Toivottavasti kotijutut muuten kiinnostavat, sillä niitä tullaan täällä näkemään varmasti jatkossa paljon. Ruokapostauksista nyt puhumattakaan, en vain malttaisi odottaa meidän uutta keittiötä. Siitä tulee varmasti suosikkipaikkani tuossa talossa. Uusi asuinalueemme Kulosaari huokuu historiaa ja miljöö siellä on ihanan kodikas ja tunnelmallinen. Vähän jenkkiläistyylinenkin? Talo on tosiaan ihan vastikään remontoitu myyntiä varten eikä siellä ole sen jälkeen asuttu. Myyjä päätti jättää keittiön ostajalle, eli sitä ei tehty lainkaan remontin yhteydessä vaan vanha keittiö purettiin pois ja me saamme suunnitella siihen juuri meitä miellyttävän keittiön. Remonttisuunnitelmia onkin viime aikoina tehty ahkerasti ja päätimme toteuttaa ennen muuttoa seuraavat jutut..

 

 

KEITTIÖ – luonnollisesti. Teen erikseen postauksen meidän keittiösuunnitelmasta, se tehtiin itseasiassa alle vuorokaudessa sillä keittiön toimitusaika on se pisin. Kun näin luonnokset, materiaalit ja värit, kaikki odotukseni ylittyivät. On ilo tehdä keittiö yhdessä suunnittelijoiden kanssa, jotka jo tietävät, mistä pidämme. Olemme molemmat tykänneet meidän nykyisestä keittiöstä, Scavolinin Exclusivasta, niin paljon, että halusimme samaa sarjaa myös uuteen taloon. Keittiöstä tulee tosin aivan erilainen, aivan eri värinen ja aivan eri mallinen, mutta sama modernia ja antiikkia yhdistävä design säilyy edelleen. Tällä kertaa tosin kultaisilla yksityiskohdilla nykyisen keittiön hopean sijaan.

 

KYLPYHUONEKALUSTEET talossa ei ole tällä hetkellä yhtään kaappia. Ei keittiössä, eteisessä, makuuhuoneissa saati kylpyhuoneissa. Kylpyhuoneista löytyy kyllä uudet altaat, mutta laitamme nyt tässä vaiheessa kaikki kylpyhuonekalusteet uusiksi ja siirrämme altaat odottelemaan jotain toista kohdetta. Kosmetiikkahulluna haluan kylpyhuoneisiin runsaasti säilytystilaa. En pidä esillä olevista purkeista ja purnukoista, joten kaikki saa mennä kauniisti kaappiin piiloon. Kylpyhuoneen ja keittiön ilme tulee olemaan yhtenäinen, joten kalusteiden väri tulee olemaan sama sekä yksityiskohdat kultaa ja tasot samaa ”mudan” sävyistä marmoria kuin keittiössäkin. Peilit tulevat leveällä kehyksellä, himmeällä taustavalolla sekä ekstraa saadaan vielä suloisilla vanhanajan varjostinvalaisimilla jotka tulevat peilien viereen seinälle. Kylpyhuoneiden kaapit saavat vielä ilmettä kauniisti kaartuvista, vanhanaikaista kullanvärisistä pöydänjaloista.

 

LATTIAT osa lattioista, kalanruotoon asetetuista parketeista, vaihdetaan. Pidän kivilattioista ja käytännöllisyyden takia ne ovat varsinkin eteiseen ja keittiöön todella hyvät. Meille tuleekin nyt eteiseen, pukeutumishuoneeseen, keittiöön ja ruokailutilaan vaalea arabescato -marmorilattia isosta 120 x 240 cm laatasta. Tuo iso laattakoko oli itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta kovin kaunis ja näyttävä. Toivottavasti se näyttää myös tulevalla paikallaan yhtä hyvältä kuin liikkeessä.

 

KIPSILISTAT koska seinät ovat tasaiset ja valkoiset, haluamme ne eloon. Pidämme kumpikin jugendtalojen tyylistä, mutta jugend on tällä hetkellä tästä talosta melko kaukana. Siksi haluamme tuoda pelkistettyyn nykytilaan ripauksen klassisuutta ja antiikkia kipsilistoilla. Kattoon ja lattiaan teetetään koristelistat sekä seiniä koristellaan peililistoilla. Kattoon suunnittelin myös vanhan ajan rosetteja, sillä ne sopisivat täydellisesti uusiin huonekaluihin.. Sellaista mahdollisimman överiä ja jenkkiä, onneksi listojen asentajakundit olivat kanssani aivan samoilla linjoilla. Mieluummin överit kuin vajarit ja kipsilistoja ei koskaan voi olla liikaa.

 

 

 

ETEINEN säilytystilaa, tai siis pikemmin paikkaa eteisen säilytystilalle, oli talossa jostain syystä todella vähän. Päätimme heti tehdä keskimmäisen kerroksen pienestä makuuhuoneesta vaatesäilytys- ja pukeutumishuoneen. Nykyinen oviaukko suljetaan ja uusi tehdään siten, että oviaukko avautuu suoraan eteiseen eikä olohuoneeseen. Huone täytetään vaatehuonekalusteilla ihan lattiasta kattoon, haluan säilytystilaa mahdollisimman paljon. Tämä muutostyö tekee keskikerroksen pohjaratkaisusta todella toimivan. Pieni makuuhuone olisi ollut meille täysin turha, joten nyt sille löytyi oikein hyvää käyttöä.

 

VAATESÄILYTYS taloon ei tosiaan ollut laitettu yhtään kaappia, joten vaatesäilytyskin täytyi miettiä alusta asti itse. Makuuhuoneen yhteyteen meille tulee walk-in-closet ja Miksun huoneeseen iso lattiasta kattoon ulottuva kaapisto & laatikot. Se vaikutti niin kivalta ja käytännölliseltä, että kuvaan ja kirjoitan siitä vielä erikseen. Makuuhuoneen ratkaisu vaatii tosiaan yhden seinän ja oven rakentamisen, mutta äkkiähän sellaiset kuulemma tekee. Varmasti, varmasti.. 

 

KUNTOSALI alakertaan, ns. kellarikerrokseen on tehty entisestä varastotilasta huone, joka on helposti muunneltavissa. Myyjä itse ajatteli sitä leffahuoneeksi, mutta koska meillä ei ole sellaiselle käyttöä ja heti näytöllä oven avatessani kiljahdin sen olevan kuin tehty saliksi, siitä tulee nyt meidän kuntosali. Kunhan muu remontti on valmis, etsimme sinne kuntosalilaitteet, salimaton, peilit ja muut oheistarvikkeet. Salijäsenyyttäni en ajatellut irtisanoa, mutta on kiva että kotonakin on mahdollisuus treenata ihan kunnolla jos salille ei syystä tai toisesta pääse. Esimerkiksi juuri korona-aikana oma sali olisi ollut aivan unelmien täyttymys.

 

VIINIHUONE Ajatus viinihuoneesta syntyi, kun talvella pohdimme muuttoa Kaivopuistoon asuntoon, jossa oli vanha kylmiö. Emme koskaan päätyneet asumaan tuohon asuntoon, mutta alustavasti suunnitellessamme kylmiön kohtaloa, saimme ajatuksen viinihuoneesta. Viinihuone on siis nykyaikainen versio viinikellarista lasiseinillä. Ystävämme auttoi ideoinnissa ja tulee nyt auttamaan myös sen toteutuksessa. Alakerran ns. aulatilan yhteyteen rakennetaan siis pieni viinihuone. Muistan vieläkin jostain lapsuudesta miltä viinikellari tuoksuu ja kuinka mielenkiintoista oli kuunnella tarinoita viinin valmistuksesta ja viinitiloista..

 

PIENI WC alimman kerroksen wc menee myös kokonaan uusiksi ja samalla sitä laajennetaan hieman. Sain jonkinlaisen päähänpinttymän vihreästä marmorista ja nyt sitä on etsitty kissojen ja koirien kanssa ympäri pääkaupunkiseutua. Alakerrasta löytyy siis vierashuone, kuntosali, viinihuone ja spa-tilat, joten niiden yhteydessä olevaan pikkuvessaan tulee nyt se vihreä marmonivessani. Sanoin keittiön olevan luultavasti suosikkipaikkani koko talossa, mutta vihreä vessa on varmasti se jota käytän kylpyhuoneista eniten.

 

 

Saa nähdä mitä näistä saadaan valmiiksi ennen muuttoa. Virallisesti muutamme sisään tosiaan jo heinäkuun alussa, mutta kaikki tavarat viedään toistaiseksi varastoon suojaan remontilta. Asumaan taloon pääsee vasta joskus elokuun puolenvälin jälkeen, kunhan keittiö on tullut. Siihen asti on aikaa tehdä eteisen muutostyöt, kylpyhuoneet, vaatesäilytys, lattian vaihdot sekä kipsilistat.. Mielenkiintoinen evakkokesä tulossa. Ei voi kuin toivoa hyviä kelejä, paljon kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Jokaiselle remppaajalle ja talonrakentajalle kumarrus ja iso hatunnosto, taas vannon ettei kyllä enää ikinä.. Ensi keväänä vuorossa on sitten terassin laajennus ja olisihan  siellä vielä yksi kokonainen ullakkokerros rakennusoikeutta jos tästä puuhasta sattuisi vaikka tykkäämään. Ei huolta, katsotaan nyt ensin niitä tupaantuliaisia vaikka joskus jouluna?

 

Inspiraatiokuvat: Scavolini Design

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


 

Olin vielä jonkin aikaa sitten muuttamassa 1800-luvun jugendtaloon. Sinne, mistä on kivenheitto Stockalle, toinen Kaivopuistoon. Iloitsin, että pääsen vihdoin itse ostamaan asunnon sieltä, johon olen aina kokenut kuuluvani.. Koska elämässä tulee kuitenkin vastaan niitä kuuluisia muuttujia kerta toisensa jälkeen, tuohon kotiin muuttaa nyt kuitenkin nyt joku muu. Asunto meneekin nyt  kauppojen ja remontin valmistumisen jälkeen vuokralle, mutta tulen varmasti jakamaan siitä vähän remppa- ja sisustusjuttuja täällä blogissakin. Siitä tulee aivan ihana koti, olisinhan tosiaan voinut muuttaa siihen itsekin. Kerron ja kirjoitan tästä ihanasta kaupunkiasunnosta lisää kuitenkin myöhemmin. Ensin on hoidettava oma muutto alta pois. Kuten viime viikolla kerroin, meidän nykyinen koti on myyty ja sen tulee olla heinäkuun alussa tyhjä. Kesän vietän pitkälti Hangossa, mutta kun lomat on lomailtu, on aika kääntää elämässä uusi sivu. Uusi koti on löytynyt.

 

 

Olo on vähän samanlainen kuin silloin, kun totesin raskaudenkeskeytykseen mennessäni lääkärille, että en sittenkään halua tehdä sitä. Sanat vain tulivat suustani, vaikken olisi koskaan ajatellut sanovani niin. Intuition johdattama, ehkä? Siihen kai pitäisi aina luottaa. Nyt sanoin kyllä vähän erilaiselle asialle. Meidän uusi koti on TALO. Kyllä, luit oikein. Muutan pois kantakaupungista. TALOON. Olen jollain kummallisella tavalla tästä jopa vähän innoissani. Koen edelleen Eiran, Ullanlinnan ja Kaivopuiston kodikseni ja varmasti palaan vielä jonain päivänä takaisin. Käyn täällä jatkossa kuitenkin joka arkipäivä ja Miksu jatkaa tutussa päiväkodissa ja eskarissa syksyllä. Mutta uusi koti on jatkossa isompi, kauempana ja voi hy-vä-nen aika, se on ta-lo.

 

Kirjoitan huomenna vielä erikseen postauksen siitä, miten ihmeessä suostuin muuttamaan kantakaupungista ja mikä sai minut sanomaan kyllä omakotitaloasumiselle? Tämä ilta menee ihmetellessä uutta taloa. Olen käynyt siellä jo monta kertaa, mutta ehkä vihdoin voin esimerkiksi Instagramin storyn puolella näyttää siitä vilauksen teillekin. Parasta meidän uudessa kodissa on sen koko, luonnon läheisyys, merenranta ja oma laituri. Ja sopivan lyhyt matka keskustaan, heh. Talo on kauttaaltaan juuri remontoitu, mutta remontoimme siitä kuitenkin nyt ennen muuttoa vielä omannäköisen, teemme keittiön, vaihdamme osan lattioista sekä yhden pienen kylpyhuoneen. Muutama seinä lisää, muutama pois. Terve. Lähden sinne Hangon rauhaan karkuun. Blogi tulee täyttymään remontti- ja sisustuspostauksista varmasti tämän vuoden aikana ja kunhan se unelmieni keittiö on valmis, ruoka- ja leivontajuttuja saa lukea kyllästymiseen asti. Mitään perinteisiä kuraeteisiä ei täällä tosin nähdä, vaan pidän edelleen kiinni tyylistäni. Vihreää marmoria, taidetta, ripaus kultaa ja kipsilistoja. Ja se suorastaan lumoava näköala suoraan merelle. Uskon, että tuolla talossa on helppo rauhoittua ja olla vaan. Arvaako joku mihin me muutetaan?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Koti. Mun koti. Meidän koti. Paikka, jossa olen asunut pidempään kuin missään muualla. En todellakaan ole mikään muuttajatyyppi, päinvastoin. Koti-ihmisten koti-ihminen. Niin onnekas ja etuoikeutettu, että olen saanut asua näin ihanassa kodissa näin monta vuotta. Laitoimme asuntomme myyntiin huhtikuussa pahimpaan korona-aikaan. Oletuksella, että eihän kukaan sitä nyt varmaan ainakaan ennen syksyä osta. No osti kuitenkin. Puhuttiin pitkästä vapautumisajasta. No yhtäkkiä pitkä vapautumisaika olikin kuukausi kaupasta. Eihän nyt pitänyt asuntojen liikkua ollenkaan? Meidän koti on kuitenkin tänään myyty ja kuukauden päästä en asu täällä enää. Melkein 7 vuotta takana, 30 päivää edessä. Hengitän joka solullani tätä ilmaa, tarraan kiinni jokaiseen muistoon joita ympäriltä tulee nyt enemmän kuin koskaan. Osaan suunnistaa täällä pilkkopimeässä, tunnistan jokaisen äänen, tuoksun ja naapurin koirien äänet. Siis aloin itkeä kun näin aamulla maailman ihanimman talkkarin. Voisiko se edes muuttaa meidän mukana?

 

 

 

 

Tiesin, että lähdemme. Halusin, että lähdemme. Näin koko viime yön unta asuntokaupoista. Tarot-korteista ennustin luopumisen tuskan. Tiedän, että on mentävä eteenpäin. Mutta voi luoja, kuinka haikealta tuntuu lähteä kodista, jossa on asunut pidempään kuin yhdessäkään lapsuudenkodissa, johon oma lapsi on syntynyt ja jossa koiranpennut ovat saaneet kasvaa ihaniksi aikuisiksi. Kodista, joka on itse remontoitu meidän näköiseksi ja jossa on koettu suuria tunteita aivan jokaisesta ääripäästä. Missään en ole koskaan ollut niin onnellinen kuin täällä. Toisaalta, en myöskään yhtä vihainen, surullinen tai huolissani. Koti kätkee sisäänsä aina niin paljon.

 

 

Uusi omistaja saa tästä ihanan kodin. Tekisi mieli kertoa, kuinka paljon täällä on poltettu salviaa nurkissa ja poistettu sillä huonoa energiaa. Kerronkin. Täällä on hyvä olla. Kun ensimmäisen kerran kävin seitsemän vuotta sitten, en olisi koskaan arvannut, että kesällä 2020 itken haikeudesta, kun jätän Eiranrannan taakseni. Ihanat naapurit, asumisen helppous ja kaikki ne lukemattomat muistot. Melkein neljäsosan elämästäni olen elänyt näiden seinien sisällä. En muuten koskaan saanut omaa nimeäni oveen, unohdin muistuttaa siitä parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Olen iloinen siitä, että Miksu muistaa tämän kodin vielä aikuisenakin, hän sai asua siinä niin kauan.

 

Minäkään en unohda tätä koskaan. Kiitos Eiranranta, kiitos koti ja kiitos te, joiden kanssa olen saanut jakaa kaikki nämä hetket täällä. Onneksi meillä on vielä nämä kolmekymmentä päivää ♥

 

Lue myös:

Meidän koti on myynnissä

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian