Turhauttaa. Kirjoitin eilen tämän ah-niin-ihanan kesäisen kesäkurpitsasalaatin ohjeen tänne, muistellen samalla mennyttä aikaa ja keittiömestari-isäni ruoanlaittovinkkejä. Tai pikemminkin niitä, joita hän ei ehtinyt koskaan antaa ja niitä, joita en uskonut aina todeksi.

 

Kun tänään ystäväni kysyi missä se Instagramissa hehkuttamani resepti on, klikkasin itseni blogiin. Täällähän se.. Paitsi ettei ole?! Koko postaus ja kuvat WordPressin mediakirjastosta ovat kadonneet. Niin mystisesti kadonneet, että mietin jopa hetken olenko unissani kirjoittanut ja julkaissut tuon postauksen.

 

Ärsyttää. Aina sanotaan, että somekanavat voivat kyllä kadota yks kaks kuin tuhka tuuleen, mutta blogi – se pysyy tallessa. No ei näköjään. Helvetti. Anteeksi rumat sanani, mutta postaus oli kiva, siinä oli ripaus nostalgiaa ja resepti niin hyvä, että nyt kiukuspäissäni kirjoitan ohjeen uudelleen. Unohdetaan se nostalgia. En usko, että sitä kadonnutta postausta mistään enää koskaan löytyy.

 

 

Itse resepti on kuitenkin niin hyvä, että se ansaitsee tulla julkaistuksi uudelleen. Tämä on tosiaan alunperin löydetty netistä (?) tai muistaakseni pikemminkin lehdestä joka johti googlailuun, joten en missään nimessä ota siitä kunniaa itselleni. Jokaisella on toki oma tapansa toteuttaa se ja ehkä sinäkin keksit kesäkurpitsasalaatista jonkin aivan ihanan variaation. Kesäisen ja hieman runsaamman tästä saa muun muassa mansikoilla sekä mintunlehdillä ja murustamalla pinnalle fetaa. Seuraa vinkki: Murustamalla feta maistuu joka suupalalla, mutta sitä ei tule määrällisesti niin paljon kuin kuutioiksi pilkottuna.

 

Salaatin salaisuus on sitruunassa, suolassa ja pippurissa. Kesäkurpitsasiivut saavat liota sitruunamehussa jopa tunnin, joten aloita ruoanlaitto tästä ja marinadin tehdessä taikojaan kesäkurpitsoille valmista muu ruoka. Tämä on täydellinen pari esimerkiksi grillatulle lihalle tai kanalle tai kevyen raikkaalle vaalealle kalalle.

 

 

 

KESÄKURPITSASALAATTI

 

2 kesäkurpitsaa

2 sitruunan puristettu mehu & raastettu kuori

oliiviöljyä

suolaa & pippuria

saksanpähkinöitä

ekstrana: parmesania ja mintunlehtiä (tai ihan mitä haluat)

 

Purista sitruunoista mehu kulhoon ja raasta kuori mehun joukkoon. Suikaloi kesäkurpitsat ohuiksi siivuiksi ja laita marinoitumaan sitruunamehuun. Lisää päälle loraus oliiviöljyä ja reilu ripaus suolaa ja pippuria. Jätä marinoitumaan noin tunniksi ja valmista sillä välin muu ruoka. Juuri ennen tarjoilua paahda saksanpähkinöitä pannulla. Nostele varoen kesäkurpitsasiivut tarjoilulautaselle, kaada päälle hyvin kevyesti oliiviöljyä ja rouhi suolaa & pippuria. Asettele paahdetut saksanpähkinät salaatin päälle ja mausta halutessasi parmesanilla ja mintunlehdillä.

 

Nauti. Maistuu ihan kesältä.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Olisipa elämäkin aina sitä. Nopeaa, kevyttä, sellaista että kun kerran laittaa kuntoon, ei tarvitse loppupäivänä ajatella.

Huolettoman yksinkertaista. 

 

 

Sitä on tämän hetken trendikampaus. Se, jonka opin 20-vuotiaana 65-senttisten ompeluhiuspidennysteni kanssa tekemään joka ikiseksi yöksi.

 

Silloinkin, kun yökylään tuli baarista uusi(n) ihastukseni joka ihmetteli, miksi aikuinen (krhm, 20-vuotias) letittää hiuksensa yöksi. Margaritojen jälkeen mahtoi olla kaunis letti.

 

Siitä lähtien olen lähes jokaiseksi yöksi ja jokaiseksi lenkiksi letittänyt hiukseni näin. Nyt omat ovat kasvaneet jo sen verran pitkiksi, että saan nekin edes semisiististi tällaiselle letille. Parasta tässä onkin, että letin ei todellakaan tarvitse olla siisti, mutta että sen saa kyllä hiuspuuterilla tai tujulla kuivashampoolla halutessaan hyvinkin siistiksi. Silloin kannattaa käyttää myös niitä läpinäkyviä miniponnareita.

 

Se ei tarvitsisi yhtään tutoriaalia, mutta niitä on Instagram ja TikTok täynnä.

Se on vain ponnari. Letti. Ja ponnari.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

”Sä oot tota sukupuolta joka tietää mihin nää kuuluu” sanoi miespuolinen tuttavani ja ojensi pesuainepullot kävellessäni ohi. Oikein hätkähti, kun tartuin tähän periaatteessa ihan mitättömältä kuulostavaan heittoon ja ensimmäistä kertaa nostin kunnolla esiin sen, kuinka helv.. kyllästynyt olen naisia alentavaa puheeseen silloinkin, kun tiedän että puhuja itse kuitenkin kunnioittaa naisia vaikka vitsaileekin vähän sopimattomasti.

 

Sillä heitähän riittää. Äidin kanssa puhuttiin juuri tällä viikolla siitä, kuinka sovinistipuheeseen on tottunut. Varsinkin heidän suustaan, jotka oikeasti arvostavat ja kunnioittavat naisia, saattaa silti päästä tahattomia, vanhanaikaisia sovististiheittoja. Annetaan anteeksi, mutta otetaan asia esille, niin jatkossa silmät avautuvat ja naista alentava puhe saadaan kitkettyä ehkä vielä jonain päivänä pois ainakin tästä maasta.

 

 

 

Nuorempana koin olevani se ’vanha sielu’ ja viihdyinkin enemmän ikäistäni vanhempien ihmisten kanssa. Olen aina myös esimerkiksi seurustellut (paitsi 15-vuotiaana) minua vanhempien miesten kanssa ja sopeutunut tilanteeseen mainiosti. Koska olen myös aina ollut melko itsenäinen enkä koskaan heittäytynyt siivelläeläjäksi, en nuorempana oikeastaan edes uhrannut ajatustakaan feminismille. Pikemminkin olin se, joka piti feministejä jopa vähän ärsyttävinä ja kovaäänisinä. Kun meillä naisilla nyt kuitenkin on asiat täällä Suomessa aika hyvin. Se toki on edelleen totta ja usein tätä toistelen lapsellekin. Olemme etuoikeutettuja, että saamme asua ja kasvaa Suomessa. Naisena olen myös todella, todella etuoikeutettu syntyessäni suomalaiseksi naiseksi, mutta luojan kiitos silmäni ovat avautuneet viime vuosina naisen asemalle näinkin hyvin voivassa maassa. Aina joskus kuitenkin kurkistan kuplani ulkopuolelle ja tajuan, että emme edelleenkään ole tasa-arvoisia.

 

Itse en halua olla se ”vihainen” feministi, mutta heillekin on toden totta tilansa ja paikkansa tässä maailmassa. Ja heitä tarvitaan. Se, että itse en kanna ylläni pillukoruja tai pue poikalastani vaaleanpunaisiin vaatteisiin, ei kuitenkaan estä minua olemasta feministi. Ihan oikeasti, mikään ei estä sinuakaan olemasta feministi. Joka ikisen naisen tulisi olla feministi ja huomattavasti näkyvämmin kuin nyt. Sen sijaan törmäämme edelleen vuonna 2020 ajatuksiin, että nainen ei voi olla feministi koska ei esimerkiksi käy töissä vaan hoitaa lapsia kotona. Pitäisikö feministi määritellä uudelleen miestä paremmin tienaavaksi uraorientoituneeksi aktivistiksi? Ei. Kerrataan nyt vielä että itse käyn kuitenkin töissä, ja olen aina käynyt töissä, mutta sillä ei kyllä ole paskankaan väliä sen kannalta, olenko feministi vai en. Siivoan (toisinaan) ihan mielelläni ja olen aina tiennyt myös siivoavani tuhat kertaa paremmin kuin kanssani asuvat miehet, joten teen homman mieluummin itse. Tämä ei johdu siitä että he ovat olleet miehiä, hehän olisivat yhtä hyvin voineet olla naisiakin. Tiedän myös lapseni isää huomattavasti enemmän lapsen eskari-, ja harrastusasioista ja hoidan näitä sekä näitä kuuluisia arjen metatöitä paljon enemmän kuin hän. Ja se on täysin oma valintani, se ei tee minusta yhtään sen vähempää feministiä. Elän omien valintojeni mukaan. Samalla saan käyttää niin naisellisia tai niin epänaisellisia vaatteita tai jopa sanoja kuin itse haluan. Nainen ja mies eroavat toisestaan biologisesti monellakin tavalla, mutta ero saa jäädä siihen.

 

Jokainen kotiäiti voi ihan yhtä lailla olla feministi samaan aikaan kun mies käy töissä. Kyllä. Ihan jokainen, lapseton, perheellinen, suuri johtaja tai työtön voi olla feministi. Jos ei voi, on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa puolustaa omia oikeuksiaan. Sillä oikeuksia, niitä sinulla ja minulla on. Ja niitä täytyy tuoda myös esiin.

 

 

Otan välillä yhteen läheistenkin ihmisten kanssa naisen asemasta ja oikeuksista. Inhoan nainen ratissa -vitsejä ja on minut istutettu syntymäpäiväjuhlissa sinne naisten pöytäänkin. Naisten pöytään?! Tässä tullaan tähän alussa mainitsemaani eroon. Itseäni vanhemmille miehille tällaiset asiat tuntuvat olevan täysin normaaleja. Äijät grillaa hei tässä bisset kourassa niin kattakaa te pöytä ja hoitakaa tiskit ja laittakaa lapset nukkumaan. Ei jumalauta, nousee karvat pystyyn jo ajatuksestakin. En tiennyt missä miestuttavani ojentamia pesuaineita säilytetään eikä minun todellakaan tarvitse tietää jos en halua. Se ei liity sukupuoleeni millään tavalla ja jos haluan juoda mieluummin bisseä ja grillata kuin kattaa pöytää ja nukuttaa lapsia, minä voin niin tehdä. Niin sinäkin. Jos tykkäät elää vanhanaikaisten sukupuoliroolien mukaan, saat elää myös niin. Kunhan se on sinun valintasi.

 

Luulen, että kirjoitan jatkossa paljon enemmän naisista. On ollut ilo huomata, kuinka nuoremmat miehet ajattelevat asioista jo huomattavasti eri tavalla. Heille siivous, lastenhoitoa ja ruoanlaitto ovat täysin normaaleja asioita, he ymmärtävät että naiset voivat tehdä täysin samoja asioita kuin miehet eikä ihmisen pätevyyttä missään elämän osa-alueilla määrittele sukupuoli. Silti sovinistiläpät ja jopa suoranainen naisviha periytyvät edelleen helposti sieltä isältä pojalle. Siihen me voimme kaikki vaikuttaa tekemällä naisvihasta näkyvää ja puuttumalla siihen ”harmittomaankin” vitsailuun aina, kun se tuntuu epämukavalta. Itse ainakin elin liian kauan vanhanaikaisten sukupuoliroolien täyttämässä ympäristössä enkä oikein osannut edes tuoda koskaan niitä epäkohtia esille. En, vaikka törmäsin niihin lähes päivittäin. Onneksi olen löytänyt sen vahvan, joskus jopa sen vihaisenkin feministin sisältäni ja alkanut tuoda sitä esiin enemmän ja enemmän. Maailma ja tämä maa tarvitsee sitä nyt.

 

”I wanted to live a man’s life in a woman’s body” Diane Von Furstenberg

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ