01 marraskuun 2020

Posted at 22:06h in Remontti, Sisustus by
4 Likes

 

Aivan ihanaa marraskuun ensimmäistä! Kuun ensimmäisissä päivissä on aina jokin oma viehätyksensä. Uuden alku. Marraskuu on siitä ihana, että se aloittaa jouluvalmistelut ja joulun odotuksen. Kyllä, laitoin tänään jo ensimmäiset koristeet ja huomenna taidan avata joulusoittolistan. Lokakuussa fiilistellään vielä syksyä, mutta Halloweenin jälkeen alkaa ihanasti suoraan se jouluhuuma. Tänä vuonna aion nauttia tästä entistäkin enemmän, sillä perinteisiä marraskuun matkojakaan ei ole – eikä kyllä pikkujoulujakaan. Ainakin aikaa koristella pikkuhiljaa uutta kotia.

 

 

Koko talo koki melkoisen muodonmuutoksen remontin aikana, mutta kaikkein eniten muuttui juuri tämä tila. Portaikko näkyy heti sisään astuessa ja on hyvin hallitseva elementti sisustuksessa. Katon rajaan tehtiin kipsilistat valolistoilla ja seiniin ”peilit” sekä koristeelliset kipsityöt. Valaisimet uusittiin ja portaiden askelmat ja kaiteet vaihdettiin.

 

Tuossa ennen-kuvassa ei näy kunnolla millaisesta materiaalista rappusissa oli kyse, mutta kuvailevin on ehkä kellertävä koivun sävyinen lastulevy. Askelmat vaihdettiin tiikkiin ja ainakin nyt kuukauden käytön jälkeen voin suositella sitä lämpimästi. Lämmin, mattapintainen tunne jalan alla, ei lainkaan liukas pinta ja kaunis sävy, joka muuttuu ajan myötä. Isoimman muutoksen tilaan teki lasitiiliseinän vaihto ikkunaksi. Meille avautui maisema ja tuntui kuin tila olisi muuttunut hetkessä tuplasti avarammaksi.

 

ENNEN & JÄLKEEN

 

 

Tuntuu niin hullulta että portaikko oli parin kuukauden ajan täynnä noita rakennustelineitä. Ulko-ovesta puuttuu vielä listat, mutta ne(kin) ovat niin pikkujuttuja enää, ettei tunnu missään odotella niiden valmistumista ja asennusta. Niitä odotellessa odotetaan joulua ja pian keittiössä kokkaillaan ihania terveellisiä jouluherkkuja. Jos muuten toivot reseptejä erityisesti jouluisiin -ton, -ton herkkuihin, jätä viestiä niin toteutan niitä. Pimeys yrittää viedä toisinaan voimia, mutta yritetään tehdä tästä marraskuusta oikein tunnelmallinen kuukausi. Onneksi 2020 on pian ohi! Lisää kotikuvia ja sisustusjuttuja löydät Instagramista sisustustililtäni @ourhometour <3 

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


19 lokakuun 2020

Posted at 22:03h in Hyvinvointi, Remontti, Sisustus by
3 Likes

 

Laskujeni mukaan niitä on enää viisi. Huoneet alkavat näyttää huoneilta, ainakin jos osaa katsoa sekasotkun yli. Tavarat etsivät paikkaansa, tai pikemminkin sitä paikalleen laittajaansa. Elämäni raskain muutto ja vaikein remontti. Olin tietysti suunnitellut syksyn niin erilaiseksi mielessäni. Kodin koristelua syksyn somisteilla, Halloween-juhlia ja kauan kaivattu lomaviikko auringossa. Kotia koristavat kuitenkin edelleen sähköjohdot, sikin sokin olevat tavarat ja ne kaikki ärsyttävät väliaikaiskasat. Halusimme kaiken valmiiksi heti ettei tarvitse tosiaan tehdä mitään väliaikaisratkaisuja ja hankkia pikkuhiljaa uusia tavaroita, mutta joku remppapiru päätti että rikotaan nyt sitten toi teidän kylppärin taso ja yksi vaatekaapeista kuljetuksessa niin saatte ne väliaikaiskasat. Ja joku koronapiru päätti tietenkin perua lennot sinne lämpimään.

Tietenkin jokapäiväisen stressin, loputtoman työtaakan, jatkuvan siivoamisen ja purkamisen lisäksi joku piru sai vielä aikaan Caralle äkillisen leikkauksen. Sekään ei riittänyt, vaan leikkaushaavan haavalapun teipeistä ärtynyt ihoalue tulehtui ja olen taistellut monta tuskallista päivää ja yötä rikkinäisen kutisevan ihon ja reppanan, haavapukua inhoavan koiran kanssa. Lauantaina saimme vielä koronavilkkuun altistusilmoitukset viime viikolta ja mies sai vielä kuulla saaneensa useamman pidempiaikaisen altistumisen. Sellainen ”tyyliin satavarma korona” varsinkin kun oli väsyttänyt ja särkenyt päätä koko viikon. No, ei muuta kuin koronatestiin, sehän siitä olisikin vielä puuttunut. Onneksi tulokset olivat kuitenkin negatiivisia. Iltaisin nukahdan ihan rättiväsyneenä ja lihakset jumissa ja aamulla saatan herätä siihen, etten muista millään mikä päivä on. Nyt onneksi yölliset heräämiset ja niiden jälkeiset valvomiset ovat loppuneet, stressi on kaiketi vähän helpottamassa.

 

Kaikki on kuitenkin todella hyvin, mutta silti, se stressi ja väsymys ottavat välillä kunnon yliotteen. Varsinkin kun on itse todella herkkä visuaalisille ärsykkeille kuten levällään oleville tavaroille ja sille sotkulle sekä jatkuville äänille. En muista edes milloin kodissani olisi ollut päivä, jolloin siellä ei olisi käynyt ketään muuta kuin me kolme. Ehkä kesäkuussa vielä Eirassa asuessa? Moni juttu on onneksi enää ihan pienestä kiinni ja nyt kun tämän viikon jaksaisi itsekin painaa hommia vielä iltaisin töiden jälkeen sen järjestyksen eteen, voisi viikonloppuna jo näyttää hyvältä ja siistiltä. Joulukoristeet odottavat laatikoissaan asettelua, keittiö on valmiina herkkujen leipomista varten. Huomenna siivotaan viimeisetkin raksapölyt pois. Elättelen toiveita että lokakuun puolella se kylppärin tasokin pääsisi paikalleen, hana olis vessassa ihan kiva näiden reilun kuukauden odottelun jälkeen. Ja se vaatekaappi, mutta väliaikaisratkaisukin toistaiseksi toimii ihan ok kun on siellä piilossa. Vaatehuonetta suosittelen kyllä kaikille raksaajille, makuuhuone on niin rauhallinen kun siellä ei ole suuria kaappeja.

 

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtuu ihan liian helposti. Vaikka olenkin kynsin hampain pitänyt kiinni saliohjelmasta ja säännöllisistä aerobisista, henkisen hyvinvoinnin ja oman jaksamisen priorisointi on ollut vähän kehnoa. Toisaalta nyt kun sitä vaan jaksaisi sen loppurutistuksen, niin sitten saisi olla rauhassa ja palautua tästä stressaavimmasta puolivuotisesta ikinä. Tällä viikolla aloitan myös vihdoin sen kylmäuintikauden omalta laiturilta ja teen tilaa joogamatolle ikkunan eteen. Hyvää mieltä sain myös tänään hurjasti, kun käytin iltapäivästäni puolituntisen jouluinspiraation herättelemiseksi. Nyt voi jo luvan kanssa selata inspiskuvia ja viime vuoden joulufiilistelyjä kameran rullasta. Luottokorttiyhtiö tykkää kun kohta lähtee tilaus jos toinenkin vetämään. Ystäväni sanoi joskus, että sit kun lähtee lehdet puista saa alkaa koristelemaan joulua. Sitä odotellessa, ihanaa maanantain iltaa ja kivaa uutta viikkoa!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


08 lokakuun 2020

Posted at 09:57h in Hyvinvointi, Remontti, Sisustus by
0 Likes

 

Jos ollaan ihan rehellisiä, ei tekisi mieli kirjoittaa remontista enää sanaakaan. Jos voisin, sulkisin mielelläni silmät, lähtisin parin viikon aurinkolomalle ja avaisin ne remontista valmistuneen kodin edessä niin kuin jenkkisarjoissa konsanaan. Sen sijaan olen kuitenkin tottunut lilanväristen muuttolaatikoiden keskellä asumiseen ja hitaasti, mutta onneksi kuitenkin lopulta varmasti, eteneviin viimeisiin viikkoihin. Remonttistressi ja väsymys on meillä jokaisella jo aikamoista. Onneksi Miksun huone sentään on jo valmis, hän alkaa nimittäin olla kovin kyllästynyt siihen että joka aamu seitsemältä joku työmies tulee meille ja vanhempien illat kuluvat laatikoita purkaen, huonekaluja kasaten tai vaikka sähkö- tai putkimiestä auttaen. Jos sellaiset sattuvatkin vaikka olemaan paikalla. Omaan ihanaan huoneeseen pääsee onneksi pakoon kaaosta omiin leikkeihin.

 

Remontti on koetellut jaksamista, stressinsietokykyä ja kärsivällisyyttä paljon enemmän kuin uskoinkaan. Vaikka tiesin, että tällainen olisi varmasti ihan kamalaa, on koko urakka tuntunut paljon pahemmalta kuin osasin kuvitella. Venyvät aikataulut, sotku ja epäjärjestys, hukassa olevat tavarat ja loputon työ. Sen verran suuri koettelemus, että valmistumisesta ei osaakaan enää olla siinä silmänräpäyksessä iloinen. Niin kuin silloin kun tuli iskän kanssa vietetyltä kesälomalta kotiin ja äiti oli yllärinä tapetoinut huoneeni uudestaan juuri sellaiseksi kuin halusin, ostanut ja kasannut uudet huonekalut ja vaihtanut järjestystä. Muistan muuten edelleen miten ihanalta se tuntui, ja kuinka fiilistelin yllätyksenä tehtyä suurta muutosta monta viikkoa. Äiti, jos ja kun luet tätä, se on yksi mun ihanimpia muistoja nuoruusvuosilta. Nyt muutoksen ja valmistumisen sisäistää vähitellen. Miten te olette muuten pitäneet pään kasassa remontin keskellä?

 

 

 

Itse olen pyrkinyt kynsin hampain pitämään kiinni rutiineista. Noudatan nyt yhdeksättä viikkoa treeniohjelmaa, josta en ole lipsunut kertaakaan. Laadin itselleni vähän tarkemman ruokavalion ja syön sen mukaan (toki vähän soveltaen sillä vietimme pari viikkoa ilman keittiötä), sillä rempan keskellä tulisi helposti muuten sorruttua huonoihin vaihtoehtoihin. Vaikka joskus olisikin niin ihana tilata se pizza ja kokis, sen jälkeen olo ei ole kuitenkaan hyvä. Sillä, että huolehdin näin itsestäni ja hyvinvoinnistani, pidän yllä myös hyvää energiatasoa ja tasaista mielialaa. Ne ovat ainakin itselleni avaintekijöitä siinä, miten jaksan tällaisia poikkeusolosuhteita. Vähän kuin koronakeväänä. Poikkeuksellisina aikoina niistä samoina toistuvista asioista tiukasti kiinnipitäminen auttaa selviämään hankalistakin päivistä.

 

Jotenkin sen kevään jälkeen ei olisi millään halunnut tällaista poikkeuksellista (remppakorona)syksyä, mutta sovitaanko että ensi vuosi on sitten paras ikinä?

 

 

Enää en ajattele, että sitten kahden viikon päästä tämä on valmis. Se on valmis sitten kun se on valmis. Kysymykset ”Alkaako teillä olla kaikki jo valmista siellä? Milloin teidän remppa on valmis? Miten remontti etenee?” alkavat ärsyttää vaikka niillä vain hyvää tarkoitetaankin. Vaikka jokainen päivä ollaankin aina pidemmällä, tuntuu että aina tulee joku ärsyttävä yllätys ja hidaste. Nyt kun kaikki on enää sitä viimeistelyä ja kasausta vailla, alkaa sotku ja epäjärjestys ärsyttää paljon enemmän. Paras keino olisi vain lähteä kotoa, kuten eilen teimme ja olimme illan lätkämatsissa. Toisaalta taas sen jälkeen laatikot ja sotkut kyllä taas odottavat siellä, mutta välillä tuntuu niin turhauttavalta siivota ja järjestellä mitään kun taas tulee joku asentaja tai työmies ja järjestys menee kokonaan uusiksi. Rempan keskellä asuminen on ihan paskinta ikinä. Eilen sain illalla kunnon hermoromahduksen kun tuntui ettei mikään etene ja vastoinkäymisiä sen kun tulee vastoinkäymisten perään.

 

Yleensä juuri silloin, kun usko meinaa loppua ja epätoivo valtaa mielen ja sähkömies on todellakin kadonnut kuin maan nielemänä, ne hommat kuitenkin sitten etenevät. Aina on se yksi päivä, jolloin tapahtuu ihan hurjasti kaikkea ja sitä miettii, että wau, ihan kohta tää on valmis. En millään haluaisi valittaa, en haluaisi ärsyyntyä enkä tuskastua mutta sille on annettava lupa ja aikaa. Vaikka kyse onkin enää ihan pikkuasioista, kaikki kotiin ja arjen sujuvuuteen liittyvät asiat ovat ihan hurjan tärkeitä sen oman jaksamisen keskellä. Niiden merkitystä ei normaalisti edes ymmärrä, mutta vähän kuin terveyteen liittyvissä asioissakin, vasta kun jotain otetaan pois, osaa sitä arvostaa ja kaivata.

 

Tiivistettynä kaiken ärsytyksen ja kyllästymisen keskellä, rempasta selviää kuitenkin parhaiten tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea muuta, joka vie ajatukset muualle. Viikko Lapissa teki ihmeitä. Oli ihan mahtavaa päästä tekemään ruokaa omilla astioilla kunnon keittiössä pitkästä aikaa ja siellä todella unohdin remontin. Jos ei ole mahdollisuutta lähteä kauas, lähde lähelle. Ihan jo pelkkä kaupungilla pyöriminen, lenkki, treeni tai vaikka hidas ruokakauppareissukin tekevät ihmeitä mielelle. Minimoi kaikki muut ärsyttävät asiat jos pystyt, pidä itsestäsi huolta ja pidä rutiineista kiinni. Syö hyvin (nälkäisenä ärsyttää kaikki kahta kauheammin) ja jos et asu remontin keskellä, älä mene työmaalle jos on huono päivä tai vaarana, että hyvä päivä menee pilalle. Tuplaa mielessäsi aikataulu ja asennoidu siihen, ettei mikään pidä. Rempatessa kannattaa olla mieluummin vähän pessimisti, ei putoa sitten niin korkeelta koska AINA tulee jotain. Uskon, että jokainen tarvitsee elämässään vähintään yhden remppakokemuksen. Osaa sitten arvostaa sitä, mitä on ja kasvattaa se ainakin kärsivällisyyttä. Tsemppiä muillekin remontoijille, valmistuihan se Iisakin kirkkokin.

 

Seuraa myös INSTAGRAM @mirvaannamarian


04 lokakuun 2020

Posted at 15:16h in Remontti, Sisustus by
3 Likes

 

Talon ainoa osa johon remontin ei pitänyt osua, on sauna ja sen yhteydessä sijaitseva kylpyhuone. Tämä tila oli uusittu myös talon myyntiä varten, eikä saunaa ole koskaan käytetty. Tilassa on muuten myös ehkä talon erikoisin osa, nimittäin hamam! Haha, siis oikeasti ihan perinteinen höyrysauna, mutta jostain syystä myynti-ilmoituksessa luki hamam ja se nauratti mua suunnattomasti. Hamam kotona.. Ensin ajattelin, että voisiko turhemmin neliönsä ja rahansa käyttää, mutta toisaalta flunssaisena varmaan itsekin istun höyrysaunassa ihan mielelläni. Se tekee varmasti myös iholle hyvää. Alimman kerroksen kylpyhuoneesta pääsee siis hamamiin ja tavalliseen saunaan. Saunaan, johon riemusta kiljuen säntäsin jo ensimmäisenä iltana uudessa kodissa.

 

 

Puolentoista tunnin lämmityksen jälkeen sauna oli kuitenkin kylmä. Tai no, 55-asteinen ja ylälauteilla löylyä heittäessä ehkä puoli minuuttia ihan lämmin. Mikä pettymys. Pienen tutkiskelun jälkeen selvisi, että syynä on tilaan nähden liian pieni ja tehoton kiuas joka ei vain lämmitä isoa saunaa tarpeeksi kuumaksi. No, saatiin sitten pieni saunaremppakin aikaan ja nyt meille on tulossa tilaan sopiva ja varmasti oikean kokoinen Iki-kiuas. Enpä olisi tällaistakaan arvannut tulevan vielä eteen. Kuka lie saunan suunnitellut ja kiukaan tilannut, se ei kuitenkaan näytä mielestäni koonsa puolesta ollenkaan pieneltä. Mutta ajattelin nyt kirjoittaa tällaisen pienen saunastoorin, jos joku siellä ostaa kiuasta sika säkissä – kannattaa olla tarkkana. Mutta eipä olisi tullut mieleen kyseenalaistaa kiukaan kokoa ja tehoa täysin uudessa saunassa. Uusi on kuitenkin toivottavasti pian tulossa, rakastan nimittäin saunomista ja olen kaivannut niin paljon omaa saunaa Eirasta muuton jälkeen.

 

Samanlaisia hassuja pieniä suunnitteluvirheitä oli muitakin. Ovet aukesivat aivan ihmeellisiin suuntiin ja valokatkaisijat sekä pistorasiat olivat erikoisissa paikoissa. Kun taloa ei ollut kukaan sen remontin jälkeen käyttänyt, ei niitä varmasti ollut kukaan tajunnutkaan. Onneksi laitettiin kerralla kaikki kuntoon, nimittäin nyt on käännetty karmit ja isketty katkaisijat ja pistorasiat sellaisille paikoille, missä ne ovat oikeasti toimivat ja käytännölliset. Jos talo joskus myydään, lupaan että tällaiset yksityiskohdat on ihan loppuun asti mietitty. En suinkaan korosta tässä omaa tehokkuutta ja ahkeruutta, vaan aivan älyttömän ammattitaitoisia työ- ja sähkömiehiä. Mä kun laittaisin valot päälle sieltä, mistä ne nyt sattuu saamaan päälle. He suunnittelevat kaiken niin järkevästi ja huomaavat kaikki viat ja puutteet, vitsi oon ollut tyytyväinen.

 

Mutta takaisin saunaan vielä. Kiukaan vaihdon lisäksi lauteiden alle upotetaan pieni jääkaappi. Saunajuomat saa siis kylmään kätevästi lauteiden alle ja virkistävän vissyn voi avata kesken löylyjen. Pieni, mutta kiva ekstra saunailtoihin. Kylpyhuoneeseen suunnittelemme vielä pientä muutosta, sillä krominväriset suihkut näyttävät nyt jotenkin oudoilta kun yläkerran kylpyhuoneiden suihkuista tulee kullanväriset. Samanlaisia ei kuitenkaan löydy kullan sävyssä joten täytyy keksiä joku ratkaisu, joka luultavasti edellyttää vähän laattojen vaihtoa. Lisäksi kylpyhuoneessa on selkeä tyhjä tila, joka mielestäni huutaa tassuammetta. Poreammetta en halua sisään, sitä kun ei tule kuitenkaan käytettyä. Vanhanajan tassuamme sen sijaan olisi ihana ja sopisi talon muuhun tyyliin.. Nämä ovat onneksi sellaisia pieniä juttuja, joita voi toteuttaa sitten myöhemmin. Pääasia että nyt saadaan kokonaisuus kuntoon ja muuttolaatikot purettua. Ja ne ensimmäiset kunnon löylyt!

 

Seuraa myös INSTAGRAM @mirvaannamarian


28 syyskuun 2020

Posted at 12:26h in Remontti, Sisustus by
3 Likes

 

Remontti on ollut kyllä varsinainen koettelemus, en yhtään ihmettele että jotkut jaksavat puhua vielä vuosienkin jälkeen kuinka raskasta aikaa talonrakennus tai remppa oli – sitä se todella on. Ja se on kyllä varmasti näkynyt ja kuulunut mun somessakin. Jotenkin rakentamisen vielä aiemmin ymmärsinkin enkä sellaiseen urakkaan lähtisi kyllä ikinä – toisaalta en haluaisikaan mitään täysin uutta vaan pidän ennemminkin rakennuksista joilla on jo takanaan tarina tai ”sielu”, mutta kyllä se remppakin voi vaan koetella hermoja. Ja toisaalta taas lisätä kärsivällisyyttä, kiitollisuutta ja tietoutta, mitä tulee rakentamiseen ja sisustamiseen. Mitä kaikkea remppa sitten on minulle opettanut?

 

 


..Tuplaa, ainakin aikataulu ja budjetti.

 

..Jos etsit hyvää tekijää hommalle X, Google on yllättävän hyvä apu. Kun se kaverin hyvä tyyppi kaveri on feidannut ja lakannut vastaamasta puheluihin tai putkimies ollutkin ryyppyputkimies, Googlesta olen löytänyt aivan loistavat tekijät. Usein ne ensimmäiset hakutulokset ovat olleetkin alansa parhaita.

 

..Tutki työnjälkeä etukäteen jos mahdollista. Ihmisillä on niin eri käsityksiä hyvin asennetusta lattiasta, kaapistoista tai listoituksista. Jos tuttu on ollut tyytyväinen, käy itse paikan päällä vilkaisemassa.

 

..Nälkä kasvaa syödessä, nimittäin meidän piti vain tehdä keittiö, sillä tässä ei ollut keittiötä ollenkaan. Samalla menikin lähes koko talo uusiksi. Kaikki on tietysti helpompaa tehdä kerralla kun talo on tyhjä, mutta tämä vaikutti hieman aikatauluihin ja remppa venyi reilusti yli puolet pidemmäksi kuin suunniteltiin.

 

..Varmista ainakin kahteen kertaan, aikataulut ja mitat. Jos yhtään epäilyttää jokin juttu, kysy. Olen itse varmasti ollut tosi ärsyttäväkin kun olen kyseenalaistanut monta juttua työmaalla, mutta usein ollut myös oikeassa. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, paitsi jos mun mieheltä kysytään. Mulla ei kuulemma muita olekaan.

 

..Siivous, siivous, siivous. Aina aika ajoin työmaalle kannattaa tilata välisiivous, se helpottaa raksamiesten hommaa huomattavasti ja saa kaaoksen näyttämään paljon pienemmältä kuin se oikeasti on. Välttyy todennäköisemmin niiltä hermoromahduksilta.

 

..Valmistaudu henkisesti ainakin niihin hermoromahduksiin ja takaiskuihin. Vaikka olenkin kovin optimistinen ja lähes aina positiivinen, remppa ei kuulu enää tähän. Pieni pessimismi auttaa silloin, kun hommat eivät etene ja kas, yks kaks huomaakin että olihan se lattia jo valmis ja sähkötöissä meni vain pari viikkoa aiemmin ajatellun kuukauden sijaan. Olen lähtenyt raksalta vittuuntuneena, ahdistuneena, stressaantuneena ja kyyneleet silmissä monta kertaa.

 

..Jos et ole tällaiseen valmis, älä remontoi. Uskon, että lopputulos palkitsee kyllä, mutta se on todella suuren vaivan ja työn takana. Itse en esimerkiksi yhtään pienemmän lapsen kanssa lähtisi tähän urakkaan, en todellakaan.

 

..Yhdistelmän hana + allas keksijä ansaitsi jonkinlaisen kotirauhanpalkinnon. Vietetään tässä nyt toista viikkoa niin, että ainoa veden lähde on suihku. Siinä pesee hampaat, kasvot, kädet, tiskaa kahvikupin ja puurokulhon, ottaa vettä kahvinkeittimeen – niin ja käy tietysti suihkussa. Näinkin selviää, ihme kyllä, mutta kivaa se ei ole.

 

..Raksan keskellä asuminen muistuttaa jollain tavalla lapsuuden mökkireissuista. Pikkuisen paremmalla sängyllä ja ilman sohvaa. Maassa on muuten ihan mukava syödä noutoruokaa. Mutta seikkailu tämä on.

 

..Älä remontoi tai ainakaan asu remontin keskellä Woltin kuljetusalueen ulkopuolella. En tiedä millä eläisin muuten, eineksiä ei nimittäin jääkaappiini tuoda kuin kuolleen ruumiini yli. Tai hammasleikkauksen jälkeen, sillon taisin syödä pari tomaattikeittoa.

 

..Toisten ihmisten kodit ja normaali elämä herättävät ärsyttävää kateutta. Ainakin silloin, kun raahasi väliaikaisesta kodista tavaroita mökille tai joutui hakemaan päivittäin veneen pakastimesta koiranruokaa. Silloin kiukuttaa kun näkee toisten päivityksiä syksyn ensimmäisistä kynttilöistä sohvapöydällä. Kun itsekin niin kovasti haluaisi ne kynttilät. Ja sohvapöydän. Ja kodin.

 

..Omasta arjesta, rutiineista ja harrastuksista kannattaa pitää rempan keskelläkin kiinni. Juoksulenkillä unohtaa hetkeksi roilottamiset, kipsipölyn, liian suuret komerokalusteet ja liian pienet ikkunat. Salilla käyminen kannattaa jo siitäkin syystä, että muuttolaatikoita on sata kertaa kevyempi kannella kun on jotain millä kantaa. Kun

 

..Aina kun jotain valmistuu, siitä osaa olla ihan uudella kiitollinen. Hymyilen vain kun katson Miksun puolivalmista huonetta. Kun tilatut tavarat toimitetaan ajallaan, saa se tuntemaan jotain ennennäkemätöntä rauhaa ja tyytyväisyyttä.

 

Kaikin puolin remontti on laittanut monta asiaa uuteen perspektiiviin. Koti on kuitenkin koti, vaikka siellä olisikin vielä pieni muuttokaaos ja tavarat laatikoissa, säkeissä ja matkalaukuissa. Olisimme hyvin voineet asua hotellissa tai väliaikaisessa asunnossa vielä, mutta halusimme jo tänne. Koti on kuitenkin koti. Miksukin totesi tänään aamulla eskarimatkalla, että tärkeintä maailmassa on koti. Ja äiti ja isi. Ja niinhän se on. Ehkä juuri siksi remontti herättää niin paljon tunteita ja saa välillä epätoivon, välillä raivon partaalle, mutta toisaalta taas en voi vielä edes kuvitella sitä riemua, miltä tuntuu kun kaikki on valmista. Tärkein oppi on ollut, että jos vielä joskus remontoin jotain, en luovu edellisestä kodista ennen uuden valmistumista.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian