Jos olet yhtään kiinnostunut taiteesta tai taidehistoriasta, suosittelen lämpimästi lukemaan tai kuuntelemaan Pirkko Kotirinnan tänä vuonna ilmestyneen tietokirjateoksen, Hilma af Klintin arvoitus. Ruotsalainen Hilma af Klint on yksi mystisimmistä, ja nimenomaan juuri sen takia mielenkiintoisimmista, abstrakteista taiteilijoista joka maalasi abstrakteja teoksiaan jo 1900-luvun alussa. Taidehistoria kertoo Hilmasta hyvin vähän, sillä elinaikanaan hän salasi teoksensa ja ne paljastuivat vasta kymmeniä vuosia hänen kuolemansa jälkeen. Taulujensa ja lukuisten kirjoitustensa kautta Hilma af Klint ilmaisi itseään koko maailmalle, tietäen että hänen viestinsä tulevat esille vasta, kun hän on jo mennyt.

Koska tuo rakkaani harrastaa taidetta sekä hänen vanhempansa harrastivat aikanaan taidetta, on meillä ensinnäkin a) paljon tauluja ja b) paljon mielenkiintoisia keskusteluja kotona taiteen ja esimerkiksi näyttelyjen ympärillä. Itse luen nyt myös yhtenä sivuaineena taidehistoriaa yliopistolla, joten taide on tullut luontevaksi osaksi myös omaa elämääni.

 

Taidetta voi harrastaa monin tavoin, mutta taide on myös keino ilmaista itseään. Luova maalaa itse, mutta kuka tahansa meistä voi ilmaista itseään jo sillä, millaista taidetta kotiinsa valitsee. Taiteella tarkoitan tässä kohtaa monien mielestä sitä tunnetuinta taidetta, nimittäin maalauksia. Tauluja.

Ihan jokaisella on mahdollisuus ilmaista itseään taiteen avulla. Seinällä ei tarvitse roikkua Dalia saati Rembrandtia. Taide on ymmärretty väärin silloin, kun oletetaan sen olevan aina kalliita, tunnettuja teoksia Louvren seiniltä. Sellainen taide on varakkaille taiteen kerääjille. Taide on kuitenkin lähtökohtaisesti tarkoitettu kaikille.

Tärkeintä on, että valitsemasi taide, tässä tapauksessa taulut, olivat ne sitten 1800-luvun öljyvärimaalauksia tai kehystettyjä valokuvia, ovat sinun näköisiä.

Taide on osa sisustusta ja nykyisin skandinaavisen sisustuksen määritelmään tuntuu kuuluvan julistetaide. Desenio on ollut pitkään osa tätä skandinaavista sisustustrendiä ja kasvanut sen mukana.

 

Desenion julistevalikoimasta löytyy niin abstrakteja luonnoksia kuin printattuja valokuviakin.

 

Kuten kirjoitin, meillä on kotona seinillä paljon sitä ”oikeaa taidetta” lähinnä historiallisia öljyvärimaalauksia ja grafiikoita. Välillä vaihtelen tauluja, välillä laitan esille julisteita. Suuret ja painavat öljyvärimaalaukset on pakko kiinnittää seinään ja niille onkin porattu muutama paksumpi ruuvi, mutta kuten varmasti monet ovat sisustusjutuistani huomanneet, meillä lojuu usein tauluja lipastojen ja senkkien päällä. Rakastan tauluseiniä, toisiinsa kauniisti sulautuvia kokoelmia. Toimistolla toteutin Desenion julisteista pari vuotta sitten tauluseinän ja se ilahduttaa minua edelleen päivittäin.

Nyt keräsin makuuhuoneeseen muutamia kehystettyjä julisteita suuren senkin päälle. Ranskalaistyyliset abstraktit teokset muistuttavat minua paitsi rakkaasta Ranskasta, myös Hilmasta ja itsensä ilmaisun tärkeydestä. Mustat kehykset yhtenäistävät julisteet ja sitovat kokonaisuuden harmonisesti yhteen.

 

Vink! Deseniolla on muuten Hilma af Klintin printtejä julisteena, yksi on tulossa minullekin mutta mokasin vähän tilauksen kanssa ja se jäi koristani odottamaan uutta toimitusta.

 

 

 

Vasemmalta: Close Up Blossom, Le Jardin No2, Abstract Figures No2, Black Brush Stroke, Fleurs du Jardin No1

 

Syksy on ollut tänä vuonna taas poikkeuksellisen värikäs. Ehkä se johtuu siitä, että olen yrittänyt tietoisesti muuttaa tätä asennettani ja löytää niitä värejä ja ihania asioita inhoamastani vuodenajasta. Luulen sen johtuvan siitä.

 

Mallailin julisteita eri huoneisiin ja nämä värikkäät Le Jardin -kokoelman taulut pääsivät kotitoimistoon. Olin kiinnittämässä pienempää kehystä seinälle, mutta asettelin sen väliaikaisesti pöydälle ja se toimikin siinä niin hyvin, etten ymmärrä mitä edes kuvittelin kun mietin sitä seinään. Sen sijaan isompi Le Jardin pääsi keskelle ”seinäpeiliä” ja se näyttää siinä siltä, että tulee olemaan tuolla seinällä vielä pitkään.

Ne näyttävät siltä, kuin ne olisivat olleet siinä aina.

 

Värikkäät kuvat vievät ajatukset lämpimään Etelä-Ranskaan silloinkin, kun syksyn lehdet ovat pudonneet puista.

 

Samalla testailin kuitenkin mustavalkoisia abstrakteja työpisteen ympärille ja totesin niidenkin olevan aika kivoja. Tämä on edullisessa julistetaiteessa parasta. Voit vaihtaa kevyen kehyksen paikkaa helposti ja jos haluat tilata uusia kuvia, säilyvät laadukkaat puukehykset kuitenkin hyvinä ja voit vain vaihtaa kuvaa. Julisteita voi säilyttää näppärästi paketin mukana tulevassa rullassa. joten niitä voi vaihdella halutessaan ihan vaikka vuodenaikojen mukaan.

 

Koska kehykset ovat kevyitä (tuota isoa 70x100cm lukuunottamatta) näitä ei tarvitse välttämättä kiinnittää seinään taulukoukuilla tai ruuveilla. Monissa rautakaupoissa tai vastaavissa myydään taulujen kiinnittämiseen tarkoitettua ”tarraa” eli toinen puoli kiinnitetään seinään, toinen kehykseen. Kiinnitys vastakappaleeseen tapahtuu nimenomaan tarralla, ei liimalla, joten kehyksiä voi helposti siirrellä ja vaihdella. Ainakin omat julistetauluni ovat pysyneet kauniisti tauluseinällä niiden avulla jo kaksi vuotta, joten uskallan liputtaa kestävyyden puolesta.

 

 

Mitä sinä ajattelet taiteesta? Tai mitä ajattelet julistetauluista? Minusta ne ovat helppo ja edullinen keino ilmaista itseään ja mahdollisuus tuoda kotiin ripaus enemmän sinua.

Paljon erilaisia julisteita ja kehyksiä, mukaan lukien ne Hilma af Klintin printit, löydät täältä.


 

”He’s all I want, just for me, underneath my Christmas tree. I’ll be waiting here, Santa that’s my only wish this year..”

 

 

Olen hyräillyt tuota ja monta muutakin joululaulua viime päivinä koristellessani kuusta. Ensimmäinen vuosi, kun oma roolini jäi lähinnä neuvonantajan ja niiden ”vaikeiden lasikoristeiden” ripustajan osaan. Tämän vuoden joulukuusi muistuttaa hyvin pitkälti tätä viime vuoden kuusta. Se oli hieman vaaleanpunaisempi mutta niin oli silloinen kotikin. Luminen kuusi on nyt toista vuotta käytössä ja yhtä nätti ja hyvässä kunnossa kuin viime joulunakin. Kun sen säilyttää oikein, kuusi palvelee varmasti jopa vuosikymmenen. Edellisen kuusen toin toimistolle viime vuonna. Kuten moni läheisistäni tietääkin, olen se hullu joulukuusimuija joka aivan mahdottomasti rakastaa kuusia ja niiden koristelua. Innostus on tarttunut myös Miksuunkin ja oli ihana koristella vihdoin kuusi oikeasti yhdessä. Muistan ne päiväuniajat ja illat nukkumaanmenon jälkeen, jolloin itse koristelin kuusen toivoen, ettei se lastenhuoneessa voimia keräävä pikku tuholainen saisi kovinkaan montaa lasipalloa rikottua. Aikanaanhan juuri Miksun takia vaihdoin kuusen tekokuuseen, sillä aito kuusi oli hänen kanssaan aika.. Hasardi.

 

Luminen kuusi on ollut kuitenkin niin ihana (ja sen käyttöikä niin ihanan pitkä) ettei paluuta vanhaan enää ole. Jos saisimme talvisemmat kelit, innostuisin ehkä hankkimaan aidon kuusen ulko-ovelle, se olisi ihana. Jos olisimme joulun kotona, toisin ehdottomasti oikean kuusen sisään nyt kun sille olisi tilaakin esimerkiksi yläkerran olohuoneessa. Niin hullu joulukuusimuija olenkin, että varmasti vielä jonain vuonna meillä on sisällä kaksi kuusta jos tilaa vain löytyy. Kuusi tuo ihanaa tunnelmaa, iltaisin en pidä edes olohuoneessa muita valoja kuin kuusenvalot, pöydillä olevat valosarjat sekä ikkunatähdet.

 

 

 

Mirvan joulukuusi on perinteisesti täynnä. Mulla on tälläkin hetkellä vielä yksi pieni kassillinen palloja ja mietin laitanko ne vielä joihinkin oksiin jos löytyy vapaita vai kenties lasimaljakkoon. Joka ikisellä kuusenkoristeella on tosiaan oma tarina, joka on jotenkin aivan ihana ajatus. Vaaleanpunaisia palloja eri kuoseissa on eniten, mutta niilläkin seteillä on tarinansa. Muistan edelleen, kun hammasleikkauksen jälkeen harhailin naama turvonneena katsomaan perheen kanssa Stockan jouluikkunaa ja raahasin niitä kaksin käsin kotiin. Disney-koristeet ovat Orlandon Disney Worldista ja muistuttavat tuosta ihanasta matkasta aina, kun katson niitä. Moni koriste onkin hankittu ulkomailta – Jenkeistä, Dubain joulukoristetaivaasta, Wienin joulumarkkinoilta tai Pariisin kujilta.. Osa on kulkenut mukanani ensimmäisestä asunnostani lähtien, yli vuosikymmenen ajan. Osa muistuttaa niistäkin kodeista, joihin en koskaan haluaisi palata. Koirille on omat pallot ja Miksu saa joka joulu valita oman uuden koristeen.

 

Kuusen alla myös perinteisesti majailee yksi elävä nelijalkainen, jonka voi ainakin yhdestä näistä kuvista bongata. 

 

 

 

Näissä tunnelmissa meillä odotetaan joulua uudessa kodissa. Milloin te laitatte muuten yleensä kuusen? Ajattelin että olen tänä vuonna jotenkin erityisen ajoissa, mutta kun katsoin vanhoja kuvia, olin viime vuonna ihan samaan aikaan liikkeellä kuusijuttujen kanssa. Jotenkin nämä lämpimät ilmat kai sekoittavat ajantajun ja unohdan, että jouluun on todellakin vain reilu kuukausi aikaa. Tänään on ohjelmassa piparkakkutalon rakennusta ja alakerran remontin valmistumisen fiilistelyä. Vihdoin saa vain olla ja nauttia!

 

Olisipa ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Uuden kodin sisustamiseen toi omat haasteensa tila. Jota on siis niin paljon verrattuna edelliseen asuntoon, että sen täyttäminen samoilla huonekaluilla ei onnistu ilman hallimaista fiilistä. Talossa on kaksi olohuonetta, sillä yläkerran aulatila on samankokoinen kuin alakerran olohuone, joten sohvaostoksia oli tehtävä enemmänkin. Inhoan muuten sanaa arkiolohuone vähintään yhtä paljon kuin ruuhkavuosia tai kuraeteistä. Mutta kuvaavahan se on, päätettiin nimittäin tehdä yläkerran olohuoneesta se tila, jossa vietetään aikaa telkkarin ja läppäreiden kanssa ja alakertaan tulee vain niin ikään seurustelutila keittiön ja ruokailuhuoneen yhteyteen. Oikein ”päätettiin” eli minä päätin.

 

 

Meidän edellinen valkoinen sohva tulee muuten myyntiin, joten jos olet kiinnostunut valkoisesta kulmadivaanisohvasta niin laita viestiä, myyn sen tosi edullisesti. Kuvia siitä löydät Home -kategorian alta täältä blogista. Valkoinen nahkasekoitesohva on ollut ihana ja helppohoitoinen lapsen ja koirien kanssa, mutta uuteen kotiin halusin samettisohvat, sillä talon tyyli on niin erilainen ja olen muutenkin ihan hulluna samettiin sisustuksessa. Olohuoneet ovat sen verran isoja, että haluan niihin mieluummin kaksi erillistä sohvaa sekä nojatuolit kuin yhden ison kulmasohvan.

 

Keskimmäisestä kerroksesta tullaan sisään taloon. Siinä on eteinen, vaatesäilytystila, keittiö, ruokailuhuone ja se seurusteluun tarkoitettu olohuone. Siihen valitsin Riviera Maisonilta beiget samettisohvat, joista toinen näkyykin tuossa kuvassa. Sokkona, joten katsotaan mitä sieltä tulee kun tavarat saapuvat. Yläkerran sohvaryhmä television ympärille tulee HT Collectionin Air-sarjasta, joka onkin yksi ainoista niin ikään moderneista huonekaluista joita meille tulee. Stailaan sen kuitenkin sopimaan talon muuhun tyyliin tyynyillä, matolla ja muilla tekstiileillä. Sohvien ja rahien pinnat tulevat olemaan samettisen kiiltävät ja väri tammiparkettiin sopiva beige. Heräteostos Turun reissulta, mutta kiva suosia kotimaista ja Air-sohvat ovat siivouksen kannalta aika ihanteelliset. Voisinpa näyttää jo kuvia valmiista lopputuloksesta! 

 

Haluaisin kuulla teiltä kokemuksia, miten kaksi olohuonetta on saatu toimivaksi ratkaisuksi? Tuleeko toisessa vietettyä aikaa ollenkaan? Olisiko molempiin pitänyt kuitenkin hankkia telkkarit? Hassua, mutta en vaan yhtään osaa vieläkään kuvitella asuvani talossa.. Veneessä asuminen alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää ja ihan riemusta kiljuen varasin tänään ensi viikolle hotellin Helsingistä. En ole yli kymmeneen vuoteen ollut näin pitkään pois Helsingistä, en ole käynyt siellä kuukauteen. Laitan tänne remonttikuvia kun pääsen talolle. Sain eilen kuulla että keittiö myöhästyy vähän, mutta eipä kyllä yllättänyt yhtään. Aina jotain. Jos lattiat, listoitukset, maalaus, portaat ja eräs ikkunatyö saadaan tehtyä kuitenkin ajoissa, yritetään luultavasti saada tavarat sisään. Keittiö tulee kun tulee, italialaisittain sitten aikanaan. Viikonloppu starttasi 1,2 kilometrin uinnilla ja tänään vuorossa perinteiset ÅSS:n rapujuhlat. Sunnuntaina kotisatamaan Hankoon!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian