Aivan ihanaa marraskuun ensimmäistä! Kuun ensimmäisissä päivissä on aina jokin oma viehätyksensä. Uuden alku. Marraskuu on siitä ihana, että se aloittaa jouluvalmistelut ja joulun odotuksen. Kyllä, laitoin tänään jo ensimmäiset koristeet ja huomenna taidan avata joulusoittolistan. Lokakuussa fiilistellään vielä syksyä, mutta Halloweenin jälkeen alkaa ihanasti suoraan se jouluhuuma. Tänä vuonna aion nauttia tästä entistäkin enemmän, sillä perinteisiä marraskuun matkojakaan ei ole – eikä kyllä pikkujoulujakaan. Ainakin aikaa koristella pikkuhiljaa uutta kotia.

 

 

Koko talo koki melkoisen muodonmuutoksen remontin aikana, mutta kaikkein eniten muuttui juuri tämä tila. Portaikko näkyy heti sisään astuessa ja on hyvin hallitseva elementti sisustuksessa. Katon rajaan tehtiin kipsilistat valolistoilla ja seiniin ”peilit” sekä koristeelliset kipsityöt. Valaisimet uusittiin ja portaiden askelmat ja kaiteet vaihdettiin.

 

Tuossa ennen-kuvassa ei näy kunnolla millaisesta materiaalista rappusissa oli kyse, mutta kuvailevin on ehkä kellertävä koivun sävyinen lastulevy. Askelmat vaihdettiin tiikkiin ja ainakin nyt kuukauden käytön jälkeen voin suositella sitä lämpimästi. Lämmin, mattapintainen tunne jalan alla, ei lainkaan liukas pinta ja kaunis sävy, joka muuttuu ajan myötä. Isoimman muutoksen tilaan teki lasitiiliseinän vaihto ikkunaksi. Meille avautui maisema ja tuntui kuin tila olisi muuttunut hetkessä tuplasti avarammaksi.

 

ENNEN & JÄLKEEN

 

 

Tuntuu niin hullulta että portaikko oli parin kuukauden ajan täynnä noita rakennustelineitä. Ulko-ovesta puuttuu vielä listat, mutta ne(kin) ovat niin pikkujuttuja enää, ettei tunnu missään odotella niiden valmistumista ja asennusta. Niitä odotellessa odotetaan joulua ja pian keittiössä kokkaillaan ihania terveellisiä jouluherkkuja. Jos muuten toivot reseptejä erityisesti jouluisiin -ton, -ton herkkuihin, jätä viestiä niin toteutan niitä. Pimeys yrittää viedä toisinaan voimia, mutta yritetään tehdä tästä marraskuusta oikein tunnelmallinen kuukausi. Onneksi 2020 on pian ohi! Lisää kotikuvia ja sisustusjuttuja löydät Instagramista sisustustililtäni @ourhometour <3 

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


 

Laskujeni mukaan niitä on enää viisi. Huoneet alkavat näyttää huoneilta, ainakin jos osaa katsoa sekasotkun yli. Tavarat etsivät paikkaansa, tai pikemminkin sitä paikalleen laittajaansa. Elämäni raskain muutto ja vaikein remontti. Olin tietysti suunnitellut syksyn niin erilaiseksi mielessäni. Kodin koristelua syksyn somisteilla, Halloween-juhlia ja kauan kaivattu lomaviikko auringossa. Kotia koristavat kuitenkin edelleen sähköjohdot, sikin sokin olevat tavarat ja ne kaikki ärsyttävät väliaikaiskasat. Halusimme kaiken valmiiksi heti ettei tarvitse tosiaan tehdä mitään väliaikaisratkaisuja ja hankkia pikkuhiljaa uusia tavaroita, mutta joku remppapiru päätti että rikotaan nyt sitten toi teidän kylppärin taso ja yksi vaatekaapeista kuljetuksessa niin saatte ne väliaikaiskasat. Ja joku koronapiru päätti tietenkin perua lennot sinne lämpimään.

Tietenkin jokapäiväisen stressin, loputtoman työtaakan, jatkuvan siivoamisen ja purkamisen lisäksi joku piru sai vielä aikaan Caralle äkillisen leikkauksen. Sekään ei riittänyt, vaan leikkaushaavan haavalapun teipeistä ärtynyt ihoalue tulehtui ja olen taistellut monta tuskallista päivää ja yötä rikkinäisen kutisevan ihon ja reppanan, haavapukua inhoavan koiran kanssa. Lauantaina saimme vielä koronavilkkuun altistusilmoitukset viime viikolta ja mies sai vielä kuulla saaneensa useamman pidempiaikaisen altistumisen. Sellainen ”tyyliin satavarma korona” varsinkin kun oli väsyttänyt ja särkenyt päätä koko viikon. No, ei muuta kuin koronatestiin, sehän siitä olisikin vielä puuttunut. Onneksi tulokset olivat kuitenkin negatiivisia. Iltaisin nukahdan ihan rättiväsyneenä ja lihakset jumissa ja aamulla saatan herätä siihen, etten muista millään mikä päivä on. Nyt onneksi yölliset heräämiset ja niiden jälkeiset valvomiset ovat loppuneet, stressi on kaiketi vähän helpottamassa.

 

Kaikki on kuitenkin todella hyvin, mutta silti, se stressi ja väsymys ottavat välillä kunnon yliotteen. Varsinkin kun on itse todella herkkä visuaalisille ärsykkeille kuten levällään oleville tavaroille ja sille sotkulle sekä jatkuville äänille. En muista edes milloin kodissani olisi ollut päivä, jolloin siellä ei olisi käynyt ketään muuta kuin me kolme. Ehkä kesäkuussa vielä Eirassa asuessa? Moni juttu on onneksi enää ihan pienestä kiinni ja nyt kun tämän viikon jaksaisi itsekin painaa hommia vielä iltaisin töiden jälkeen sen järjestyksen eteen, voisi viikonloppuna jo näyttää hyvältä ja siistiltä. Joulukoristeet odottavat laatikoissaan asettelua, keittiö on valmiina herkkujen leipomista varten. Huomenna siivotaan viimeisetkin raksapölyt pois. Elättelen toiveita että lokakuun puolella se kylppärin tasokin pääsisi paikalleen, hana olis vessassa ihan kiva näiden reilun kuukauden odottelun jälkeen. Ja se vaatekaappi, mutta väliaikaisratkaisukin toistaiseksi toimii ihan ok kun on siellä piilossa. Vaatehuonetta suosittelen kyllä kaikille raksaajille, makuuhuone on niin rauhallinen kun siellä ei ole suuria kaappeja.

 

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtuu ihan liian helposti. Vaikka olenkin kynsin hampain pitänyt kiinni saliohjelmasta ja säännöllisistä aerobisista, henkisen hyvinvoinnin ja oman jaksamisen priorisointi on ollut vähän kehnoa. Toisaalta nyt kun sitä vaan jaksaisi sen loppurutistuksen, niin sitten saisi olla rauhassa ja palautua tästä stressaavimmasta puolivuotisesta ikinä. Tällä viikolla aloitan myös vihdoin sen kylmäuintikauden omalta laiturilta ja teen tilaa joogamatolle ikkunan eteen. Hyvää mieltä sain myös tänään hurjasti, kun käytin iltapäivästäni puolituntisen jouluinspiraation herättelemiseksi. Nyt voi jo luvan kanssa selata inspiskuvia ja viime vuoden joulufiilistelyjä kameran rullasta. Luottokorttiyhtiö tykkää kun kohta lähtee tilaus jos toinenkin vetämään. Ystäväni sanoi joskus, että sit kun lähtee lehdet puista saa alkaa koristelemaan joulua. Sitä odotellessa, ihanaa maanantain iltaa ja kivaa uutta viikkoa!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Jos ollaan ihan rehellisiä, ei tekisi mieli kirjoittaa remontista enää sanaakaan. Jos voisin, sulkisin mielelläni silmät, lähtisin parin viikon aurinkolomalle ja avaisin ne remontista valmistuneen kodin edessä niin kuin jenkkisarjoissa konsanaan. Sen sijaan olen kuitenkin tottunut lilanväristen muuttolaatikoiden keskellä asumiseen ja hitaasti, mutta onneksi kuitenkin lopulta varmasti, eteneviin viimeisiin viikkoihin. Remonttistressi ja väsymys on meillä jokaisella jo aikamoista. Onneksi Miksun huone sentään on jo valmis, hän alkaa nimittäin olla kovin kyllästynyt siihen että joka aamu seitsemältä joku työmies tulee meille ja vanhempien illat kuluvat laatikoita purkaen, huonekaluja kasaten tai vaikka sähkö- tai putkimiestä auttaen. Jos sellaiset sattuvatkin vaikka olemaan paikalla. Omaan ihanaan huoneeseen pääsee onneksi pakoon kaaosta omiin leikkeihin.

 

Remontti on koetellut jaksamista, stressinsietokykyä ja kärsivällisyyttä paljon enemmän kuin uskoinkaan. Vaikka tiesin, että tällainen olisi varmasti ihan kamalaa, on koko urakka tuntunut paljon pahemmalta kuin osasin kuvitella. Venyvät aikataulut, sotku ja epäjärjestys, hukassa olevat tavarat ja loputon työ. Sen verran suuri koettelemus, että valmistumisesta ei osaakaan enää olla siinä silmänräpäyksessä iloinen. Niin kuin silloin kun tuli iskän kanssa vietetyltä kesälomalta kotiin ja äiti oli yllärinä tapetoinut huoneeni uudestaan juuri sellaiseksi kuin halusin, ostanut ja kasannut uudet huonekalut ja vaihtanut järjestystä. Muistan muuten edelleen miten ihanalta se tuntui, ja kuinka fiilistelin yllätyksenä tehtyä suurta muutosta monta viikkoa. Äiti, jos ja kun luet tätä, se on yksi mun ihanimpia muistoja nuoruusvuosilta. Nyt muutoksen ja valmistumisen sisäistää vähitellen. Miten te olette muuten pitäneet pään kasassa remontin keskellä?

 

 

 

Itse olen pyrkinyt kynsin hampain pitämään kiinni rutiineista. Noudatan nyt yhdeksättä viikkoa treeniohjelmaa, josta en ole lipsunut kertaakaan. Laadin itselleni vähän tarkemman ruokavalion ja syön sen mukaan (toki vähän soveltaen sillä vietimme pari viikkoa ilman keittiötä), sillä rempan keskellä tulisi helposti muuten sorruttua huonoihin vaihtoehtoihin. Vaikka joskus olisikin niin ihana tilata se pizza ja kokis, sen jälkeen olo ei ole kuitenkaan hyvä. Sillä, että huolehdin näin itsestäni ja hyvinvoinnistani, pidän yllä myös hyvää energiatasoa ja tasaista mielialaa. Ne ovat ainakin itselleni avaintekijöitä siinä, miten jaksan tällaisia poikkeusolosuhteita. Vähän kuin koronakeväänä. Poikkeuksellisina aikoina niistä samoina toistuvista asioista tiukasti kiinnipitäminen auttaa selviämään hankalistakin päivistä.

 

Jotenkin sen kevään jälkeen ei olisi millään halunnut tällaista poikkeuksellista (remppakorona)syksyä, mutta sovitaanko että ensi vuosi on sitten paras ikinä?

 

 

Enää en ajattele, että sitten kahden viikon päästä tämä on valmis. Se on valmis sitten kun se on valmis. Kysymykset ”Alkaako teillä olla kaikki jo valmista siellä? Milloin teidän remppa on valmis? Miten remontti etenee?” alkavat ärsyttää vaikka niillä vain hyvää tarkoitetaankin. Vaikka jokainen päivä ollaankin aina pidemmällä, tuntuu että aina tulee joku ärsyttävä yllätys ja hidaste. Nyt kun kaikki on enää sitä viimeistelyä ja kasausta vailla, alkaa sotku ja epäjärjestys ärsyttää paljon enemmän. Paras keino olisi vain lähteä kotoa, kuten eilen teimme ja olimme illan lätkämatsissa. Toisaalta taas sen jälkeen laatikot ja sotkut kyllä taas odottavat siellä, mutta välillä tuntuu niin turhauttavalta siivota ja järjestellä mitään kun taas tulee joku asentaja tai työmies ja järjestys menee kokonaan uusiksi. Rempan keskellä asuminen on ihan paskinta ikinä. Eilen sain illalla kunnon hermoromahduksen kun tuntui ettei mikään etene ja vastoinkäymisiä sen kun tulee vastoinkäymisten perään.

 

Yleensä juuri silloin, kun usko meinaa loppua ja epätoivo valtaa mielen ja sähkömies on todellakin kadonnut kuin maan nielemänä, ne hommat kuitenkin sitten etenevät. Aina on se yksi päivä, jolloin tapahtuu ihan hurjasti kaikkea ja sitä miettii, että wau, ihan kohta tää on valmis. En millään haluaisi valittaa, en haluaisi ärsyyntyä enkä tuskastua mutta sille on annettava lupa ja aikaa. Vaikka kyse onkin enää ihan pikkuasioista, kaikki kotiin ja arjen sujuvuuteen liittyvät asiat ovat ihan hurjan tärkeitä sen oman jaksamisen keskellä. Niiden merkitystä ei normaalisti edes ymmärrä, mutta vähän kuin terveyteen liittyvissä asioissakin, vasta kun jotain otetaan pois, osaa sitä arvostaa ja kaivata.

 

Tiivistettynä kaiken ärsytyksen ja kyllästymisen keskellä, rempasta selviää kuitenkin parhaiten tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea muuta, joka vie ajatukset muualle. Viikko Lapissa teki ihmeitä. Oli ihan mahtavaa päästä tekemään ruokaa omilla astioilla kunnon keittiössä pitkästä aikaa ja siellä todella unohdin remontin. Jos ei ole mahdollisuutta lähteä kauas, lähde lähelle. Ihan jo pelkkä kaupungilla pyöriminen, lenkki, treeni tai vaikka hidas ruokakauppareissukin tekevät ihmeitä mielelle. Minimoi kaikki muut ärsyttävät asiat jos pystyt, pidä itsestäsi huolta ja pidä rutiineista kiinni. Syö hyvin (nälkäisenä ärsyttää kaikki kahta kauheammin) ja jos et asu remontin keskellä, älä mene työmaalle jos on huono päivä tai vaarana, että hyvä päivä menee pilalle. Tuplaa mielessäsi aikataulu ja asennoidu siihen, ettei mikään pidä. Rempatessa kannattaa olla mieluummin vähän pessimisti, ei putoa sitten niin korkeelta koska AINA tulee jotain. Uskon, että jokainen tarvitsee elämässään vähintään yhden remppakokemuksen. Osaa sitten arvostaa sitä, mitä on ja kasvattaa se ainakin kärsivällisyyttä. Tsemppiä muillekin remontoijille, valmistuihan se Iisakin kirkkokin.

 

Seuraa myös INSTAGRAM @mirvaannamarian