Tottahan toki voit valmistaa tätä vaikka keskellä yötä, mutta itselläni on jokin fiksaatio siihen, että kulhoruoka on lounasruokaa. Värikkäät poke bowlit löivät itsensä muutama vuosi sitten läpi Helsingin ravintoloissa. Ihan kiva, mutta joka ikinen kulho jonka olen syönyt on sisältänyt ainakin omasta mielestäni jotain pahaa. Bowleissa on nimittäin se huono puoli, että se paha maku tarttuu helposti niihin hyviinkin makuihin ja mitä pahempi, sitä paremmin se tuntuu peittävän alleen kaiken muun. Siksi en ole innostunut pitkään aikaan kulhoruoista, kunnes aloin tehdä niitä itse. Saa valita just sellaiset ainekset mistä itse tykkää. Tästä tuli tällainen sitä sun tätä -lounaskulho. Saa ilolla matkia tai ehkä sun kulho sisältää jotain ihan muuta. On muuten helppo tapa syödä myös just ne oikeat määrät ravintoaineita jos niitä laskee.

 

Kulhon paras osuus olivat marinoidut kikherneet, tuoreet mangopalat ja itsetehty tsatsiki. Ja ehkä vähän myös nuo Herkun retiisit. Pari viikkoa sitten oli hyllyyn saapunut Italiasta retiisinippuja. Rousk rousk, syötiin ihan sellaisenaan. ja muutama päätyi kulhon koristeeksi. Ihana, ihana, pikantti lisä. Voiko mikään vaaleanpunainen koskaan olla pahaa? Juuri kun kirjoitin tuon lauseen, muistin rosollin kermavaahtokastikkeen. Vaaleanpunainen ruoka voi olla pahaa.

 

Tässä ohje omaan kulhooni, sen alla myös marinoitujen kikherneiden resepti. Määrät voivat olla vähän sinne päin, niin kauan kuin ei leivota mitään, ei niitä tarvitse turhaan niin tarkkaan tuijottaa.

 

 

LOUNASKULHO

 

Jasmiiniriisiä

Teriyaki-chilimarinoitua tofua

Silmusalaattia

Marinoituja kikherneitä

Tuoretta mangoa

Kurkkua

Tsatsikia

Retiisejä siivutettuna

Avokadoa

Korianteria

Puristetun limen mehu

 

Keitä riisi, paista tofut pannulla, pilko kasvikset ja hedelmät. Asettele kaikki elementit kulhoon. Viimeistele kastikkeella. Niin simppeliä ja hyvää.

 

 

MARINOIDUT KIKHERNEET

 

Oliiviöljyä

Luomuomenaviinietikkaa

Chilirouhetta

Suolaa & Pippuria

Hunajaa

Ruohosipulin varsia, jos saatavilla

Halutessasi valkosipulia murskattuna

Yrttejä

Kikherneitä

 

Valmista marinadi sekoittamalla kaikki ainesosat keskenään kulhossa. Pilko ruohosipulit ja yrtit hienoksi silpuksi ja lisää joukkoon. Sekoita viimeisenä huuhdellut kikherneet marinadiin ja anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia, vaikka yön yli, jos teet sen edellisenä iltana valmiiksi.

 

Ei voi mennä pieleen.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Väsyessäni lenkillä kuvittelen jonkun juoksemaan viereen – tai vaihdan biisiä. Taas mennään. En voi tehdä valmiita treenisoittolistoja, sillä elän niin fiiliksen mukaan. Spotifysta löytyi listoja running, running1, running2, run3, kunnes lopetin. Jos salitreenaaminen ei millään huvita, keitän kupin kahvia ja aloitan. Jos treeni takkuaa, mitä luultavammin kyse on siitä, että olen palautunut huonosti. Joskus en jaksa edes välittää vaikka pitäisi, sillä rakastan treeniä. Silloinkin kun väsyttää enkä ole parhaimmillani, en osaa elää ilman liikuntaa. Teen mieluummin vaikka vähän väkisin kuin etten tekisi ollenkaan. Kyse ei ole siitä, että se tuntuu pakolta tai liikunnan ja terveellisten asioiden suorittaminen olisi jopa ongelma. Se on nimittäin vuosia sitten ollut sitä joten tiedän mistä on kyse. Kaiken sen kipuilun jälkeen liikunnan ilo kuitenkin löytyi, sen jälkeen siihen jäi aivan täydellisesti koukkuun ja vähitellen koukusta tuli elämäntapa.

 

Kiitos urheilu, että olet.

 

 

Mitä edes olisin ilman liikuntaa? Ainakin eri ihminen. Liikunta, sen kaikissa muodoissaan, on niin iso osa paitsi minun, myös koko perheeni elämää. Lapseni on tottunut jo ihan pienestä pitäen siihen, että äiti treenaa. Käyn juoksemassa, nyt korona-aikana treenaan kotisalilla, joogaan iltaisin, matkustaessa etsin aina ensimmäisenä hotellin salin, kohta alkaa pyöräkausi ja lapsen treenien aikana en istu hallin kahvilassa, vaan käytän ajan hyödyksi joko juosten tai kävellen. En siksi että minun olisi pakko liikkua. Siksi että rakastan liikuntaa. Syön nykyään mieluummin suklaata että jaksan treenata kunnolla kuin että olisin syömättä suklaata ja treenaisin vain vartin ja ihan kevyesti. Ennen oli toisin. Syön aika harvoin suklaata koska suklaasta tulee jälkeenpäin aika ällöttävä olo.

 

En välitä enää pätkääkään esimerkiksi juoksuvauhdista. Matkan pituudesta sen verran, että joskus kun päätän juosta kympin ja seuraan matkaa siksi, että varmasti juoksen sen kympin. Näillä treenimäärillä on oppinut sen, että yleensä ne nopeimmat juoksuajat tulevat silloin, kun ei ole pitkään aikaan liikkunut. Kulkeehan se ensimmäinen lenkki, mutta sen jälkeen ei sitten kulje yhtään mikään. Samahan pätee salillakin. Taukoviikon jälkeen maksimiin voi lisätä sen kilon ja tanko nousee silti. Levon jäädessä vähemmälle painot tuntuvat raskaammilta, joskus joutuu jopa vähentää. Nyt mä oon ihan huonossa kunnossa, ens viikolla vedän yhden treenin enemmän! Mantra kaikuu jossain siellä kuulokkeiden välissä. Tai kaikui. Luojan kiitos matkan varrella viisastuu.

 

Ja kuten sanoin, välillä teen hampaat irvessä väsymyksestä huolimatta. Ehkä koska hulluus.

 

 

Tähän pääsemiseksi on kuitenkin mennyt vuosia. Aloin aikanaan postata someen treenikuvia aina kun urheilin. Sillä loin itselleni ajatusta liikunnallisesta elämäntyylistä. Halusin olla aktiivinen urheilija, mutta eihän sellaiseksi tuosta noin vain tulla vaikka kuinka halutaan. En läheskään aina lähde riemusta kiljuen lenkille ja ehkä yleisin lause nyt korona-aikana töiden jälkeen on ollut ”mitenhän mä saisin itteni raahattua tonne salille?” Silti menen, joka kerta. Suurin motivaationi on tunne sellaisen treenin jälkeen, kun on tehty täysillä loppuun asti. Sitä tunnetta ei voita mikään. Vastaavasti motivaationani toimii myös se päinvastainen. Tunne sen treenin jälkeen, jonka on tehnyt vähän vasemmalla kädellä ja laiskotellut sen aikana. Se ärsyttää. Että miksi käytin tunnin salilla tehdäkseni vähän sinne päin kun olisin voinut tehdä täysillä.

 

Aina ei kuitenkaan ole yhtä tehokkaalla tuulella. Silloin kannattaa joko ennakoida ja vaihtaa päivän laji kevyempään tai vastaavasti salilla keventää kunnolla painoja, mutta tehdä täydet sarjat ja puhtaat toistot pienemmillä painoilla. Mitä enemmän urheilee, sitä helpompi kehoa on kuunnella. Ja kuulla.

 

 

 

Saatan kirjoittaa intohimoisesti lenkkeilystä, joogasta, pyöräilystä tai salitreenistä. Se ei tarkoita, että ne olisivat maailman ainoat lajit. Moni jää koukkuun nyrkkeilyyn. Olen käynyt kahdesti 32-vuotisen elämäni aikana nyrkkeilytreeneissä – ensimmäisen ja viimeisen kerran. Toiselle se taas on maailman parasta terapiaa, lempilaji. Vain kokeilemalla löytää sen omansa. Tuntuu, että kirjoitan tästä joka viikko, mutta jos saa yhdenkin ihmisen liikkeelle ja löytämään oman koukkunsa ja elämäntapansa, ehkä sitä kannattaakin vähän toistella. On ollut myös aikamoinen oivallus tajuta se, että voi olla hyvinkin intohimoinen elämäntapaurheilija ilman, että vetää 100 kilometrin lenkkejä tai kymmentä leukaa joka aamu. Halutessaan voi tietysti jokainen kilpaillakin, mutta se juttu on vain liikkua. Ja liikkua.

 

Ja liikkua. Ja se on aivan ihanaa. Joka kerta.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Niin kauan kuin olen ollut aikuinen, tai edes kuvitellut olevani aikuinen, olen omistanut koiran. Tässä yhtenä päivänä tajusin että siitähän tulee jumankauta kohta viisitoista vuotta, kun eksän kanssa hankittiin meille toinenkin koira. Parhaimmillaan koiria on ollut kolme, enimmäkseen kaksi. En tiedä mitään elämästä ilman koiria, enkä kyllä haluakaan tietää. Mutta melkein sen viisitoista vuotta ajattelin, etten voi käyttää yöpukuja tai yöpaitoja tai olisiko sittenkin yöasuja, sillä kun herään, nousen ylös ja vien koirat ulos. Pukeudun siis heti. Ja tarkennetaan nyt että vaikka ovatkin nimensä mukaisesti yöasuja, en pysty yöllä pukea päälleni yhtään mitään enkä ymmärrä en sitten millään ihmisiä jotka voivat nukkua esimerkiksi pyjamassa saati sellaisessa pitkässä yöpaidassa tai alusvaatteissa. Hyi olkoon! Mutta se siitä informaatiosta. Koska yöasut ovat kuitenkin ainakin omasta mielestäni ihanan näköisiä ja alunperin ostin pari sen takia, että voin hengata ystävieni kanssa Espanjassa aamuisin päälläni jotain muuta kuin pyyhe, halusin alkaa käyttää niitä myös kotona. Siispä yhä useammin olen heittänyt ryönäverkkarit jalkaan, käyttänyt koirat lenkillä ja hengitellyt aikaista aamua kaikessa rauhassa ulkona. Heti kun tulen sisään, kotona odottaa yöasu ja tohvelit, jotka vaihdan aamun ajaksi ylleni. Toimii silloin, kun on aikaa.

 

Kyllä voi ihminen kirjoittaa pitkästi yöpuvuista. Hohhoijaa. Mennäänpä itse asiaan. Aamukahvihan on päivän paras hetki ja jos on niin onnekas, että saa juoda kahvinsa ihan rauhassa ilman kiirettä ja hälinää ja telkkaria ja vaatimuksia ympärillään, on kivasti aikaa ajatella. Hesarin lasku oli maksamatta (hups, hiton sähköpostilaskut) niin sunnuntaina ei tullut lehteäkään. Hetken vain istuin ja mietin tätä ihmeellistä tapausta nimeltään elämä. Muistutuslaskua huomattavasti kätevämpi tapa saada lasku maksettua on katkaista se tilaus, mutta on tässä matkan varrella oivallettu paljon muutakin.

 

 

 

 

Karma. Tietokoneeni taustakuvana on teksti karma. Uskon siihen ja se helpottaa myös tekemään oikeita valintoja. Joskus karman merkityksen ymmärtää vasta vuosien päästä. Aina on ja aina tulee olemaan toki myös huonoa tuuria, mutta on kovin lohduttavaa ja maailmaa parantavaa ajatella, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.

 

Kun alat olla epätoivoinen, kokeile jotain ihan muuta. Epätoivo kun ei pue ketään. Joskus on kaikkein rohkeinta heittää hanskat tiskiin. Kuka uskaltaa muka 2020-luvulla luovuttaa? Kysymyksen voi ottaa myös yllytyksenä. En tiedä onko silkkaa hulluutta yllyttää jotakuta luovuttamaan, mutta ainakin jokainen loppuunpalanut tai suorittaja taitaa päästä jyvälle mitä tarkoitan.

 

Ruoanlaitossa yksinkertainen on parasta, siitä ei vain pääse mihinkään. Ei vaikka kuinka kokeilisi kaikkea uutta ja ihmeellistä.

 

Miksi katua, kun sillä hetkellä tehty päätös on tuntunut oikealta? Voi sanoa valinneensa väärin, mutta katuminen on lopulta melko turhaa. Eihän se muuta mitään. Taidan palata tähän lauseeseen kun olen seuraavan kerran krapulassa.

 

Iltaisin suihkussa (tai kasvoja pestessä jos ei käy illalla suihkussa) kun listaa mielessään kolme ihanaa asiaa siltä päivältä, harjoittaa huomaamattaan kiitollisuutta. Eilen pääsin ensimmäiseen, kunnes kuulin makkarista ”Fridassa on hei punkki!” Ainakin yritin. Kiitollisuus parantaa elämänlaatua ihan valtavasti. Muuttaa asioita ja perspektiivejä.

 

Asioiden merkityksellisyyttä ei mitata ajassa. 20 vuotta jatkunut parisuhde voi olla paljon merkityksettömämpi kuin puolen vuoden salamarakkaus. Joku jättää kahdessa viikossa suuremman jäljen kuin toinen kahdessa vuodessa. Pätee myös työpaikkoihin ja ilon aiheisiin ja aika moneen muuhunkin.

 

Pukeudu vaatteisiin jotka tuntuvat hyvältä. Kaunis, mutta yhdelläkin tapaa epämukava mekko ei koskaan ole hyvä hankinta. Jos se ei sovituskopissa istu, se ei istu ikinä. Vaatteiden kiertoon laittaminen tuntuu ihan uskomattoman hyvältä. Kuin suursiivous, keventää.

 

 

Laventeli on aika ihanaa. Ruukussa, diffuuserissa, tyynyllä, värinä neuleessa. Rauhoittavaa, levollista ja rentoa. Mitä tulee oivallukseen hieman ylempänä, laventeli karkottaa myös punkkeja. Lue: lisää rauhaa, levollisuutta ja rentoutta.

 

Muista aina antaa positiivista palautetta jos sille on aihetta. Sen merkitys on mittaamaton. Tiedät, kun vastavuoroisesti saat sitä itse. On rohkeaa antaa myös negatiivista palautetta.

 

Säännöllinen (monipuolinen) syöminen on oikeastaan kaiken hyvinvoinnin avain. Jätän mieluummin menemättä salille kuin syömättä viisi kertaa päivässä kunnon ruokaa jos vaihtoehtona on nälkäisenä treenaaminen. Ei kuulkaa mikään auta aineenvaihduntaa toimimaan niin tehokkaasti kuin oikeanlainen ravinto.

 

Lukeminen kannattaa aina. Jörn Donner sen tiesi ja oikeassa oli. Jos kirja on kuitenkin huono, kannattaa se jättää mieluummin kesken kuin lukea väkisin.

 

Koskaan ei ole liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan. Elämässä ei muutenkaan ole mitään kuuluisaa järjestystä, jonka mukaan pitäisi toimia. Koulut, häät, ura ja lapset. Sen jälkeen se oma piha, kiire ja burnout. Lohdullista on ajatella, että lopulta sinä itse päätät minkä kaavan mukaan elät.

 

Olla onnellinen on sittenkin oikein oiva vastaus kysymykseen mitä elämältään haluaa. Jos vain tietää, mitä siihen vaaditaan. Omakohtaisen kokemukseni mukaan käsitys onnesta ja onnellisuudesta muuttuu ikävuosien 20 ja 30 välillä merkittävästi.

 

Turvallisuudentunne yhdistettynä vapauteen on aika lyömätön yhdistelmä. En nyt minään absoluuttisena totuutena pidä, mutta väitän silti, että siitä jos jostain syntyy melko suurta onnea.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ