Hei ihanaa sunnuntaita! Pidin parin päivän täydellisen blogibreikin enkä käynytkään täällä. Olin tässä välissä yksin kotona, nautin siitä rauhasta ja hiljaisuudesta sekä ehdin karata ystävänpäivän iltana tänne Lappiinkin. Eilen huitaisin melkein parin tunnin hiihtolenkin ja sinne jäivät arjen ja kaupungin kiireet ladulle jo ensimetreillä. Luonnon ja kestävyysurheilun vaikutus mieleen on kyllä huima.

 

 

Ajatus tähän postaukseen syntyi kuitenkin kaupungin ruuhkassa. Tien yli käveli pariskunta, joka edusti pukeutumistyylillään juuri tätä aikaa. Dr. Martensit, ei meikkiä, pitkät laatikkomalliset toppatakit, Marimekkoa ja toisen olalla joogamatto, toisella vanha kameralaukku menneiltä vuosikymmeniltä. Pipo, ne Stigin silmälasit ja hieman graafisesti leikattu polkkatukka. Mietin siinä, jääkö tämä tyyli edustamaan 2010- ja 2020-lukujen vaihdetta, kun lapsenlapsemme joskus katselevat vanhoja valokuvia. Ajatukseni siirtyivät omaan tyyliini, sen löytämiseen ja vähän syvemmällekin. Oman itseni löytämiseen. 2020 on kiva vuosikymmen, se antaa tilaa erilaisuudelle enemmän kuin yksikään aiemmista. Sanotaan, että on helppoa olla oma itsensä, mutta onko? Miksi niin moni elää silti muiden odotusten mukaan?

 

 

Onko se kuitenkin vain tämä ikä, joka saa minut ajattelemaan että on nyt on helpompaa olla oma itsensä kuin aiemmin? Some tuntuu suosivan selvästi tiettyä skeneä. Sellainen laskelmoitu huolettomuus, maanläheisyys, kehopositiivuuden esiintuominen, kierrätys, vastuullisuus, kotimaisuus ja tietty sisustustyyli ovat pinnalla, somessa. Kun poikkeat tästä, olet joko liian rahvas, liian täti, liian lande, liian luksus, liian sporttinen, liian tavis, liian kerava, liian missi. Aika vaikea olla oma itsensä, jos ei satu luonnollisesti osumaan tähän muottiin. Ainakin se vaatii itsevarmuutta olla erilainen ja välittämättä muista. Someaikakaudella helpommin sanottu kuin tehty. Monista vaikuttajista paistaa ikävä kyllä kilometrien päähän, että he tekevät mitä heidän seuraajansa haluavat heidän tekevän. Itse olen muuten ehkä vähän sellainen somekapinallinen. Voisin tuijottaa analytiikkaa ja toimia sen mukaan. Kirjoittaa enemmän lapsi- ja perhejuttuja, sisustaa kotiani tietyllä tyylillä ja paasata jatkuvasti vastuullisuudesta ja kehopositiivisuudesta.

 

Teen tätä kuitenkin itsekkäästi – kirjoitan siitä, mikä minua eniten kiinnostaa. Hyvä olo ja kaikenmaailman ”huuhaa”, liikunta ja mielen hyvinvointi.. Terveelliset elämäntavat.. Maalaan kotia vaaleanpunaiseksi ja haaveilen valtavasta jugendasunnosta antiikkihuonekaluilla. En ikinä lähtisi rakentamaan taloa enkä jakaisi hääsuunnitelmiani blogissa. Se on minun tapani. Seuraan kuitenkin mielelläni useampaakin rakennusprojektia ja niitä hääsuunnitelmia, niitä on ihana lukea. Mieleni ja työni, etenkin tämä sometyöni, ovat tällä hetkellä todella hyvässä tasapainossa. Olen kaikkialla oma itseni. Vihdoin.

 

 

Hyvinvointi lähtee aina mielen hyvinvoinnista. Omien arvojen listaaminen auttaa löytämään oman tyylin ja siinä samalla myös itsensä. Puhun ja kirjoitan paljon hyvinvoinnista, liikunnasta ja ravitsemuksesta, mutta haluan painottaa aina sitä, että jokainen tekee omat valintansa – koskivat ne sitten liikuntalajia tai ruokavaliota, itsensä näköisesti. Voit nimittäin paljon paremmin ja olet huomattavasti itsevarmempi, kun teet asioita joista oikeasti pidät. Ehkä huijaat itseäsikin kun sanot rakastavasi aikaisia aamuherätyksiä? Koetko epävarmuutta meikittöminä päivinä vaikka nyt joka toinen tuntuu kulkevan ilman meikkiä vähintään joka toinen päivä? Pidätkö oikeasti joogasta vai toimisiko illalla töiden jälkeen joku ihan muu, nopeatempoisempi laji? Ehkä valokuvaus, värittömät filtterit ja maanläheiset sävyt eivät ole sinun juttusi. Jos et tykkää kirppareista, älä osta sieltä. Vastuullista kuluttamista on mahdollista harjoittaa muutenkin. Käytkö viikonloppuisin ulkona vain siksi, kun kaveritkin käyvät vaikka tekisit tosiasiassa mieluummin jotain muuta? Samalla kun löydät itsesi ja tyylisi, löydät luultavasti myös oikeita ihmisiä ympärillesi. Heitä, jotka edustavat samaa arvomaailmaa kuin sinä.

 

 

HARJOITUS Tee tämä vain itsellesi, vain silloin voit olla täysin rehellinen. Aloita oman tyylisi ja itsesi löytämisen listaamalla ylös arvosi. Eikä tarvitse olla edes tärkeysjärjestyksessä, kirjoita ne vain ylös. Listaa samalle paperille asioita, joissa olet hyvä. Älä ole liian vaatimaton. Sitten listaa asioita, joista pidät. Ne voivat olla paikkoja, ruokia, harrastuksia, ihmisiä – mitä vain. Sen jälkeen kirjoita kolme asua, joissa sinulla on hyvä olla. En tarkoita tällä pelkästään mukavuutta, vaan asuja, joissa tunnet säteileväsi ja olevasi oma itsesi. Kirjoita paperille vielä muutama unelmasi, ihan pienetkin käyvät. Tämä paperi kuvaa sinua. Se voi olla ohjenuorasi silloin, kun tunnet olevasi vähän hukassa. Tutkaile sitä ja mieti, mitä se kertoo sinusta ja tyylistäsi. Milloin olet onnellisimmillasi ja missä hetkissä tunnet olosi itsevarmaksi? Kun keksit vastauksia näihin, lisää niitä pikkuhiljaa elämääsi. Vähitellen alat löytää itsesi ja itsevarmuutesi lisääntyy.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Blogimaailma sai ihania shokkiuutisia, kun WTD-blogin Nata kertoi eilen olevansa raskaana. Paljon onnea tulevalle perheelle! Blogit tietysti täyttyvät aika ajoin vauvauutisista ja toiset pyörivätkin pelkkien perhe- ja äitiysteemojen ympärillä, mutta tämä yllätysraskaus ja vauvauutinen oli sen puolesta ainutlaatuinen, sillä Nata on kertonut ettei koskaan halua lapsia. Olihan erosta vasta vähän aikaa ja uusi suhdekin oli hyvin tuore. Tunnistin itseni ja reilun kuuden vuoden takaiset fiilikset heti. Ei minustakaan pitänyt tulla ikinä äitiä ja luokittelin itseni vapaaehtoisesti lapsettomaksi. En oikeastaan edes pitänyt lapsista ja vannoin, etten koskaan hankkisi omia. Enemmän blogiani seuranneet tietävätkin – asuin yksiössä, opiskelin ja olin seurustellut alle kolme kuukautta, kun olinkin raskaana. Jos en olisi joutunut silloin odottamaan keskeytysaikaa niin kauan, en välttämättä olisi vieläkään äiti. Lääkäri sanoi keskeytyslähetteen antaessaan, että on tässä parin viikon odotuksessa jotain hyvää. Voit vielä päättää toisin. 

 

 

Heh, no en kyllä varmasti päätä. Ja heh, päätin sittenkin. Ihan viime hetkellä, Naistenklinikan potilashuoneessa. ”En mä sittenkään halua keskeyttää tätä” pääsi vain jotenkin suustani ja elämäni muuttui tuona harmaana talvipäivänä lopullisesti. Jatkoin matkaa kouluun ihan muina naisina ja lähetin tulevalle isälle ensimmäisen ultrakuvan että siinä se sit on. Itsehän halusit. Säilytin pitkään keskeytyslähetettä kotona vielä senkin jälkeen, kun lapsi jo asui meillä. Kerran vanhoja paperiroskia viedessä se tuli vastaan ja muistutti elämän yllätyksellisyydestä ja siitä, että kaikella on varmasti jokin tarkoitus. Ja siitä, miten mieli voi muuttua isojen asioidenkin kohdalla. Muistan raskausajan todella käänteentekevänä aikana, sillä minun oli luotava identiteettini uudelleen. En enää koskaan olisi se huoleton ja vapaa, ilmiselvästi yöhön kuuluva skumpalla ja huomiolla elävä nuori ja sopivasti vastuuton 24-vuotias tyttö. Olisin jatkossa aina äiti. Se oli suurin hyppyni tuntemattomaan koskaan. Kliseistä, mutta kannatti. Elämä ja nainen muuttuivat paljon paremmiksi. Jos ollaan ihan rehellisiä, en edes pitänyt itsestäni ennen kuin minusta tuli äiti.

 

Yllätysraskaus ei ole helppo raskaus. Se pakottaa muuttamaan ajattelutapaansa ja arvomaailmaansa, eikä ole välttämättä millään lailla positiivista aikaa, jolloin suuret haaveet ovat käyneet toteen. Voi v*ttuja pääsee suusta moneen kertaan eikä muuttuva vartalo tunnu yhtään omalta. Kun raskauteen ei ole valmistautunut, tuntuu vapauden ja viinin menettäminen joskus ihan tuskastuttavan isolta asialta. Olisinpa silloin tiennyt, että jo lyhyen ajan kuluttua ne ajatukset tuntuivat hassuilta ja kaukaisilta. Ja kaikesta yllätyksellisyydestä ja kauhunsekaisista tunteista huolimatta olen ihan yhtä hyvä äiti kuin ne lasta pitkään suunnitelleetkin. Ihan samalla viivalla.

 

 

Yllätysraskauteen kuuluu usein myös pieni kapinallisuus. Vastustetaan isoa elämänmuutosta ja kielletään itsensä muuttuminen, vaikka se on väistämätöntä. Taistelin itse täysillä sitä perusmammamuottia vastaan, raahasin lastani turvakaukalossa korkeissa koroissa, en ostanut yhtään äitiysvaatetta enkä todellakaan osallistunut vauvauintiin tai muuhun perhetoimintaan. Lähdin treenaamaan alle kuukausi sektion jälkeen ja panostin ulkonäkööni enemmän kuin ennen raskautta. Ettei minusta vaan tulisi tyypillistä äitiä. Kaikki vauvan tavarat mätsäsin sisustukseen sopiviksi, varasin matkoja pienen lapsen kanssa, lähdin ulos juhlimaan ja jätin vauvan yöksi hoitoon jo kuukauden ikäisenä. Äitiyslomalla kävin koulussa oikeastaan vain siksi, etten voisi sanoa olleeni äitiyslomalla. Kaikkea tätä olen harmitellut jälkikäteen niin paljon. Voi kuinka enemmän olisin saanutkaan irti vauva-ajasta ja voi kuinka helpompaa se olisi ollut, jos olisin vain heittäytynyt täysillä siihen mukaan, tavannut muita äitejä (joita ei silloin lähimmässä ystäväpiirissäni ollut) ja rauhoittanut sen ajan uuteen minääni tutustumiselle. Jos olisin tehnyt toisen lapsen, olisin varmasti ollut niin paljon viisaampi. Sitä paitsi, ostin niitä vauvatavaroita sitten kuitenkin lähes kaikkia kahdet. Ne sisustukseen sopivat olivat ihan tylsiä eivätkä kiinnostaneet lasta alkuunkaan.

 

 

Yhdeksän kuukautta on pitkä aika kasvaa äidiksi, mutta lopulta kuitenkin liian lyhyt. Yllätysraskaus ja sen mukanaan tuomat muutokset voivat kestää vuosia. Niin kävi ainakin omalla kohdallani. Parin viime vuoden aikana olen kuitenkin löytänyt itseni, oman tapani olla äiti ja kiittänyt joka päivä elämää siitä, että se toi eteeni vanhemmuuden. Nykyään lasken parhaiksi puolikseni jopa äidillisyyden ja voin sanoa rakastavani lapsia. Kliseisesti, yllätysraskaus oli parasta, mitä elämälleni on koskaan tapahtunut. Sainhan paitsi maailman ihanimman ja rakkaimman pojan, muutuin myös aivan eri ihmiseksi. Äidiksi. Poikani on suurin opettajani ja tieni hyvään elämään. Löytyyköhän blogini lukijoista kenties muitakin yllätysäitejä?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Ihana, kamala kahvi. Aamukahvi on juoma, josta en kyllä luopuisi kuin suuren pakon edessä. Joskus kun sain paniikki- ja ahdistuskohtauksia, kahvi tuntui aina laukaisevan sen pahan olon. Silloin pelkäsin varmaan sitä ahdistustakin enemmän kahvista luopumista. Vähensin kahvinjuonnin aivan minimiin, vain yhteen pieneen kupilliseen aamulla. Onneksi nuo ahdistukset sitten jäivät pois, syynä oli muu kuin kahvi, mutta kahvi toimi luultavasti niin ikään stimulanttina ahdistukselle. Aiemmin olin kahvin suurkuluttaja, saatoin helposti juoda 5-6 isoa kuppia kahvia päivässä. Viimeiset vielä illalla.

 

Sitten tulin kofeiiniherkäksi ja nykyään en juo oikeastaan siinä yhden-kahden jälkeen kahvia enkä teetä enää ollenkaan. Koska kahvi on kuitenkin sosiaalinen juoma, minun piti keksiä jokin kahvin korvike jota voin nauttia sitten, kun keitän ystävilleni kahvia esimerkiksi iltapäivisin tai alkuillasta. Löysin onneksi aikanaan kurkumalaten, josta on sitten jalostunut monia herkullisia täysin kofeiinittomia versioita. Erilaiset värikkäät latet ovat paitsi herkullisia ja kauniita, myös varsin terveellisiä vaihtoehtoja kahville. Kurkumalatte on terveellinen trendijuoma maailmalla, mutta Mirvan latte on vaaleanpunainen ja nautitaan kristallilasista. Näistä saa paljon erilaisia variaatioita kun kokeilee ja soveltaa.

  

 

Matchalatte on ollut jo vuosia takuuvarma lämmittäjä talven kylmyydessä. Kun joskus kävin ensimmäisiä kertoja avannossa, kärsin palelusta ja lamaannuttavasta väsymyksestä avannon jälkeen. Silloin erityisesti turvauduin tähän tehopiristäjään, mutta sekoittelen aina toisinaan piparmintulla maustettua matchalattea edelleen jos tarvitsen kahvia muulloin kun ensimmäisenä aamulla. Aamukahvi on siis niin pyhä, että sitä en vaihda mihinkään, ikinä. Matcha on kuitenkin niin piristävää, että kofeiiniherkkänä en voi juoda sitäkään enää iltapäivällä ilman, että ajoissa nukahtamiseni kärsii. Sen matchalaten ohje löytyy kuitenkin myös tästä listasta. Mikäli valmistat pinkkiä, lilaa tai sinistä lattea ja haluat panostaa nimenomaan kauniiseen väriin, kannattaa käyttää mahdollisimman valkoista kasvimaitoa. Kauramaidon kanssa väri ei ole niin kaunis, mutta itse pidän sen mausta eniten.

 

 

Pinkki latte

 

3 dl kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa

1 tl punajuurijauhetta

0,5 tl ceyloninkanelia

0,5 tl inkivääriä

1 tl vaahterasiirappia tai agavesiirappia

1 tl kookosöljyä

Pinnalle halutessasi vaahdotettua kasvimaitoa

Sekoita pienessä kastikekattilassa kaikki ainekset ja kaada mukiin. Halutessasi vaahdota kauramaitoa laten päälle.

 

 

Matchalatte piparmintulla

 

2 dl vettä

Ohjeen mukainen annostus matchaa per muki (jauheita on monta erilaista, että niissä on eri annostuksensa, lue se pakkauksesta)

Sekoita matchavispilällä

Muutama pisara piparminttu-uutetta

Kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa, halutessasi vaahdotettuna.

 

 

Kurkumalatte

 

3 dl kauramaitoa

0,5 tl kurkumaa

0,5 tl inkivääriä

0,5 tl kanelia

ripaus kardemummaa, muskottipähkinää ja neilikkaa

1 tl kookosöljyä

1 tl luomuhunajaa

 

 

Sininen latte

Valmista kuin pinkki latte, mutta käytä punajuurijauheen tilalla sinistä spirulinaa.

 

 

Lila latte

Valmista kuin pinkki latte, mutta laita punajuurijauhetta puolet vähemmän ja korvaa toinen puolikas sinisellä spirulinalla.

 

Näillä voi ainakin yrittää ehkäistä vilua ja flunssaviruksia. Yhdistä kylmävesiuintiin ja lenkkeilyyn, kaamosväsymys helpottaa varmasti edes hetkeksi. Illalla kofeiiniton latte toimii myös hyvänä iltapalana esimerkiksi rauhallisen yin-joogan jälkeen. Sweet dreams ♥

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian