Kuuluisat self help -teokset ovat listanneet 10,20 tai vaikka 120 askelta onneen ja onnellisuuteen. Ne kuuluisat self help -teokset ja monet hyvinvointivaikuttajat kehottavat myös listaamaan paperille asioita, joita pitäisi tehdä. Sinun pitäisi syödä sitä ja tätä, sinun pitäisi hikoilla päivittäin, sinun pitäisi tehdä kiitollisuusharjoituksia. Pitäisi, pitäisi ja pitäisi. Ruokavalintojen, liikunnan ja kiitollisuusharjoitusten merkitystä ei missään nimessä pidä vähätellä, mutta niistäkin tulee helposti pakkopullaa.

 

Vaikka joskus onkin hetkiä jolloin on vähän pakotettava itseään että pääsee esimerkiksi uuden elämäntavan alkuun, pysyvällä näkökulmalla tarkasteltuna se pakko vie elämästä ilon.

Rakastan esimerkiksi yli kaiken hiihtämistä hiljaisessa metsässä, mutta jos sinne olisi pakko mennä, ei se luultavasti tuntuisi yhtä ihanalta. Sitten on myös se erilainen pakko, nimittäin suurimman osan meistä on pakko herätä aamulla töihin.

Itseäni suoraan sanottuna vituttaa lukea self help-kirjoituksia siitä, kuinka sitten pitäisi vain valita sellainen työ, johon ei tarvitse aamulla herätä aikaisin.

 

Persikat. Mielellään litteinä.

 

On myös valitettava – tai toisille jopa lohduttava – tosiasia, että jokaisessa elämässä on hyviä ja huonoja päiviä vaikka se olisi miten ihanaa tahansa. Negatiivisia ajatuksia on tieteellisestikin tutkittuna jopa 80% päivän ajatuksista (apua!) joten toista itsellesi seuraavan kerran kun joku ilman erityistä syytä ärsyttää – se on normaalia. Hyviä, eli positiivisia, ajatuksia ja tunteita on kuitenkin mahdollista vahvistaa. Ja sehän kannattaa, sillä se, miten suhtaudumme elämään, sen haasteisiin ja ongelmiin, vaikuttaa suuresti elämänlaatuumme.

Luulen, että ihan jokainen meistä haluaisi elää laadukasta elämää.

Laadukkaan elämän suurimmat viholliset ovat kiire ja stressi. Kiirehdimme ja stressaamme yleensä tavoitellessamme laadukasta elämää.

 

Kuuma aamukahvi autossa. Erityisen hyvää synkällä säällä.

 

Jos listaisin sinulle kymmenen asiaa joista tulee hyvä olo ja kehottaisin sinua noudattamaan niitä silloin, kun tunnet voivasi huonosti, en usko että se toimisi kovin pitkään. Ellet sitten sattuisi olemaan täysin samanlainen kuin minä.

Siinä on kuitenkin pointti, että kannattaa listata kymmenen, tai vaikka kaksikymmentä,  asiaa, joista tulee hyvä olo. Näiden asioiden pitäisi kuitenkin tuoda hyvä olo juuri sinulle.

Listauksessa kannattaa olla realisti. Luulen että monellekin tulisi hyvä olo lentokoneen noustessa kohti New Yorkia, mutta se ei välttämättä ole asia, jonka pystyy toteuttamaan silloin kun on huono päivä tai joku muuten vain ärsyttää ja tekee mieli purkaa pahaa mieltään a) muihin ihmisiin b) huonoihin valintoihin.

Tällaisina hetkinä kannattaa tehdä jokin asia siltä listalta (tätä metodia muuten suositellaan monessa terapiassa joten se ei ole tuulesta temmattu eikä varsinkaan oma keksintöni vaikka siitä mielelläni kunnian ottaisinkin) ja vielä järkevämpää on tehdä mahdollisimman usein niitä hyvää oloa tuovia asioita omalta listalta ilman sitä huonoa päivääkin. Pienten, itselle mieleisten asioiden (joista tulee hyvä olo) tekeminen saattaa muuttaa sen ihan tavallisenkin päivän ihan hyväksi päiväksi.

 

Meren läheisyys, rantakalliolla kävely ja aaltojen äänet.

 

Listasin nyt kuitenkin omiani, näitä keksii itseasiassa listatessa paljon enemmänkin kuin kymmenen, mutta se kymmenenkin on jo hyvä. Ainakin yhdessä kohdassa ilmenevät nuo aiemmin mainitsemani yksilöiden erot – minulle yksinolo hiljaisuudessa on yleensä suurta luksusta, sillä olen jatkuvasti ihmisten ja äänten ympäröimänä. Yksinäinen taas voi kipeästi kaivata seuraa ja elämisen ääniä rinnalleen.

 

Kun malttaa pysähtyä auringonlaskuun tai -nousuun.

 

Pienten arkisten positiivisten asioiden kirjaaminen ylös puhelimeen tai esimerkiksi paperikalenteriin (ks. esimerkiksi kuvatekstit)

Hiljaisuus ja kotona olo ihan yksin.

Paljon, paino sanalla paljon, hedelmiä ja kasviksia sisältävä ruokapäivä.

Kirjat. Sellaiset, joita ei malta lopettaa.

Liikunta, jossa tulee oikeasti hiki. Ja punainen naama.

 

Uinti. Vesijuoksukin käy. Kylmävesiuinti. Vesi kuin vesi.

Ystävän ääni.

Kirjoittaminen, yleensä sellainen mitä kukaan muu ei näe.

Laskujen maksu ajoissa. Tämän teen huomenna!

 

Kynsien lakkaus, ihon tehokosteutus, kulmakarvojen nyppiminen ja sellainen kokonaisvaltainen mutta yksinkertainen itsensä hemmottelu ilman kalliita spa-hoitoja.

Aikainen nukkumaanmeno.

Kävelyt lempikaupunginosissa.

Uuden tuoksukynttilän polttaminen aamuisin. 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

Villefranche, Ranska. Ehkä yksi elämäni hauskimmista päivistä.

 

YOUR DIET (is not only what you eat)

 

It’s what you watch. What you listen to. What you read. The people you hang around.

 

Be mindful of the things you are putting into your body emotionally, physically and spiritually.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 


 

Arkipäiväni noudattavat pitkälti samaa kaavaa. Töiden jälkeen kiirehdin salille, lapsi koulusta, kotiin. Kauppaan, ruokaa, läksyjen teko, keittiön siivous, koirat ulos, suihkuun ja nukkumaan. Tähän väliin tietysti ängetään kaikki harrastukset, lenkit, keskustelut, mahdolliset työasiat ja ystävien tapaamiset. Koska yhtälö vihdoin kuitenkin toimii, siedän sitä ja elän sen kanssa tietäen, että tämäkin on vain vaihe, jota joskus aivan varmasti tulen kaipaamaan.

Sen huonoja puolia ovat kuitenkin nopeatempoisuus ja toistuvuus. Ei oikeastaan edes ehdi ajatella, että arki-iltoina voisi totta tosiaan tehdä jotain muutakin.

Nuori minä olisi huutanut tässä että nyt juokse nainen karkuun ja äkkiä.

32-vuotias minä on edelleen omasta mielestään nuori ja rakastaa rutiinejaan.

 

 

Syyskuu on lopuillaan. Vuoden viimeinen neljännes lähestyy ja äs-oo-äs, on saatava taas yksi unelmien vuosi valmiiksi. Tässä vaiheessa nauraisin tammikuussa tehdylle ”tänä vuonna aion” -suunnitelmalle – siis jos sellaisia vielä tekisin. Nauran sille, että olen joskus tehnyt.

Työpaikoilla kiritään kiinni alkuvuodesta asetettuja tavoitteita, yksityiselämässä alkaa olla vallalla samanlainen trendi. Kuka saakaan kirjoittaa joululomalle jäädessään, että nyt oli kyllä mieletön ja tehokas vuosi. Tätä painetta tietysti boostaavat vielä loppuvuoden synkimpään aikaan julkaistavat verotiedot. Joku saa paikkansa valokeilassa, toisen ahdinko syvenee. Valoa ei näy sitäkään vähää, kohta lasketaan montako aurinkoista tuntia oli marraskuussa. Onnistuu yleensä yhden käden sormilla.

Joku vielä miettii, miksi syksy on muka raskasta suomalaisille.

 

Syksyllä luonto valmistautuu lepoon. Se pudottaa lehtensä, loppuvuodesta kääriytyy (toivottavasti) lumeen. Se lepää, se valmistautuu tulevaan valoon. On tullut aika korjata edellisen kauden sato ja hidastaa.

Miksi me ihmiset emme tee niin? Hidastuksen sijaan painamme täysillä eteenpäin, onhan kesällä levätty.

Miksi me emme kirjaimellisesti varaudu talven varalle? Tästä puhutaan paljon monen asian yhteydessä, mutta kukaan ei silti tee mitään.

 

 

Olen ihan vakavissani miettinyt, palveleeko esimerkiksi saliharrastukseni enää minua. Voisinko paremmin, jos en yrittäisi joka saat..n viikko rikkoa ennätyksiä, vaan kuuntelisin kehoani, treenaisin ja söisin intuitiivisesti? Mitä jos huolehtisin kehostani joogalla, lenkeillä ja pilateksella ja vähentäisin salikertoja edes puolella nykyisestä?

Sydämeni ja intuitioni huutaa oikeaa vastausta, suorittaja sisälläni ruoskii luovuttajaa.

Mieli ei ole vielä valmis, mutta se ymmärtää jo hidastaa. Se antaa mahdollisuuden myös sille, että ajatus on hetkellinen. Lopullisia päätöksiä ei tarvitse kovinkaan usein tehdä, mutta aina pitäisi hidastaa kuuntelemaan mitä keho ja mieli yrittävät viestittää, ja ennen kaikkea miksi.

 

 

Tavoitteiden asettelu on viety jo liiankin pitkälle. Oletko tänään vihreällä vai punaisella indexillä verrattuna viime vuoteen? Unohda. Elämässä on kippuraa ja käppyrää ihan tarpeeksi. Jos hyllystäsi löytyy se sadan askeleeen onnellisuusopas, älä edes lahjoita sitä pois, heitä se oikein juhlallisesti pois. Kukaan ei voi kasvaa ja kehittyä tasaisesti ikuisesti. Aivan kuten maailmantalous, työpaikan käppyrät tai asuntojen hinnat pitkällä aikavälillä, myös oman elämäsi kehityskäyräs on täynnä nousu- ja laskusuhdanteita.

Joskus tapahtuu jotain yllättävää, joskus poljetaan pitkään paikoillaan. Jätä vuosisuunnitelmassasi sille kaikelle tilaa. Hidasta ja nauti kerrankin siitä, mitä jo on.

Yksi lohdullisimmista tunteista kun on tajuta, ettei ihan aina tarvitse mennä lujaa eteenpäin. Aivan kuten loputtomissa tulostavoitteissa, joka ikinen päivä ei voi olla parempi kuin edellinen.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ