Kokolattiamatto lattiamateriaalina herätti hieman ihmetystä ja jakoi mielipiteitä kun kerroin siitä storyn puolella jonkin aikaa sitten. Vielä 5-10 vuotta sitten olisin itsekin naureskellut kokolattiamatolle, niin menneen talvien lumia ja ruotsinlaivameininkiä se silloin oli. Innostuin kokolattiamatoista kuitenkin myöhemmin vieraillessamme entisten naapureiden luona ja kun ystäväperhe asensi uuteen taloonsa kokolattiamaton koko yläkertaan sekä portaisiin, olin varma että meillekin tulee sitä vielä joskus. Nyt remontin yhteydessä päätimme laittaa makuuhuoneisiin matot ja eilen käytiin valitsemassa mattomalli sekä -väri ja tilattiin toimitus. Ensi viikolla makuuhuoneista löytyy sitten pehmoiset vaaleat matot. Miksun huoneesta myös, SOS.

 Meille tulee toistaiseksi matot tosiaan vain makuuhuoneisiin, mutta ne voidaan asentaa parketin päälle ilman liimaa, joten voimme myös myöhemmin laittaa vaikkapa koko yläkerran samalla matolla jos oikein innostutaan pehmeistä lattioista. Normaalisti asennus tehdään ennen lattialistoja, mutta koska meillä on kipsilistat jotka ruiskumaalataan, ne asennettiin ja maalattiin ensin ja matto leikataan sitten vain reunoilta siistiksi. Se kiinnitetään alla olevaan parkettiin mattoteipillä, jolloin se pysyy paikoillaan eikä alla oleva parketti vahingoitu jos sen joskus haluaisi ottaa sieltä esille. Me tuskin emme sitä ota, mutta jos myymme talon joskus, ei ostaja välttämättä pidä kokolattiamatosta. Alla oleva lattia on tosiaan kalanruodon muotoon asennettu tammiparketti. Kaunis ja hintavampikin kuin kokolattiamatto, joten sekin oli yksi syy jättää se sinne alle. Jos matto olisi pitänyt asentaa liimaamalla, emme olisi sitä laittaneet.

 

Materiaali- tai värivalintaa emme tälläkään kerralla sen suuremmin miettineet. Päätös tehtiin mallihyllyllä ensisilmäyksellä. En tiedä onko se virhe, maalisävyt kun on valittu ehkä minuutissa kaupan mallilastuista, keittiö valittu ja tilattu puolessa tunnissa, samoin kylpyhuonekalusteet ja kipsilistojen tekijöillekin on annettu vain vapaat kädet. Huonekalutkin on tilattu näkemättä niitä. Uskon enemmän intuitioon kuin loputtomaan jahkailuun. Samalla intuitiolla muuten aikanaan valitsin eteisen harmaata maalisävyä ja siitä tuli vaaleansininen.. No, tulee mitä tulee. Sika säkissä tai sitten ihan hyvä. Luulen, että jos elämää haittaa ihan hirveästi vähän väärään sävyyn taittava harmaanbeige, on siinä oltava jotain muutakin pielessä kuin yksi maalivalinta.

 

En tiedä kokolattiamatoista juuri mitään, paitsi sen että ne tuntuvat taivaallisen ihanilta jalan alla, luovat täydellistä hotellitunnelmaa ja tuovat pehmeyttä ja lämpöä kylmiin aamuihin. Ja ystäväperheen kokemusten mukaan juuri tämä valitsemamme Orient Occident kokolattiamatto on helppo pitää puhtaana jopa pienten lasten kanssa. Ja heillä on sitä kuitenkin kaikissa makuuhuoneissa, isossa aulassa, vaatehuoneessa ja portaissa. Heillä on sama malli ja sävy matossa kuin meillä eli Bentley ja siitä sävy kitti 108. Se on vaalea, mutta ei kuitenkaan valkoinen, joka olisi meille aivan mahdoton valinta. Kuvia on tietysti tulossa myöhemmin. Tässä Harper’s Bazaarilta lainatussa kuvassa näkyvä matto on hieman tummempi, mutta halusin ottaa sen tähän sillä fiilis on niin sama. Koristeelliset kipsilistat, greigen sävyä, paljon valoa ja pehmeä matto. Hassua kun on yli kuusi vuotta nukkunut ikkunattomassa makuuhuoneessa ja nyt yhtäkkiä onkin isot ikkunat ja valoa! Pimennysverhoille taitaa ainakin kesäaamuina olla käyttöä. Kuulisin mielelläni kokemuksia kokolattiamatoista jos teillä niitä on kotona?

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


Kirjoitin viime viikolla vaaleanpunaisesta seinästä ja sen suuremmasta merkityksestä. Olen fiilistellyt sitä koko viikon, miten iloiseksi voikaan uusi seinämaali ihmisen tehdä? Makuuhuoneen entisen ilmeen näet tässä postauksessa. Tykkäsin tuosta harmaasta kalkkimaalistakin, mutta jotenkin se oli tosi synkkä. Nyt haaveilen vielä sängynpäädyn vaihtamisesta vaaleaan, tikattuun versioon, mutta tuo harmaa taas sopii tuon tumman sängyn runkoon. No, näitä ehtii miettiä. Makuuhuone raikastui hetkessä uuden seinämaalin myötä ja muuttui sopivasti tyttömäisemmäksi. Ostin vielä ihanat uudet pinkki-kukalliset lakanat, jotka ovat juuri sellaiset, joista haluaa lämpiminä kesäaamuina herätä. Ne ovat nyt ehkä kuitenkin vielä liian kesäiset, joten mennään näillä vanhoilla vaaleanpunaisilla suosikeilla. Vaaleanpunaisena hulluna – ystäväni Anna sanoi mua itseasiassa eilen mieleltäni flamingoksi – ihastuin ensisilmäyksellä noihin Infinity Flower Collectionin vaaleanpunaisiin ruusulaatikoihin.

Maalasin tuon seinän tosiaan ihan itse (!!) vanhan tummanharmaan kalkkimaalin päälle. Hioin epätasaiset kohdat ja pesin maalipölyt pois kevyesti sienellä. Jos maalaaminen ei olisi ollut niin ärsyttävän hidasta ja sotkuista puuhaa, olisin maalannut muutkin seinät, mutta ovat ne ihan kivat valkoisinakin. Harmaan haluaisin kokonaan pois täältä, mutta koska tuo sänky on niin hyvä eikä siihen oikein sovi kauniisti mikään helmalakanaratkaisukaan, saa se olla nyt tumma runko esillä. Tuo graffititaulu sopii edelleen yllättävän hyvin väreihin ja asunnon tyyliin muuten. No, ehkä vielä joskus saan sen vanhojen öljyväriteosten taidegalleriaa muistuttavan jugendkodin. Ajattelin aina, että ikkunaton makuuhuone olisi aivan kauhea, mutta oikeastaan päinvastoin. Huone ei lasiseinän ansiosta ole koskaan täysin pimeä, mutta kesäöinäkin saa nukuttua ilman sitä pimennysverhojen repimistä ikkunan eteen. Edelleen tykkään tuosta betonilattiasta yhtä paljon kuin silloin vajaat 5 vuotta sitten kun se siihen laitettiin. Tuo lattia on nimenomaan betonia ja siihen kuuluvat muun muassa pienet halkeamat, kun taas mikrosementtilattia joka on eteisessä ja keittiössä, on aivan erilainen materiaali ja sen ei kuulu halkeilla. Jälkimmäiselle ehdottomasti suurempi suositus, mutta tuossa betonilattiassa on fiilistä – sen takia menetin hermot moneen kertaan, mutta maailman ihanin remppamies pelasti ja lohdutti mua viikkotolkulla. En kuitenkaan suosittele kenellekään betonilattiaa, mikrosementti on niin paljon helpompi asentaa sekä se on tietysti myös kestävämpi.

Sisustusprojektit siirtyvät seuraavaksi isoon veneeseen, jossa riittääkin sitten tekemistä neljän hytin, kahden eri oleskelutilan, keittiön ja neljän kylpyhuoneen verran. Siitä ei tule ikävä kyllä nyt mun näköistä, mutta suunnittelin sinnekin jotain raikasta ripauksella luksusta. Luonnonmateriaaleja, ajattomuutta ja sopivasti saariston henkeä, unohtaen perinteiset purkkarityylit ja sinivalkoiset ankkurit. Kevät ja kesä inspiroivat aina laittamaan vähän uutta kotiinkin. Tänä vuonna saan onneksi olla koko kesän täällä, kun viime kesän terassin sisustusta ja kaupunkikesästä nauttimista varjosti keittiö- ja osittainen lattiaremontti. Sitä aikaa ei ole kyllä ikävä, ei ollenkaan. Huh, muistan edelleen miltä tuntui kesäkuun lopussa pistää koko keittiö laatikoihin ja miettiä, että joskus 1,5 kuukauden päästä saa vasta hanasta vettä. Nyt nautin keväästä ja kesästä kotona senkin edestä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

En ole koskaan ollut se pitkään harkitseva tai millään lailla pohdiskeleva tyyppi. Teen päätökset yleensä heti. Ajattelen kyllä paljon, mutta yleensä olen sitä ennen jo ehtinyt tehdä. Tämä on koskenut niin ihmissuhteita, työasioita kuin pieniä arkisia asioitakin. Olen todella aikaansaava kun sille päälle satun ja jos olisin jäänyt miettimään asioita pidemmäksi aikaa, en varmasti olisi nyt tässä. Elämä on kuitenkin muistutellut aika ajoin, että ei ole aina ihan niin yksinkertaista olla oman onnensa seppä vaikka siitä onkin onnellisena niin helppo jaella neuvoja.

No, mitä tekemistä tällä on pinkin seinän kanssa? Olen jo vuosia haaveillut vaaleanpunaisesta makuuhuoneesta. Vielä joskus haluaisin asua kauniissa vaaleanpunaisessa jugendtalossa.. Ajattelin kuitenkin, että enhän mä voi maalata makuuhuonetta vaaleanpunaiseksi, eihän kukaan maalaa vaaleanpunaiseksi kuin korkeintaan pienen tytön huoneen? Ja mitä ihmiset ajattelevat vaaleanpunaisesta seinästä? Pitävätkö ne mua vähän yksinkertaisena oman elämänsä pikku prinsessana? Kiitos kuluneiden vuosien, kiitos niiden ikävienkin kokemusten, kiitos sen henkisen kasvun, nukun nyt yöni vaaleanpunaisessa makuuhuoneessa. Vaikka kyseessä on vain vaaleanpunainen seinä, sen merkitys on suurempi. Olen joutunut elämässäni todistelemaan paljon. Kun iso osa ihmisistä pitää vain toisen rahoilla elävänä pintaliitäjänä, sitä on tehnyt kaikki työnsä ihan täysillä ja suorittanut sitä elämäänsä jotenkin kahta kauheammin. Palanut loppuun ja sairastunut, mutta väkisin mennyt eteenpäin. Siitä jos jostain on saanut ihan valtavasti itsevarmuutta, asennetta ja nyt ihan uuden suunnan elämälle. Tiedän mitä haluan tehdä ja ennen kaikkea, tiedän mitä kaikkea voin tehdä.

Lähtökohtaisesti elämä on suurimmaksi osaksi sellaista, että siitä voi itse tehdä mitä haluaa. Ja kun tekee itse, lopputulos on yleensä paljon miellyttävämpi kuin silloin, kun antaa asioiden vain tapahtua. Jo pelkästään seinän maalaamistakin odotin vaikka kuinka kauan, kunnes itse päätin lopulta vain tehdä sen itse. Ja just nyt. Ei sitä kukaan muukaan mulle tee. Instagramissa seuraajani saattoivat ehkä todistaa muutamaa epätoivon hetkeä mutta lopputulos oli kuitenkin ihan täydellinen. Just sellainen kuin pitikin. Se on juuri sen värinen kuin pitikin olla ja totesin heti ensimmäisenä iltana, että tuo vaaleanpunainen huoneeni tekee minut heti iloiseksi. Ehkä vähän siksi, että se on esteetikon silmää miellyttävä sävy, lempivärini. Eniten kuitenkin siksi, että tiedän voivani maalata makuuhuoneen vaaleanpunaiseksi jos haluan. Tiedän, ettei minun tarvitse välittää kenenkään mielipiteistä tai vallitsevista sisustustrendeistä. Ei tarvitse olla niin kuin muut, eikä tehdä mitään sen mukaan, mitä toiset voivat ajatella. Vaaleanpunainen seinä ja ajatuksia elämästä, mahtuu näköjään samaan postaukseen.

PS. Makuuhuoneen sisustuspostaus tulossa myöhemmin #allpinkeverything