Ojennan käteni. Hoitaja kiristää staasin sen ympärille. Sivupöydälle avatussa muovipakkauksessa on neula, joka lävistää hetken kuluttua vena mediana cubitin, eli kyynärlaskimon, joka yleensä on ihmiselle helpoin ja kivuttomin paikka asettaa kanyyli. Koska kaikki on yksilöllistä, voi kanyylin asettaa lääkärin tai potilaan tai nykyään voi kai jo sanoa asiakkaan toiveesta muuallekin. Vastaava tilanne on monelle tuttua verenluovutuksesta. Olin kaksitoista vuotta sitten menossa luovuttamaan verta, kun minut käännytettiin painoni takia pois. Siitä jokunen vuosi myöhemmin lääkärini totesi, että on onni, etten ole koskaan luovuttanut verta.

 

Noin puolessa tunnissa infuusio, kansankielellä tiputus, on ohi. Sen vaikutukset ovat ihmeelliset. Ensin ei tunne mitään, paitsi käsi tuntuu jäätyvän kun siihen tiputetaan pussillinen huoneenlämpöistä nestettä. Muutamassa viikossa huomaan eron jaksamisessani. Olen saanut vuodesta 2018 rautainfuusioita aina tarpeen mukaan. En pysty syödä tablettiakaan rautaa ja ravinnosta saatu rauta ei joko riitä tai se ei imeydy. Tiputusvälit vaihtelevat elämäntilanteen mukaan, sillä elämäntavat vaikuttavat raudan imeytymiseen. Ja varastoraudan määrä vaikuttaa kaikkeen. 

Iv-hoito on monelle tuttua esimerkiksi sairauden tai leikkauksen yhteydessä. Suoraan suoneen voidaan tiputtaa lääkkeitä, elektrolyyttejä, punasoluja ja jopa vitamiineja. Hoidolla on etunsa, nimittäin välitön imeytyminen ja nopeampi vaste, mutta luonnollisesti iv-hoitoon vaaditaan hoitajilta luvat ja niiden saaminen edellyttää asianmukaista koulutusta hoidon oikeaoppimisesta toteuttamisesta, sillä laskimoon ei voi tuosta noin vaan pistää mitä tahansa, eikä edes millä nopeudella tahansa. Suomessa voi ainakin luottaa siihen, että lääkärit ja hoitajat ovat aina saaneet asianmukaisen koulutuksen, sillä ilman sitä töitä ei saa hoitoalalla tehdä.

 

On surullista, jopa vähän pelottavaa, että edelleen joku joutuu taistella saadakseen Suomessa hoitoa. Että lääkärit nauravat potilaille, jakavat turhia mielialalääkkeitä ja leimaavat naiset hulluiksi. Samaan aikaan infuusioita kritisoidaan ja niissä käyvät yleistetään helpon avun hakijoiksi. Minulle se on ainoa tapa saada rautavarastoni täyteen. Iv- eli intravenoosi hoitomuoto on Suomessa edelleen pelättyä ja ihmeellistä. Maailmalla koulutetut hoitajat ja lääkärit pistävät niitä krapulaisille juhlijoille ja julkkiksille. Tiedän hyvin suonensisäisen iv-hoidon riskit, mutta tiedän myös, että asiantuntevalla koulutuksella ja aseptiikalla niitä on mahdollista torjua. Komplikaatioita tulee varmasti olemaan aina, mutta sitä se on kaikissa lääkkeissä ja hoidoissa. Riskit on tiedettävä, kun päättää tällaiseen hoitoon lähteä.

Silti, niitä demonisoidaan turhan paljon. Ulkomailla rautaa saa walk-in klinikalta jos ferritiiniarvo on alhainen, Suomessa ei aina riitä edes rukoilu.

 

 

Useamman onnistuneen rautainfuusion jälkeen olen käynyt ulkomailla myös vitamiini-infuusioissa. Ne jakavat mielipiteitä, mutta niin jakaa rautakin. Se, että itse koen oloni terveeksi ja energiseksi infuusion jälkeen, on minulle mittari siitä, että se toimii. Käyn säännöllisesti verikokeissa useamman kerran vuodessa ja näistä arvoista myös näen, että kaikki on oikein hyvin. Normaalitilanteessa perusterveellä ihmisellä kerran vuodessa on aivan riittävä väli laboratoriokokeille.

Tähän väliin täytyy kuitenkin luonnollisesti tuoda raudanpuutteen osalta esiin monia puhututtava asia, nimittäin se, että rautainfuusiolle on aina ensisijainen vaihtoehto, nimittäin se suun kautta syötävä rautalisä, jonka pitäisikin aina olla ensisijainen hoitomuoto ennen infuusioista puhumistakaan. Jos se ei sovi, kuten ei kaikille sovikaan, sitä on kuitenkin kokeiltava (suosittelen jo hinnankin puolesta kokeilemaan eri valmisteita, infuusiot ovat nimittäin todella kalliita) ja sen jälkeen tehtävä lääkärin kanssa yhdessä päätös infuusiosta. Sitä ei kuitenkaan pitäisi missään nimessä joutua anelemaan.

Vitamiinitiputuksillekin on vaihtoehto, suun kautta nautittavat vitamiinit. Ne toimivat, mutta niissäkin on muistettava säännöllisyys ja jaksottaminen. Ei kaikkea jatkuvasti ja yhtä aikaa.

 

 

 

Olisipa ihanaa ja ideaalia, että saisimme ruoasta kaiken tarvitsemamme. Ikävä kyllä emme saa. Jopa jodista on nykyään tavallisilla ihmisillä puute, kuten magnesiumista ja folaatistakin. Nämä ovat hyvinvointimme kannalta elintärkeitä rakennuspalikoita, aivan kuten rauta ja D-vitamiinikin. Ylläpito voi onnistuakin monipuolisen ruokavalion avulla, mutta pudonneita arvoja on vaikea nostaa ylös pinaatilla ja mandariineilla.

Ennen kuin minkään vitamiinin tai hivenaineen puutetta lähtee itse itsellään diagnosoimaan, on hyvä laittaa elämäntavat kuntoon. Kun nukut riittävästi, minimoit stressin, syöt puhdasta, mahdollisimman sokeritonta ruokaa ja liikut ulkona säännöllisesti, sinun pitäisi voida hyvin. Jos et voi, kannattaa vasta sitten lähteä etsimään yhdessä ammattilaisen kanssa syitä väsymykselle ja huonolle ololle. Liian usein huonoista elämäntavoista aiheutuva väsymys ja laiskuus halutaan laittaa jonkin sairauden oireeksi. Kuten masennuskin on yleensä oire jostain, ei itse sairaus vaan sille on jokin juurisyy. Oireiden hoito tietysti helpottaa elämää, mutta syy oireille tulisi aina löytää ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa sitä.

Näin kokonaisvaltaisia näkemyksiä terveydenhoidosta näköjään tähän maanantaihin. Energiaa ja iloa tähän lumiseen kesäaikaan ihanat, pitäkää itsestänne huolta.

INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Muistatteko rakennekynsien kulta-ajan? Ne paksut, reunoista viikossa irtoilevat geelikynnet joissa oli aina, siis aina, ranskalainen manikyyri? 2000-luvun alussa ne alkoivat tehdä tuloaan Suomeen ja muistan vieläkin, kuinka monet kesätyörahat upposivat geelillä tehtyyn ranskalaiseen manikyyriin. Toivon, ettei lapseni koskaan käytä kesätyörahojaan ranskalaiseen manikyyriin, mutta omatpa olivat rahani. Stroooong independent woman saa tuhlata kynsiin tai ihan mihin tahansa jos haluaa, mutta.. Lasken kynnet nykyään sellaiseksi arjen luksukseksi, joita pidän jos voin, mutta jota ilman pärjään, jos pitää. Nyt kuitenkin olen niin onnekas että budjettini kestää kuukausittaisen kynsihuollon ja lasken oman parituntisen juttutuokion lähes mielenterveyteni edistämiseksi. Pysähtyminen pariksi tunniksi paikalleen puhumaan ilman mitään häiriötekijöitä (eli sitä puhelinta) tekisi hyvää ihan jokaiselle.

 

Ranskalainen manikyyri 2020-luvun tyyliin.

 

En kuitenkaan luultavasti tekisi niin, jos ajat eivät olisi tuosta rakennekynsien kulta-ajasta muuttuneet. Kulta-aika lienee silti väärä ilmaisu, sillä rakennekynnet ovat tehneet paluuta jo pitkään ja niitä tehdään varmasti enemmän kuin koskaan. Moni kaunis lakkaus on nimittäin geeli ja hyvä niin. Palvelualoille tarvitaan lisää työpaikkoja ja ihmiset tarvitsevat kauniita, hyväkuntoisia käsiä. Tarkoitan, että tiedät varmasti mistä puhun, kun puhun siitä tunteesta, kun pitäisi tehdä ihan mitä tahansa rutikuivilla käsillä ja kynsi lohkeaa niin, että repii mukanaan kynsinauhaa.. Niin, (hyvin tehdyillä) rakennekynsillä ei tätä ongelmaa ole.

Ranskalainen manikyyri on tehnyt comebackin, onneksi kuitenkin hillitympänä kuin aiemmin. Väreillä tai ilman, kärjestä väritetyt kynnet ovat nyt trendikkyyden lisäksi käytännölliset. Kasvu ei näy niin nopeasti ja kynsipeti näyttää pidemmältä ja sormet kapeammilta. Trendiä on nähty superjulkkiksilla jo pitkään ja nyt se on tullut myös Suomeen. Kevätaurinko saa jättämään hanskat yhä useammin kotiin, joten ehkä nyt on aika manikyyrille?

Jos et raaski käydä säännöllisesti kynsihuollossa, myös satunnainen geelilakkaus tai itse kynsilakalla tehty ranskalainen manikyyri on oikein hyvä valinta sekin. Vain taivas on rajana väriyhdistelmissä.

INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Palasin yölennolta mökiltä. Pitkä viikonloppu tuntui positiivisella tavalla pitkältä ja rentouttavalta siitäkin huolimatta, että matkatavaroiden lisäksi mukana kulki kolme koiraa ja seitsemänvuotias lapsi. Yhdistelmästä huolimatta neljä päivää Lapin taikaa rauhoittivat ylikierroksilla käyvää kehoa ja mieltä. Täs on ollut taas vähän kaikkea. Ja juuri silloin, kun on ollut vähän kaikkea, on parasta lähteä mökille. Jo ensimmäisen illan hiljaisuus tasaa sykkeen, havupuiden eteeriset öljyt laskevat verenpaineen, maailman puhtain ilma kulkee rauhallisesti sisään keuhkoihin ja niistä ulos.

 

Kiukut jäävät ladun varteen, kiire etelään. Aurinko hymyilyttää. Kaamokseen tottuneelle valo tuntuu ihmeelliseltä. Se paljastaa vielä enemmän Lapin kauneutta, kuin kaamoksen mystinen pimeys. Pitäisi käydä useammin keväthangilla. Minun keväthankeni ovat kimaltavia, pehmeitä hiihtolatuja, kuukkelin syöttämistä kädestä aikaisin aamulla, aurinkoisia laskupäiviä, itse tehtyjä illallisia ja valoisan illan avantosaunaa.

Tässä pieni yhteenveto, jos suunnittelet omaa matkaa Leville..

 

 

Kolme sanaa, jotka kuvailevat kohdetta.. Rauha, puhtaus ja Lapin taika.

 

Paras paikka yöpyä.. Kerran elämässä -kokemukselle kannattaa uhrata muutama satanen ja varata joskus iglumajoitus edes yhdeksi yöksi. Itse en tosin vieläkään ole sitä tehnyt.. Mökkiä hyvällä sijainnilla ei voita mikään, mutta fakta on, että Lapissa tarvitsee auton ellei asu ihan keskustassa. Hiihtokeskusten keskustat alppitaloineen näyttävät kuitenkin vain yhden puolen Lapista, joka ei ole se rauhallisin. Oma vastaukseni tähän on siis mökki.

 

 

Suosikkiravintola.. Kokemuksena Saamen Kammi. Ruoan puolesta Nili-Poron porokeitto. Levillä on paljon hyviä ja erilaisia ravintoloita.

 

Ideaalia matkaseuraa.. Perhe ja urheilulliset ystävät.

 

 

Unohtumaton maisema.. Utsuvaara on mielestäni yksi kauneimmista paikoista koko Suomessa. Hiihtoretkellä jängällä voi saada kyyneleet silmiinsä silkasta luonnon kauneudesta. Näitä maisemia ei voi kuvailla, ne täytyy nähdä. Niin ja tietysti revontulet, mutta niiden näkeminen vaatii hyvää tuuria.

 

Paras tapa rentoutua.. Reipas hiihtolenkki ja sen jälkeinen sauna. Avanto olisi kirsikka kakun päällä, mutta sinne Levillä valitettavan harvoin pääsee. Avantosaunoja on kolme, joista ainoa oikeasti kiva on Immelkartanon sauna.

Jo pelkkä korvia huumaava, painava hiljaisuus rentouttaa kehon ja mielen, kun sitä vain malttaa pysähtyä kuuntelemaan.

 

 

Muisto.. Elämäni ensimmäinen yli 20 kilometrin hiihtolenkki oli entiselle hiihdon vihaajalle niin mieletön onnistumisen tunne, etten ole vieläkään unohtanut sitä. Hiihdolla on yllättävän iso merkitys elämässäni.

 

Missä seikkailla.. Auto alle ja Muonioon! Arctic Sauna World tarjoaa upeat puitteet perinteiseen suomalaiseen saunomiseen ja avantouintiin. Lumettomaan aikaan Pakasaivon henkeäsalpaava saivojärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa lumoaa kävijänsä.

 

 

Mitä pakata mukaan.. Säähän sopiva kerrasto, hiihtoasu, lasketteluvaatteet ja talvikengät. Näillä pärjää yllättävän hyvin koko pitkän viikonlopun ja suurin osa vaatteista lojuikin tavanomaisesti kaapissa koko viikonlopun ajan.

 

Kauneusvinkit.. Jo pikkupakkasillakin ulkona liikkuessa ihosta tulee rutikuiva. Kunnon kosteusvoide, kosteuttava yönaamio, paksu ja laadukas huulivoide sekä käsivoide ovat myös niitä beauty bagin must have -tuotteita tällaisilla matkoilla. Thank me later!

INSTAGRAM @mirvaannamarian