Eilen tajusin auringon laskevan jo ennen kahdeksaa. Loppukesän trooppiset illat vaihtuivat hämmästyttävän huomaamattomasti kynttilöihin, hellemekkojen ja villapaitojen vielä etsiessään paikkojaan vaatehuoneeni lattialla.

 

Rakastan lämpöä ja aurinkoa. Rakastin tämän vuoden elokuuta ja siksi istuinkin lähes joka ilta ulkona lukemassa kirjaa. Söin terassilla jokaisen mahdollisen aterian, avasin ikkunat sekä ovet iltaisin ja nautin siitä, kun lämpötilaeroa sisä- tai ulkoilman välillä ei vain ollut olemassa.

 

Elokuu oli, ja elokuu meni. Helteet ja auringonsäteet tuntuvat jo hyytävän kylmässä syyskuussa kaukaiselta muistolta. Onneksi iholla on vielä väriä ja rusketusrajat muistuttavat bikinikeleistä vielä näin syyskuun puolivälissäkin. Tässä sitä onkin sitten aasinsilta kauneudenhoitoni suurimpaan syntiin.

Aurinkoon.

 

Ihana, ihana, ihana aurinko on ihon pahin vanhentaja. Näitä asioita ei tietenkään miettinyt 20-vuotiaana kun paahtoi kahdeksatta tuntia ihonsa ryppyiseksi äidin takapihalla, mutta nyt sen vaikutukset tuntuvat näkyvän ihan päivässä. Käytän kyllä aurinkosuojaa, mutta en malta pysyä pois auringosta. En, vaikka haluan pitää itsestäni ja ihostani huolta, näyttää nuorelta ja suorastaan kammoan niitä ryppyisiä keski-ikäisiä kasvoja.

 

 

Aurinko tuntuu ihanalta. Saa ihon tuoksumaan (tosiasiassa palaneelta mutta ei takerruta siihen..) ja on aina ollut yksi onnellisuutta ja hyvää mieltä lisäävistä tekijöistä elämässäni. Siksi matkustan lämpöön ja vietän kesäni suurimmaksi osaksi ulkona.

Nyt kun kesän lopulla päätin alkaa pitää parempaa huolta itsestäni ja erityisesti ihostani, halusin antaa sille kunnon after sun-syksyn. Vuosien auringonotto, lukemattomat rantalomat ja kesäiset päivät merellä ovat jättäneet jälkensä, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä asialle jotain.

 

Olen nyt muutaman viikon hoitanut ihoani tunnollisemmin kuin koskaan. En poistu enää aamuisin kylpyhuoneesta ilman aurinkosuojaa ja nyt syyskuussa aloitin pitkästä aikaa retinolikuurin.

Lyhyesti: Retinoli on A-vitamiinin muoto ja yksi harvoista aineista, joiden on oikeasti tieteellisesti todistettu vaikuttavan ihoon. Tehokkuus ei ole kuitenkaan yhtä kuin hemmottelu, joten retinolin käyttö aiheuttaa usein iholle reaktioita, kuten punoitusta, kirvelyä ja hilseilyä. Reaktiot eivät ole kuitenkaan ikuisia ja lopulta iho voi paremmin kuin koskaan kun vain malttaa selvitä tuon ”hankalan” vaiheen yli. Retinoli tasoittaa juonteita, supistaa ihohuokosia, tasoittaa ihon sävyä, tasapainottaa talintuotantoa ja nopeuttaa solujen uudistumista. Nämä vaikutukset tulevat kyllä esiin kun retinolia malttaa käyttää.

Kirjoitin ylläolevan kappaleen ehkäpä ensisijaisesti muistutukseksi itselleni.. Nimimerkki Mun Naama Irtoo.

 

Jos et ole vielä kokeillut, kokeile. Syksyn ihonhoitoprojektiini kuuluu uudelle tasolle nousseen tunnollisen kotihoidon myötä myös supersuosittu Profhilo-hoito sekä mikroneulauksia. All In, mutta tuleepa hyvä olo kun pitää itsestään huolta.

 

 

Syksylläkään ei saisi unohtaa sitä aurinkosuojaa. Aloin käyttämään tunnollisesti spf50-suojakerrointa kasvoilla ja decolteella joka ikinen aamu ja ehkä aivan pimeintä vuodenaikaa lukuunottamatta lupaan, etten lopeta sen käyttöä koskaan. Kasvojen aurinkovoiteet ovat kuitenkin aikamoinen villi länsi, joten jos tiedät aivan superhyviä, kevyitä mutta suojaavia tuotteita, teet varmasti kaikille tätä kirjoitusta lukeville suuren palveluksen, kun jaat tuotesuosituksesi kommenttiosiossa. Liian moni tukkii ihon ja pilaa siten muuten niin täydellisen kotihoitorutiinin. Omat suosikkini Zo Skin Health, Colorescience sekä Lierac, mutta kuulen mielelläni muista vastaavista helmistä.

 

Eräs hyvin mielenkiintoinen tekijä kesän jälkeisen after sun-ihon hoidossa on ollut ilmankostutin, jota käytän makuuhuoneessa muutenkin joka yö. Nyt keittiössäkin on sellainen ja vaikutus tällaisen atoopikon elämään on ollut jo nyt suuri. Tiedättehän sen tunteen, kun kesällä ja rantalomilla iho näyttää upean kuulaalta ja kosteutetulta? Suurin syy äkilliseen muutokseen on luultavasti kostea ilma. Tropiikkia ei ilmankostuttimilla kotiin saa, mutta miellyttävämpää elämää kyllä.

 

Ei kannata unohtaa myöskään kosteuttavia naamioita, yöksi jätettäviä superpaksuja kosteusvoiteita jotka pestään vasta aamulla pois tai tehohoitona ihoa rauhoittavia ja syväkosteuttavia sheet maskeja. Mites tää finglish taas.. Naamiot, maskit,  you name it. 

 

Jokatapauksessa, puhdista, pidä huolta ja kysy ammattilaiselta vinkit oman ihosi hoitoon. Meillä on Suomessa aivan mielettömiä ihonhoidon ammattilaisia, jotka varmasti tietävät mitä sinunkin ihosi kaipaa ja osaavat suositella sille oikeat tuotteet ja hoidot. Välillä olisi ihanaa tilata mekkoja kosteusvoiteiden hinnalla, mutta äkkiä sitä peiliin katsoessaan ymmärtää, miksi kannattaa ehkä mieluummin sijoittaa ihonhoitoon, kuin vaikkapa vaatteisiin. Taisin tästä kirjoittaakin kun pohdiskelin taannoin alkavaa arkea.

 

Kauneutta ja hyvää oloa sun alkavaan viikonloppuun, pidä huolta <3

 

Terveisin Miru, joka lähtee ensi kuussa takaisin aurinkoon. Anteeksi, iho ;)

 


 

Pohtiessani asioita ääneen ihmisen kanssa, joka muuten saa osan palkastaan siitä että kuuntelee minua, totesin yhdeksi tavoitteekseni: haluaisin olla enemmän minä.

Vähän jopa huvitti. Että kolmekymmentäkolmevuotiaana sitä haluaisi olla enemmän oma itsensä.

 

Ja että 2020-luvullakin se voi olla vielä ongelma.

 

Eniten mua.

 

Kun on aina miellyttänyt muita, mukautunut kaikkeen, sopeutunut muiden elämään ja jopa huijannut itseään olemalla jotain muuta kuin on, ei se olekaan mikään tosta noin vaan.

Olen aikuisena sisustanut kotini sellaiseksi kuin somessa, tietenkin luulin pitäväni siitä. Ah, mustaa ja valkoista. Ruudullisten nukkamattojen ja musta-kultaisten designlamppujen keskellä olo olikin vain tyhjä.

 

Olen pukeutunut beigesti, aikuisesti, tyttömäisesti, naisellisesti, urheilullisesti, kotimaisesti, kalliisti, vastuullisesti. Ja aina ollut eniten itseni vain converseissa ja yli-isossa farkkutakissa.

Käyttäytynyt kuten tiettyyn ikään tai elämäntilanteeseen muka kuuluu.

 

Kaikki esimerkiksi sanoo, että jokainen äiti on ihan yhtä hyvä äiti. Ja sit kun äiti bailaa tai treenaa niin se tekee sitä aina liikaa ja liian väärään aikaan vaikkei se oikeesti tekis sitä juuri ollenkaan.

 

Meille kun on annettu se muotti, johon tulisi edelleen kuulua.

Erilaisuus ei ollut muotia lapsuudessa, eikä se ole sitä ikävä kyllä vieläkään. 

 

Silti aina, kun vähänkin pursuaa siitä muotista yli, tuntuu jotenkin hyvältä.

 

Kolme rakasta. Sanomalehti, aamukynttilät ja iso kahvi.

 

Onneksi suunta on ylöspäin ja some ja globalisaatio nyt ylipäätään on tuonut esille erilaisia persoonia. Matka erilaisuuden hyväksymiseen on kuitenkin pitkä, varsinkin kun pistää päänsä hetkeksi pois pääkaupungista. Sitä ennen joka ikinen valinta, joka perustuu puhtaasti siihen mitä minä haluan tehdä näin, on ihan äärimmäisen tärkeä.

Kun alkaa elää itselleen ja itsestään käsin, tuntuu kaikki huomattavasti kevyemmältä. On vähän jopa suoranaista hulluutta, että edes kirjoittaa tällaisesta aiheesta kun sen tulisi olla itsestäänselvää, mutta vielä se ei sitä ole. Tee tänään jotain, mitä sinä haluat. Jätä tekemättä jotain, mitä muut haluavat sinun tekevän.

 

Kukaan ei muista ketään sen takia, että se yks aina oli niin hirveän järkevä ja aikuinen.


 

Lapseni syntymäpäivän lähestyessä olen joka vuosi käynyt läpi vanhoja valokuvia. Kaikesta itsekriittisyydestäni huolimatta on olemassa kuvia, vähänlaisesti kylläkin, joista ihan aidosti ajattelen, että onpa hei hyvä kuva. Uskokaa tai älkää, inhoan lähes kaikkia kuvia, joita minusta on otettu. Siitäkin huolimatta, että olen julkaissut itsestäni jos jonkinlaista otosta somessa vietettyjen vuosien aikana. Edelleen opettelen hyväksymään ja rakastamaan itseäni näin, mutta tätä voisi luonnehtia korkeintaan hyväksi yritykseksi.

Hyviä kuvia yhdistävät kuitenkin kaksi asiaa. Hyvältä näyttävä iho ja onnellinen olo. Jo tästä voisi tehdä johtopäätöksiä, että ne todella kulkevat käsi kädessä.

Hyvinvoiva iho tekee aina vähän onnellisemmaksi, mutta onnettomana iho onkin kaikkea muuta kuin hyvä. Se heijastaa kaiken ulospäin.

 

Aloitin uuden ihonhoitorutiinin samaan aikaan, kun aloin taas kantapään kautta ymmärtää, että vain minä voin tehdä itse itsestäni onnellisen. Se ei ole kenenkään muun tehtävä, eikä kukaan muu siihen pystykään. Minun tehtäväni on myös itse pitää ihostani huolta.

Kolmekymmentäkolmevuotiaana ei enää riitä, että toivoo parasta ja muistaa pestä meikit ennen nukkumaanmenoa.

 

Ikääntymisen merkkejä voi estää, mutta niitä on ihan helvetin hankala poistaa.

 

 

Päätin alkaa ihan tosissani panostaa ihonhoitoon. Hehkuva ja terve iho on paljon parempi sijoitus itseen kuin uudet kengät tai se kaupan ihanin mekko. Se kun kulkee mukana aina, halusimme tai emme.

Siksi minulla on nyt uusi ihonhoitorutiini. Päätin, että kerran kuussa teen kasvoilleni jotain. Mikroneulausta, Profhiloa, ihonpuhdistusta, happokuorintoja, hemmotteluhoitoja, pääasia että jotain.

Lisäksi aloin hoitaa sitä paremmin kuin koskaan. Sen sijaan, että lätkisin kasvoilleni sitä sun tätä maailmalta haalittua voidetta, seerumia ja sen sellaista, aloitin kokonaan uuden ihonhoitosarjan ja sen myötä hyvinkin tarkan uuden ihonhoitorutiinin ja siinä myös pysyn.

 

Tunne on sama kuin sähköauton ostaessa, miksen ole tehnyt tätä aiemmin?

 

 

Kokeilin vasta nyt maailmankuuluja Zo Skin Health -tuotteita ja monien muiden tavoin, jäin heti ensimmäisenä päivänä koukkuun. Voin vannoa laittaneeni  kosmetiikkaan ja erilaisiin ihonhoitotuotteisiin aivan järjettömän määrän rahaa (jos mietit mikä on järjetön määrä, voit luultavasti kertoa sen vielä ainakin kahdella, tai kolmella), mutta mikään ei ole koskaan tuntunut iholla samanlaiselta kuin Zo. Jos nämä muuten kiinnostavat, kirjoitan niistä mielelläni kyllä lisää. Verrattuna mihin tahansa aiemmin kokeilemaani tuotesarjaan, on se ollut aivan omaa luokkaansa.

 

En kuitenkaan missään nimessä usko, että se on ainoa toimiva sarja, vaikka itselleni sopiikin. Ihot ovat erilaisia ja parhainkin iho on onnettomana samea ja eloton, vaikka sitä hoitaisi kuinka. Siinä missä ennen maanisesti noudatin pikkutarkkaa ruokavaliota, treeniohjelmaa ja nukkumaanmenoaikoja, olin pikemminkin hyvin stressaantunut ja alakuloinen ja se myös näkyi ulospäin.

 

Nyt, kun olen taas oivaltanut hyvän olon tulevan jostain ihan muualta, ovat nämä terveelliset elämäntavat tulleet osaksi elämääni kuin itsestään. Ne tukevat ja ylläpitävät henkistä hyvinvointiani, eivät saa sitä aikaan. Mieleltään hyvinvoiva ihminen todennäköisemmin näyttää hyvältä, mutta ainakin oma henkinen hyvinvointini edellyttää a) paljon liikuntaa, b) terveellistä ruokaa ja c) kunnon yöunia.

 

 

Rutiineilla on iso merkitys, arjen sujumisessa, jokapäiväisessä jaksamisessa ja tietysti siinä ihonhoidossa. Kalliit hoitolahoidot ovat täysin turhia, jos kotihoitorutiinit eivät niiden välillä ole kunnossa. Mieti, mitä viisi minuuttia rutiininomaista ihonhoitoa aamuin illoin voisi tehdä myös hyvinvoinnillesi? Muutokset ovat luonnollisesti hitaita, mutta sitähän se aina on. Suuret laivat kääntyvät hitaasti.

 

Jo se, että tiedän pitäväni itsestäni nyt parempaa huolta, kertoo siitä, että välitän itsestäni ja haluan tehdä niitä hyviä valintoja elämän eri osa-alueilla. Olkoon se sitten ihonhoitorutiini tai yöunet.