Kuluneella viikolla olin todella stressaantunut. Matkustaminen on ihanaa, mutta siitä koituva stressi ja kiire saivat minut kovin väsyneeksi. Siihen lisäksi aivan liian lyhyitä yöunia, paljon treeniä ja hässäkkää töissä. Keskiviikkoiltana sanoin kyyneleet silmissä ääneen, etten mä jaksa. Oikeasti kohdallani ei voi puhua minkäänlaisesta loppuunpalamisesta eikä uupumuksestakaan. Se oli hetkellistä, mutta sillä hetkellä mietin, kuinka moni äiti ei vaan oikeasti enää jaksa?

Pikkulapsiarki on todella rankkaa. Vaikka meitä on siunattu aina hyvin nukkuneella, terveellä ja kiltillä pojalla. Toisinaan tuntuu typerältä valittaakin, koska meillä on ollut moneen muuhun perheeseen verrattuna todella helppoa. Toisaalta taas elämää ei voi elää niin, että jatkuvasti miettisi kuinka jollakin on asiat huonommin. Koemmekin vastoinkäymiset eri tavalla.

En uskalla edes kuvitella, miten moni äiti on uupumuksen partaalla. Jos yöunet jäävät vähiin, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat todella suurilta. Väsymyksestä ja ongelmista tulisi puhua, mutta siinä jaksamisensa kanssa painiskellessa jää helposti yksin.

Muissa vastoinkäymisissä tukena oleva puoliso onkin yhtäkkiä se, kehen purkaa pahaa oloaan, väsymystä ja kiukkua. On varmasti poikkeuksiakin, mutta väittäisin että lapsi on parisuhteelle kuitenkin todella iso rasite. Kuulostaa kauhealta, mutta ainakaan pikkulapsiarki ei paranna kyllä ensimmäistäkään parisuhdetta. Lapsi tietenkin sitoo tietyllä tavalla vanhempansa yhteen, mutta parisuhteelle vauva tai pieni lapsi on usein iso koetinkivi. Kun on itse väsynyt, on vaikeaa olla hyvä kumppani. Tästä seuraa taas noidankehän tavoin uusia ongelmia. Puhumattakaan nyt tietysti yksin lapsia kasvattavasta vanhemmasta.

Niin äiti on taas väsyneempi. Eikä jaksa enää.

Uskon, että monen äidin jaksaminen on todella koetuksella hektisen arjen keskellä. Somemaailman kiiltokuvaäidit diy-viirinauhoineen ja vitivalkoisine koteineen ovat varmasti kaikkien niiden kulissien takana itkeneet uupumistaan. Pahimmillaan äidin väsymyksestä voi seurata mielenterveys-, tai jopa päihdeongelmia. Uupumus pitäisi havaita ajoissa, yrittää tehdä asialle jotain ja vähintään pyytää apua. Sinä et ole yksin väsymyksesi kanssa.

Tuntuu ikävä kyllä siltä, että nykymaailmassa äidin on pakko olla jonkinlainen superihminen. Hoidettava lasta hyvin, hoidettava työnsä hyvin, oltava täydellinen puoliso, näyttää hyvältä, treenata, siivota ja tasapainoitella kaiken tämän keskellä ruuhkavuodesta toiseen. Ei. Sinun ei tarvitse, ei kenenkään tarvitse. Sorrun itsekin tähän hyvin usein. Stressaannun asiasta ja olen taas väsyneempi. Samalla myös huonompi äiti. Yritän jatkuvasti opetella priorisoimaan näitä asioita. Lapsi on kuitenkin aina se tärkein. Päivittäin ei tarvitse meikata ja ei sitä sotkuista kotia kukaan arvostele. Jos arvostelee, on se hänen ongelmansa. Ja se on paljon isompi ongelma kuin yksikään epäsiisti asunto.

Jos tiedät väsyneen äidin, tarjoa apua viemällä vaikka vauva vaunulenkille. Siihen pystyy ihan jokainen. Pienen lapsen voi viedä puistoon, niin että äiti saa levätä. Auta siivouksessa, tarjoa kahvit. Kuuntele ja muistuta, ettei äiti ole täällä yksin.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM / SNAPCHAT mirvaannamarian


Riviera on mieletön! Lensin torstaiaamuna Nizzaan, josssa odotti kyyti Cannesiin. Jahdille sopivasti lounaalle, jonka jälkeen keula osoittikin jo kohti Monacoa.. Matkalla pysähdys uimaan tuohon käsittämättömän kirkkaaseen turkoosiin veteen ja illalla vähän shoppailua Monte Carlon casinon ympäristössä.

Eilen sitten jatkoimme matkaa Monacosta, ja muutaman tunnin veneilyn jälkeen saavuimme St.Tropeziin. Se tunne, kun saat kuunnella Welcome to St.Tropez -biisiä jahdilla rantautuessa juuri siihen satamaan.. Ihan 5/5.

Päivä alkoi taas aikaisin hyvin nukutun yön jälkeen pöytään tarjoiltavalla aamiaisella auringossa. Lyhyestä reissusta saa niin paljon enemmän irti kun ei roiku klubeilla aamuyöhön ja viitsii juoda sitä roseetakin maltillisesti. Viime Rivieran reissuni kun oli juuri sellainen. Nyt taidan solmia lenkkareiden nauhat ja lähteä tutkimaan miltä St.Tropez näyttää aamupäivällä! Netti on sen verran huono, etten saa ladattua juurikaan kuvia, joten reissupostauksia tulossa alkuviikosta.

Ihanaa lauantaita teille!


Rakastatko itseäsi? Ei ole kauaakaan, kun vastasin kysymykseen kieltävästi. Itsekriittisenä ja elämässäni ikäviä suhteita ja asioita kokeneena arvostus ja rakkaus itseäni kohtaan ovat olleet aika nollassa. Kaikki nämä tekijät saivat aikaan noidankehän. Kun ei rakasta itseään, on vaikeaa rakastaa muitakaan ja vastaanottaa sitä rakkautta. Sitä ajautuu vääränlaisiin ihmissuhteisiin, eikä voi hyvin.

Itsensä rakastaminen on todella vaikeaa. Varsinkin ihmisten keskellä, jotka pitävät itsensä rakastamista itsekkyytenä ja itserakkautena. Mutta se ei ole sitä. Se on itsensä hyväksymistä ja arvostamista kaikkine ominaisuuksineen, olivat ne hyviä tai huonoja. Rakastamista. Ethän vaadi kumppaniltasikaan täydellisyyttä, vaan hyväksyt hänen pienet virheensä. Tee samoin myös itsellesi.

Olen saanut elämääni ihania ihmisiä, jotka ovat pelkällä olemassaolollaan opettaneet minua rakastamaan itseäni. Taidon myötä suhtautuminen elämään on muuttunut kovin paljon. Arvostan nyt oikeita asioita. Voin paljon paremmin. Ja vasta nyt tajuan, kuinka hukassa olinkaan aiemmin itseni kanssa. He, joiden kanssa aikaasi vietät, määrittävät paljon sitä, millainen ihminen olet itse. Ja pystytkö rakastamaan itseäsi.

Ymmärrän nyt, miksi sanotaan ettei kukaan ole valmis parisuhteeseen, ennen kuin oppii rakastamaan itseään. Olet kokonainen vasta silloin, ja puolikkaana on vaikea antaa itsestään 100% parisuhteelle. Kun ei arvosta itseään, ajautuu helposti epäilyksiin, mustasukkaisuuteen tai kyseenalaistaa kaikki huomionosoitukset. Tätä ei tietenkään itse siinä vaiheessa ymmärrä. Nämä ovat ainakin itselleni olleet asioita, jotka olen tajunnut vasta myöhemmin katsoessani elämääni taaksepäin.

Itsensä rakastaminen myös näyttää hyvältä! On helpompaa hymyillä ja olla itsevarma, kun hyväksyy itsensä. Rakastaakin. On helpompaa ottaa kehuja vastaan ja vastaavasti myös kehua muita. Itseään terveellä tavalla rakastava ihminen ei myöskään yleensä kadehdi. On paljon helpompaa selvitä vaikeidenkin aikojen yli, kun uskoo itseensä ja hyväksyy ne tehdyt virheetkin. Mehän tehdään niitä kaikki, jatkuvasti.

Me olemme niin ainutlaatuisia yksilöitä, ettei meidän koskaan tulisi vertailla itseämme muihin. Aina on joku parempi jossain, aina on myös joku, kenellä on asiat huonommin. Kun rakastat itseäsi, lakkaat samalla myös vertailemasta. Kadehtimastakin. Sitä kannattaa, oikeastaan pitää, opetella.

Itselleni oli aluksi jopa jotenkin vaikeaa myöntää, että ihan oikeasti rakastan itseäni juuri tälläisenä. En todellakaan pidä itseäni täydellisenä, mutta ei se estä rakastamasta ketään, edes itseään. Itsevarmuus ja itsensä hyväksyminen nähdään toisinaan edelleen jotenkin pahana asiana ja kuten mainitsinkin, ne sekoitetaan siihen epäterveeseen itserakkauteen liian usein. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Itseään rakastava ja itserakas henkilö ovat ihmissuhteissakin aivan erilaisia. Huvittuneena olen sinkkuaikoinani naureskellut, että eikö se nyt ole tärkeämpää rakastaa sitä toista ennen itseään.

Ei. Rakastu ensin itseesi. Olet täydellinen oma itsesi, juuri tuollaisena.

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Hyvää huomenta maailma! Täällä taas, viime viikolla kotiuduin Espanjasta ja juuri kun pääsin arkirytmiin ja syksyyn hyvin kiinni, tulikin aika pikavisiitille takaisin aurinkoon. Lähden viettämään viikonloppua Rivieralle, lento kohti Nizzaa lähtee aivan pian ja sieltä suuntaan Cannesiin, josta sitten jahdilla muutamaksi päiväksi merelle. Tarkoituksena olisi piipahtaa mahdollisesti ainakin St. Tropez’ssa ja Monacossa. Sunnuntai-iltana sitten lento Suomeen ja maanantaina takaisin toimistolle.

En tiedä miten hyvin pystyn veneellä päivittämään blogia, ainakaan alkukesän Monacon reissulla jahdin wifi ei ladannut kuvia tänne lainkaan. Siksi olen ajastanut muutamat postaukset valmiiksi. Jos vain pystyn, päivittelen reaaliajassakin jotain. Käy siis kurkkimassa! Snapchat @mirvaannamarian sekä Instagram @mirvannamaria päivittyvät varmasti liiankin usein.

Aurinkoista loppuviikkoa, rentoutukaa, missä sitten olettekin!

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian


Yllättävän usein olen törmännyt siihen samaan vastaukseen, kun hyvässä kunnossa olevalta ihmiseltä on kysytty ”miten sä teit sen?”. Oli kyse sitten ftinesskisoihin valmistautumisesta, raskauskilojen pudottamisesta tai onnistuneesta laihdutuksesta. Vedotaan usein lapsuuden liikuntaharrastuksiin. Yleisurheilutausta tuntuu löytyvän vähintään joka toiselta ja kestävyysjuoksua on harrastettu yleensä niissä tapauksissa, kun tiedustellaan syitä loistavaan maratonaikaan. Helposti sitä masentuu, jos itseltä ei moista urheilutaustaa löydy, jos kuitenkin haaveilee pääsystä huippukuntoon vielä aikuisenakin.

Lapsuuden urheiluharrastukset varmasti edesauttavat asiaa, mutta liikunnan aloittaminen aikuisiällä täysin nollatilanteestakin on täysin mahdollista. Eikä edes ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Tarvitset motivaatiota, sen ylläpitämiseksi löydät vinkkejä täältä. Ulkonäkö on monelle motivaation lähde numero yksi, mutta pidemmän päälle se ei vain toimi. Kun koittaa löytää liikunnasta hyvää oloa, muutakin kuin sen helpotuksen juoksulenkin loputtua, motivaatiota on paljon helpompi ylläpitää. Motivaation lisäksi päättäväisyydellä pääsee pitkälle. Kun haluat tuloksia tarpeeksi kovasti, sinä kyllä pääset niihin. Jokaiselle löytyy keinonsa.

Mistä sitten aloittaa? Ja miten?

Jos et ole liikkunut ollenkaan, tarvitset luultavammin urheiluvaatteita. Kaikesta liikunnasta saa välineurheilua, mutta vähälläkin pärjää. Eniten panostaisin kunnon kenkiin. Vaikka paljasjaloin liikkumista imitoivia superkevyitä kenkiä on näkynyt paljon, ne eivät ole aina paras valinta. Itse ainakin huomaan jalkapohjien ja polvien kipeytyvän varsinkin juostessa sekä salilla treeneissä, jotka sisältävät hyppyjä. Hyvä iskunvaimennus on kullanarvoisen tärkeää. Oikeasti kukaan ei katso kieroon salilla, olit pukeutunut sitten miten tahansa. Jos katsoo, katso takaisin. Tälläiset arvostelijat ovat juuri sitä pohjasakkaa, joita pitäisikin katsoa vähän kieroon. Tärkeintä on, että liikkuu! Salijäsenyyttä ei kannata maksaa lehden lukemisesta.

Ei ole mitään merkitystä, osaatko. Juoksutekniikan oppii kyllä, saliohjelman saa vaikka netistä ja laitteita opastetaan käyttämään ihan kaikkialla. Kysy rohkeasti tai pyydä vaikka treenaamassa käynyt kaveri mukaan ensimmäisille kerroille.

Aseta maltillisia tavoitteita. Jos pohjakuntoa ei ole, on turha kuvitella juoksevansa kymppiä tunnissa. Muista keventää aina, kun siltä tuntuu. Kun tavoitteet eivät ole liian korkealla, ne saavutetaan ja saavutukset lisäävät motivaatiota.

Anna kropalle aikaa. Palautuminen on ensiarvoisen tärkeää, joka toinen päivä tai useammin on hyvä pitää lepopäivä ainakin aluksi. älä rasita itseäsi liikaa, sillä jos lähdet nollatilanteesta, liikunta on aluksi elimistölle suorastaan shokki. Nivelet joutuvat rasitukselle ja aineenvaihdunta ei välttämättä pääse heti mukaan aktiivisen liikkujan rytmiin. Jos täytät kalenterisi heti liikunnalla, väsyt pian ja turhaudut, kun aikaa ei jää muulle. Asteittain kohti uutta elämää. Hidas, rauhallinen alku on varmin tie menestykseen ja pysyviin muutoksiin. Samoin on lyhyemmänkin treenitauon jälkeen, jos aloitat liian rajusti, et voi välttyä hirveiltä lihaskivuilta. Niiden takia voi joutua jättämään jopa suunniteltuja treenejä väliin.

Aina ei tunnu kivalta. Jos pohjakuntoa ei ole, sykettä nostattava liikunta ei todellakaan ole kivaa. Astu rohkeasti epämukavuusalueelle. Kunto kasvaa silloin, kun tuntuu pahalta. En nyt tarkoita, että pitäisi oksentaa ja täristä anaerobisen suorituksen jälkeen, vaan puhun lähinnä itsensä haastamisesta. Aina jaksaa yhden ylimääräisen valotolpan välin!

Fyysisesti on mahdollista kehittyä ihan yhtä hyväksi kuin hän, joka jo lapsesta asti on kilpaillut yleisurheilukentillä. Henkistä kanttia se vaatii, mutta vastaavasti taas fyysinen suorituskyky lisää usein sitä henkistäkin suorituskykyä. Liikkuva ihminen voi niin paljon paremmin! Eikä tietenkään tarvitse tavoitella mitään maratonsuorituksia tai niitä fitnesskisoja. Mutta jos ne ovat tavoitteesi, sinä kyllä pääset niihin, vaikkei sitä urheilutaustaa löytyisikään. Tsemppiä ja hyvää fiilistä tähän viikkoon!

Lisää aiheesta..

Näin ylläpidät motivaatiota

Mistä kiireinen löytää aikaa liikunnalle?

Sano EI dieeteille!

Vinkkejä sopivien urheiluliivien valintaan

12 askelta onnistuneeseen juoksulenkkiin

Seuraathan blogiani jo? FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvannamaria / SNAPCHAT mirvaannamarian