This is all part of the plan. Tää ajatus oli mulla ensimmäisenä mielessä kun heräsin tänään taas puoli kuudelta ilman herätyskelloa. Karanteeni on saanut unirytmin takaisin luonnolliselle paikalleen, kymmeneltä silmät menevät väkisin kiinni ja viimeistään kuudelta hypätään ylös sängystä. Yhtenä iltana tosin nukahdin jo puoli seitsemältä, mutta sain sillä jetlagista johtuneet univelat kuitattua. Aamuhämärässä kaivoin joogamaton kaapista ja kynttilänvalossa tein omasta päästä keksittyä joogaharjoitusta ametistikivien keskellä. Mirvan noitakerhosta hyvää huomenta!

 

 

Uskon tarkoituksiin, uskon johonkin universumin kaltaiseen korkeampaan voimaan joka ohjailee meitä täällä. Kun avasin silmät aamulla, muistin kuinka tämänkin talven aikana pysähdyin usein. Eräällä asuntonäytöllä mietin, että tämä meno on ihan järjetöntä. Koko maailma tuntui käyvän ylikierroksilla. Rakastan matkustamista, mutta jatkuva reissaaminen ja pakkaaminen tuntui sekin vähän siltä, että nyt pitäisi pitää taukoa. Lumeton talvi muistutti jatkuvasti ilmastonmuutoksesta ja maapallon ylikuormittumisesta. Kaikki meni liian lujaa eteenpäin. Uskon, etten ole ollut ajatusteni kanssa yksin.

 

 

Kuinka usein olemmekaan toivoneet lisää aikaa? Aikaa tehdä, aikaa ajatella, aikaa toimia. Aina odottaneet sitä hetkeä, kun on sitä aikaa. Kiireeseen on niin helppo vedota, tiedän. En vain pääse yli ajatuksesta, että tämän oli tarkoitus tapahtua. Juuri nyt. Itsekkäiden ja kiittämättömien ihmisten oli pakko pysähtyä. Katselin ulkona kuinka ensimmäiset silmut olivat tulleet esiin lämpimien päivien myötä. Kuin luonto kiittäisi, ja myhäilisi samalla hiljaa itsekseen. This is all part of the plan.

 

 

Ja hei, eikö ole jännä että 20-luvuilla on jo vuosisatojen ajan ollut vakavia väestöä karsineita epidemioita? 1720, 1820,1920 ja nyt. 2020.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Hei hauskaa perjantai-iltaa! Ei kyllä voisi yhtään vähempää perjantailta tuntua, mutta se taitaa nyt kuitenkin olla. Olen huomannut tässä karanteenin aikana – paitsi sen, että sana karanteeni kuulostaa jo normaalilta kun ennen yhdistin sen lähinnä kirppuisiin koiriin – että olosta tulee heti virkeämpi kun heti aamulla edes hieman meikkaa ja laittaa vaikka vähän hiuksia. Tänään sain huvittuneita viestejä myös yöpaidan vaihdosta johtuneesta uudestisyntyneestä olosta.. Koska kotona oloasussa hengaaminen saa helposti näyttämään vähän nuhjuiselta, itseruskettava on pelastanut monelta kirosanalta peilin edessä. Ja hei, kerrankin on aikaa odottaa että se kuivuu ja imeytyy kunnolla..

 

 

Koska Jenkeissä kevät oli vasta alkamassa, ei auringossa pystynyt olla kuin parina päivänä vähemmissä vaatteissa, yhteensä taisin istua altaalla Beverly Hillsissä alle pari tuntia. Halusin kuitenkin näyttää edes vähän Kalifornian auringossa oleilleelta, joten lähdin etsimään itseruskettavaa kaupungilta. Nappasin mukaani uutuuden, Isle of Paradisen suihkutettavan rusketusveden. En tiedä miten sekaisin USA sai pääni, mutta samana iltana ajattelin sitten että testaan tätä uutta itseruskettavaa nyt kasvoihin, ennen kuin levitän sitä vartalon iholle. Ei suinkaan toisin päin kuten olisin normaaliaivoillani ajatellut.

 

Aamulla peilistä katsoivat täydellisen päivettyneet kasvot. Suihkuttelin rusketusveden vartalolle samantien ja päivän vaikutusaika riitti – ihosta tuli niin hyvän ja luonnollisen värinen, että tästä tuli kertaheitolla paras itseruskettava ikinä.

 

 

Vasta tämän jälkeen aloin perehtyä, millaisen itsarin (sori, jos lempinimi herättää vääriä mielikuvia) olinkaan ostanut. Isle of Paradise -itseruskettavat ovat vegaanisia, niitä ei ole testattu eläinkokeilla, ne eivät sisällä mineraaliöljyjä, parabeeneja tai sulfaatteja ja kaiken tämän hyvän lisäksi tuoksuvatkin vielä taivaalliselta. Sävyjä on kolme, light, medium ja dark ja itse muutenkin tummahkon ihonsävyn omaavani käytän tuota lilanväristä darkia. Maailman paras itseruskettava on siis vesimäinen, tuoksuu hyvältä, tasoittuu iholle todella hyvin eikä jää laikukkaaksi. Se ei värjää lakanoita eikä vaatteita, ja sen tuoksu iholla on ennen suihkua olematon. Itse olin valkoisissa vaatteissa tämän levityksen jälkeen enkä huomannut niissä mitään väriä. Levitin sen iholle suihkimisen jälkeen käsin, sillä en muistanut ostaa levityskinnasta. Väristä tuli silti todella tasainen.

 

 

Sarjaan kuuluu myös Self-Tan Eraser, joka on siis kuorivia ainesosia sisältävä iholle suihkutettava vesi, joka nopeuttaa itseruskettavan irtoamista iholta. Jos sattuu siis huolimattomuusvirheitä levitysvaiheessa. Itse poistin sillä kuivista kämmenistä laikut ja se toimii hyvin myös siinä vaiheessa kun itseruskettava alkaa lähteä iholta epätasaisesti. Suihkaukset vaan ennen suihkua ja viiden minuutin odotus + pesu kuorivalla suihkusaippualla – itseruskettavasta ei ole tietoakaan ja uuden rusketuksen voi suihkutella samantien. Hei hei epätasaisen ruskea iho ja tervetuloa oikeasti hyvältä tuoksuva päivetys! Helpompaa kuin auringonotto.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Täytin eilen 31 vuotta. Siinä missä vuosi sitten vietin syntymäpäivääni Pariisissa museokierroksella ja ihanalla illallisella, täytin 31 koronakaranteenissa. Ikimuistoista, aivan varmasti. Joudumme siis Yhdysvalloista palaamisen takia olla 2 viikkoa karanteenissa kotona. Ensin se oli vain suositus, mutta maanantaina koneemme laskeutuessa puoli viideltä Helsinki-Vantaalle, karanteenista tuli pakollista.

 

 

Kiukuttelin koko illan ja aloin itkeä, kun salilta tuli viesti että avataan muuten ovet seuraavan kerran pääsiäisen jälkeen. Dramaattisesti peruin pääsiäisen laskettelureissun Verbieriin ja tuskailin eniten lapseni puolesta. Ei harrastuksia, ei päiväkotia ja takana yli 10 päivää jo lähes 24/7 äidin kanssa oleilua. Hän niin odotti kavereiden tapaamista. Kun maanantain alkushokista ja pahimmasta jet lagista selvisi, on tästä löytänyt kuitenkin myös positiivista. Etäpäivä kerrallaan.

 

Ajatus etätöistä yövaatteissa kahvia ja itsetehtyä lounasta nauttien on ihan kiva. Ei ollenkaan paha. Siihenhän se jääkin. Ajatus siitä, että siellä kotona on myös superaktiivinen ja energinen 5-vuotias poika yksin ja samalla pitäisi tehdä töitä ja kotitöitä ja ruokaa monta kertaa päivässä ja olla äiti ja pitää pää kasassa, ehkä treenatakin. Huh. Ensin se tuntui ylitsepääsemättömän pahalta, nyt lähinnä naurattaa. Sanokaa mitä sanotte, pieniä koronavitsejä löytyy mun somen täydeltä varmasti vielä pitkään. Aikanaan sairaanhoitajana opin mustan huumorin parantavan voiman ja siihen luotan edelleen. Hysteeristä naurua on kuulunut niin kuolemiin kuin hautajaisjärjestelyihinkin. Se on tapa käsitellä vaikeuksia, siihenhän koronavitsienkin suosio perustuu.

 

Nyt ei voi kuin nähdä tässäkin tilanteessa jotain hyvää. Poikkeukselliset olosuhteet koskettavat meitä jokaista, ympäri maailmaa. Kaikesta pahasta huolimatta jouduimme kuitenkin vihdoin pysähtymään. Aavemainen tunnelma, ihmisten kohtaaminen kuin elokuvista, ilot pienistä arjen asioista kuten autolla ajamisesta ja naapurin tapaaminen 10 metrin etäisyydeltä rappukäytävässä..

 

Jos koskaan niin nyt osaan arvostaa arkea. Joka ikistä aamuista herätystä, päiväkotimatkoja, repun pakkaamista ja harrastuksiin kiirehtimistä. Luulin rakastavani arkeani jo aiemmin, nyt rakastan sitä vieläkin enemmän. Ei se kolmen vartin työmatkakaan tunnu enää yhtään pahalta. Parin viikon retriitti tekee toivottavasti hyvää. Olen kuitenkin onnekas että voin kutsua sitä sellaiseksi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä töitä etänä tällaisinakään aikoina. Suuri hatunnosto jokaiselle hoitajalle, lääkärille ja päiväkotien henkilökunnalle. Sekä tietysti kaikille muillekin kriisialoilla työskenteleville. Me täällä kotona emme voi edes ymmärtää, miten raskasta on työskennellä tällaisissa olosuhteissa jo muutenkin raskaalla alalla samalla omaa ja läheistensä tartuntaa peläten.

 

Karanteenisynttärit opettivat taas lisää kiitollisuutta ja sitä, että emme kyllä koskaan voi tietää mitä maailmassa tapahtuu tai tulee tapahtumaan. Reissutalven jälkeen en itse surkuttele niinkään peruttuja matkasuunnitelmia, mutta harmittelen niitä kyllä muiden puolesta. Kuitenkin tilanteen suurin voittaja on luonto ja ilmasto ja maailman pysähtyminen on tehnyt sille todella hyvää. Lensimme Los Angelesiin ja takaisin Grönlannin yli ja katselin lentokoneesta lumoutuneena valtava jäätikköä. Paluumatkalla tunne oli erilainen. Kuin auringonnousun lämpimässä valossa kylpevä jäätikkö olisi kiittänyt – se tarvitsi tätä.

 

Pari päivää kotona on tehnyt sen puolesta hyvää myös sometöille, että kun matkalaukut on saatu purettua ja karanteenisynttärit vietettyä, on taas aikaa blogijutuillekin. Tulen kirjoittelemaan mieluummin kevyttä sisältöä ja hyvinvointivinkkejä kuin koronajuttuja – uskon, että me kaikki tarvitsemme nyt vähän kevyempää sisältöä ja huolettomuutta elämään epätoivon ja huolen ohelle. Kauneus- ja hyvinvointijuttuja koko loppuviikolle tulossa, joten jos haluat lukea vähän hömppää, klikkaile itsesi tänne. 31 on muuten ihan kiva ikä! Kuva on viime vuodelta, ihan noin fancy meininki ei karanteenissa oo ;)

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian