Intoilin ystävälleni taas sitä, kuinka koko elämäni järjestyy aina kun saan kodista jonkin tietyn paikan järjestykseen. Illalla siistitty keittiö takaa yleensä sujuvamman aamun, makuuhuone ilman vaatekasoja ja lattialla lojuvia petivaaatteita sen sijaan rauhalliset yöunet. Ne ovat sellaisia pikaratkaisuja kaoottiseen arkeen. Yhtenä iltapäivänä kotiin tullessani sain jonkun ihan kreisin innostuksen ja kaivoin esiin sen kuuluisan universaalin kiven, jolla hinkkasin kaikki valkopohjaiset tennarit ja juoksukengät puhtaiksi ja sen jälkeen pesin ne joko pesukoneessa tai suihkun alla. Että mitähän v*… lauloi Sannikin. Tästä innostuneena muutaman päivän sisään pesin kaikki neuleet villapesussa, vaakakuivatin ja nyt mietin, uskallanko viikata ne ikeakassiin talvitakkien kanssa. Liian monta kertaa kun on joutunut toukokuussa lainata untuvatakkia kun omat on viety kellariin, ei sitä uskalla ehkä ihan vielä..

 

 

Jo viime viikolla iski ajatus, että nyt on saatava joku tolkku arkeen. Tiedän, se ei johdu täysinäisistä kaapeista vaan siitä, että on ollut aivan tolkuton kiire ja arjessa meneillään isoja asioita. Mutta jos takkien ja mekkojen järjestämisellä voi saada siihen yhtään selkeyttä, se mitä luultavammin kannattaa tehdä. Koska kylmä sää tuntuu aamuisin vielä ihan luissa asti, en ole valmis luopumaan talvitakeistani vielä. Neuleetkin pidän, jos sattuu oikein vilu tulemaan. Mutta ennen sitä olen helpottanut arkea järjestelemällä vaatteet. Koska yritän kuitenkin päästä kaikesta liiallisesta konmarituksesta eroon, katson mieluummin järjen sijaan vaatteitani tunteella. Jos paita jota olen käyttänyt viimeksi pari-kolme vuotta sitten tuntuu edelleen rakkaalta ja ihanalta, se saa jäädä. Ja jos vähän liian kallis unelmamekko lempibrändiltä ei kuitenkaan tunnu omalta jostain ihan selittämättömästä syystä, se saa lähteä ilman mitään sen kummempaa järkisyytä.

 

Ideaalitilanteessa kaapissa on vain lempivaatteita, mutta onko ideaalitilanteita lopulta koskaan oikeassa arjessa olemassa? Viime kesänä kun pakkasin vaatekaappini varastoon ja otin kolmeksi kuukaudeksi mukaan vain lempivaatteitani, eivät ne tuntuneet enää niin erikoisilta.

 

En anna mitään maagisia ohjeita vaatteiden viikkaamiseen (okei okei jos pystyt, laita henkariin kaikki paitsi treenivaatteet ja trikoot) mutta ehkä kullanarvoisin oppi jonka olen vuosien ja erilaisten vaatesäilytysratkaisujen myötä saanut on se, että vaatteet kannattaa pitää kaikki näkyvillä ja säilyttää mahdollisimman väljästi. Näin välttyy tunkkaisilta tuoksuilta ja niiltä kaappiin unohtuneilta vaatteilta. Ja kun vaatteita tarkastelee tunteella silloin kun on aikaa, on niistä helppo luopua. Räps, kuvat myyntisovellukseen (käytän itse Zadaata) ja takaisin henkariin odottelemaan, meneekö kaupaksi. Jos käytät Zadaan appia, löydät muuten omat myytäväni täältä.

 

Ja niin niiden mekkojen myötä elämässäkin tulee tilaa kesälle ja aina jollekin uudelle. Järjestyksen ja selkeyden voisi listata kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osa-alueisiin. Miten hyvää tekeekään mielelle saada vähän lisää tilaa.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kirjoitetaanpa taas syömisestä. Sain muuten tänään aivan mahtavaa, maailman parasta palautetta, kun kuulin että verkkovalmennukseni ostanut asiakas oli tiputtanut painoa jo 5 kiloa Summer Shapen avulla, eikä ole kertaakaan tuntenut edes nälkää valmennuksen aikana. Ja hänellä oli vielä kolme viikkoa valmennusta jäljellä. Ihan mieletöntä! Tästä innostuneena nyt vähän ravintojuttuja, nimittäin..

Minkä kuvittelet lihottavan? Hiilarit, rasvat, alkoholi, sokerit.. Kaikki ihanat herkut. Ja mikä sitten oikeasti lihottaa? Kun syöt liikaa, ihan mikä tahansa ruoka riittää.

 

 

 

 

On olemassa ravinnerikkaita ja ravinneköyhiä ruoka-aineita. On runsaskalorisia ja matalakalorisia herkkuja. Tiukassa on ajatus, että nimenomaan sitä rasvaista ja sokerista ruokaa syövä lihoo. Terveellisiä ruoka-aineita, tai siis niitä jotka mielletään terveellisiksi, saa sitten syödä ihan miten paljon tahansa. Homma ei kuitenkaan toimi ihan niin. Sillä ihan kaikki lihottaa, jos liikaa syö. Sen takia ruokavaliosta ei kannata karsia mitään tiettyjä ravintoaineita pois. Valkoinen sokeri on toki täysin tarpeeton ja on toki hienoa, jos siitä pääsee kokonaan eroon. Mutta ei välttämätöntä. Eivätkä ne hiilaritkaan ole mitään yleisiä ylipainon aiheuttajia, ne ovat itseasiassa kovin tärkeitä jaksamisemme kannalta.

 

Samoin on rasvojen kohdalla, mutta niissäkin on syytä pitää mielessä se kuuluisa tolkku. Oliiviöljy ja avokado mielletään terveellisiksi, mutta ne sisältävät myös melkoisen määrän kaloreita kaikkien niiden hyvien rasvojen lisäksi. Tämän takia suosittelen joskus kokeilemaan ravintovalmennusta. Oli se sitten henkilökohtainen tai verkkovalmennus, mutta se antaa sinulle idean siitä, mikä olisi optimaalinen määrä muun muassa proteiinia, rasvaa ja hiilareita joko painonpudotuksen tai nykyisen painon ylläpidon kannalta. Ruokien punnitseminen voi tuntua tyhmältä, mutta kannustan kokeilemaan. Se ei tarkoita sitä, että olisit valmistautumassa fitnessdieettiin. Sen avulla opit syömään oikeita määriä ja lopulta myös silmämääräisesti arvioimaan juuri sinulle sopivat määrät ruoka-aineita.

 

 

Kaikkea voi syödä, kunhan syö kohtuudella. Tuttu lause, eikö vain? Sen sijaan kohtuuden merkitys on unohtunut yltäkylläisessä maailmassamme kokonaan. Ravintolan annokset ovat valtavia. Kiireisinä päivinä syömme aamulla vain vähän, juomme aivan liikaa kahvia ja liian pienen lounaan. Kotiin lähtee kiukkuinen ja nälkäinen kaveri, joka valmistaa ylisuuren illallisen eikä saa tarpeekseen vaan penkoo kaappien pohjalta mitä tahansa makeaa tyydyttääkseen aiemmin päivällä hankitun energiavajeensa. Kun itselleen lupaa viikonloppuna herkkupäivän, kannattaa etukäteen päättää mikä se on ja pitää siitä kiinni. Kun herkuttelun aloittaa perjantaina ja lopettaa sunnuntaina, on kolme päivää seitsemästä syönyt luultavasti yli kulutuksensa. Lopputuloksena on yleensä vähitellen kertyvä ylipaino.

 

Ratkaisu näihin ongelmiin löytyy usein ihan yksinkertaisista jutuista. Säännöllisestä, 3-4 tunnin välein, syömisestä, monipuolisesta aterioiden koostamisesta, oikeasta annoskoosta ja motivaatiosta noudattaa uutta elämäntyyliä. Jos tämä on tavoitteesi, etkä tiedä miten siihen pääset, kokeile verkkovalmennuksiani. Ne voivat olla startti pysyvälle elämäntapamuutokselle ja terveelle, aivan uudenlaiselle elämäntyylille.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 

 


 

Palasin unelmieni kesään yhä uudelleen ja uudelleen. Oli iltoja, joista ajattelin pitkään, että ne olivat varmasti elämäni parhaita, eikä varmasti enää tulisi olemaan mitään yhtä hauskaa. Että siinä se nyt oli, mutta olipahan (silloin) ainakin hauskaa ja jäljelle jäi kasa hienoja muistoja.

Elin menneisyyttä ajatuksissani uudelleen ja uudelleen, enkä tajunnut että kyse oli siitä, että halusin vain pitää siitä kiinni siksi, että se tuntui turvalliselta.

Kynsin ja hampain.

 

 

Onneksi, oi onneksi, satuin olemaan paikalla kun uudet tuulet puhalsivat ja nappasivat mukaansa. Riepottelivat vähän sinne sun tänne, uuteen suuntaan. Eivät ne elämäni kesät jääneetkään siihen. Enhän lopulta tiedä oliko kyse siitä että sain tilalle jotain vielä parempaa, vai kyllästyinkö vain, mutta yhtäkkiä en alkanut enää elää noita entisen elämäni tähtihetkiä yhä uudelleen ja uudelleen. Jälkeenpäin tajusin eläneeni aivan liian pitkään menneisyydessä ja luultavasti vain siksi, että olin vain epävarma. Niin ja ehkä vähän masentunut, hukassa ja joskus onnetonkin. En uskaltanut antaa edes mahdollisuutta muutoksille, sillä ajattelin onnen olevan vain siellä, missä se oli ennenkin ollut.

En halunnut muuttaa mitään silloinkaan, kun kaikki oli jo muuttunut.

 

Nostalgia on ajoittain aika ihanaa, mutta kokemukseni mukaan siinä kannattaa rypeä vain hetki ja nostaa sen jälkee leuka pystyyn kohti tulevaa. Tulevaa kesää ajatellen onkin paljon lohduttavampaa ajatella mitä kaikkea ihanaa tuleva kesä voi tuoda tullessaan, kuin sitä mitä kaikkea ihanaa niissä edellisissä elämäni kesissä on ollut. Menneisyydessä eläminen on muutenkin vähän tunkkaista. Sitä aikaa emme saa takaisin ja miksi pitäisikään saada? Sen sijaan voimme tehdä uusia muistoja sellaisina ihmisinä, kuin nyt olemme. Niihin muistoihin on ilo palata aina silloin tällöin, mutta ei sinne kannata jäädä asumaan.

 

Pahimmillaan vain menettää hetkessä elämisen ilon eikä anna mahdollisuutta uusille seikkailuille. Entä jos ne parhaimmat asiat ovatkin vasta edessä, kunhan ne saavat mahdollisuuden? Ehkä nyt on aika ottaa riski ja luottaa, että kyllä se elämä vaan kantaa ja aina on täällä on joku, jolle tuleva kesä on se kesä. Eikä siinä mitään häviä, kaikki ne muistot säilyvät kyllä. Se, että viis vuotta sitten oli tosi kivaa, ei kai tarkoita  sitä ettei tänä vuonna voisi olla kivempaa.

 

Ehkä vielä joskus vielä mietit, mitä ihmeellistä siinä aiemmassa elämäsi kesässä muka oikein oli.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ