Sori, nyt toinen ruoka-aiheinen postaus mun ei-niin-yhtään ruoka-aiheisessa blogissa, mutta halusin vain jakaa tämän superhelpon välipalan täällä. Nimittäin mun mielestä maailmassa ei voi olla liikaa välipalaohjeita eikä missään nimessä liikaa ohjeita siitä, miten lapsetkin saa syömään terveellisesti. Eikä tarvitse olla edes lapsi tai lapsia, söpöt ja terveelliset nallenäkkärit maistuvat ainakin mulle kolmekymppiselle välipalana ihan yhtä hyvin. Idea tuli siitä, kun Micael ei suostunut talvella syömään leipää ollenkaan, ellei siinä ollut ”sydänkurkkuja”, eli sydämen muotoiseksi leikattuja kurkkusiivuja. Mitäs menin kerran niitä tekemään, piti sitten saada joka ikisenä kiireaamuna samanlaisia.. Olen väkertänyt muutenkin milloin mitä palmusaaren ja auringon kuvia hedelmälautasista houkutellaksi lasta syömään ja joskus tehnyt niitä omaksikin ilokseni. Nyt sain terveelliset siemennäkkärit maistumaan tekemällä niistä karhunäkkäreitä. Helpon ja nopean ohjeen saat tässä..

 

 

 

Näkkäriä tai siemenleipää (voi tehdä myös itse)

Maapähkinävoita

Karhukuvitus banaaneista ja mustikoista

Tähän menee minuutti, nauti!

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Elämä on ollut helpompaa. Olen voinut fyysisesti niin hyvin, henkisesti paremmin kuin vuosiin. Alkuvuosi 2019 on ollut kaikin puolin hyvä. Eräänä marraskuisena aamuna kuvasin kahvikuppi kädessä pimeää olohuonetta. Silloin oli jo olo, että nyt tästä ei oo kuin suunta ylöspäin. Koko vuosi 2018 oli todella raskas kaikin tavoin, muutosten ja kasvun vuosi joka veti nöyräksi ja avasi silmät monellekin asialle. On silti hassua, että negatiivisista asioista on niin paljon helpompaa kirjoittaa ja puhua kuin niistä hyvistä. Se, että on ollut melko rankkaa, saa pelkäämään seuraavia epäonnistumisia. Ei uskalla edes oikein sanoa ääneen, että tässähän on mennyt ihan kivasti. Olen vihdoin oma terve itseni ja elämä lapsen kanssa on nykyään aivan erilaista kuin ennen. Se on ihanaa. Koska se varovainen pieni pessimisti sisälläni yrittää sanoa, että älä nyt sano, kohta tulee taas jotain. Joskus kun olin oikein kipeä ja ajattelin kuolevani (olen esimerkiksi pyöritellyt mielessäni kaikki mahdolliset verisairaudet), minua lohduttivat ne hyvät päivät ja hyvän olon hetket. Aina kun tuli yksi, takerruin siihen. Että ehkä näitä tulee vielä lisää. Olen tehnyt tätä samaa ennenkin sairastaessani lievemmin. Poskiontelontulehdus, joka ei meinannut millään parantua, oli hetken oireeton. Tajusin, että enhän mä nyt olekaan ihan koko aikaa kipeä. Samoin viisaudenhampaan tulehtuessa, mietin aina että olihan siinä yksi täysin normaali päivä jo välissä, tää ei voi jatkua ikuisesti. No, eihän mulla kuitenkaan mikään syöpä tai muu vakava sairaus ole/ollut, mutta kiitos loppuvuoden paniikki- ja ahdistuskohtausten, ajattelin toisinaan niin. Nyt se kuulostaa omasta mielestänikin ihan hullulta ja hirveältä liioittelulta, mutta ei silloin. Ei ollenkaan. Se mitä olen oppinut, on ettei kenenkään oloa, terveydentilaa, hyvinvointia tai ongelmia tulisi koskaan vähätellä. Ne koetaan niin yksilöllisesti. Toinen taistelee sitkeänä sen syöpädiagnoosin kanssa loppuun asti, joku romahtaa muutaman viikon antibioottikierteestä. Ei voi verrata, mutta toki se antaa perspektiiviä. Itsellenikin välillä kun paniikki on yrittänyt ottaa valtaa.

Koska elämä voi muuttua yhdessä sekunnissa, haluan muistaa ne hyvät hetket. Haluan kirjoittaa niistä, haluan kuvata niitä. Eilen aamulla join kahvia ja luin kirjaa hetken aikaa yksin kotona. Vaikka oli varhainen aamu, aurinko tulvi sisään. Näytti ja tuntui ihan keväältä. Elämäni raskain syksy ja talvi on nyt takana. Tänään lauantain harmaus muistutti taas sitä marraskuuta ja lehden lukemiseen tarvitsi jopa vähän valoa. Jotain on kuitenkin muuttunut, nimittäin mielessä. Odotan kesää, odotan kaikkia ihania juttuja tapahtuvaksi. En jatkuvasti mieti, että koska tämä loppuu, koska tulee seuraava takaisku tai suuri suru. Asioita, jotka olivat syksyllä vielä ihan jokapäiväisiä mietteitä. Yritän päästä eroon ajatuksesta, ettei uskalla sanoa ääneen, että asiat ovat juuri nyt todella hyvin. Jos koskaan ei pysähdy nauttimaan edes siitä yhdestä hyvästä päivästä, edes siitä yhdestä onnentunteesta, elämä menee hukkaan. Näköjään sitä pystyy kadottamaan tämän asenteen, mutta kappas, tuo synkkä syksy ja talvi toivatkin sen taas luokseni. Inhoan muuten sellaista positiivisuuteen pakottamista, mä en ainakaan hymyile jos ei hymyilytä. Mutta itse on tehtävä paljon töitä päästäkseen irti negatiivisuudesta, johon helposti jää ja juurtuu kiinni. Täällä kun on tarkoitus olla onnellinen.

Tulipa nyt kirjoiteltua pitkästi, mutta vähän edes fiiliksiä välillä. Sain itseasiassa tähän asenteeseeni liittyen ihan valtavasti voimaa eräältä marraskuussa tapaamaltani ihmiseltä, joka tuli ihan vahingossa eteeni juuri oikeaan aikaan. Tällaisia sattumia on ollut nyt enemmänkin. Eksyin vahingossa kivikauppaan, jota olin ajatellut aiemmin. Sille oli juuri silloin tarve. Yliluonnollisista kokemuksista kirjoitan ensi viikolla, mutta yksi aivan ihana asia täytyy mainita jo nyt. Syntymäpäivänäni olin hetken aikaa yksin hotellihuoneessa. Ikkunalaudalle lensi lintu, joka katseli sisään, nokkasi ikkunalasia niin että huomaisin hänet, katsoi minua ja lensi pois. Iskä se toi synttärionnittelut jostain tuolta ylhäältä ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


Hämmästyn vuosi vuodelta, kuinka paljon pidän Flow Festivalista. En ole koskaan ollut festari-ihminen, mutta tästä jaksan innostua niin, että ostan uuden lipun heti kun edellinen on juhlittu ja early birdit tulevat myyntiin. Olin jo kyllästynyt kesän juhliin ja viime hetkellä mietin kolmen päivän lippuni myymistä, mutta huh – onneksi en tehnyt sitä! Viikonloppu on ollut täynnä toinen toistaan parempia esiintyjiä, maan parasta ruokaa, uniikkia miljöötä ja ennen kaikkea rakkaita ystäviä. Tytöt, olen niin onnellinen että olen saanut tavata teidät. Alue on ollut myös muutenkin täynnä tuttuja, aina tulee joku vetämään hihasta ja moikkaamaan. Olen löytänyt itseni teknobileistä pikkuveljen kanssa, fiilistelemästä Patti Smithia, tapaamasta minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä ja huomannut nauttivani siitä, kuinka hetkeksi voi hypätä pois introvertin omasta pienestä maailmasta. Viimeisiä esiintyjiä viedään, nyt alkaa arki, rutiinit ja hyvä olo. Ensi vuoteen FLOW ♥

Seuraatko? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria