Syntymäpäivänäni istuin pyöreän pöydän ääressä katsellen ohi lipuvaa Viking Linea ja päätin, että jos en nyt tätä tee, en luultavasti tee sitä koskaan. Klikkasin yhden ainoan hakuvaihtoehdon järjestelmästä ainoaksi toiveekseni ja ehkä sekunnin miettimisajan jälkeen painoin Lähetä. Elämäni ei muuttuisi mihinkään jos minua ei valita. En uskonut hetkeäkään, että minut valittaisiin, ja olemattoman valmistautumisen takia ajattelin pariin kertaan jättää jopa valintakokeen väliin. Elämässä tuli kuitenkin vastaan odottamattomia käänteitä.

 

 

Olin jo lähes päättänyt skipata koko valintakokeen ja mietin, että aina voi yrittää uudestaan – sit kun oon valmistautunut paremmin, tiedättehän. Yhtäkkiä eräs sovittu meno peruuntui ja valintakoepäivänä kalenteri olikin tyhjä. Näin edeltävänä yönä painajaista siitä, että myöhästyin enkä ehtinyt kokeeseen. Aamulla päätin ainakin yrittää. Koiralenkillä löysin kevään ensimmäisen neliapilan. Aiemmalle opiskelutyylilleni uskollisena heitin jättimäisen hupparin päälle ja istuin valintakokeessa takarivissä puhumatta kenellekään sanaakaan. Kokeen alettua pääsin johonkin ihmeelliseen zen-tilaan, päässäni ei ollut mitään muuta kuin kokeeseen liittyvä aineisto ja monivalintakysymykset.

 

Mielestäni hyvin vaikeasta valintakokeesta jäi hyvin sekava fiiliskin. Tyhjensin pääni juoksemalla lenkin, enkä ajatellut koko koeasiaa enää ollenkaan.

 

 

Maanantaina sain viestin, että olen päässyt Helsingin yliopistoon lukemaan yleisiä kasvatustieteitä lähes täysillä pisteillä.

 

En. Olisi. Ikinä. Uskonut. Ajatuksia tulevasta opiskelusta, työelämästä ja kaavoista poikkeamisesta tulossa lisää myöhemmin. Paitsi rakkauteen, usko aina ihmeisiin. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

”Siis toi on ihan varmasti sen vene! Mun on pakko mennä käymään! En pysty, apua!” 

 

Nuoren naisen sanat saivat lempeästi hymyilemään. Kesäillan kääntyessä vähitellen yöksi, kesäihastuksen vene oli (oletattavasti) bongattu ystävättären avustuksella laiturista. Sinisilmäisen, vielä viattoman ihastuksen ja mahdollisen rakkauden tunne täytti hetkeksi omankin sydämeni taluttaessani koiria Hangon hämärtyvässä yössä.

Uskon, ettei koskaan ole liian myöhäistä rakastua ja tuntea rakkautta. Ihastua, tuntea toisen ihastuvan. Yllättyä niin, ettei todeksi usko. Ja toisaaalta, pudota pilvilinnoista sekunnissa, sydämen jättäessä lyöntejä väliin ja epäuskoisuuden kuristaessa – vielä silmänräpäys sitten ihastuksen kourissa kiemurtelevaa – kehoa.

Aina viimeiseen hengenvetoon asti meillä on mahdollisuus tuntea. Tunnen kuitenkin myös syvää kiitollisuutta siitä, että värikäs ihmissuhdehistoriani on niinkin värikäs. Niin värikäs, että nyt on tasaista, rauhallista ja hyvää. Koskaan ei ole liian myöhäistä rakastua, mutta sitä nuoruuden sinisilmäistä ihastumista ei elämänkokemuksen myötä saa enää takaisin. Onneksi, sillä ainakin omalle matkalleni osui monta hutia.

 

”Kato nyt on se siellä, nyt mennään, näytänks mä tarpeeks hyvältä?” 

 

Nuoret, luultavasti kymmenen vuotta itseäni nuoremmat, naiset kohensivat etelätuulen muokkaamaa kampaustaan. Kävelin itsekseni hymyillen ohi. Hangosta on alkanut moni suuri rakkaustarina. Omanikin. Tytöt suoristivat helmojaan. Suuntasivat ripsipidennyksillä kehystetyt katseensa veneeseen, josta nousi kannelle jo edesmennyttä isäänikin vanhempi mies.

”No mutta mitkä kaunottaret ne siellä…”

 

Ei näin, tytöt, ei näin.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Ihmiseksi, joka edelleen sanoo harrastavansa joogaa, joogaan nykyään hävettävän vähän. Toisaalta, kun oikein innostun, käyn kymmenen kertaa joogasalilla ja iltaisin osallistun onlinetunneille makuuhuoneeni lattialta käsin. Mutta kun ei ehdi, kun on salitreenit ja juoksut. Asia yksi: Älä ikinä unohda joogaa. Joogata kannattaa hänenkin, joka ei koskaan joogaa ja etenkin hänen, joka ei ole ehkä koskaan joogannutkaan. Tulen huomenna käymään Helsingissä ja ensimmäinen asia pakkauslistallani on joogamatto.

 

Heitä, joiden ansiosta olemme täällä. Eli jos nyt ihan konkreettisia ollaan, vanhempia ja isovanhempia. On helppo hukuttaa itsensä kiireisiin ja olla soittamatta. Ehtiihän sitä huomennakin. Mutta mitäs, kun ei ehdi. Isäni lähti jonnekin tuonpuoleiseen ihan vain nukkuessaan terveenä ihmisenä keskellä yötä. Ei vastannut seuraavana päivänä puhelimeen.

 

Koskaan, ei koskaan, saa unohtaa liikuntaa, silloinkin, kun haluaa pitää (siitä) lomaa. Viime elokuusta toukokuuhun treenasin ainakin läheisteni mielestä kuin hullu. Tietoisesti olen vähitellen tiputtanut treenimääriä, ollut liikkumatta jopa kokonaisen viikon kävelyä lukuunottamatta ja antanut kehon levätä. Aloitan taas elokuussa saman rumban uudelleen, mutta jos en lepäisi, en jaksaisi enkä itseasiassa edes pystyisikään. Koko kesää ei kuitenkaan kannata loikoilla, sillä on ihan tieteellisesti todistettu fakta, että keho tarvitsee liikuntaa voidakseen hyvin. On myös tieteellisesti todistettu fakta, että mieli tarvitsee liikuntaa voidakseen hyvin.

 

Hyvää viiniä. Elämä ja kesä on liian lyhyt lasillisista kieltäytymiseen.

 

 

Helteillä kroppa ja luonto ovat kovilla. Viinistä onkin luonnollista siirtyä seuraavaan. Älä unohda vettä. Ajattele, kuinka nopeasti kukat nuupahtavat kuumassa asunnossa. Kuinka nurmikot kellastuvat ja heinäkuinen Kaivopuisto muistuttaa sävyjensä puolesta lähinnä loppusyksyä. Mitä sinulle tapahtuu helteillä? Älä unohda vettä. Kukkien lisäksi muista nesteyttää itseäsi. Mitä enemmän juot päiväkahveja torin laidalla, viinilasillisia auringonlaskussa ja drinkkejä terassilla, sitä enemmän keho kuivuu. Saatoin kirjoittaa tämän ohjenuoraksi itselleni. Olen nimittäin nyt useampana yönä herännyt pohjekipuun ja suonenvetoihin. Tekemistä luultavasti sen hyvän viinin kanssa.

 

Silkkiä ja pellavaa. Tiedät kyllä, kun vaihdat polyesterileningit luonnonmateriaaleihin. Jos jotain olen ostoksiltani oppinut, niin että jokaiseen vaatekaappiin (ja budjettiin) kannattaa mahduttaa ainakin yksi silkkimekko ja muutama ajaton pellavavaate.

 

Mistä kaikki alkoi. Ja missä olet nyt? Monen milleniaalin elämäntarina alkaa olla jo tässä vaiheessa sellainen, että tajuaa jo tulleensa johonkin ja lähteneensä jostakin. Hyvä tapa harjoittaa kovin tarpeellista nöyryyttä ja kiitollisuutta on painaa mieleen, mistä kaikki alkoi.

 

 

Asioita joita kannattaa unohtaa: Katuminen (tapahtuneet asiat eivät muuksi muutu vaikka morkkistelisit ja murehtisit kuinka, voit vain ottaa opiksesi ja olla jatkossa viisaampi), työnteko lomalla, työasioiden ajattelu lomalla, polyesterileningit, laiskuus ja turhasta kitiseminen.

Älä unohda elää muru.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ