Puhelin muistutti vuoden takaisesta remontista. Uusittiin siis viime vuoden kesäloman aikana koko keittiö sekä vaihdettiin eteisen ja keittiön laattalattiat valkoiseen, marmorikuvioiseen mikrosementtiin. Saan aika ajoin kyselyjä remontista ja kotikuvista, pitäisi kyllä useammin kuvata kotijuttuja. Koska remontista on nyt tasan vuosi ja löysin näitä kuvia, ajattelin vielä iltatekemiseksi koostaa näistä postauksen näin vuoden ”käytön” jälkeen. Jos muuten tulee mieleen mitä vain kysyttävää, lattiasta tai keittiöstä niin kirjoitelkaa kommenttiboksiin. Joku tiedusteli ainakin lattian tehnyttä yritystä ja kun olin vastaamassa kommenttiin, en löytänyt sitä enää enkä enää kuollaksenikaan muista missä somekanavassa tämä oli! Joten pahoittelut, ei ollut tarkoitus jättää vastailematta. Nyt kuitenkin vilkaisu meidän kotiin, eli keittiö ja mikrosementtilattia esittäytyvät tässä..

 

 

Mikrosementtilattia on ollut yksi parhaimpia valintoja, mitä kodin hankintoihin tulee. Sen alla on tosiaan vanha laattalattia, jota ei tarvinnut piikata pois jolloin säästyi paljon aikaa, rahaa, työvaiheita sekä pölyä ja meteliä. Se on todella tasainen, eikä se ole märkänäkään liukas. Kuljemme ulkoporealtaaseen niin ikään keittiön ja eteisen läpi, jolloin kohta viisivuotiaat märät jalat ottavat melkoisia juoksuaskeleita. Laattalattialla kompastuttiin aina, mikrosementillä ei ollenkaan.

 

Tähän on kaatunut punaviinit, kurkumalatet, soijat ja sitruunat, mutta toistaiseksi mikään tahra ei ole jäänyt kiinni. Pahin tilanne oli itseasiassa viime jouluna, kun pikkujoulujen jälkeen pullokassit seisoivat hetken aikaa eteisessä. Punaisesta lelukaupan muovikassista irtosi valtava punainen tahra, joka imeytyi huokoiseen mikrosementtilattiaan. Tietysti näkyvimmälle mahdolliselle paikalle suoraan ulko-oven eteen. Olin jo tilaamassa mikrosementin asentaneesta firmasta hiontaa ja pintakäsittelyä, mutta kokeilin vielä puhdistaa itse. Taikasienet, asetonit ja Cifit olivat aivan turhia – tahra haalistui hieman, mutta näkyi edelleen hyvin selvästi. Muistan kuinka lähdin tahrasta kiukustuneena kampaajalle ja suihkaisin ihan perus Methodin yleispuhdistusainetta kunnon lätäkön tahrakohdan päälle. Palasin takaisin kotiin ja koko tahra oli poissa. Eli vinkkinä, jos mikrosementtiin tulisi tahra, sitä kannattaa putsata mieluummin ajan kanssa pesuaineen pitkällä vaikutusajalla kuin hulluna edestakaisin myrkyillä kuuraten.

 

 

Itse keittiö oli aivan nappivalinta. Sen merkkiä ja mallia on muuten usein kysytty ja se on tosiaan Scavolini Exclusiva ja ainakin viime kesänä se oli vielä ainut vastaava keittiö Suomessa, sillä tämä malli oli silloin niin uusi. Siksi ostimmekin niin sanotusti sian säkissä, sillä emme olleet nähneet livenä tätä keittiötä ollenkaan. Eniten pidän marmoritasosta, Gaggenaun kodinkoneista (pisteet erityisesti liedelle sekä uunille ja mikrolle) ja valaistuksesta. Kaikkia valoja voi pitää päällä yhtä aikaa tai erikseen. Kaappitilaa on vihdoin tarpeeksi ja keittiön design on sopivan moderni, mutta ripauksella rakastamaani ”antiikkisuutta” ja pehmeitä muotoja.

Miinusta tulee hanasta, jota on jo kerran korjattu sekä marmoritasojen työläästä hoidosta. Kuulin vasta myöhemmin, että marmoritasoihin on olemassa jokin pinnoite, joka pitäisi sen kiiltävänä? Voikohan sellaista tehdä jälkikäteen? Tykkään isosta neliönmuotoisesta altaasta, mutta sen puhtaanapito on myös vähän haastavaa, sillä altaan pohja on tasainen. Se saisi edes hieman viettää keskelle kohti viemäriä.. Liesituuletin vaihdettiin muuten remontin yhteydessä aktiivihiilituulettimeen ja se on ollut kyllä sata kertaa tehokkaampi kuin vanha, taloyhtiön hormiin yhdistetty liesituuletin. Valkoinen viinikaappi on kaunis ja ihanan käytännöllinen – se aukeaa kosketuksesta, mutta siihen ei toistaiseksi ole pystynyt oikein kukaan muu kuin minä. Ehkä juuri siksi pidänkin siitä niin paljon..

 

 

Kokonaisuudessaan olin todella tyytyväinen remonttiin ja valitsisin edelleen ihan samat jutut kuin silloin reilu vuosi sitten. Eniten pidän kokonaisuudessa juuri tuosta marmorista, jonka kuviointi toistuu myös lattiassa, vaikka se tosiaan onkin materiaalina vähän työläs. Tälläkin hetkellä katselen tätä keittiötä ruokapöydän äärestä, sillä me ajettiin vielä illalla Hangosta kotiin. Aluksi ajattelin, että kamalaa tulla kesken kesäloman tänne kaupunkiin, mutta oven kun avasi ja vastaan tulvi tuttu kodin tuoksu ja ensimmäisenä silmissä oli oma sänky, muistin miksi koti on mulle kuitenkin se maailman paras paikka. Muutama päivä kaupungissa ja taas takaisin Hankoon. Nauttikaa kodista, mökistä, veneistä tai ihan mistä vaan, jossa kesälomaanne vietätte ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Kirjoitin viime viikolla vaaleanpunaisesta seinästä ja sen suuremmasta merkityksestä. Olen fiilistellyt sitä koko viikon, miten iloiseksi voikaan uusi seinämaali ihmisen tehdä? Makuuhuoneen entisen ilmeen näet tässä postauksessa. Tykkäsin tuosta harmaasta kalkkimaalistakin, mutta jotenkin se oli tosi synkkä. Nyt haaveilen vielä sängynpäädyn vaihtamisesta vaaleaan, tikattuun versioon, mutta tuo harmaa taas sopii tuon tumman sängyn runkoon. No, näitä ehtii miettiä. Makuuhuone raikastui hetkessä uuden seinämaalin myötä ja muuttui sopivasti tyttömäisemmäksi. Ostin vielä ihanat uudet pinkki-kukalliset lakanat, jotka ovat juuri sellaiset, joista haluaa lämpiminä kesäaamuina herätä. Ne ovat nyt ehkä kuitenkin vielä liian kesäiset, joten mennään näillä vanhoilla vaaleanpunaisilla suosikeilla. Vaaleanpunaisena hulluna – ystäväni Anna sanoi mua itseasiassa eilen mieleltäni flamingoksi – ihastuin ensisilmäyksellä noihin Infinity Flower Collectionin vaaleanpunaisiin ruusulaatikoihin.

Maalasin tuon seinän tosiaan ihan itse (!!) vanhan tummanharmaan kalkkimaalin päälle. Hioin epätasaiset kohdat ja pesin maalipölyt pois kevyesti sienellä. Jos maalaaminen ei olisi ollut niin ärsyttävän hidasta ja sotkuista puuhaa, olisin maalannut muutkin seinät, mutta ovat ne ihan kivat valkoisinakin. Harmaan haluaisin kokonaan pois täältä, mutta koska tuo sänky on niin hyvä eikä siihen oikein sovi kauniisti mikään helmalakanaratkaisukaan, saa se olla nyt tumma runko esillä. Tuo graffititaulu sopii edelleen yllättävän hyvin väreihin ja asunnon tyyliin muuten. No, ehkä vielä joskus saan sen vanhojen öljyväriteosten taidegalleriaa muistuttavan jugendkodin. Ajattelin aina, että ikkunaton makuuhuone olisi aivan kauhea, mutta oikeastaan päinvastoin. Huone ei lasiseinän ansiosta ole koskaan täysin pimeä, mutta kesäöinäkin saa nukuttua ilman sitä pimennysverhojen repimistä ikkunan eteen. Edelleen tykkään tuosta betonilattiasta yhtä paljon kuin silloin vajaat 5 vuotta sitten kun se siihen laitettiin. Tuo lattia on nimenomaan betonia ja siihen kuuluvat muun muassa pienet halkeamat, kun taas mikrosementtilattia joka on eteisessä ja keittiössä, on aivan erilainen materiaali ja sen ei kuulu halkeilla. Jälkimmäiselle ehdottomasti suurempi suositus, mutta tuossa betonilattiassa on fiilistä – sen takia menetin hermot moneen kertaan, mutta maailman ihanin remppamies pelasti ja lohdutti mua viikkotolkulla. En kuitenkaan suosittele kenellekään betonilattiaa, mikrosementti on niin paljon helpompi asentaa sekä se on tietysti myös kestävämpi.

Sisustusprojektit siirtyvät seuraavaksi isoon veneeseen, jossa riittääkin sitten tekemistä neljän hytin, kahden eri oleskelutilan, keittiön ja neljän kylpyhuoneen verran. Siitä ei tule ikävä kyllä nyt mun näköistä, mutta suunnittelin sinnekin jotain raikasta ripauksella luksusta. Luonnonmateriaaleja, ajattomuutta ja sopivasti saariston henkeä, unohtaen perinteiset purkkarityylit ja sinivalkoiset ankkurit. Kevät ja kesä inspiroivat aina laittamaan vähän uutta kotiinkin. Tänä vuonna saan onneksi olla koko kesän täällä, kun viime kesän terassin sisustusta ja kaupunkikesästä nauttimista varjosti keittiö- ja osittainen lattiaremontti. Sitä aikaa ei ole kyllä ikävä, ei ollenkaan. Huh, muistan edelleen miltä tuntui kesäkuun lopussa pistää koko keittiö laatikoihin ja miettiä, että joskus 1,5 kuukauden päästä saa vasta hanasta vettä. Nyt nautin keväästä ja kesästä kotona senkin edestä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

 

En ole koskaan ollut se pitkään harkitseva tai millään lailla pohdiskeleva tyyppi. Teen päätökset yleensä heti. Ajattelen kyllä paljon, mutta yleensä olen sitä ennen jo ehtinyt tehdä. Tämä on koskenut niin ihmissuhteita, työasioita kuin pieniä arkisia asioitakin. Olen todella aikaansaava kun sille päälle satun ja jos olisin jäänyt miettimään asioita pidemmäksi aikaa, en varmasti olisi nyt tässä. Elämä on kuitenkin muistutellut aika ajoin, että ei ole aina ihan niin yksinkertaista olla oman onnensa seppä vaikka siitä onkin onnellisena niin helppo jaella neuvoja.

No, mitä tekemistä tällä on pinkin seinän kanssa? Olen jo vuosia haaveillut vaaleanpunaisesta makuuhuoneesta. Vielä joskus haluaisin asua kauniissa vaaleanpunaisessa jugendtalossa.. Ajattelin kuitenkin, että enhän mä voi maalata makuuhuonetta vaaleanpunaiseksi, eihän kukaan maalaa vaaleanpunaiseksi kuin korkeintaan pienen tytön huoneen? Ja mitä ihmiset ajattelevat vaaleanpunaisesta seinästä? Pitävätkö ne mua vähän yksinkertaisena oman elämänsä pikku prinsessana? Kiitos kuluneiden vuosien, kiitos niiden ikävienkin kokemusten, kiitos sen henkisen kasvun, nukun nyt yöni vaaleanpunaisessa makuuhuoneessa. Vaikka kyseessä on vain vaaleanpunainen seinä, sen merkitys on suurempi. Olen joutunut elämässäni todistelemaan paljon. Kun iso osa ihmisistä pitää vain toisen rahoilla elävänä pintaliitäjänä, sitä on tehnyt kaikki työnsä ihan täysillä ja suorittanut sitä elämäänsä jotenkin kahta kauheammin. Palanut loppuun ja sairastunut, mutta väkisin mennyt eteenpäin. Siitä jos jostain on saanut ihan valtavasti itsevarmuutta, asennetta ja nyt ihan uuden suunnan elämälle. Tiedän mitä haluan tehdä ja ennen kaikkea, tiedän mitä kaikkea voin tehdä.

Lähtökohtaisesti elämä on suurimmaksi osaksi sellaista, että siitä voi itse tehdä mitä haluaa. Ja kun tekee itse, lopputulos on yleensä paljon miellyttävämpi kuin silloin, kun antaa asioiden vain tapahtua. Jo pelkästään seinän maalaamistakin odotin vaikka kuinka kauan, kunnes itse päätin lopulta vain tehdä sen itse. Ja just nyt. Ei sitä kukaan muukaan mulle tee. Instagramissa seuraajani saattoivat ehkä todistaa muutamaa epätoivon hetkeä mutta lopputulos oli kuitenkin ihan täydellinen. Just sellainen kuin pitikin. Se on juuri sen värinen kuin pitikin olla ja totesin heti ensimmäisenä iltana, että tuo vaaleanpunainen huoneeni tekee minut heti iloiseksi. Ehkä vähän siksi, että se on esteetikon silmää miellyttävä sävy, lempivärini. Eniten kuitenkin siksi, että tiedän voivani maalata makuuhuoneen vaaleanpunaiseksi jos haluan. Tiedän, ettei minun tarvitse välittää kenenkään mielipiteistä tai vallitsevista sisustustrendeistä. Ei tarvitse olla niin kuin muut, eikä tehdä mitään sen mukaan, mitä toiset voivat ajatella. Vaaleanpunainen seinä ja ajatuksia elämästä, mahtuu näköjään samaan postaukseen.

PS. Makuuhuoneen sisustuspostaus tulossa myöhemmin #allpinkeverything