05 marraskuun 2019

Posted at 17:26h in Co-Creation, Hankinnat, Sisustus by
0 Likes

 

Postaus on toteutettu yhteistyössä Desenion ja Indieplacen kanssa

 

 

Kaikki minut hyvin tuntevat tietävät myös hyvin, kuinka rakastan kaikkea vaaleanpunaista. Kotimme on täyttynyt pikkuhiljaa kaikesta ihanasta pinkistä ja keväällä maalasin makuuhuoneenkin vaaleanpunaiseksi. Tähän sain idean vaaleanpunaisesta työhuoneestani. Työhuone olikin monta kuukautta puoliksi valmiina, niin kuin liian usein muuton tai remontin jälkeen tahtoo käydä. Kun seinät oli maalattu ja työpöytä kannettu paikalleen, sitä vain helposti astui sisään ja alkoi tehdä töitä. Syksyn tullen olen kuitenkin inspiroitunut tyhjentämään kaappeja, järjestämään ja sisustamaankin vähän uudelleen. Olen karsinut paljon tavaraa ja samalla halunnut saada kaikki keskeneräiset jutut valmiiksi. Yksi niistä oli työhuoneen sisustus. Halusin sinne tämän perinteisen tauluseinän. Minulla oli joskus kotona paljonkin julisteita kehyksissä, mutta nyt olen vaihtanut ne maalauksiin. Työhuoneeseeni halusin sen sijaan nimenomaan juuri julisteita kehyksiin, tekstejä ja muuta kevyttä sisältöä. Tässä kaupallisessa yhteistyössä Desenion kanssa pääsin sisustamaan työhuoneen valmiiksi ja jopa ihan omin pikku kätösin kehystin julisteet ja kokosin tauluseinän valmiiksi. Postauksen lopusta löydät kaikkien kehysten tuotetiedot sekä alennuskoodin Deseniolle.

 

 

Kevyttä hömppää, vaaleanpunaista, kultaa ja tehosteväriksi mustaa. Halusin pitää työhuoneen ilmeen mahdollisimman kevyenä, tyttömäisenä ja valoisana. Tämä tila muistuttaakin minua jollain tavalla ihanasta edellisestä Ullanlinnan asunnostani, jossa oli paljon tekstejä kehystettynä, ihana luumunvärinen keittiö (kuulostaa hurjalta mutta se oli todella kaunis) ja koti oli kaikin puolin minun näköiseni. Vaikka unelmakotini onkin hyvin avara ja täynnä antiikkia, tämä tyyli edustaa minulle edelleen onnellista ja iloista elämänvaihetta, ikuista tyttömäisyyttä ja hyvää flow’ta. Kehysseinän lisäksi olen tuonut persoonallisuutta ja tyttömäisyyttä muuten niin tavalliseen työhuoneeseen suloisilla pikkutavaroilla ja muun muassa tuolla pinkillä neon-flamingolla jonka sain ystävältäni lahjaksi. Työhuoneen tuoli on osa mustaa antiikkisohvaryhmää, joka meillä oli aiemmin kotona. Olen aina pitänyt siitä, mutta nykyiseen asuntoomme se ei vain sopinut kokonsa eikä tyylinsä puolesta. Se odottaakin nyt kahdessa eri osoitteessa sitä suuuuuurta jugendasuntoa, jonka aulan kalanruotoparketin päälle se istuu täydellisesti..

 

 

No, se siitä haaveilusta. Vielä jonain päivänä mulla sellainen on! Nyt keskityn sisustamaan ja muokkaamaan sitä, mitä on nyt. Yksi ensimmäisiä kirjoja joita olen koskaan lukenut, on äidin ikivanha fengshui -opas. Fengshui on hieman monimutkainen kokonaisuus, mutta lyhyesti sen mukaan oikeaille paikoille oikealla tavalla rakentaminen tai vaikkapa tavaroiden sijoitteleminen tuo onnea tai vähintään hyvää oloa ja antaa hyvän energian liikkua tilassa vapaasti. Sisustuksellisesti työpöytä olisi sopinut tähän tilaan siten, että olisin sijoittanut sen kehysseinän eteen niin, että olisin nähnyt seinän aina istuessani pöydän ääreen. Koska haluan kuitenkin istua fengshuin mukaisesti siten, että näen pöydän äärestä niin ovelle kuin seinän viereisestä ikkunasta ulos, työntekoni on paljon tehokkaampaa enkä koe oloani ahdistuneeksi siitä, että selän takanani voisi olla joku. Tällä tilalla on ollutkin hyvin positiivinen vaikutus työskentelyyni ja usein tuntuu, että töiden parissa vierähtää tuntikausia ilman, että huomaan edes ajankulua.

 

 

Vaikka itse halusin omasta kehysseinästäni kevyen ja vähän hömpäntäyteisen, on kehysseinällä mahdollisuus myös tuoda esille enemmän persoonaansa. Kehysseinä voi myös heijastaa syvällisempiäkin ajatuksia. Minulla oli monta vuotta eteisen oven vieressä täynnä elämänohjeita oleva julistetaulu, joka alkoi kliseisillä lauseilla ”This is your life. Do what you love and do it often. If you don’t like something, change it. If you don’t like your job, quit.” Liian pitkään elin itselleni vääränlaista elämää, tein minulle vääriä töitä ja samalla luulin itseänikin aivan erilaiseksi ihmiseksi. Olin kertakaikkisen hukassa. Aina silloin tällöin sain tuota julistetta katsoessani jostain voimaa alkaa tehdä erilaisia asioita ja niitä kaivattuja muutoksia. Rohkeutta. Joskus siihen riittää jopa se kliseinen julisteen mietelause. Tällä hetkellä vastapainoksi työlle sopii vaaleanpunainen hömppäseinä. Deseniolla on valtava valikoima julisteita ja niihin sopivia kehyksiä, joten jokaiselle löytyy varmasti jotain. Yksittäistä kuvaa kivempi tapa on rakentaa juuri omannäköinen kehysseinä, jos tila antaa myöten. Joskus se voi koostua kahdesta, joskus vaikka kahdestakymmenestä julisteesta.

 

ALENNUS Kaipaako oma sisustuksesi päivitystä julisteilla? Koodilla MIRVAANNA30 saat 30 % alennuksen Desenion julistevalikoimasta 5.-7.11. ajan eli tee oma tilauksesi nyt heti, sillä koodi on voimassa vain nämä kolme päivää.

 

Vielä lopuksi oman kehysseinäni julisteet numeroituna eli 1. Pink Dress  2. Letter M 3. Pink 4. Jimmy Choo  5. Dancer 6. Helsinki Map

Yhteistyössä: Desenio &

 


17 lokakuun 2019

Posted at 21:41h in DIY, Juhlat, Lapset, Oma elämä, Perhe, Sisustus by
0 Likes

Mikä ihana idea sateisen illan iloksi, yhteistä askartelua lapsen kanssa syksyisellä teemalla. Nimittäin tänään meillä valmistui taas yksi kurpitsalyhty luistelutreenien jälkeen..

 

 

Halloween lähestyy ja joka ilta on yhä aiemmin pimeää. Nyt on ollut parina päivänä niin hämärää ja harmaata, että tuntuukin, kuin päivä ei olisi alkanut ollenkaan. Juuri ennen ensimmäisten joulukoristeiden kaivamista kaapista monet koristelevatkin kotia Halloween-teemalla. Taidan ehkä itsekin kaivaa muutamat hämähäkit, luurangot ja seitit varastosta tähän loppukuun ajaksi, marraskuun alusta sitten sisustus on yhtä joulua.. Kurpitsalyhty on ihana piristys ja helppo tapa tuoda Halloweenia kotiin ilman sen kummempia koristeita. Se antaa kauniisti valoa ja kurpitselyhdyn tekeminen on hauskaa puuhaa vaikka yhdessä lasten kanssa. Lapsia tosin kannattaa pyytää vain avustajaksi, kurpitsalyhty vaatii sen verran teräviä veitsiä, että pienet kädet kannattaa pitää kaukana. Micaelin suosikkikohta lyhdyn teossa onkin aina kurpitsan tyhjennys sekä kynttilän puhaltaminen.

 

 

 

Kurpitsalyhty valmistuu hetkessä. Leikkaa isolla veitsellä ensin kurpitsa sen yläosasta kokonaan auki. Tyhjennä kurpitsa isolla lusikalla, ja jos haluat, voit käyttää kurpitsan ”lihan” ruoanlaitossa, kurpitsakeitto on ihanaa. Hifistelijä paahtaa siemenetkin uunissa. Minä en. Jos haluat suunnitella kurpitsan kasvot etukäteen (kannattaa ainakin ensimmäisellä kerralla) piirrä ne esimerkiksi ohuella tussilla tai kuulakärkikynällä kurpitsan pintaan. Leikkaa silmät, nenä ja suu irti terävällä, kapealla veitsellä. Jos haluat kurpitsalyhdyn kestävän pitkään hyvänä, huuhtele kurpitsan sisäpuoli etikalla. Kun naama on valmis, aseta lyhdyn sisään tuikku, laita yläosa takaisin kanneksi ja niin kurpitsalyhty piristää pimeitä iltoja ilkikurisesti hymyillen. Happy Halloween!

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


16 lokakuun 2019

Posted at 18:51h in Ajatukset, Ajatuksia, Hyvinvointi, Oma elämä, Sisustus by
2 Likes

 

Syksyn pimeät illat, puista putoavat lehdet ja vesisade.. No, en pidä sateesta sillä rakastan ulkoilla kirpeässä syyssäässä, mutta muuten olen ollut enemmän kuin innoissani tästä vuodenajasta. Vaikken syksyihminen olekaan, hämärät päivät tuntuvat turvalliselta omalta kuplalta, johon muilla ei ole mitään asiaa. Kotona saa olla ihan rauhassa, kukaan ei ihmettele miksei käy ihmisten ilmoilla. Rutiinit pysyvät viikosta toiseen ja arki on tasaista, kotona on siistiä ja elämä kaikin puolin stressitöntä. Kesällä sitä haluaakin olla menossa kokoajan, nyt nautin kun ei tarvitse. Syksy on introvertin parasta aikaa.

 

 

En pidä yllätysvieraista on ehkä lievä ilmaisu. En jaksa olla jatkuvasti pakkaamassa laukkua ja sinkoilla reissusta toiseen pakoon syksyn sateita. Tarpeeksi monta vuotta kun sitäkin tekee, tajuaa että se tyytyväisyys ja stressittömyys syntyvätkin nimenomaan siitä tasaisesta arjesta ja niistä toimivista rutiineista. Treenaaminen on helppoa kun joka viikko voi noudattaa omaa saliohjelmaa ilman poikkeuksia, rahaa ei kulu mihinkään ylimääräiseen ja jatkuva meneminen ei stressaa ollenkaan. Joku saattaa pitää tylsänä, mutta olen nykyään jopa ylpeä siitä, että olen introvertti ja uskallan sanoa sen ääneen.

 

 

Pidin joskus itsekin itseäni tylsänä ja usein olen mennyt pää kolmantena jalkana jatkuvasti jossain vain siksi, että on ollut muka ”pakko”. Ajattelin että kyllähän kunnon ihmisen kuuluu olla sosiaalinen ja tavallaan kai myös pelkäsin jääväni jostain paitsi jos skippasin vaikka yhdenkin bileviikonlopun. Nyt voin vain naureskella nuoruuden hölmöilylleni. Kuinka monena aikaisena sunnuntaiaamuna olenkaan ajatellut, että voi niitä bailaajia, kun jäävät tästä ihanuudesta paitsi. Introvertti minussa näkyy paitsi siinä, ettei huvita usein lähteä ihmisten ilmoille, myös siinä etten välttämättä sovi edes ystävien tapaamisia tähän aikaan vuodesta. Nyt jos koskaan on kiva vain olla. Laittaa kotia, siivota kaappeja perinpohjaisesti ja nauttia hiljaisuudesta korkeintaan oman perheen kanssa.

 

Toisaalta tarvitsen aina toisinaan pienen irtioton, silloin on hauskaa elää hetki aivan toisenlaista elämää ja tavata ystäviä sekä pitää hauskaa unohtaen kotiasiat ja neuleverkkarit. Mutta mulle riittää yksi ilta silloin tällöin, jokaviikkoisesta menemisestä vain ahdistun. Olen aiemmin kirjoittanut introverttinä elämisestä postauksen, jonka löydät täältä.

 

 

Onko teidän joukossanne introverttejä? Vai ovatko tällaiset mummeleiden elämän ihannoijat tylsiä? Puhuin juuri ystäväni kanssa puhelimessa yli puoli tuntia siitä, kuinka ihanaa on vain olla kotona. Onneksi lähelläni on tyyppejä, jotka jakavat saman ajatusmaailman. Silloin on paljon helpompaa vain jäädä kotiin. Toisaalta nämäkin voivat olla vain kausia, sillä ainakin itse tunnistan, että tällä hetkellä hektinen arki töiden, harrastusten ja lapsen kanssa vaatii vastapainokseen pitkiä yöunia, lepoa ja sitä ihanaa kotona oleilua josta nautinkin nyt tähän vuodenaikaan kaikkein eniten. Tämä pimeys t0dellakin on introvertin parasta aikaa. Kaksi seuraavaa viikonloppua onkin bookattu ystävien näkemistä varten, joten marraskuussa on taas aikaa vain olla täällä omassa piilossa. Kuulostaako tutulta?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


08 lokakuun 2019

Posted at 14:16h in Ajatukset, Ajatuksia, Juhlat, Lifestyle, Oma elämä, Sisustus by
4 Likes

 

Spotifyssa se tulee vastaan lähes päivittäin soittolistoja selatessa, joululista. Kaupan hyllyllä oli suklaapukkeja ja joululimua. Kynttilänvalo hämärässä aamussa ja mandariinin tuoksu, aikamatka lapsuuden jouluihin. Lennot on varattu jo aikoja sitten, eilen tilasin uuden kuusen ja suunnittelin, millaiset joululakanat haluan. Tiedän, olen juuri se hullu joulumuija. 

 

Mietin tänään (oikeastaan jo kuukausi sitten) milloin on ihan virallisesti ok aloittaa joulufiilistelyt? Siis odottaako joku ihan oikeasti sinne joulukuuhun koristeiden kanssa? Viime vuonna tehtiin piparkakkutalo jo marraskuun alussa ja siihen on enää alle kuukausi aikaa. Jos tästä jatkuvasti pimentyvästä vuodenajasta haluaa etsiä jotain hyvää, ei tarvitse miettiä sitä edes kovin kauaa. Jouluvalmistelut, tietysti. Itse haluan aina heti vuodenvaihteen jälkeen korjata joulun pois. Harvoin meillä on edes loppiaiseen asti kuusta, valoja ja koristeita. Vuoden vaihtuessa alkaa aina uusi valon ja kevään odotuksen aika. Siksi aloitan mieluummin ajoissa. On ihan parasta, kun on kaksi paikkaa jotka koristella jouluun. Koti ja mökki. Lähtee muuten vuosi vuodelta enemmän ja enemmän käsistä nuo joulukoristelut. Viime vuonna olimme hieman ennen joulua Jenkeissä Disney Worldissa sekä Wienin joulumarkkinoilla. Arvatkaa vaan, kuinka paljon joulutavaraa sieltä tuli kotiin.. Joulukoristeissa on sekin ihana puoli, että ne kestävät ikuisuuksia eikä niihin koskaan kyllästy.

 

 

Tiedän, että toiset eivät pidä joulusta. Micaelin isä kuuluu itseasiassa heihin ja hän suorastaan inhoaa joulumusiikkia eikä ymmärrä lainkaan koristeita. Ja päätyi sitten kanssani saman katon alle, hah! Niin sitä ollaan oltu monet kerrat yhdessä kuusta hakemassa ja viime vuonna rakennettiin jopa piparkakkutalo. Koska perheessämme on kaksi näin ääripäätä mitä jouluihmisyyteen tulee, olen miettinyt paljon mikä saa ihmisen pitämään joulusta ja mikä ei? En tiedä? Luulen, että ainakin osa on seurausta lapsuudesta ja siitä, miten kotona on joulua vietetty. Ainakin itselläni on joulusta pelkkiä hyviä muistoja ja se oli aina se vuoden kohokohta. Meillä oli paljon koristeita ja valoja sekä lämmin tunnelma niin isän kuin äidin luona sekä isoäideillä. Unelmoin jo lapsena siitä, kuinka saan joskus itse järjestää oman joulun ja vieraat voivat tulla meille. Tottakai nyt myös äitinä joulujen merkitys on vielä erilainen kuin aiemmin, vaikka fiilistelin jouluja ihan täysillä myös yksin asuvana sinkkunakin. Minulla oli joka vuosi aito joulukuusikin, jota sitten yksin loppiaisena pilkoin roskikseen. Joulu tuntui sillonkin aina joululta. Ei siihen tarvita täydellistä jouluaattoa ja runsasta joulupöytää, toki sekin on tietysti osa joulua, vaan joulu on koko se joulun aika, odotus ja se ihana fiilistely.

 

Parasta joulussa on juuri se tunnelma. Sitähän se musiikki, tuoksut ja valot tuovat. Parhaiten joulun tunnelmaan virittäytyykin koristelemalla kotia, keittelemällä glögiä, leipomalla pipareita, katselemalla joululeffoja ja syömällä jouluisia herkkuja. Joululauluista nyt puhumattakaan, Michael Bublè soi autossani varmasti hyvinkin pian. Milloin te aloitatte joulufiilistelyn ja koristelut? Ja milloin on ihan yleisesti ok koristella kuusi? Laittaa ensimmäiset valot? Ostaa ensimmäisen kerran glögiä? Entä vihdoin klikata se vuoden odotetuin soittolista auki.. Ehkä maltan vielä hetken. Ehkä?

 

It’s the most wonderful time of the year.. 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


06 lokakuun 2019

Posted at 23:20h in Lifestyle, Olohuone, Oma elämä, Sisustus by
0 Likes

 

Hei kodin ja kotitöiden ystävät! Bongasin ihanan Marian blogista tämän Karoliinalta alunperin lähtöisin olevan blogihaasteen, ja mietin sitä itseasiassa useamman päivän ihan mielessäni ennen kuin päätin tarttua siihen itse. Ajattelen tällaisia juttuja nimittäin kotona todella usein, miten usein lakanat tai käsipyyhkeet pitäisi vaihtaa ja kenellä oikeastaan on edes  oikea vastaus tällaisiin, martoilla? Heh, siksi on ollutkin hauska lukea muiden tottumuksia, nämä kuinka usein -kysymykset kun liittyvät suurimmaksi osaksi nimenomaan kotiin ja kotitöihin.. Ja mikäs sen helpompaa sunnuntaina, hullun pyykkimuijan työpäivänä, vastailla näihin sitten itsekin. Jos tiedät muuten jotain ”yleispäteviä” ohjeita näihin niin huikkaa kommenttiboksissa.

 

 

KUINKA USEIN..

Vaihdat lakanat? Riippuu tietysti siitä olemmeko olleet kotona vai reissussa, yleensä viikon tai maksimissaan kahden viikon välein.

Vaihdat pyyhkeet? Käsipyyhkeet ja keittiöpyyhkeen kerran viikossa, kylpypyyhkeet kahden viikon välein.

Peset hiukset? 2-3 kertaa viikossa, jos käyn uimassa niin kolme.

Soitat isälle/äidille? Isälle en ole soittanut kohta kymmeneen vuoteen, puhelinnumeroa en ole kyllä edelleenkään poistanut. Iskä soitti mulle melkein joka päivä, jos ajattelinkin että nyt soitan sille niin puhelin yleensä siinä kohtaa jo soi. Äidille soitan päivittäin, jos en jostain syystä soita, olen laittanut vähintään viestiä. Me pidetään todella paljon yhteyttä.

Näet vanhempiasi? Äitiä varmaan keskimäärin kerran kahdessa viikossa jos lasketaan kaikki yhdessä vietetty aika. Toivon että vielä joskus äiti muuttaisi tähän ihan lähelle ♥

Käyt leffassa? Todella, todella harvoin. Viimeksi käytiin keväällä katsomassa ex tempore lastenleffa, sitä edeltävästä kerrasta oli vuosia.

Föönaat hiukset? Yleensä jokaisen pesun jälkeen. Kiharran hiukset muutenkin pesun jälkeen usein iltaisin Dysonin Airwrapilla, jolloin ne täytyy kuivata vain puoliksi ja kiharrin hoitaa loput.

 

 

Putsaat lattiakaivot? Siis nykyään todella harvoin, ehkä kerran kahdessa vuodessa? Apua. Silloin kun omistin vielä mustan ja megapitkän tukan, lattiakaivoa sai putsata vähän väliä. Moni mieltää tän miesten hommaksi mutta mulle se on siivousta siinä missä muutkin kotityöt.

Käyt metsässä? Helsingissä valitettavan harvoin. Kerran kuussa ehkä? Kesällä tietysti paljon enemmän kun tulee oltua saaristossa, rakastan metsää ja sen rauhoittavaa vaikutusta kehoon ja mieleen. Meidän lähellä on vain kaunista merenrantaa, muttei metsää niin arkisin metsäretket jäävät ikävä kyllä tekemättä.

Käyt suihkussa? Ihan joka ilta. Mähän en voi mennä kotona nukkumaan jos en ole käynyt suihkussa. Puhtaana puhtaisiin lakanoihin on niin ihanaa kömpiä.. En voisi kuvitellakaan päivää, etten kävisi suihkussa. Paitsi kerran keuhkokuumeessa ollessani yksin kotona, en käynyt neljään päivään suihkussa. Kertoo siitä, miten kipeä oikeasti olin.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? No ihan joka päivä, tietysti ♥

Tarkistat kuivakaapin sisällön? No en tarkista kyllä ikinä ja tästä syystä meiltä löytyykin ehkä 10 pussia jauhoja, 5 pakettia riisiä, varmaan 20 erilaista avattua pastapakkausta ja kahvi ja puuro ovat niitä, mitkä loppuvat ennen kuin muistan ostaa uutta.

Luuttuat lattiat? Nykyään aika harvoin, ennen pesin ihan joka viikko. Siivoojat (kai) pesevät ne, mutta ostin syksyllä mun unelmieni siivousvälineen valkoiselle mikrosementtilattialle, nimittäin taikasienimopin! Shine, shine.. Todella suuri suositus siivousfriikeille, tosin en muista enkä ehdi käyttää sitä kuin noin kerran kuussa jos sitäkään.

Peset vessan? Nykyään aina tarvittaessa, eli silloin kun se näyttää pölyiseltä/likaiselta. Siivoojat pesevät sen kunnolla kerran viikossa, mutta yleensä putsaan itse hanat, peilit, vessanpöntön ja ovenkahvat viikottain sellaisena pikasiivouksena. Silloin kun meillä ei ollut siivoojia, niin kerran viikossa kunnon kylpyhuoneen tehosiivous.

Puhdistat liesituulettimen? Hahahaa, siis en ikinä! Nyt muistinkin että lupasin meidän keittiökauppiaalle pitää lieskarista huolta, tuo on nyt ollut tuossa reilun vuoden joten ehkä ensi viikolla. Ehkä?

Syöt noutoruokaa? Siis aivan liian usein! Kerran-pari viikossa varmaan tilataan kotiin ruokaa edelleen, vaikka olen yrittänyt vähentää ja tehdä mahdollisimman paljon itse.

 

 

Riitelet suhteessa? Siis jollain tasolla varmaan lähes päivittäin.. Ollaan aika äkkipikaisia ja sanotaan suoraan kyllä jos joku ärsyttää. Inhoan yli kaiken sitä, ettei kerro mikä painaa mieltä ja jättää toisen arvailemaan. Ehkä yksi helpoimmista keinoista myrkyttää pidempikin parisuhde. Aina pitää puhua ja sanoa, aina. Vaikka tulisi riita.

Sheivaat? Sääret oikeastaan aina kun käyn suihkussa, paitsi salilla ja uimahallissa.

Vaihdat hammasharjan? Mulla ei ole tähän mitään tarkkaa väliä, sitten kun se hammasharjan pää alkaa näyttää siltä ettei se ole enää uusi. Käytän siis pelkkää sähköhammasharjaa, tavallinen ei tunnu pesevän hampaita enää ollenkaan sähkiksen jälkeen.

Käyt kirjastossa? Suurin piirtein kerran kuussa.

Peset peitot ja tyynyt? Tyynyjä useammin, ehkä neljästi vuodessa? Peitto on niin valtavan kokoinen, että sen pesun voi tehdä oikeastaan vain kerran vuodessa kesällä, sillä sitä ei saa mahtumaan kuivausrumpuun millään joten se on tuuletettava ulkona.

Syöt herkkuja? Terveellisiä herkkuja viikottain, karkkia/suklaata tms todella harvoin. Jos jossain on tarjolla niin silloin saatan närkkiä vähän, en koskaan osta itse. Olin ennen todella pahassa sokerikoukussa ja nykyään ei tee oikeastaan koskaan mieli mitään makeaa. Sipsejä ja popcorneja suorastaan inhoan. Monipuolinen ravitseva ruokavalio sekä tarpeeksi suuri määrä ruokaa sai minut pääsemään eroon sokeririippuvuudesta ja makeanhimosta.

Soitat anopille? Ehdin tavata anoppini vain kolmesti (?) ennen hänen kuolemaansa, joten ikävä kyllä en voi soitella.

Peset rintsikat? Hmm.. Urheilurintsikat joka käyttökerran jälkeen, tavalliset ehkä 3-4 kerran jälkeen?

Leivot? Vaihdellen, joskus on kausia että saatan leipoa monta kertaa viikossa. Joskus menee kuukausi etten tee mitään. Rakastan raakaleivonnaisia ja erilaisia kakkuja. Sämpylöitä pitäisi tehdä paljon useammin..

Siivoat jääkaapin? Silloin tällöin kun sinne ei enää mahdu mitään.. Mun pahe, se on aina ihan täynnä kaikkea vanhaa, kunnes raivaan sen lähes tyhjäksi ja ostan taas uutta.

Käyt puntarilla? En käy juuri koskaan, välillä jos huomaan jossain vaa’an, saatan mielenkiinnosta katsoa mitähän se näyttää. Kun aloin treenata enemmän salilla, paino vain nousi. Ennen tuijotin pakkomielteisesti vaakaa useamman kerran päivässä, ehkä se kiintiö on täynnä. Peili kertoo niin paljon enemmän.

Syöt irtokarkkeja? En oikeastaan koskaan.

Vierailet isovanhempiesi luona? Mulla on enää isoäidit jäljellä. Vaihdellen, riippuu niin paljon kaikista kiireistä. Isovanhempani asuvat molemmat yli 100 kilometrin päässä meistä paikkakunnalla, missä minulla ei ole enää oikeastaan mitään muuta asiaa, niin tulee käytyä valitettavan harvoin. Yritän kuitenkin aina pyhät, syntymäpäivät jne muistaa. Tänä vuonna olen nähnytkin ihanan paljon mummoa ja mammaa, se vain vaatii tsemppausta ja järjestelyjä. Me ollaan niin valtavan kiireisiä, että olisi ihanaa jos isovanhemmat olisivat lähellä. Kun asuin lähellä isäni äitiä, kävin siellä useamman kerran viikossa. Niin rakkaita molemmat ♥ Täytyykin huomenna soittaa ja kysellä kuulumisia.

Peset pyykkiä? Nykyään onneksi ehkä joka toinen päivä, ennen joka päivä vähintään kerran kun Micael oli pienempi.

Imuroit kotisi? Ehkä kerran-pari viikossa Dysonin varsi-imurilla keittiön muruja ja eteisen hiekkoja. Siivoojat imuroivat kerran viikossa kunnolla. Kun asuin yksin, imuroin joka päivä asuntoni.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Miksun kanssa lähes joka aamu. Yhtä temperamenttinen kuin äitinsäkin.

Käyt hammaslääkärissä? Nyt Invisalign-hoidon aikana melkein kerran kuussa. Muuten kerran vuodessa tarkastus + hampaiden puhdistus.

 

 

Käyt kaupassa? Joka ikinen päivä, inhoan kaupassa käyntiä ja ehkä juuri siksi käyn siellä päivittäin kun en siedä sitä pyörimistä kovinkaan pitkään.

Peset ikkunat? Kahdesti vuodessa tilaan ikkunanpesun.. Terassin lasiovia pesen kesällä toisinaan viikottain.

Vaihdat sukat? Jokaisen käyttökerran jälkeen.

Olet eri mieltä miehen kanssa? No ihan päivittäin aina jostain asiasta.

Ostat uusia vaatteita? Varmaan pari kertaa kuussa jotain jos kaikki lasketaan yhteen. Joskus voi mennä kuukausi-pari etten osta mitään, sitten taas saatan joka viikko löytää jonkun kivan jutun.

Olet tehnyt raskaustestin? En kyllä montaa kertaa. Kokemuksesta tiedän nyt, että kyllä sen sitten vain tietää, kun on oikeasti raskaana.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? No en kyllä ikinä. Luotan niihin pattereihin ja meillä on lisäksi joku taloyhtiön hoitama palovaroitin jota he sitten säännöllisesti ylläpitävät.

 

 

Peset autosi? No en ikinä. Siis pelkään kuollakseni autopesuja mihin ajetaan auto itse, siis silloin jos olen yksin.  Maco tai äiti pesee mun auton aina silloin kun saan hermoromahduksen kun se on niin likainen. Kyllä, täytin tänä vuonna kolmekymmentä vuotta. Ehkä kerran vuodessa muistan jättää sen Stockan parkkihallin autopesuun. Sen jälkeen se on kuin uusi!

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Olen karsinut sen verran paljon tavaraa pois, että kaikilla on nykyään paikkansa ja vaatekaapit ovat suhteellisen hyvässä järjestyksessä. Siksi niitä ei tarvitse erikseen juurikaan käydä läpi. Kesän ja talven kynnyksellä ehkä vähän yritän tehdä inventaariota, mitä kannattaisi myydä ja lahjoittaa pois. Keittiöremontin aikaan keittiön kaapit tuli raivattua tyhjiksi, teki muuten hyvää. Kylpyhuoneen kosmetiikkakaapit käyn noin kerran vuodessa läpi, mihin voi muuten lahjoittaa todella hyviä kosmetiikkatuotteita joita on kuitenkin vähän käytetty, mutta niitä ei vain ehdi käyttää loppuun ennen niiden vanhenemista? Mulla on niitä paljon.

Siivoat lääkekaapin? En ole koskenut siihen pitkään aikaan, ei olla juurikaan tarvittu lääkkeitä. Ennen meillä oli aivan valtava apteekki suorastaan, nykyään vain perus flunssajuttuja joita ostan sitten sitä mukaa lisää, kun ne vanhenevat. Suutarin lapsella ei ehkä ole kenkiä, sairaanhoitajan lääkekaappi on sen sijaan todella hyvällä mallilla.

Puhdistat hiukset harjasta? Jokaisen käytön jälkeen, en tykkää yhtään laittaa kylppärin laatikkoon harjaa, jossa on pitkiä hiuksia, hyi.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian