Mikä ihana idea sateisen illan iloksi, yhteistä askartelua lapsen kanssa syksyisellä teemalla. Nimittäin tänään meillä valmistui taas yksi kurpitsalyhty luistelutreenien jälkeen..

 

 

Halloween lähestyy ja joka ilta on yhä aiemmin pimeää. Nyt on ollut parina päivänä niin hämärää ja harmaata, että tuntuukin, kuin päivä ei olisi alkanut ollenkaan. Juuri ennen ensimmäisten joulukoristeiden kaivamista kaapista monet koristelevatkin kotia Halloween-teemalla. Taidan ehkä itsekin kaivaa muutamat hämähäkit, luurangot ja seitit varastosta tähän loppukuun ajaksi, marraskuun alusta sitten sisustus on yhtä joulua.. Kurpitsalyhty on ihana piristys ja helppo tapa tuoda Halloweenia kotiin ilman sen kummempia koristeita. Se antaa kauniisti valoa ja kurpitselyhdyn tekeminen on hauskaa puuhaa vaikka yhdessä lasten kanssa. Lapsia tosin kannattaa pyytää vain avustajaksi, kurpitsalyhty vaatii sen verran teräviä veitsiä, että pienet kädet kannattaa pitää kaukana. Micaelin suosikkikohta lyhdyn teossa onkin aina kurpitsan tyhjennys sekä kynttilän puhaltaminen.

 

 

 

Kurpitsalyhty valmistuu hetkessä. Leikkaa isolla veitsellä ensin kurpitsa sen yläosasta kokonaan auki. Tyhjennä kurpitsa isolla lusikalla, ja jos haluat, voit käyttää kurpitsan ”lihan” ruoanlaitossa, kurpitsakeitto on ihanaa. Hifistelijä paahtaa siemenetkin uunissa. Minä en. Jos haluat suunnitella kurpitsan kasvot etukäteen (kannattaa ainakin ensimmäisellä kerralla) piirrä ne esimerkiksi ohuella tussilla tai kuulakärkikynällä kurpitsan pintaan. Leikkaa silmät, nenä ja suu irti terävällä, kapealla veitsellä. Jos haluat kurpitsalyhdyn kestävän pitkään hyvänä, huuhtele kurpitsan sisäpuoli etikalla. Kun naama on valmis, aseta lyhdyn sisään tuikku, laita yläosa takaisin kanneksi ja niin kurpitsalyhty piristää pimeitä iltoja ilkikurisesti hymyillen. Happy Halloween!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Syksyn pimeät illat, puista putoavat lehdet ja vesisade.. No, en pidä sateesta sillä rakastan ulkoilla kirpeässä syyssäässä, mutta muuten olen ollut enemmän kuin innoissani tästä vuodenajasta. Vaikken syksyihminen olekaan, hämärät päivät tuntuvat turvalliselta omalta kuplalta, johon muilla ei ole mitään asiaa. Kotona saa olla ihan rauhassa, kukaan ei ihmettele miksei käy ihmisten ilmoilla. Rutiinit pysyvät viikosta toiseen ja arki on tasaista, kotona on siistiä ja elämä kaikin puolin stressitöntä. Kesällä sitä haluaakin olla menossa kokoajan, nyt nautin kun ei tarvitse. Syksy on introvertin parasta aikaa.

 

 

En pidä yllätysvieraista on ehkä lievä ilmaisu. En jaksa olla jatkuvasti pakkaamassa laukkua ja sinkoilla reissusta toiseen pakoon syksyn sateita. Tarpeeksi monta vuotta kun sitäkin tekee, tajuaa että se tyytyväisyys ja stressittömyys syntyvätkin nimenomaan siitä tasaisesta arjesta ja niistä toimivista rutiineista. Treenaaminen on helppoa kun joka viikko voi noudattaa omaa saliohjelmaa ilman poikkeuksia, rahaa ei kulu mihinkään ylimääräiseen ja jatkuva meneminen ei stressaa ollenkaan. Joku saattaa pitää tylsänä, mutta olen nykyään jopa ylpeä siitä, että olen introvertti ja uskallan sanoa sen ääneen.

 

 

Pidin joskus itsekin itseäni tylsänä ja usein olen mennyt pää kolmantena jalkana jatkuvasti jossain vain siksi, että on ollut muka ”pakko”. Ajattelin että kyllähän kunnon ihmisen kuuluu olla sosiaalinen ja tavallaan kai myös pelkäsin jääväni jostain paitsi jos skippasin vaikka yhdenkin bileviikonlopun. Nyt voin vain naureskella nuoruuden hölmöilylleni. Kuinka monena aikaisena sunnuntaiaamuna olenkaan ajatellut, että voi niitä bailaajia, kun jäävät tästä ihanuudesta paitsi. Introvertti minussa näkyy paitsi siinä, ettei huvita usein lähteä ihmisten ilmoille, myös siinä etten välttämättä sovi edes ystävien tapaamisia tähän aikaan vuodesta. Nyt jos koskaan on kiva vain olla. Laittaa kotia, siivota kaappeja perinpohjaisesti ja nauttia hiljaisuudesta korkeintaan oman perheen kanssa.

 

Toisaalta tarvitsen aina toisinaan pienen irtioton, silloin on hauskaa elää hetki aivan toisenlaista elämää ja tavata ystäviä sekä pitää hauskaa unohtaen kotiasiat ja neuleverkkarit. Mutta mulle riittää yksi ilta silloin tällöin, jokaviikkoisesta menemisestä vain ahdistun. Olen aiemmin kirjoittanut introverttinä elämisestä postauksen, jonka löydät täältä.

 

 

Onko teidän joukossanne introverttejä? Vai ovatko tällaiset mummeleiden elämän ihannoijat tylsiä? Puhuin juuri ystäväni kanssa puhelimessa yli puoli tuntia siitä, kuinka ihanaa on vain olla kotona. Onneksi lähelläni on tyyppejä, jotka jakavat saman ajatusmaailman. Silloin on paljon helpompaa vain jäädä kotiin. Toisaalta nämäkin voivat olla vain kausia, sillä ainakin itse tunnistan, että tällä hetkellä hektinen arki töiden, harrastusten ja lapsen kanssa vaatii vastapainokseen pitkiä yöunia, lepoa ja sitä ihanaa kotona oleilua josta nautinkin nyt tähän vuodenaikaan kaikkein eniten. Tämä pimeys t0dellakin on introvertin parasta aikaa. Kaksi seuraavaa viikonloppua onkin bookattu ystävien näkemistä varten, joten marraskuussa on taas aikaa vain olla täällä omassa piilossa. Kuulostaako tutulta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Spotifyssa se tulee vastaan lähes päivittäin soittolistoja selatessa, joululista. Kaupan hyllyllä oli suklaapukkeja ja joululimua. Kynttilänvalo hämärässä aamussa ja mandariinin tuoksu, aikamatka lapsuuden jouluihin. Lennot on varattu jo aikoja sitten, eilen tilasin uuden kuusen ja suunnittelin, millaiset joululakanat haluan. Tiedän, olen juuri se hullu joulumuija. 

 

Mietin tänään (oikeastaan jo kuukausi sitten) milloin on ihan virallisesti ok aloittaa joulufiilistelyt? Siis odottaako joku ihan oikeasti sinne joulukuuhun koristeiden kanssa? Viime vuonna tehtiin piparkakkutalo jo marraskuun alussa ja siihen on enää alle kuukausi aikaa. Jos tästä jatkuvasti pimentyvästä vuodenajasta haluaa etsiä jotain hyvää, ei tarvitse miettiä sitä edes kovin kauaa. Jouluvalmistelut, tietysti. Itse haluan aina heti vuodenvaihteen jälkeen korjata joulun pois. Harvoin meillä on edes loppiaiseen asti kuusta, valoja ja koristeita. Vuoden vaihtuessa alkaa aina uusi valon ja kevään odotuksen aika. Siksi aloitan mieluummin ajoissa. On ihan parasta, kun on kaksi paikkaa jotka koristella jouluun. Koti ja mökki. Lähtee muuten vuosi vuodelta enemmän ja enemmän käsistä nuo joulukoristelut. Viime vuonna olimme hieman ennen joulua Jenkeissä Disney Worldissa sekä Wienin joulumarkkinoilla. Arvatkaa vaan, kuinka paljon joulutavaraa sieltä tuli kotiin.. Joulukoristeissa on sekin ihana puoli, että ne kestävät ikuisuuksia eikä niihin koskaan kyllästy.

 

 

Tiedän, että toiset eivät pidä joulusta. Micaelin isä kuuluu itseasiassa heihin ja hän suorastaan inhoaa joulumusiikkia eikä ymmärrä lainkaan koristeita. Ja päätyi sitten kanssani saman katon alle, hah! Niin sitä ollaan oltu monet kerrat yhdessä kuusta hakemassa ja viime vuonna rakennettiin jopa piparkakkutalo. Koska perheessämme on kaksi näin ääripäätä mitä jouluihmisyyteen tulee, olen miettinyt paljon mikä saa ihmisen pitämään joulusta ja mikä ei? En tiedä? Luulen, että ainakin osa on seurausta lapsuudesta ja siitä, miten kotona on joulua vietetty. Ainakin itselläni on joulusta pelkkiä hyviä muistoja ja se oli aina se vuoden kohokohta. Meillä oli paljon koristeita ja valoja sekä lämmin tunnelma niin isän kuin äidin luona sekä isoäideillä. Unelmoin jo lapsena siitä, kuinka saan joskus itse järjestää oman joulun ja vieraat voivat tulla meille. Tottakai nyt myös äitinä joulujen merkitys on vielä erilainen kuin aiemmin, vaikka fiilistelin jouluja ihan täysillä myös yksin asuvana sinkkunakin. Minulla oli joka vuosi aito joulukuusikin, jota sitten yksin loppiaisena pilkoin roskikseen. Joulu tuntui sillonkin aina joululta. Ei siihen tarvita täydellistä jouluaattoa ja runsasta joulupöytää, toki sekin on tietysti osa joulua, vaan joulu on koko se joulun aika, odotus ja se ihana fiilistely.

 

Parasta joulussa on juuri se tunnelma. Sitähän se musiikki, tuoksut ja valot tuovat. Parhaiten joulun tunnelmaan virittäytyykin koristelemalla kotia, keittelemällä glögiä, leipomalla pipareita, katselemalla joululeffoja ja syömällä jouluisia herkkuja. Joululauluista nyt puhumattakaan, Michael Bublè soi autossani varmasti hyvinkin pian. Milloin te aloitatte joulufiilistelyn ja koristelut? Ja milloin on ihan yleisesti ok koristella kuusi? Laittaa ensimmäiset valot? Ostaa ensimmäisen kerran glögiä? Entä vihdoin klikata se vuoden odotetuin soittolista auki.. Ehkä maltan vielä hetken. Ehkä?

 

It’s the most wonderful time of the year.. 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian