Meikitön meikki on tuntunut olevan jo pitkään se juttu, ja tästä syystä muistutan nyt heti että Instagramin ja Pinterestin, saati muotilehtien ja mainosten, ”meikittömät” kuvat vaativat paljon enemmän (meikkaus)työtä kuin selkeät, tummat ja vahvat juhlameikit. BB-voidetta mainostaa kuvassa luultavammin malli, jota on meikattu tunteja aivan muilla tuotteilla kuin mainostettavalla BB-voiteella. Meikitön ja luonnollinen look on kuitenkin pinnalla ja vaikka meistä jokainen ehkä tietääkin, ettei unisena lokakuun arkiaamuna näytä ihan samalta kuin sävyttävää kosteusvoidetta mainostava malli syyskuun Voguessa, on näille kevyille meikkituotteille kuitenkin paikkansa jokaisessa meikkipussissa.

 

”Meikittöminäkin” päivinä omalta iholtani löytyy nykyään oikeastaan aina jotain. Ellen sitten urheile tai vietä pelkkää kotivapaapäivää. Ja joskus silloinkin.

 

 

Ennen oli toisin. Jos päivä oli meikitön, iho tosiaan oli meikitön. Tämä johtui kuitenkin vain siitä, etten löytänyt yhtään sopivaa sävyttävää kosteusvoidetta, en BB-, enkä CC-voidetta, joka olisi todella vain tasoittanut ihon sävyä. Kaikki tuntuivat jättävän iholle joko kummallisen, luonnottoman sävyn, puuterimaisen pinnan tai vähintään sotkevan vaatteet ja hiusrajan tekemättä iholle lopulta yhtään mitään. Moni tuote oli niin peittävä, että meikkipohja suorastaan huusi parikseen varjostusta, korostusta ja vähintään aurinkopuuteria ja poskipunaa. Ja tässä kohtaa onkin sitten aivan sama meikkaako kunnon meikkivoiteella vai sillä kevyellä beebeellä. Valitsin yleensä ensimmäisen, tai vielä useammin täyden meikittömyyden.

 

Viime talvena ostin kuitenkin kokeiluun ystävän suosituksesta pari kevyempää meikkituotetta ja jo ensimmäisen kerran jälkeen olin myyty. Ooooh, tältä ihon siis kuuluisi näyttää! Kolmen minuutin arkimeikki ei olekaan pelkkä urbaanilegenda tai suuri huijaus. Myöhemmin ostin kesäksi vielä kolmannen ”meikittömän” meikkituotteen ja näillä kolmella tosiaan pärjää arjessa aivan erinomaisesti. Jos tarvitsen enemmän peittävyyttä, löytyy meikkipussistani It Cosmeticsin CC+, Lancômen Teint Idole Ultra Wear tai oikein sikavahvaan juhlameikkiin MACin Studio Fix.

 

 

 

 

MEIKITTÖMÄN MEIKIN SALAISUUS

 

Chanel Les Beiges -sarja on ainakin pintakuivan ihon omistajien suuri rakkaus selektiivisen kosmetiikan puolelta. Näiden Les Beiges -tuotteiden osalta ei ole tullut vastaan vielä yhtään pettymystä, joka on kosmetiikkasarjoissa harvinaista. Sheer Healthy Glow Tinted Moisturizer on nimenomaan sävyttävä kosteusvoide, jonka levitän ihan suoraan seerumin päälle ja jätän päivävoiteen pois alta. Jos talvi on oikein kylmä ja iho oikein kuiva, saatan laittaa ohuen kerroksen päivävoidetta tämän alle, jolloin se levittyy paremmin. Tästä minulla on käytössä talvi-iholle sopiva vaaleampi sävy.

Chanel Water Fresh Tint on sen sijaan kesämeikkituotteideni ykkönen. Les Beiges -sarjasta tämäkin. Meikkivoiteeksi tämä on siitä erikoinen, että se on ikään kuin kirkasta kosteusvoidetta jonka sisällä on kevyttä meikkivoidetta hajoavina ”rakeina”, jolloin se levittyy kauniin kevyesti ja pehmeästi iholle. Pakkauksen mukana tulee juuri tätä tuotetta varten kehitetty suti, jolla superkosteuttavan meikkivoiteen levitys on helppoa, nopeaa ja siistiä. Koska rusketun helposti, ostin tästä tummimman sävyn medium, joka on kesäiholleni tarpeeksi tumma. Tämä on se meikkituote, jonka pakkaan jatkossa mukaan aurinkolomille aina. Iho näyttää meikittömältä, mutta ei kuitenkaan. Juuri siltä, miltä pitää.

 

Kolmas, ja näistä monikäyttöisin, on Charlotte Tilburyn kulttituote Hollywood Flawless Filter, jonka on sanottu vastaavan kuvissa iholla Instagramin filttereitä. Wow. Se tuo iholle kuultoa ja tasoittaa sen sävyä ja se on niin ikään multituote, eli sitä voi käyttää monella tavalla. Levitän tätä yllämainittujen Chanelin tuotteiden päälle joko a) muutaman pisaran suoraan kasvoille korkeimpiin kohtiin eli poskipäille, nenään, leuankärkeen sekä kulmaluulle jolloin se toimii highlighterina tai b) sekoittamalla sitä hiukan Chanelin sekaan jolloin se kirkastaa koko kasvoja tai c) primerina meikkivoiteen alla. Yksinään käytettynä tuote on liian helmiäinen, ainakin omaan makuuni mutta mattaisen ystävänsä parina kaiken hypen arvoinen.

 

 

Psst, kun laitat hyvin kevyesti kivipuuteria silmien alle ennen ihomeikkiä, ohutkaan meikkivoide tai sävyttävä kosteusvoide ei jää ohueen silmänympärysihoon kiinni. Tällä pienellä kikalla saa hetkessä pirteämmän katseen ja pienet juonteet häivyttyvät kauniisti piiloon.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Minut tunsi kaikki naiset kaupungin, ja minä kaikki naiset tietenkin.

Charmia riitti, vaikka jakaa muillekin. 

En tiedä minkälainen oli Casanova aikoinaan, mut sanon teille vaan.

Että jotain kyllä tiesin minäkin. 

 

Mä vannoin, etten koskaan mene naimisiin.

En rahojani tuhlaa sormuksiin.

En koskaan helly naisen kyyneliin. 

Mut surullinen on laulun loppu, arvaatko sen?

Mä ostin sormuksen.

Lopun laululleni silloin sanoin: ”Tahdon”.

 

Matti Johannes Koivu (Irwin Goodmanin lauluja – En kerro Kuinka Jouduin Naimisiin)

 

 

Aina kun sitä vannoo tai olettaa jotain, elämä päättää vähän sekoittaa pakkaa. Todistettavasti tätä tapahtuu sekä hyvässä että pahassa.

 

Koko kosinta oli itselleni täysi yllätys, Hangossa juuri sellaisena maanantaina, kun ei ole käynyt lähes kahteen päivään suihkussa, on pukeutunut Lidlin huppariin, likaisiin shortseihin ja näyttää kerrassaan karmealta. Ei ollut punaisia ruusuja, kynttiläillallisia, huvijahteja ja viulisteja. Ja se on just hyvä niin.

Pidimme kihlauksen lähes kuukauden verran vain meidän välisenä asiana ja lopulta Ranskasta hankimme meidän näköiset ranskalaiset sormukset.

Olen muokannut tätä tekstiä luultavasti tuhat kertaa.

Kysyjille tiedoksi, emme pidä häitä. Olen enemmän maistraatin tyttöjä.

Rakastan sinua aina. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


 

Enfin, Côte d’Azur!

 

 

Reissu, joka piti tehdä jo vuosi sitten. Sen jälkeen keväällä. Ei onnistunut. Se, ja monet muut peruuntuneet ja itse perutut matkat ovat luonnollisesti harmittaneet, mutta toki ne ovat pieniä murheita koronakriisin keskellä. Mutta kun se vihdoin toteutuu, tuntuu matka vielä entistäkin ihanammalta. Koko seurueemme on rokotettu kahteen kertaan ja ovet Eurooppan ovat auki. Ulkomailla asuvat ystäväni samassa paikassa, Rivieran turkoosien vesien taika ja Etelä-Ranskan lämpö, täydellinen päätös kesälle, jos minulta kysytään.

 

Riviera on hurmannut vuosi toisensa jälkeen. Värikkäät talot suloisine ikkunaluukkuineen, kulman takana sijaitsevan kahvilan aamiaiscroissant ja aina vähän yli palanut kahvi, turkoosiakin turkoosimpi meri, korkeuserot ja lukemattomat portaat, simpukat takakaduilla. Kalastajien tuoreet saaliit suoraan veneestä, aperolit iltapäivän auringossa rennolla beach clubilla. Luksusliikkeet, casinot ja apteekit vieri vieressä. Kapeat kadut ja olemattomat parkkipaikat, lahdella kelluvat jahdit, vedenvärinen rosèè, bonjour rappukäytävässä. Rivieralla minua eivät kiehdo enää ylenpalttinen luksus, casinot ja yöelämä, vaikka ne oman ainutlaatuisen mausteensa Etelä-Ranskan elämään antavatkin.

 

 

Kun elämäntilanne sen sallii, meillä on Etelä-Ranskassa vielä jonain päivänä asunto. Ollaan ”vähän” katseltukin jo, tavattu välittäjiä ja suunniteltu. Rakastan ajatusta siitä, että koti ei ole vain yhdessä paikassa. Olen horoskooppimerkiltäni kalat ja jo lapsena kuulin erään vanhan rouvan sanovan, että hän aistii minussa horoskooppimerkkini tyypillisen ominaisuuden – en voi sopeutua vain yhteen paikkaan, vaan vaellan ja kuljen kaikkialla, ja teen siinä kotini ympäri maailmaa. Toivottavasti näin vielä tapahtuu.

 

Tällä reissulla asumme eri kohteissa Etelä-Ranskassa, maalla ja merellä. Jos seuraat minua Instagramissa, vien sinut mielelläni loppukesän matkalle Ranskan siniselle rannikolle, värikkäiden talojen ja rantakivikoiden keskelle. Pidän muuten kovasti näistä iltapäivän lyhyistä lennoista. Ei ole kiire herätä aikaisin, mutta aamulla ehtii vielä treeneihin ja saa rauhassa pakata. Kentällä on aikaa haahuilla, ostaa lehtiä ja sikakallista aurinkorasvaa ja juoda ehkä lasin kuplivaa ennen lähtöä. Illaksi pääsee vielä syömään ja kuitenkin kohtuullisen ajoissa sänkyyn.

 

 

Ensimmäisessä loma-aamussa ulkomailla on aina jotain taikaa. Kohde näyttää kasvonsa aivan eri tavalla, auringon lämpö tuntuu iholla jo aikaisin ja tuo erilaiset tuoksut esiin täysin uudella tavalla kuin edellisenä iltana. Varsinkin Ranskassa aamiaista ei kannata jäädä syömään hotellille (tähän on yksi poikkeus: Peninsula, Paris) vaan parhaimman paikallisen elämyksen saa kun lähtee kiireettömästi etsimään kahvilaa, jossa voi istua sillä croissantilla ja kahvikupillisella katsellen hiljalleen heräävää kylää tai kaupunkia.

 

Tehdä suunnitelmia ensimmäisille lomapäiville, tai vielä parempaa, olla tekemättä. Olla vain, katsella, tuoksutella, fiilistellä ja kuunnella.

 

Nyt, lentokentälle.

 

le soleil

la mer

les cigales

la lavande

un verre de rosé

la Provence

 

PS. Arjen aloituksen kunniaksi KAIKKI ravintovalmennukset (verkossa) ovat -30% alessa tämän viikon! Nappaa omasi NYT täältä!


 

Perisuomalainen ajattelutapa ”kun tarpeeksi hyvin menee, tapahtuu varmasti jotain pahaa” on jostain syystä ollut läsnä elämässäni jo varhain. Vaikka lapsuuteni näennäisesti onnellista olikin, olen elänyt epävarmuuden, pettymysten ja surujen varjossa pitkälle aikuisuuteen. Ja kun vähän vaikeampiin aikoihin, ihmissuhteisiin ja elämäntilanteisiin tottuu, on ollut hirveän helppoa uskotella itselleen että nyt kyllä ansaitsee pelkkää hyvää.

Kahden paskan vuoden jälkeen ajattelin edelleen, että ansaitsen kyllä hyvän kesän. Ja kun kesä sitten oli hyvä, ajattelin lähes päivittäin, että mä todella ansaitsen tämän.

 

Kun sitten yhtäkkiä menee hyvin ja elämä täyttyy pikemmin ihanista asioista, havahtuu todellisuuteen. Tää ei jatku ikuisesti, nyt varmasti tapahtuu jotain pahaa. Tää reissu menee pieleen, se peruuntuu, tuun varmaan kipeeksi, ainakin vähintään sataa.. Saati mitä ajatteleekaan rakkaudesta, menestyksestä tai terveydestä.

 

 

Näiden itseään ruoskivien ajatusten ympäröimänä ei tunnu lainkaan näkevän, kuinka tekee päivittäin aivan valtavasti töitä hyvän elämänsä eteen. Ajatus onnen hauraudesta ja äkillisestä särkymisestä on niin vahvasti läsnä, ettei ymmärrä millaisen perustan, ja sen myötä millaisen todennäköisyyden, on itse hyvälle elämälleen luonut.

 

Ja niin seuraa paradoksi: vaikkei olisi luonut yhtään mitään, voi silti tapahtua aivan ihania asioita. Vaikka olisi elänyt kuinka hyvin, voi silti saada paljon pahaa. Uskon rakkauteen, uskon ihmeisiin ja uskon silkkaan sattumaan.

 

Tottakai saat itsellesi todennäköisemmin enemmän menestystä, jos teet kovasti töitä. Saat enemmän hyvää mieltä, kun olet itse kiltti ja ystävällinen. Saat todennäköisemmin terveyttä, kun elät terveellisesti. Mutta lopulta kaiken päättää kuitenkin sattuma. Ja sen ymmärtäminen, lopulta hyväksyminen, on ehkä avain hyvän elämän ymmärtämiseen.

 

On helppo sanoa onnellisessa parisuhteessa, että kaksi toisilleen kuuluvaa sielua eivät päädy sattumalta yhteen. Mutta entä he, jotka jäävät yksin? 

 

koh yao yai

 

Me kaikki ansaitsemme hyvää. Uskon, ettei kukaan (psykopaatteja ei lasketa, mutta sekään ei lopulta ole heidän vikansa) ole syntyessään paha. Ahdistuneisuushäiriöt ovat nykypäivänä yleisiä ja taudinkuvaan kuuluu ajattelutapa siitä, ettei ansaitse mitään hyvää. Ei lahjoja, ei rakkautta, ei huomiota, ei mitään. Myös stressi lisää näitä ajatuksia, vaikkei ahdistuksesta kärsisikään. Tiedän tämän ja olen kamppaillut näiden ajatusten kanssa lapsuudesta asti.

 

Silti, nyt kun arki taas alkoi ja selvisin yllättävän vähällä stressillä takaisin rutiineihin, tunsin sen saman kuristavan tunteen yhtenä iltana suihkussa. Nyt varmaan tapahtuu jotain pahaa. 

Olen lähdössä huomenna varsinaiselle unelmalomalle. Varmaan se menee jotenkin pieleen. 

Vuosi vuodelta muistan kuitenkin kirkkaammin. Tulee mitä tulee, kaikki on otettava vastaan ja sen mukaan eletään. 

 

Se, että asia X menee pieleen ei johdu siitä, että asia Y on liian pitkään mennyt hyvin. Itku pitkästä ilosta -sanonnan voisi polttaa puolestani helvetissä.

 

 

Tottakai voit asenteella vaikuttaa päiväsi kulkuun, mutta aina se oman onnensa seppäkään ei onnistu. Väkinäistä onnellisuutta ja positiivisuutta tuputetaan kaikkialta. Tervetulleempaa olisi tällä hetkellä realismi, armollisuus ja hyväksyntä. Kun nämä peruspalikat ovat alla oikeilla paikoillaan, voi vähitellen alkaa rakentaa erikoistekniikoilla jotain spesiaalimpaa. Kun ei hyväksy elämän negatiivisia puolia, on positiivisuus aina valheellista. ”Vittu jipii lenkille sateeseen tuntuu muuten aivan ihanalta ja murheet unohtuu” ei oikein toimi silloin, kun elämä todella potkii päähän.

 

Kun elämä on oikein potkinut päähän, voisi uhrin kuvitella helposti katkeroituvan. Itsekin sitä ehkä joskus olin, mutta onneksi aloin opetella realistisesti hyväksymään negatiivisetkin asiat. It is what it is. Vasta sen jälkeen aloin olla vilpittömästi iloinen muiden puolesta. Ehjistä perheistä, isovanhempien jatkuvasta läsnäolosta, onnistuneista matkoista ja menestyksestä eri osa-alueilla. Samalla löysin kiitollisuuden aiheita omasta elämästäni paljon enemmän.

 

Elän ahdistuneisuushäiriön kanssa luultavasti aina. Välillä se muistuttelee kuolemanpelolla, välillä ansaitsemisen ajatuksilla. Ja välillä muistuttelen sitä, että tässä me nyt eletään yhdessä eikä kumpikaan ansaitse kumpaakaan. Me vain satuttiin osumaan yhteen.

PS. Arjen aloituksen kunniaksi KAIKKI ravintovalmennukset (verkossa) ovat -30% alessa tämän viikon! Nappaa omasi NYT täältä!