohdiskeleva tyyppi. Teen päätökset yleensä heti. Ajattelen kyllä paljon, mutta yleensä olen sitä ennen jo ehtinyt tehdä. Tämä on koskenut niin ihmissuhteita, työasioita kuin pieniä arkisia asioitakin. Olen todella aikaansaava kun sille päälle satun ja jos olisin jäänyt miettimään asioita pidemmäksi aikaa, en varmasti olisi nyt tässä. Elämä on kuitenkin muistutellut aika ajoin, että ei ole aina ihan niin yksinkertaista olla oman onnensa seppä vaikka siitä onkin onnellisena niin helppo jaella neuvoja.

No, mitä tekemistä tällä on pinkin seinän kanssa? Olen jo vuosia haaveillut vaaleanpunaisesta makuuhuoneesta. Vielä joskus haluaisin asua kauniissa vaaleanpunaisessa jugendtalossa.. Ajattelin kuitenkin, että enhän mä voi maalata makuuhuonetta vaaleanpunaiseksi, eihän kukaan maalaa vaaleanpunaiseksi kuin korkeintaan pienen tytön huoneen? Ja mitä ihmiset ajattelevat vaaleanpunaisesta seinästä? Pitävätkö ne mua vähän yksinkertaisena oman elämänsä pikku prinsessana? Kiitos kuluneiden vuosien, kiitos niiden ikävienkin kokemusten, kiitos sen henkisen kasvun, nukun nyt yöni vaaleanpunaisessa makuuhuoneessa. Vaikka kyseessä on vain vaaleanpunainen seinä, sen merkitys on suurempi. Olen joutunut elämässäni todistelemaan paljon. Kun iso osa ihmisistä pitää vain toisen rahoilla elävänä pintaliitäjänä, sitä on tehnyt kaikki työnsä ihan täysillä ja suorittanut sitä elämäänsä jotenkin kahta kauheammin. Palanut loppuun ja sairastunut, mutta väkisin mennyt eteenpäin. Siitä jos jostain on saanut ihan valtavasti itsevarmuutta, asennetta ja nyt ihan uuden suunnan elämälle. Tiedän mitä haluan tehdä ja ennen kaikkea, tiedän mitä kaikkea voin tehdä.

Lähtökohtaisesti elämä on suurimmaksi osaksi sellaista, että siitä voi itse tehdä mitä haluaa. Ja kun tekee itse, lopputulos on yleensä paljon miellyttävämpi kuin silloin, kun antaa asioiden vain tapahtua. Jo pelkästään seinän maalaamistakin odotin vaikka kuinka kauan, kunnes itse päätin lopulta vain tehdä sen itse. Ja just nyt. Ei sitä kukaan muukaan mulle tee. Instagramissa seuraajani saattoivat ehkä todistaa muutamaa epätoivon hetkeä mutta lopputulos oli kuitenkin ihan täydellinen. Just sellainen kuin pitikin. Se on juuri sen värinen kuin pitikin olla ja totesin heti ensimmäisenä iltana, että tuo vaaleanpunainen huoneeni tekee minut heti iloiseksi. Ehkä vähän siksi, että se on esteetikon silmää miellyttävä sävy, lempivärini. Eniten kuitenkin siksi, että tiedän voivani maalata makuuhuoneen vaaleanpunaiseksi jos haluan. Tiedän, ettei minun tarvitse välittää kenenkään mielipiteistä tai vallitsevista sisustustrendeistä. Ei tarvitse olla niin kuin muut, eikä tehdä mitään sen mukaan, mitä toiset voivat ajatella. Vaaleanpunainen seinä ja ajatuksia elämästä, mahtuu näköjään samaan postaukseen.

PS. Makuuhuoneen sisustuspostaus tulossa myöhemmin #allpinkeverything


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tokmannin kanssa

 

Muistelen joka vuosi lämmöllä lapsuuden jouluja. Aikuistumisen huonoja puolia ovat olleetkin nimenomaan joulut, ne eivät ole aina tuntuneet samoilta kuin lapsena ja monena vuonna olen joutunut oikein etsimällä etsimään sitä joulutunnelmaa. Stressi siitä, kun ei tunnukaan joululta, on vienyt joulumieltä entisestään. Oman lapsen syntymän jälkeen joulu alkoi taas tuntua vähän enemmän joululta ja viime vuonna Micaelin ollessa kolmevuotias, ensimmäisen kerran aloimme yhdessä oikein odottaa joulua hyvissä ajoin. Nyt pojan ollessa nelivuotias, joulun odotus on noussut omassa mielessänikin sinne lapsuusvuosien tasolle ja lapsen riemu yhteisistä jouluvalmisteluista oikein sulattaa sydämen. Micael on kesästä asti kysellyt milloin saa juoda glögiä ja kuunnella joululauluja ja yhdessä sovittiin, että marraskuun ensimmäinen päivä. Siitä alkoi meidän joulunalusaika. Marraskuu on vuoden synkin kuukausi, mutta jouluvalmistelut tekevät siitä lopulta yhden vuoden parhaimmista. Vielä ei ole liian kiire, vaan voi keskittyä nauttimaan lähestyvän joulukuun tunnelmasta.

 

 

Joulusiivousta en ole tehnyt enää vuosiin, sillä haluan pitää kodin mahdollisimman siistinä ympäri vuoden. Kuitenkin joulusiivous on perinne, jonka haluan säilyttää, mutta kuitenkin muokata itseni näköiseksi. Micaelin kanssa yhdessä pyyhittiin pöytiä ja tasoja jouluvaloja varten, kaivettiin vihdoin esiin talvitakit, putsattiin niistä ja -neuleista nukat nukkaimurilla sekä pakattiin kesäiset kukat ja maljakot joulun ajaksi kaappiin. Tilattiin matoille pesut ja putsattiin edelllisvuoden valoja ja kynttilöitä pölyistä. Edellisenä iltana leivottiin piparkakkutalo ja piparin tuoksuisessa kodissa oli niin tunnelmallista kuunnella joululauluja ja siivota yhdessä kotia. Siivouksessa meillä oli apuna Tokmannin Iisi -siivoustuotteet, joista yleispuhdistusaine on mun lemppari. Yhdellä puhdistusaineella saa siivottua kodin kaikki pinnat, sillä se ei jätä jälkiä lasipintoihin, joita meidän kodissa on paljon. Olen aiemminkin ostanut paljon noita Iisin siivousjuttuja, sillä äidin entisen kodin lähellä oli Tokmanni ja kävin siellä aina kosmetiikka- ja siivousostoksilla äidin luona kyläillessä. Micael on äitinsä kaltainen innokas siivooja, mutta toistaiseksi vielä lahjakkaampi kuitenkin siinä sotkemisessa, vaikka innoissaan joulusiivousta tekikin.

 

 

Ensimmäiset jouluvalot laitoin jo hyvissä ajoin lokakuussa. Nuo Tokmannin Kotikulta -pallovalot ovat niin neutraaleja, että niitä voi pitää ihan hyvin syksystä kevääseen saakka. Nyt kuun vaihtuessa toin kuitenkin jo selkeästi jouluisia koristeita ja lisää valoja kotiin. Näitä oli niin hauskaa laittaa yhdessä paikoilleen, vaikka lahjapakettivalot (myös Tokmannin Kotikulta -mallistoa) eivät meinanneetkaan päätyä ensin ihan sinne mihin suunniteltiin.. Odotan jo joulukuusen laittoa, nuo ovatkin täydelliset valot kuusen alle, sillä oikeita paketteja ei voi neljävuotiaan kiusaksi kuusen alle laittaa. Tokmannin jouluvalovalikoimassa on myös paljon paristoilla toimivia valoja, jotka ovat meille ihan ykkösvaihtoehtoja, koska tykkään siitä että on paljon valoja, mutta esimerkiksi eteisessä meillä ei ole yhtään pistorasiaa (?!), joten paristoilla toimivat valot ottavat nyt vieraat vastaan ja luovat joulun tunnelmaa hämärään eteiseen. Tykkään pitää valoja myös pöydillä, joten tällaiset valot ovat ainoa vaihtoehto sohvapöydälle, joka on sijoitettu keskelle lattiaa.

Tänä vuonna laitan kuusen kyllä aikaisin, sillä joulun olemme Lapissa ja palaamme sieltä vasta vuodenvaihteen jälkeen. Sitä paitsi kun jouluvalmistelut aloittaa ajoissa, selviää pimeästä marraskuustakin paljon paremmalla mielellä. Lapsen jouluilo ja malttamaton joulun odotus tarttuvat aikuisiinkin ja ensimmäistä kertaa sitten oman lapsuuteni on tuntunut ihan oikeasti joululta, jo nyt! Molemmissa lapsuudenkodeissani laitettiin aina paljon ruokaa ja leivottiin. Äiti tekee edelleen maailman kauneimmat piparkakut, mutta tänä vuonna yllätin itseni ja teimme jopa piparkakkutalon jo viime viikonloppuna. Hymyilin vain itsekseni, kuinka elämä onkaan mennyt siihen pisteeseen, että paistamme lauantai-iltana yhdessä joulupipareita, koko perhe ♥

 

 

Oletteko te aloittaneet jo jouluvalmisteluja? Jos joulukoristeet ja -valot ovat vielä hankkimatta tai kaipaat entisiin päivitystä, käy kurkkaamassa Tokmannin kattava valikoima. Tuotteita saa tilattua kätevästi myös verkkokaupasta jos ei ehdi ostoksille, mutta Helsingissä ainakin myymälöitä on niin hyvillä sijainneilla keskustassa ja lähialueilla, että käyn usein Tokmannilla kun kotiin tai toimistolle tarvitsee esimerkiksi juuri noita siivoustarvikkeita. Tai jouluvaloja, niitä ei koskaan ole liikaa 😉

Ja hei ekstrana ihan supervinkki talven varalle, Tokmannilta olen ostanut maailman parhaimmat fleecevuorelliset sukkikset jo vuosia sitten, hamstrasin niitä taas viime visiitillä. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin erinomainen!

 

           Yhteistyössä: Tokmanni &


Selasin posteja. Jossain ilmaisjakelulehdessä oli kuva kauniista terassista ja tee se itse-kukkalaatikon ohje. Hei tosi kiva, mä olenkin halunnut meidän terassille isot ja korkeat ruukut.. Helpot, 10-osaiset ohjeet, lista tarvikkeista ja havainnollistavat kuvat. Mikäs siinä nyt voisi mennä pieleen?

Onneksi, lukemattomista kokemuksistani viisastuneena tajusin, että siinähän voi mennä pieleen a) kukkalaatikko b) kukkalaatikon lisäksi paljon muutakin. Kysehän ei ole siitä, etten osaisi. Jos sille päälle satun, saatan perfektionistina saada aikaan niin hyvän lopputuloksen, että yllätyn itsekin. Tämä tapahtui itseasiassa joskus maalaisromantiikan kulta-aikana, kun tein omin pikku kätösin heinäseipäistä sisustustikkaat, jotka maalasin kuluneiksi valkoisiksi. Muistelen edelleen lämmöllä onnistunutta lopputulosta. Ja vähän kauhulla sitä rustiikkista sisustustani. No, jostain syystä ennen näitä kuuluisia sisustustikkaita kaikki DIY-projektini menivät pieleen, myös sen jälkeen.

Muistanhan..

..ostaneeni joskus pienessä krapulassa kivan harmaan seinämaalin eteiseen. Viuh, viuh, sunnuntai-illan puuhasteluna sivellin heilui nopeaan tahtiin pimeässä eteisessä. Maanantai-iltapäivänä töistä tullessa päivänvalo paljasti vaaleansinisen eteisen.

..säästäneeni rahaa (ja toimitusaikaa) tilaamalla koivunvärisen pinnasängyn vauvaa varten. Voihan sen maalata! Meillä kuukausikaupalla remonttia tehnyt ystäväni opasti kädestä pitäen, hankki parhaimmat mahdolliset välineet ja silti siitä sängystä tuli ihan hirveä. No, syytän olosuhteita. Hioin, hioin ja hioin niitä lukemattomia osia ja maalasin niitä aina keskellä yötä. Kesä 2014 oli niin kuuma, että vielä iltayhdeksältäkin maali tuntui vain sulavan. Yhtälö remontti+raskaus+superhelteet+oma maalausprojekti terassin lattialla+tietty se raskausvatsa. On yhtä kuin katastrofi. Muistan edelleen sen riidan, kun kasasimme sitä sänkyä, keskellä yötä.

..miten korjasin pieniä kolhuja ja naarmuja yksiöni seinistä. Maali oli tietenkin eri sävyistä, eri kiiltoista ja seinät aivan laikulliset. Maalasin lopulta koko asunnon.

..kun en pitänyt erään asuntoni tapetin sävystä. Halusin maalata seinät, koska ”eihän tapetin repiminen nyt ole homma eikä mikään”. Toistin virheen myös myöhemmin toisessa asunnossa, enkä enää koskaan revi tapetteja. En koskaan. Okei, siinä toisessa oli sininen kukkatapetti tehosteseinänä, ei se ehkä sittenkään ollut niin paha homma?

..ajatelleeni, että äkkiäkös minä kolme seinää maalaan. Käyn sen jälkeen salilla, kaupassa ja valmistan ruoan ennen lapsen hakemista päiväkodista. Maalasin kaksi seinää, juoksin päiväkotiin ja se kolmas seinä on edelleen maalaamatta. Tapahtuneesta on yli vuosi.

..kuinka viime kesänä päätin tehdä vähän puutarhatöitä. Aloitin pesemällä kukkalaatikoita. Ensimmäinen oli aivan täynnä pieniä kiviä ja jotenkin sain sen kaadettua. Samassa irtosi ihan kokonainen kynsi nimettömästä ja vietin tunnin kylpyhuoneen lattialla, koska oksetti ja pyörrytti ja sattui. Kun tästä tokenin ja sain sormeni pakettiin, istahdin lepäämään kansituoliin, jonka olin itse keväällä kasannut. Muistan ihmetelleeni yhtä irtonaista osaa, jonka heitin puutarhakalustelaatikkoon, sillä ”ei sillä varmaan mitään tee”. Se oli tietenkin osa, joka piti tuolin kangasta paikoillaan. Löysin itseni makaamasta sormi paketissa, selälläni jalat kohti taivasta romahtaneen kansituolin alla.

Niin, tästä viisastuneena muistin juuri, että piru vie, mullahan tosiaan on se kukkalaatikko tuolla pihalla. En tee sitä itse.

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria