Vuosi sitten nukuin sikeitä unia Beverly Hillsissä ja herätessäni naureskelin LA Marathonin kannustajien kylttejä. Run like there is someone with corona virus behind you! Kalifornian ja koko USA:n kepeä suhtautuminen uuteen virukseen näkyi myös omassa ajattelutavassani. It’s just like a flu.. Tilanne muuttui kuitenkin viikossa nopeasti ja pian pakkasimmekin kimpsut ja kampsut ja lensimme monen muun tavoin Suomeen viimeisellä mahdollisella lennolla. Sen jälkeen kaikki muuttui. Tuntuu aivan hullulta katsoa näitä kuvia Hollywood Hillseiltä ja Santa Monicasta. Ne olisivat vain yhden lennon päässä, mutta milloin se lento on mahdollinen, sitä ei luultavasti tiedä vielä kukaan. Minulla on liput lokakuulle, saa nähdä. Enää en ylläty – suuntaan tai toiseen – mistään.

 

 

Vuosi virusta. Monet tuttavani ovat sairastaneet sen. Itse olen altistunut pariin kertaan, mutta pysynyt onneksi täysin terveenä. Siitä olenkin kovin kiitollinen. En ole itseasiassa ollut kertaakaan kipeä sen jälkeen, kun olen palannut Jenkeistä Suomeen. Siellä sairastin ja sainhan kokea myös jo vuosi sitten ensimmäisen koronatestinikin. Tulos katosi (!) joten mysteeriksi jäi mahdollinen koronatartunta. Oletus on, ettei sulla ole ollut sitä, sanoi lääkäri. Se oli sitä aikaa se. Tähän täytyy muuten mainita, että on vähän ikävää kuinka (kuulemma) täysin kotona pysynyt henkilö lyttää minut täysin sen takia, että kävin ravintolassa syömässä kun hän itse samaan aikaan sairastaa flunssaa. ”Mutta kun tää on vain tavallinen flunssa.” Mutta eikö koronavirukselta suojautuminen suojaa myös niiltä muilta viruksilta?

 

Älkää ymmärtäkö väärin, en sano tätä ilkeydellä. Arvostan ihan hurjasti kaikkia heitä, jotka ovat pystyneet pysymään kotona ja kaikin keinoin vaikuttavat siihen, ettei tilanne riistäydy ihan käsistä meillä täällä Suomessa. Minulla vaakakupissa painavat kuitenkin myös monet muut asiat. Koko pandemiatilanne on pakottanut meidät punnitsemaan monia valintoja ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja koko pandemiatilanne on laittanut meidät myös tuomitsemaan monia valintoja ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. En silti tiedä mistä sen ihan tavallisen flunssan voi saada jos ei missään käy. 

 

 

Sain jonkin verran kritiikkiä siitä, että olin ravintolassa viime viikonloppuna. Kyllä, olin ja ihan kahtena päivänä. Olen syönyt viimeaikoina hyvin vähän ravintoloissa ja nyt tuli sellainen olo, että nyt haluan tukea yrittäjiä kun heidän elinkeinonsa viedään jopa kolmeksi viikoksi, ellei pidemmäksikin. Se, että hakisin kolme ruoka-annosta ovelta on aika paljon vähemmän rahaa kuin se, että istun asiakaspaikalle, tilaan useampia pieniä ja kalliita annoksia ex tempore sekä käytän myös juomiin enemmän rahaa kuin itse ruokaan. Juomiin, joita ei saa myydä ulos. Olen asiakkaana ja minua palvellaan ystävällisesti ja tästä myös maksetaan tälle äärimmäisen ystävälliselle tarjoilijalle palkkaa. Hän saa täyden palkkansa, ravintolayrittäjä rahansa, minä kokemuksen ihanasta illasta ja hyvän mielen siitä, että autoin ystävieni kanssa useammalla satasella yrittäjää ja hänen henkilökuntaansa.

 

Kun ravintolan ovet suljetaan tänään, heillä ei ole tuloja – eikä töitä. Tiedän kokemuksesta että sellainen maksaa sekin ihmishenkiä.

 

 

En missään nimessä vähättele virusta. Se on arvaamaton emmekä voi tietää, kuka sen saa vakavana versiona, kuka ei ollenkaan. En ymmärrä miksi ihmiset eivät käytä edelleenkään maskia kaupassa tai julkisissa ja kun tätä sitten ihmettelen somessa, saan vastaani syytöksiä että onpa kuule naurettavaa ihmetellä miksei joku pidä maskia kun itse syöt ravintolassa ja matkustat. Mikä kaikki tai ei mitään -leikki tästä on tullut? Oikeastaan kaiken toimintani pohjaan nykyään siihen, että teen asioita niin kauan, kuin voin tehdä ne turvallisesti ja vastuullisesti. En nyt ole lähdössä mihinkään huvimatkoille enkä julkaissut sisältöä silloin, kun olin pois Suomesta hetken aikaa. En halunnut kannustaa ketään matkustamaan, mutta en kyllä halua ketään siitä kivittääkään. Nämä ovat juuri niitä ratkaisuja, joissa vaakakupissa painavat niin pandemian tilanne kuin monet muut asiat. Nämä muut syyt eivät näyttäydy tietenkään somessa muille, joten on helppo tuomita toinen itsekkääksi ja täysin vastuuttomaksi.

 

Ymmärrän jonkin verran aseptiikasta ja tiedän viruksilta ja bakteereilta suojautumisesta yleensäkin melko paljon. Ja tietysti käyttäydyn sen mukaan, olen sitten missä tahansa. Mutta tuntuu ikävä kyllä, ettei sillä käytänkö maskia tai vältänkö isoja kokoontumisia, ole mitään merkitystä jos satun käymään ravintolassa saati että vielä matkustin toiseen maahan. Salilla en sentään ole käynyt, mutta sehän nyt ei tunnu tässä enää missään. Kuten elämässä ennen tätä viruksen vuottakin, on aina parempi kääntää katse omaan tekemiseen ennen muiden arvostelua.

 

 

Koemme eri tavoin ahdistusta, pettymyksiä ja jopa masennusta joten on turhaa verrata, ettei jollakulla olisi oikeutta valittaa siksi, koska meillä on moneen muuhun maahan verrattuna hyvin löyhät rajoitukset edelleen. Kerran kun valitin vähän kyyneleet silmissä stressistä baarissa pikkutunneilla – olin juuri tehnyt yövuoron sairaalassa ja hoitanut kuolevan potilaan, sairastanut hirveän flunssan ja järjestänyt samaan aikaan ystävälleni juhlia sekä tehnyt edellisenä aamun deadlineen asti koulutehtäviä alle vuoden ikäisen lapsen kanssa – sain vähän yllättävän vastauksen avautumiseeni. Ei mulla ole oikein oikeutta valittaa kun asun sellaisessa asunnossakin, että on kyllä muilla asiat huonommin.

 

Aina on joku, jolla on asiat huonommin. Aina on joku, jolla on asiat paremmin. Maailmantuskaa on toki jokaisen hyvä tuntea aina aika ajoin, eikä epäkohdilta tule missään nimessä sulkea silmiä. Mutta muistetaan samalla kohdella toisiamme hyvin, vaikka joku tekisikin erilaisia valintoja. Niidenkin takana voi kuitenkin olla hyvä tarkoitus ja hyvä sydän. Niin kauan, kun kukaan ei tee pandemian osalta mitään oikeasti kiellettyä saati ihan laitonta, on hyvä keskittyä omaan toimintaan. Voi ihmetellä miksi joku matkustaa tai miksi joku ei käytä maskia, mutta ei sitä kiveä tarvitse kuitenkaan kohti heittää. Saa olla turhautunut, saa olla pettynyt. Mutta ilkeä ei kannata olla.

 

 

Viruksen vuosi on ollut uskomattoman tapahtumarikas henkilökohtaisessa elämässänikin. Uskon, että tällä on ollut tarkoitus, kuten olen moneen kertaan sanonutkin. Olen saanut pysähtyä miettimään oikein kunnolla ja tehnyt myös valtavia muutoksia omassa elämässäni. Moni arvo ja ajatus on muuttunut ja kun maailma on taas auki, sinne lähtee paljon avarakatseisempi ja rauhoittuneempi tyyppi. Haaveilen kovasti myös asuvani vielä jonain päivänä ulkomailla ja minulla on pitkästä aikaa taas oikeita, suuriakin unelmia. Pitkän aikaa elin vain tukka putkella päivästä toiseen, kiitollisena kylläkin, mutta koska kaikki oli ihan kivaa, en koskaan pysähtynyt oikein kunnolla miettimään mitä oikeastaan elämältä haluan. Viruksen vuosi on avannut silmiä ja opettanut katsomaan paljon pidemmälle.

 

Kun se alkaa olla nyt lopuillaan, on hyvä lähteä kohti niitä omia unelmia ja uusia suuntia. Jos vuosi on jotain opettanut, muutokset eivät tapahdu hetkessä. Ja ettei mikään ole itsestäänselvää, mutta mitä tahansa voi tapahtua oikeastaan ihan milloin tahansa. Ihmeitä ja voimia näille sulkuviikoille <3

 

Mitä muutoksia viruksen vuosi on tuonut sun elämään?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ


 

Hei, kuulitko muuten jo mun uudesta ruokavaliovalmennuksesta? Tai pikemminkin se on dieetti mutta oikein fiksu ja tehokas sellainen. SUMMER SHAPE on myynnissä vielä sunnuntaihin asti alehintaan 34,90 ja tosiaan käytettävissä 100 päivän ajan, jolloin ehdit valmistautua 10 viikon valmennukseen hyvin ja aloittaa sen milloin vain sinulle sopii. Vaikka itse sanonkin, tämä jos joku todella toimii ja on kaiken lisäksi dieetiksi todella monipuolinen ja oikeasti jopa aika kiva. Mutta miten tämä nyt liittyy tähän postaukseen? Olen saanut valmennuksen ostaneilta paljon kiitosta erityisesti hiilareiden määrästä. Moni on jopa hämmästynyt kuinka hiilihydraatit sopivat muka dieettiin? Itse olen liputtanut hiilareiden puolesta aina, ne ovat kyllä hyvän elämän edellytys. Hiilihydraatit auttavat jaksamaan ja ovat liikkujalle todella tärkeitä. Ketoosiin pohjautuvat dieetit ovat olleet todella suosittuja, mutta itse ravintovalmentajana en suosittelisi niitä kenellekään ellei nyt ole jotain todella hyvää syytä välttää kaikkia hiilihydraatteja.

 

 

Hiilihydraatit ovat sitä paitsi merkittävä kuidun lähde. Kun hiilareiden määrää rajoitetaan, kuidun saanti kärsii huomattavasti ja ketoosiin perustuvissa dieeteissä jää alle saantisuositusten. Kuidut parantavat monin tavoin suoliston hyvinvointia ja koska suolisto todella on toiset aivomme ja sen kunto on taas yhteydessä muun muassa vastustuskykyyn, kannattaa todella miettiä, mitä sitä oikein syö. Trendikäs ketoosi voi kyllä pudottaa painoa tehokkaastikin, mutta harvalla hiilihydraattien vähentäminen olemattomiin onnistuu ilman väsymystä ja mielialanvaihteluja. Fanaattiset ”karppaajat” kyllä liputtavat hiilihydraattien vähentämisen puolesta, mutta kuituja silloin ei ikävä kyllä saa muualta kuin kuitulisistä.

 

Tästä syystä kaikki ravintovalmennukseni sisältävät hiilihydraatteja, myös dieetit. Parhaita hiilihydraatin lähteitä ovat tietysti täysjyväviljatuotteet sekä marjat, hedelmät ja vihannekset. Niitä saa olla ihan jokaisella päivän aterialla. Huonoja hiilihydraatin lähteitä ovat sokeripitoiset hiilihydraatit, niitä tuskin tarvitsee edes luetella? Päivän energiansaannista 45-60% saisi olla peräisin hiilihydraateista jos ravitsemustiedettä on uskominen. Se on aika paljon se. Pyrin itse tekemään valmennukseni siten, että hiilihydraatteja on aina vähintään se 45% riippuen toki asiakkaasta ja tavoitteista.

 

Mä en jaksaisi ilman hiilareita päivääkään. Olen pariin kertaan kokeillut karppaamista/Atkinsia/ketoosia – monta nimeä – mutta jokainen kokeilukerta on kaatunut voimattomuuteen ja väsymykseen. Hiilarit ovatkin todella hyvä energian lähde, ihan kirjaimellisesti. Niitä ei missään nimessä kannata pelätä tai vältellä, niin kauan kuin ne tulevat hyvistä lähteistä ja samaan aikaan ei nauti liikaa rasvoja.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Itse täytyy näköjään oppia ensin kantapään kautta, että osaa sitten varoitella muita. Opetus yksi, älä treenaa leuanvetoja ja dippipunnerruksia saman treenin aikana jos et halua näännyttää itseäsi uuvuksiin. Opetus kaksi, älä haukkaa liian isoa palaa kerralla treeniohjelmaa suunnitellessa. Treenit ovat kulkeneet älyttömän hyvin loppukesästä asti ja vuodenvaihteessa tein mave- ja kyykkyennätyksiä ihan kevyesti. Odotin aina innolla uutta treenipäivää ja jaksoin käydä salilla säännöllisesti neljä kertaa viikossa. Oikeastaan ei voi sanoa edes että jaksoin, sillä kyse ei ollut millään lailla jaksamisesta vaan pikemminkin siitä, että sain käydä salilla.

 

No, koska neljä treeniä viikkoon meni kevyesti, voihan sitä uuteen ottaa viidennenkin kerran. Tässä tulee se isoin virhe. Ehkä joku (lue: lapseton ja työpaikkansa lähellä asuva) pystyykin handlata viisi treenikertaa viikossa, ehkä minäkin sitten kymmenen vuoden päästä, mutta nyt se oli liian iso pala kakkua. Miksi näin?

 

 

Kun ensimmäisen kerran jätin yhden treenin väliin koska en ehtinyt, treeniohjelma – ja ilmeisesti jokin aivojeni ohjelma samaten – meni ihan sekaisin. Seuraavan viikon treenejä suunnitellessa piti miettiä mitä tekee ja missä järjestyksessä (vaikka näillä asioilla ei oikeasti ole edes väliä ellei nyt tosissaan tähtää 1000% optimaaliseen kehitykseen joka ei todellakaan ole järkevää kenellekään jos ei oikeasti tosissaan treenaa esimerkiksi kisoja varten) ja tämä on se treenaajan suurin vihollinen. Pakko ja pakonomaiset ajatukset että täytyy nyt tehdä sitä ja tätä. Silloin koko hommasta häviää mielenkiinto. Koska treenaamisen pitäisi olla kivaa, ei pakkoa. Korjaan nyt tähän vielä etten todellakaan läheskään joka kerta riemusta kiljuen juokse salille tai odota aerobisia, mutta kun sen aika on, nautin siitä täysillä ja se on yksi parhaimmista tavoista viettää vapaa-aikaa mitä tiedän.

 

Onneksi olin kipuillut tämän asian kanssa jo muutama vuosi sitten, niin osasin heittää hanskat tiskiin ajoissa. Viisi treeniä viikossa oli liikaa. Muutin samantien ohjelmaa nelijakoiseksi ja nyt treenaan taas tyytyväisenä neljä kertaa viikossa sekä lisäksi saan rakastamaani aerobista liikuntaa tähän ohelle enemmän. En ihmettele, että moni kyllästyy etenkin painoilla treenaamiseen niin pian jos alku on liian raskasta. Aloittelijalle suosittelen ehdottomasti 2- tai 3-jakoista ohjelmaa jonka lisäksi voi tehdä sitten aerobista tai halutessaan vaikka hiittejä salilla jos sinne eksyy useammin. On paljon parempi jättää vähän varoja sinne treeniaikatauluunkin kuin vetää sunnuntai-iltana viikon viimeistä treeniä pakolla vain, että voi taas maanantaina jatkaa uutta treeniviikkoa. Palautuminen heikkenee ja motivaatio laskee. On siis huomattavasti kannattavampaa ja tehokkaampaa treenata mieluummin hieman vähemmän, mutta tehokkaasti. Ja kaikkein tärkeintä on, että itse tekemisestä nauttii. Silloin siitä tulee se kuuluisa rutiini ja elämäntapa.

 

 

Ja pakko tosiaan palata vielä tähän dippi-leuanveto -treeniin. Välillä on ihana haastaa itseään. Ja suosittelen lämpimästi aina toisinaan tekemäänkin niin. Ylitä itsesi, kokeile jotain ”ennätysrankkaa” yhdistelmää tai painoja. Mutta älä tee sitä välttämättä ihan joka viikko. Vaikka painoja pystyykin monessa eri treenissä säännöllisesti harjoittelemalla lisätä usein, jossain vaiheessa kehitys alkaa kuitenkin hidastua. Nämä ovat juuri niitä kriittisiä hetkiä, jolloin mielenkiinto harrastusta kohtaan on koetuksella. Dipit ja leuanvedot olivat mielenkiintoinen superrankka liikepari ja kyllä muuten tuntuu kehossa edelleen. Jälkeenpäin ajateltuna tekee kuitenkin mieli koittaa uudelleenkin.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ