Kuuluisat self help -teokset ovat listanneet 10,20 tai vaikka 120 askelta onneen ja onnellisuuteen. Ne kuuluisat self help -teokset ja monet hyvinvointivaikuttajat kehottavat myös listaamaan paperille asioita, joita pitäisi tehdä. Sinun pitäisi syödä sitä ja tätä, sinun pitäisi hikoilla päivittäin, sinun pitäisi tehdä kiitollisuusharjoituksia. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi. Ruokavalintojen, liikunnan ja kiitollisuusharjoitusten merkitystä ei missään nimessä pidä vähätellä, mutta niistäkin tulee helposti pakkopullaa.

 

Vaikka joskus onkin hetkiä jolloin on vähän pakotettava itseään että pääsee esimerkiksi uuden elämäntavan alkuun, pysyvällä näkökulmalla tarkasteltuna se pakko vie elämästä ilon.

Rakastan esimerkiksi yli kaiken hiihtämistä hiljaisessa metsässä, mutta jos sinne olisi pakko mennä, ei se luultavasti tuntuisi yhtä ihanalta. Sitten on myös se erilainen pakko, nimittäin suurimman osan meistä on pakko herätä aamulla töihin.

Itseäni suoraan sanottuna vituttaa lukea self help-kirjoituksia siitä, kuinka sitten pitäisi vain valita sellainen työ, johon ei tarvitse aamulla herätä aikaisin.

 

Persikat. Mielellään litteinä.

 

On myös valitettava – tai toisille jopa lohduttava – tosiasia, että jokaisessa elämässä on hyviä ja huonoja päiviä vaikka se olisi miten ihanaa tahansa. Negatiivisia ajatuksia on tieteellisestikin tutkittuna jopa 80% päivän ajatuksista (apua!) joten toista itsellesi seuraavan kerran kun joku ilman erityistä syytä ärsyttää – se on normaalia. Hyviä, eli positiivisia, ajatuksia ja tunteita on kuitenkin mahdollista vahvistaa. Ja sehän kannattaa, sillä se, miten suhtaudumme elämään, sen haasteisiin ja ongelmiin, vaikuttaa suuresti elämänlaatuumme.

Luulen, että ihan jokainen meistä haluaisi elää laadukasta elämää.

Laadukkaan elämän suurimmat viholliset ovat kiire ja stressi. Kiirehdimme ja stressaamme yleensä tavoitellessamme laadukasta elämää.

 

Kuuma aamukahvi autossa. Erityisen hyvää synkällä säällä.

 

Jos listaisin sinulle kymmenen asiaa joista tulee hyvä olo ja kehottaisin sinua noudattamaan niitä silloin, kun tunnet voivasi huonosti, en usko että se toimisi kovin pitkään. Ellet sitten sattuisi olemaan täysin samanlainen kuin minä.

Siinä on kuitenkin pointti, että kannattaa listata kymmenen, tai vaikka kaksikymmentä,  asiaa, joista tulee hyvä olo. Näiden asioiden pitäisi kuitenkin tuoda hyvä olo juuri sinulle.

Listauksessa kannattaa olla realisti. Luulen että monellekin tulisi hyvä olo lentokoneen noustessa kohti New Yorkia, mutta se ei välttämättä ole asia, jonka pystyy toteuttamaan silloin kun on huono päivä tai joku muuten vain ärsyttää ja tekee mieli purkaa pahaa mieltään a) muihin ihmisiin b) huonoihin valintoihin.

Tällaisina hetkinä kannattaa tehdä jokin asia siltä listalta (tätä metodia muuten suositellaan monessa terapiassa joten se ei ole tuulesta temmattu eikä varsinkaan oma keksintöni vaikka siitä mielelläni kunnian ottaisinkin) ja vielä järkevämpää on tehdä mahdollisimman usein niitä hyvää oloa tuovia asioita omalta listalta ilman sitä huonoa päivääkin. Pienten, itselle mieleisten asioiden (joista tulee hyvä olo) tekeminen saattaa muuttaa sen ihan tavallisenkin päivän ihan hyväksi päiväksi.

 

Meren läheisyys, rantakalliolla kävely ja aaltojen äänet.

 

Listasin nyt kuitenkin omiani, näitä keksii itseasiassa listatessa paljon enemmänkin kuin kymmenen, mutta se kymmenenkin on jo hyvä. Ainakin yhdessä kohdassa ilmenevät nuo aiemmin mainitsemani yksilöiden erot – minulle yksinolo hiljaisuudessa on yleensä suurta luksusta, sillä olen jatkuvasti ihmisten ja äänten ympäröimänä. Yksinäinen taas voi kipeästi kaivata seuraa ja elämisen ääniä rinnalleen.

 

Kun malttaa pysähtyä auringonlaskuun tai -nousuun.

 

Pienten arkisten positiivisten asioiden kirjaaminen ylös puhelimeen tai esimerkiksi paperikalenteriin (ks. esimerkiksi kuvatekstit)

Hiljaisuus ja kotona olo ihan yksin.

Paljon, paino sanalla paljon, hedelmiä ja kasviksia sisältävä ruokapäivä.

Kirjat. Sellaiset, joita ei malta lopettaa.

Liikunta, jossa tulee oikeasti hiki. Ja punainen naama.

 

Uinti. Vesijuoksukin käy. Kylmävesiuinti. Vesi kuin vesi.

Ystävän ääni.

Kirjoittaminen, yleensä sellainen mitä kukaan muu ei näe.

Laskujen maksu ajoissa. Tämän teen huomenna!

 

Kynsien lakkaus, ihon tehokosteutus, kulmakarvojen nyppiminen ja sellainen kokonaisvaltainen mutta yksinkertainen itsensä hemmottelu ilman kalliita spa-hoitoja.

Aikainen nukkumaanmeno.

Kävelyt lempikaupunginosissa.

Uuden tuoksukynttilän polttaminen aamuisin. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

Villefranche, Ranska. Ehkä yksi elämäni hauskimmista päivistä.

 

YOUR DIET (is not only what you eat)

 

It’s what you watch. What you listen to. What you read. The people you hang around.

 

Be mindful of the things you are putting into your body emotionally, physically and spiritually.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


 

Arkipäiväni noudattavat pitkälti samaa kaavaa. Töiden jälkeen kiirehdin salille, lapsi koulusta, kotiin. Kauppaan, ruokaa, läksyjen teko, keittiön siivous, koirat ulos, suihkuun ja nukkumaan. Tähän väliin tietysti ängetään kaikki harrastukset, lenkit, keskustelut, mahdolliset työasiat ja ystävien tapaamiset. Koska yhtälö vihdoin kuitenkin toimii, siedän sitä ja elän sen kanssa tietäen, että tämäkin on vain vaihe, jota joskus aivan varmasti tulen kaipaamaan.

Sen huonoja puolia ovat kuitenkin nopeatempoisuus ja toistuvuus. Ei oikeastaan edes ehdi ajatella, että arki-iltoina voisi totta tosiaan tehdä jotain muutakin.

Nuori minä olisi huutanut tässä että nyt juokse nainen karkuun ja äkkiä.

32-vuotias minä on edelleen omasta mielestään nuori ja rakastaa rutiinejaan.

 

 

Syyskuu on lopuillaan. Vuoden viimeinen neljännes lähestyy ja äs-oo-äs, on saatava taas yksi unelmien vuosi valmiiksi. Tässä vaiheessa nauraisin tammikuussa tehdylle ”tänä vuonna aion” -suunnitelmalle – siis jos sellaisia vielä tekisin. Nauran sille, että olen joskus tehnyt.

Työpaikoilla kiritään kiinni alkuvuodesta asetettuja tavoitteita, yksityiselämässä alkaa olla vallalla samanlainen trendi. Kuka saakaan kirjoittaa joululomalle jäädessään, että nyt oli kyllä mieletön ja tehokas vuosi. Tätä painetta tietysti boostaavat vielä loppuvuoden synkimpään aikaan julkaistavat verotiedot. Joku saa paikkansa valokeilassa, toisen ahdinko syvenee. Valoa ei näy sitäkään vähää, kohta lasketaan montako aurinkoista tuntia oli marraskuussa. Onnistuu yleensä yhden käden sormilla.

Joku vielä miettii, miksi syksy on muka raskasta suomalaisille.

 

Syksyllä luonto valmistautuu lepoon. Se pudottaa lehtensä, loppuvuodesta kääriytyy (toivottavasti) lumeen. Se lepää, se valmistautuu tulevaan valoon. On tullut aika korjata edellisen kauden sato ja hidastaa.

Miksi me ihmiset emme tee niin? Hidastuksen sijaan painamme täysillä eteenpäin, onhan kesällä levätty.

Miksi me emme kirjaimellisesti varaudu talven varalle? Tästä puhutaan paljon monen asian yhteydessä, mutta kukaan ei silti tee mitään.

 

 

Olen ihan vakavissani miettinyt, palveleeko esimerkiksi saliharrastukseni enää minua. Voisinko paremmin, jos en yrittäisi joka saat..n viikko rikkoa ennätyksiä, vaan kuuntelisin kehoani, treenaisin ja söisin intuitiivisesti? Mitä jos huolehtisin kehostani joogalla, lenkeillä ja pilateksella ja vähentäisin salikertoja edes puolella nykyisestä?

Sydämeni ja intuitioni huutaa oikeaa vastausta, suorittaja sisälläni ruoskii luovuttajaa.

Mieli ei ole vielä valmis, mutta se ymmärtää jo hidastaa. Se antaa mahdollisuuden myös sille, että ajatus on hetkellinen. Lopullisia päätöksiä ei tarvitse kovinkaan usein tehdä, mutta aina pitäisi hidastaa kuuntelemaan mitä keho ja mieli yrittävät viestittää, ja ennen kaikkea miksi.

 

 

Tavoitteiden asettelu on viety jo liiankin pitkälle. Oletko tänään vihreällä vai punaisella indexillä verrattuna viime vuoteen? Unohda. Elämässä on kippuraa ja käppyrää ihan tarpeeksi. Jos hyllystäsi löytyy se sadan askeleeen onnellisuusopas, älä edes lahjoita sitä pois, heitä se oikein juhlallisesti pois. Kukaan ei voi kasvaa ja kehittyä tasaisesti ikuisesti. Aivan kuten maailmantalous, työpaikan käppyrät tai asuntojen hinnat pitkällä aikavälillä, myös oman elämäsi kehityskäyräs on täynnä nousu- ja laskusuhdanteita.

Joskus tapahtuu jotain yllättävää, joskus poljetaan pitkään paikoillaan. Jätä vuosisuunnitelmassasi sille kaikelle tilaa. Hidasta ja nauti kerrankin siitä, mitä jo on.

Yksi lohdullisimmista tunteista kun on tajuta, ettei ihan aina tarvitse mennä lujaa eteenpäin. Aivan kuten loputtomissa tulostavoitteissa, joka ikinen päivä ei voi olla parempi kuin edellinen.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

Julkaisin tämän jo vuosia sitten kirjoittamani postauksen uudelleen. Koska se jos joku ansaitsee uuden näkyvyyden. Syksyn herkkuklassikko kauraomenapaistos sellaisena, että voit tehdä sitä vaikka ihan joka ilta.

 

 

Sen aika on taas täällä. Lapsuudesta asti kaura-omenapaistos on ollut jokasyksyinen herkku, joka tosin aiempina vuosina on ollut juuri niin epäterveellinen herkku millaiseksi moni sen kuvitteleekin. Voita, voita, voita ja sokeria. Ja jos ei vielä maistu tarpeeksi makealta ja rasvaiselta niin vähän lisää voita ja sokeria. Ja vielä vaniljajäätelöä kylkeen.. Ei menisi enää itselleni arkiherkusta, mutta onneksi tästä klassikosta saa terveellisen version vaihtamalla vain voin/margariinin kookosöljyyn (jos epäilet kookosöljyn terveellisyyttä ristiriitaisten tutkimustulosten takia, käytä puhdasta, oikeaa voita) ja sokerin vaahterasiirappiin. Vaahterasiirappi, luomuhunaja ja agavesiirappi ovat korvanneet sokerin ainakin meillä oikeastaan ihan täysin. Oikein mietin jonkin aikaa sitten, milloin olen viimeksi edes käyttänyt kotona sokeria saati ostanut sitä.

 

En laittanut tähän ohjeeseen tarkkoja määriä, sillä itse en mittaa näitä koskaan. Peitän vuoan pohjan omenalohkoilla, jonka jälkeen peitän omenalohkot kaura-siirappi-kookosöljy-kaneliseoksella. Sekoitan hiukan ja uuniin.

 

 

 

 

 

TERVEELLISEMPI KAURA-OMENAPAISTOS

 

Omenoita 

Kaurahiutaleita

Vaahterasiirappia

Kookosöljyä

Kanelia

 

Leikkaa omenat halutun kokoisiksi paloiksi (poista siemenkodat tietysti ensin) kulhon pohjalle. Paista omenoita noin 15-20 minuuttia ensin sellaisenaan. Sekoita käsin kaurahiutaleet, vaahterasiirappi, (sulatettu) kookosöljy ja kaneli murumaiseksi seokseksi ja levitä kauraseos omenoiden päälle. Jos haluat, sekoita kauttaaltaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, niin että omenat näyttävät pehmeiltä ja kauraseos kauniin paahteiselta. Tarjoa kaura-vaniljakastikkeen tai kaurajäätelön kanssa niin saat herkullisen, maidottoman kokonaisuuden. Jos haluat vaihtelua tai valmistusaikaa on vähemmän, kokeile tehdä paistos omenoiden sijaan marjoista. Kivaa vaihtelua ja syksyisiä makuja saa myös kun lisää seokseen inkivääriä tai vaikkapa kardemummaa.

 

 

Edit 2021: Maistui taivaalliselta iltapalaksi hämärässä tehdyn kävelylenkin jälkeen. Ehkä syksy ei sittenkään ole niin paha. Ehkä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


 

Viime viikko oli vähän turhankin kiireinen. Tässä viikossa on ikävä kyllä vähän samoja piirteitä ja vaikka kuinka koetankin välttää sit ku -ajattelua, nyt ihan oikeasti huokaisin helpotuksesta kun katsoin kalenteria ja totesin, että tämä viikko enää ja sit helpottaa. Hah, yleensähän juuri silloin eteen tulevat odottamattomat käänteet ja ekstrahommat, mutta ei nyt maalata piruja seinille.

Ihmiset kokevat kiireen eri tavoin ja sietävät stressiä eri tavoin, siksi emme voi yleispätevästi sormella osoittaa että toi ei kiireestä tiedä yhtään mitään, valittaa vaan. Itse luulin vuosia olevani kovin kiireinen ja stressaantunut. Kunnes sain lapsen ja tajusin, miten auttamattoman väärässä olin. Ei minulla ollut lapsettomana aavistustakaan, mitä on oikea kiire ja stressi. Mutta tämäkin on minun kokemukseni. Toiset perheelliset voivat olla aivan eri mieltä, joku lapseton taas vielä kiireisempi. Lempeä maanantaimuistutus, älä kyseenalaista – mieluummin kuuntele ja yritä aina ymmärtää.

 

Kun sitten koet itsesi kiireiseksi, kuten minä tälläkin hetkellä, olen ainakin tämän oman vuosien kokemuksen myötä huomannut muutaman helpottavan keinon. Siksi halusin tänä maanantaina kirjoittaa juuri niistä. Ehkä luet tämän juuri oikeaan aikaan ja tajuat hiljentää, mutta järkevästi. Aina ei kalenteria voi tyhjentää, ei vaikka kuinka mieli tekisi. Arkea voi kuitenkin helpottaa, muutenkin kuin laittamalla kahvinkeittimen ja puurohiutaleet illalla valmiiksi.

 

 

Yöunet ovat ensimmäinen asia joista tekee mieli tinkiä. Se on kuitenkin myös sarjaa ensimmäisiä virheitä, jotka kannattaa välttää. Viime viikolla huomasin univajeen vaikuttavan todella hitauttavasti arkeen. Perusasioissa meni kauemmin aikaa kuin tavallisesti ja tämähän luonnollisesti lisää taas kiirettä, tai sen tuntua. Väsyneenä on vaikeaa olla tehokas, tai edes ajatella tehokkaasti tai loogisesti. Anna itsellesi ja kehollesi kunnon yöuni, tingi sitten melkein mistä tahansa muusta. Väsyneenä kiirettä ja stressiä on vaikeampaa sietää.

 

Pidä huolta kauneudesta. Voi kuulostaa ensin ihan turhalta, mutta varaa ihan oikeasti hetkiä peruskauneudenhoitoon kiireisten päivien keskellä. Sitä paitsi, siisti ja huoliteltu ulkonäkö saa peiliin katsoessa sopivasti huijaamaan, että kaikki sujuu kuin tanssi. Vertaa vain siihen epäsiistiin ilmeeseen. Siisti kulmat, poista karvat, lakkaa kynnet – tai poista ainakin vanhat epäsiistit lakat. Föönaa hiukset tai kiharra ne illalla. Keksi turvakampaus, joka pelastaa aamun hiustenlaitolta (lue edellinen lause, se on oma salaisuuteni). Itseruskettavat tipat yövoiteen seassa pelastavat aamun epätoivoisilta meikkivoidekokeiluilta, eli säästävät aikaa. Älä kokeile uusia vaatteita, vaan kiireessä turvaudu juuri niihin luottovaatteisiin. Huolehdi, että ne ovat puhtaina ja valmiina aamua varten.

Siis eikö kuulostakin vähän tyhmältä? Että pese nyt vaatteita ja sheivaa sääriä. Mutta juuri kiireessä ne itsestäänselvät perusjutut vain unohtuvat ja kun unohtuvat, on arki taas vähän hankalampaa.

Eikä kukaan halua arjestaan hankalaa.

 

Liiku niin siedät stressiä paremmin. Yöunien jälkeen sitä tinkii liikunnasta, joka toisaalta on varsinkin stressaantuneena ihan fiksuakin. Jos vapaa-aikaa kuitenkin yhtään liikenee, en usko että kukaan on katunut sen käyttämistä liikkumiseen. Salin skippaamiselle voin vielä näyttää peukkua, mutta älä unohda luonnossa liikkumista tai ihan vain kävelyä raittiissa ulkoilmassa. Parin viikon ajan keho on suorastaan huutanut pääsyä metsään. Jo pienikin kävely luonnon äärellä, meren rannalla tai pikkuisen metsän keskellä, on rauhoittanut levotonta mieltä. Se maadoittaa, ja metsän ja meren tuoksulla on todella jokin oma taikansa. Parasympaattinen hermosto (eli se rauhoittava) ei tunnu aktivoituvan kiireessä millään, mutta luonnossa sille tapahtuu ihmeitä. Viime viikolla lähdin tosiaan sieneen suoraan yliopistolta ja palasin kotiin juuri, ennen kuin ystävät tulivat illalliselle. Ilman tuota parituntista metsässä olisin aivan varmasti ollut hermoraunio ja huonoa seuraa illallispöydässä.

Joskus ajallekin on tehtävä aikaa.

Jo pelkästään rauhallisia luontokuvia katselemalla mieli virittyy vähän erilaiselle taajuudelle kuin siihen kiireen hälinään. Samoin toimii myös rauhallinen musiikki. Rentouttava Morning Coffee -playlist Spotifyssa on kiireisten työpäivieni suosikki jos vaihtoehtona ei ole täydellistä hiljaisuutta.

 

 

Vanha kolmas käskykin sen tiesi. Pyhitä lepopäivä. Raamattu taisi neuvoa pyhittämään sen itse Jumalalle, mutta luulen että hengellisyyttä huomattavasti tärkeämpää on pyhittää se itselle ja omalle hyvinvoinnille.

Varaa ihan totta kalenteriisi lepopäiviä, ja vaikka tekisitkin kotitöitä ja harrastaisit, yritä olla tekemättä sitä kovin tiukalla aikataululla. Suorittaminen pilaa hyvän sunnuntain, mutta sitä se tekee myös lomalle.

 

Eilinen sunnuntai teki keholle ja mielelle niin hyvää, että olin koko illan yhtä hymyä. Vaikka tein paljon, tein silti itselleni mieleisiä asioita. Treenasin, joogasin, uin. Kaikkea rauhallisella temmolla. Kotitöitä juuri sopivasti, niin että tunsin itseni tehokkaaksi, mutta en ylisuorittanut. Raitista ulkoilmaa, ruokaa perheen kanssa harrastusten jälkeen. Ilman pakkoa tehdä yhtään mitään tietyssä ajassa. Tällä rauhalla ja hyvällä ololla jaksan taas tämän viikon kiireet ja uskallan sanoa ei niille menoille, jotka kyllä houkuttelisivat, mutta joiden tiedän sekoittavan taas pakan.

Kun aikaa on rajoitetusti ja tuntuu, että nyt ei kyllä kiinnosta pätkääkään lakata kynsiä, pestä vaatteita saati lähteä metsään, kannattaa vilkaista puhelimen ruutuaikaa.

Thank me later.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ