Jos olet yhtään kiinnostunut taiteesta tai taidehistoriasta, suosittelen lämpimästi lukemaan tai kuuntelemaan Pirkko Kotirinnan tänä vuonna ilmestyneen tietokirjateoksen, Hilma af Klintin arvoitus. Ruotsalainen Hilma af Klint on yksi mystisimmistä, ja nimenomaan juuri sen takia mielenkiintoisimmista, abstrakteista taiteilijoista joka maalasi abstrakteja teoksiaan jo 1900-luvun alussa. Taidehistoria kertoo Hilmasta hyvin vähän, sillä elinaikanaan hän salasi teoksensa ja ne paljastuivat vasta kymmeniä vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Taulujensa ja lukuisten kirjoitustensa kautta Hilma af Klint ilmaisi itseään koko maailmalle, tietäen että hänen viestinsä tulevat esille vasta, kun hän on jo mennyt.

Koska tuo rakkaani harrastaa taidetta sekä hänen vanhempansa harrastivat aikanaan taidetta, on meillä ensinnäkin a) paljon tauluja ja b) paljon mielenkiintoisia keskusteluja kotona taiteen ja esimerkiksi näyttelyjen ympärillä. Itse luen nyt myös yhtenä sivuaineena taidehistoriaa yliopistolla, joten taide on tullut luontevaksi osaksi myös omaa elämääni.

 

Taidetta voi harrastaa monin tavoin, mutta taide on myös keino ilmaista itseään. Luova maalaa itse, mutta kuka tahansa meistä voi ilmaista itseään jo sillä, millaista taidetta kotiinsa valitsee. Taiteella tarkoitan tässä kohtaa monien mielestä sitä tunnetuinta taidetta, nimittäin maalauksia. Tauluja.

Ihan jokaisella on mahdollisuus ilmaista itseään taiteen avulla. Seinällä ei tarvitse roikkua Dalia saati Rembrandtia. Taide on ymmärretty väärin silloin, kun oletetaan sen olevan aina kalliita, tunnettuja teoksia Louvren seiniltä. Sellainen taide on varakkaille taiteen kerääjille. Taide on kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoitettu kaikille.

Tärkeintä on, että valitsemasi taide, tässä tapauksessa taulut, olivat ne sitten 1800-luvun öljyvärimaalauksia tai kehystettyjä valokuvia, ovat sinun näköisiä.

Taide on osa sisustusta ja nykyisin skandinaavisen sisustuksen määritelmään tuntuu kuuluvan julistetaide. Desenio on ollut pitkään osa tätä skandinaavista sisustustrendiä ja kasvanut sen mukana.

 

Desenion julistevalikoimasta löytyy niin abstrakteja luonnoksia kuin printattuja valokuviakin.

 

Kuten kirjoitin, meillä on kotona seinillä paljon sitä ”oikeaa taidetta” lähinnä historiallisia öljyvärimaalauksia ja grafiikoita. Välillä vaihtelen tauluja, välillä laitan esille julisteita. Suuret ja painavat öljyvärimaalaukset on pakko kiinnittää seinään ja niille onkin porattu muutama paksumpi ruuvi, mutta kuten varmasti monet ovat sisustusjutuistani huomanneet, meillä lojuu usein tauluja lipastojen ja senkkien päällä. Rakastan tauluseiniä, toisiinsa kauniisti sulautuvia kokoelmia. Toimistolla toteutin Desenion julisteista pari vuotta sitten tauluseinän ja se ilahduttaa minua edelleen päivittäin.

Nyt keräsin makuuhuoneeseen muutamia kehystettyjä julisteita suuren senkin päälle. Ranskalaistyyliset abstraktit teokset muistuttavat minua paitsi rakkaasta Ranskasta, myös Hilmasta ja itsensä ilmaisun tärkeydestä. Mustat kehykset yhtenäistävät julisteet ja sitovat kokonaisuuden harmonisesti yhteen.

 

Vink! Deseniolla on muuten Hilma af Klintin printtejä julisteena, yksi on tulossa minullekin mutta mokasin vähän tilauksen kanssa ja se jäi koristani odottamaan uutta toimitusta.

 

 

 

Vasemmalta: Close Up Blossom, Le Jardin No2, Abstract Figures No2, Black Brush Stroke, Fleurs du Jardin No1

 

Syksy on ollut tänä vuonna taas poikkeuksellisen värikäs. Ehkä se johtuu siitä, että olen yrittänyt tietoisesti muuttaa tätä asennettani ja löytää niitä värejä ja ihania asioita inhoamastani vuodenajasta. Luulen sen johtuvan siitä.

 

Mallailin julisteita eri huoneisiin ja nämä värikkäät Le Jardin -kokoelman taulut pääsivät kotitoimistoon. Olin kiinnittämässä pienempää kehystä seinälle, mutta asettelin sen väliaikaisesti pöydälle ja se toimikin siinä niin hyvin, etten ymmärrä mitä edes kuvittelin kun mietin sitä seinään. Sen sijaan isompi Le Jardin pääsi keskelle ”seinäpeiliä” ja se näyttää siinä siltä, että tulee olemaan tuolla seinällä vielä pitkään.

Ne näyttävät siltä, kuin ne olisivat olleet siinä aina.

 

Värikkäät kuvat vievät ajatukset lämpimään Etelä-Ranskaan silloinkin, kun syksyn lehdet ovat pudonneet puista.

 

Samalla testailin kuitenkin mustavalkoisia abstrakteja työpisteen ympärille ja totesin niidenkin olevan aika kivoja. Tämä on edullisessa julistetaiteessa parasta. Voit vaihtaa kevyen kehyksen paikkaa helposti ja jos haluat tilata uusia kuvia, säilyvät laadukkaat puukehykset kuitenkin hyvinä ja voit vain vaihtaa kuvaa. Julisteita voi säilyttää näppärästi paketin mukana tulevassa rullassa. joten niitä voi vaihdella halutessaan ihan vaikka vuodenaikojen mukaan.

 

Koska kehykset ovat kevyitä (tuota isoa 70x100cm lukuunottamatta) näitä ei tarvitse välttämättä kiinnittää seinään taulukoukuilla tai ruuveilla. Monissa rautakaupoissa tai vastaavissa myydään taulujen kiinnittämiseen tarkoitettua ”tarraa” eli toinen puoli kiinnitetään seinään, toinen kehykseen. Kiinnitys vastakappaleeseen tapahtuu nimenomaan tarralla, ei liimalla, joten kehyksiä voi helposti siirrellä ja vaihdella. Ainakin omat julistetauluni ovat pysyneet kauniisti tauluseinällä niiden avulla jo kaksi vuotta, joten uskallan liputtaa kestävyyden puolesta.

 

 

Mitä sinä ajattelet taiteesta? Tai mitä ajattelet julistetauluista? Minusta ne ovat helppo ja edullinen keino ilmaista itseään ja mahdollisuus tuoda kotiin ripaus enemmän sinua.

Paljon erilaisia julisteita ja kehyksiä, mukaan lukien ne Hilma af Klintin printit, löydät täältä.


 

Kokolattiamatto lattiamateriaalina herätti hieman ihmetystä ja jakoi mielipiteitä kun kerroin siitä storyn puolella jonkin aikaa sitten. Vielä 5-10 vuotta sitten olisin itsekin naureskellut kokolattiamatolle, niin menneen talvien lumia ja ruotsinlaivameininkiä se silloin oli. Innostuin kokolattiamatoista kuitenkin myöhemmin vieraillessamme entisten naapureiden luona ja kun ystäväperhe asensi uuteen taloonsa kokolattiamaton koko yläkertaan sekä portaisiin, olin varma että meillekin tulee sitä vielä joskus. Nyt remontin yhteydessä päätimme laittaa makuuhuoneisiin matot ja eilen käytiin valitsemassa mattomalli sekä -väri ja tilattiin toimitus. Ensi viikolla makuuhuoneista löytyy sitten pehmoiset vaaleat matot. Miksun huoneesta myös, SOS.

 Meille tulee toistaiseksi matot tosiaan vain makuuhuoneisiin, mutta ne voidaan asentaa parketin päälle ilman liimaa, joten voimme myös myöhemmin laittaa vaikkapa koko yläkerran samalla matolla jos oikein innostutaan pehmeistä lattioista. Normaalisti asennus tehdään ennen lattialistoja, mutta koska meillä on kipsilistat jotka ruiskumaalataan, ne asennettiin ja maalattiin ensin ja matto leikataan sitten vain reunoilta siistiksi. Se kiinnitetään alla olevaan parkettiin mattoteipillä, jolloin se pysyy paikoillaan eikä alla oleva parketti vahingoitu jos sen joskus haluaisi ottaa sieltä esille. Me tuskin emme sitä ota, mutta jos myymme talon joskus, ei ostaja välttämättä pidä kokolattiamatosta. Alla oleva lattia on tosiaan kalanruodon muotoon asennettu tammiparketti. Kaunis ja hintavampikin kuin kokolattiamatto, joten sekin oli yksi syy jättää se sinne alle. Jos matto olisi pitänyt asentaa liimaamalla, emme olisi sitä laittaneet.

 

Materiaali- tai värivalintaa emme tälläkään kerralla sen suuremmin miettineet. Päätös tehtiin mallihyllyllä ensisilmäyksellä. En tiedä onko se virhe, maalisävyt kun on valittu ehkä minuutissa kaupan mallilastuista, keittiö valittu ja tilattu puolessa tunnissa, samoin kylpyhuonekalusteet ja kipsilistojen tekijöillekin on annettu vain vapaat kädet. Huonekalutkin on tilattu näkemättä niitä. Uskon enemmän intuitioon kuin loputtomaan jahkailuun. Samalla intuitiolla muuten aikanaan valitsin eteisen harmaata maalisävyä ja siitä tuli vaaleansininen.. No, tulee mitä tulee. Sika säkissä tai sitten ihan hyvä. Luulen, että jos elämää haittaa ihan hirveästi vähän väärään sävyyn taittava harmaanbeige, on siinä oltava jotain muutakin pielessä kuin yksi maalivalinta.

 

En tiedä kokolattiamatoista juuri mitään, paitsi sen että ne tuntuvat taivaallisen ihanilta jalan alla, luovat täydellistä hotellitunnelmaa ja tuovat pehmeyttä ja lämpöä kylmiin aamuihin. Ja ystäväperheen kokemusten mukaan juuri tämä valitsemamme Orient Occident kokolattiamatto on helppo pitää puhtaana jopa pienten lasten kanssa. Ja heillä on sitä kuitenkin kaikissa makuuhuoneissa, isossa aulassa, vaatehuoneessa ja portaissa. Heillä on sama malli ja sävy matossa kuin meillä eli Bentley ja siitä sävy kitti 108. Se on vaalea, mutta ei kuitenkaan valkoinen, joka olisi meille aivan mahdoton valinta. Kuvia on tietysti tulossa myöhemmin. Tässä Harper’s Bazaarilta lainatussa kuvassa näkyvä matto on hieman tummempi, mutta halusin ottaa sen tähän sillä fiilis on niin sama. Koristeelliset kipsilistat, greigen sävyä, paljon valoa ja pehmeä matto. Hassua kun on yli kuusi vuotta nukkunut ikkunattomassa makuuhuoneessa ja nyt yhtäkkiä onkin isot ikkunat ja valoa! Pimennysverhoille taitaa ainakin kesäaamuina olla käyttöä. Kuulisin mielelläni kokemuksia kokolattiamatoista jos teillä niitä on kotona?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Olen pitkään ihaillut rottinkista riikinkukkotuolia. Äidillä oli kaksi isoa rottinkituolia muodin mukaisesti 90-luvulla ollessani lapsi ja silloin tietysti inhosin niitä. Äiti maalasi ne myöhemmin valkoisiksi ja nyt ihastelen niitä aina äidin parvekkeella. Peacock-tuoli eli riikinkukkotuoli on rottinkituolien klassikko. Se on valtava, näyttävä ja nyt todella in boho-sisustustyylin ollessa pinnalla. En ole aikoihin ostanut huonekaluja kun ajattelin että muutamme kuitenkin lähitulevaisuudessa. Nyt myös tajuan, että kun asuin asunnossa joka ei ollut täysin itseni näköinen, inspiraationi sisustustamiseenkin oli vähän kateissa.

 

 

Eilen lähdimme käymään Helsingissä. Kovan onnen pakettiautolla (josta puhkesi muuten tällä reissulla kaksi rengasta + toi se myös yhdet järjettömät ylinopeussakotkin..) olimme juuri lähdössä satamasta ja sanoin ääneen, kuinka olen koko viikonlopun ihaillut tuota kaunista tuolia pop up-liikkeen edustalla. Tuosta lauseesta kului ehkä viisi sekuntia, niin pakettiauto oli liikkeen edessä, takaovi auki ja alle minuutissa tuolia nostettiin jo kyytiin. Se oli liikkeessä somisteena, mutta onneksi myös myytävänä ja pienen pienistä kauneusvirheistä (joista ilokseni sai myös reilun alennuksen) huolimatta se on kenties kaunein tuoli jonka olen nähnyt.

 

Riikinkukkotuoli sai kyydin suoraan Helsinkiin ja se pääsi odottelemaan remontin valmistumista toimistolle. Pidän esineistä joilla on tarina ja tällä oli nyt hauska sellainen. Alle minuutissa materiahaaveeni olikin jo kyydissä ja vaikka kuinka joku pitäisi tätä epäkäytännöllisenä ja aivan liian isona ja hankalana tuolina, riikinkukkotuoli on ollut minun unelmani ja tiedän sen tuovan hyvää mieltä joka kerta kun näen sen kodissani. Täytyy löytää sen kaveriksi vielä pyöreä valkoinen pehmuste, kaunis juuttimatto ja jokin pehmoinen viltti.

 

Onko teilläkin jotain tällaisia haavehuonekaluja? Vaikka onnellisuus ihan muista asioista syntyykin, on silti kiva tunne käyttää rahansa johonkin sellaiseen, josta on unelmoinut jo pitkään. Koti ja kodin sisustus ovat hyviä syitä vähän tuhlata, sillä ne ovat paikkoja joissa luonnollisesti vietämme eniten aikaa. Rohkeasti omannäköinen koti tuo hyvän mielen ja kuten ystävänikin sanoi esimerkiksi heidän hankkimastaan kokolattiamatosta, hän on joka ikinen aamu iloinen siitä että he päättivät hankkia maton. Uskon, että kotiin panostaminen lisää hyvinvointia ja tyytyväisyyttä muillakin elämän osa-alueilla. Onni kun koostuu niistä pienistä kivoista asioista ja hyvän mielen hetkistä.

 

Kuva on lainattu // ByPias

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian