Kukkia poimin, kukkia kannan.

Kauneimman niistä äidille annan.

 

Maailman kaunein sana, äiti. Hyräilin itsekseni runoa, jonka olen lukenut ensimmäisen kerran mummon vintillä äidin kiiltokuvakirjasta. Poimittiin mummille valkovuokkoja metsästä, eivät kuvaan kuitenkaan ehtineet, syötiin koko perhe saman pöydän ääressä. Soitin yli 90-vuotiaille isoäideMaaiilleni, omien sanojensa mukaan porskuttavat kuulemma menemään.

 

Sain aamiaisen. Parasta on ollut kuitenkin viettää päivä kaikkien rakkaimpien kanssa. Olla äiti. 

 

 

Ihanaa äitienpäivää äidit. Isoäidit, puoliäidit, äiti-ihmiset. Lapsensa menettäneet äidit, lapsista haaveilevat äidit. He, jotka viettävät äitienpäivää ilman äitiä.

 

Kiitos äiti kaikesta ja kiitos elämä, että teit minusta äidin. Aina vannoin ja luulin, ettei minusta tule koskaan äitiä. Olin vasta 24, kun elämä päätti käsikirjoittaa tarinani uusiksi. Minusta tuli nykymittapuulla nuori äiti ja sain jotain mistä en olisi osannut unelmoidakaan.

Olen niin äärimmäisen kiitollinen.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Ulos katsoessa ei ole kesästä tietoakaan, mutta.. Aina yhtä varma alkavan kesän merkki pienen toukokuun räntämyrskyn lisäksi on kesätuoksun ostaminen tai ottaminen käyttöön. Itse kuulun ensimmäiseen, sillä yleensä kesätuoksut ovat käytössäni loppuneet ennen itse kesää. Tästä viisastuneena ostin viime kesänä isomman purkin. Pian tämän jälkeen haistoin satamassa aivan lumoavan parfyymin ystäväni yllä ja hänen suosituksestaan ostin uuden kesätuoksun. Tai siis, vielä uudemman. Kyllähän nyt kaksi kesätuoksua jokainen nainen tarvitsee, uskottelin itselleni kantaessani kallista eau de parfumia kotiin.

 

Viime kesä oli vähän vaikea kesä. Se tuntui loputtoman pitkältä, mutta ei silti oikein koskaan alkanut. Sain tehdä asioita joista eniten pidän, olla kaksi kuukautta Hangossa ja reissata ympäri saaristoa. Säätkin olivat ihan ok, ainakin kesäkuussa. Silti se kodittomuus, remontti ja varaston uumenissa olevat tavarat ahdistivat. Edellisenä kesänä tein lähes samoja asioita ilman, että kaipasin kertaakaan kotiin. Päinvastoin, ei ollut koskaan kiire Helsinkiin. Mutta senhän me tiedämme kaikki, kaipaamme sitä mitä ei sillä hetkellä ole. Kodin kaipuu lienee kaipuista suurimpia. Tänä vuonna taas odotan lähestulkoon riemusta kiljuen Hankoa ja ehkä uskallan jopa sanoa, että reissujakin.

 

 

Jos viime kesä oli vähän vaikea, ainakin se tuoksui hyvältä. Siksi päätin tänä kesänä tuoksua ihan samalta. Ei, en halua tuoksua vaikealta kesältä, mutta haluan tuoksua lämpimältä auringolta, sitrushedelmiltä, kookokselta ja Rivieralla vietetyltä jahtiviikolta – tai pikemminkin näiden hienostuneelta yhdistelmältä. Sellaiselta aurinkovoiteelta, jota voi levittää kannella iholle sillä välin, kun tarjoilija kaataa uuden lasin rosèèta. Tom Fordin Soleil Blanc on tällainen tuoksu. En luultavasti koskaan käyttäisi sitä talvella, sillä sen tuoksu assosioituu niin vahvasti kesään. Mutta tänä kesänä tuoksun siltä. Tuoksun, vaikken näkisikään Rivieraa, polttavaa aurinkoa tai jääkylmää rosèèta. Toivottavasti kuitenkin näen ja voin todeta, että sinne tämä tuoksu (ja minä) kuulumme.

 

Toinen kesätuoksuni, se jonka ehdin ostaa isossa koossa, on Jo Malonen Silk Blossom. En tiedä miten kuvailisin sitä tuoksua, minulle se on helteinen ilta Hangossa ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna, mutta tämä kuvaus nyt ei ehkä avaa tuoksun ideaa muille. Kukkainen ja ylellinen. Kevyt, jota sen takia joutuu suihkimaan pitkin päivää mutta se ei haittaa lainkaan sillä vasta suihkittuna se on parhaimmillaan. Tuoksu, joka ylläni olen ollut onnellisimmillani. Tätä ei ikävä kyllä tänä vuonna saa, minun onnekseni sitä myytiin ainakin kaksi kesää peräkkäin. Ehkä se vielä tulee tuotantoon, joten laita nimi korvan taakse.

 

Sain äidiltä joululahjaksi Byredon Sundazedin ja sitä olen suihkinut siitä asti aina silloin, kun on oikein energinen olo. Keskellä synkintä talveakin tuntee olevansa jotenkin elossa kun tämä tuoksuu iholla. Saan suureksi harmikseni päänsäryn monesta Byredon tuoksusta, mutta tästä ei onneksi tule mitään. Päinvastoin, tuulahdus kesää, mutta ei liiaksi. Sellainen kevyt, salaperäinen lupaus. Kun ei vielä yhtään tiedä, mitä on tulossa..

 

 

Olen muuten se tyyppi, joka ei kertakaikkiaan voi ymmärtää heitä jotka suihkaisevat hajuvettä vain kerran. Kerran?! En tiedä onko vika hajuaistissani, mutta kallista tuoksua ostaessani haluan mieluummin oikeasti tuoksua siltä kuin säästellä pisaroita purkissa ilman, että kukaan edes huomaa tuoksuani. Mitä tekee hajuvedellä joka ei edes tuoksu? Tiedän, tuoksuallergikot luultavasti vihaavat minua, mutta ymmärrän toki jättää parfyymin vähemmälle esimerkiksi lentokoneessa enkä suihki sitä kuntosalin pukuhuoneessa. Mutta muualla, noin kuudesti suihkin tuoksua aamulla ja lisään kerran-pari päivällä jos satun sen äärellä olemaan.

 

Minusta on nimittäin ihanaa tuoksua hyvältä. Ja ihan kohta kesältä.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Jos pojaltani kysytään, hän luultavasti vastaa kysymykseen äidin suosikkilaulusta että no tietty se kultaa hiuksissa, joka jostain syystä on aina ollut yksi suomipopin ikuisuuslemppareitani. En ole mielestäni kuunnellut sitä kotona tai autossa mitenkään erityisen paljon muita biisejä enempää, mutta ainakin se on pysynyt vuosia sellaisena kappaleena, johon en vain kyllästy. Mikä ihana, ehkä vähän katkeransuloinen narratiivi ajan kultaamista kesämuistoista.

 

Vaaleissa hiuksissa sitä kultaa on usein vähän liikaakin, ne kun taittavat aina niin viheliäisen nopeasti keltaiseen. Toistaiseksi paras ratkaisu ikuisuusongelmaan on ollut riittävän kylmä taittosävy aina toisinaan koko tukkaan, mieluummin värjään (värjäytän) sitten kerran kunnolla kuin käytän jatkuvasti kuivattavia hopeashampoita ja -hoitoaineita. Aluksi voi olla jonkun mielestä liiankin harmaa, mutta se on yleensä merkki juuri oikeasta valinnasta. Vähän kuin juoksulenkille tietää pukeneensa oikein juuri silloin, kun ensimmäisillä askeleilla vielä vähän palelee.

 

 

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kuitenkin vinkata sinulle, että olen löytänyt todellista kultaa hiuksille. Hyvältä tuoksuva tukka on aika ihana juttu, tosin nykyään kun ei enää halaa ihmisiä samalla tavalla ei ole päässyt tuoksuttelemaan hiuksiakaan. Kuivashampoolla voi raikastaa tunkkaisen hiuspohjan tuoksun jos ei jaksa pestä hiuksia kovin usein, mutta pituuksiin olen löytänyt käytettäväksi kerrassaan loistavan tuotteen. Se tekee toki muutakin kuin vain tuoksuu hyvältä. Se nimittäin freesaa kiharat, erottelee latvat, pehmentää karheita pituuksia ja poistaa sähköisyyttä. Ja tuoksuu. Ihan järjettömän hyvältä.

Se on Sebastian Dark Oil Hair Silkening Fragrant Mist. Annetaan pitkä ja hankala nimi anteeksi, nimittäin tuote itsessään on kaikin puolin mahtava.

 

Jos innostut käyttämään tätä, muista kuitenkin että sen kosteutusteho perustuu nimenomaan sen sisältämiin öljyihin. Siksi sitä ei kannata suihkia myöskään liikaa ettei kaunis kampauksesi lässähdä ja tuote jää sen takia kaappiin. Olen huomannut suihkeen olevan mainio pari erityisesti tummien, oud-pohjaisten tuoksujen kanssa. Ja ei kun luomaan uusia tuoksumuistoja tulevana kesänä.

 

”Tällaisena mä haluan muistaa sut, juostiin kultaa hiuksissa. Kesäyössä ikkunat huurussa, sul on kultaa hiuksissa..”