Vaikka meille pannukakku onkin useimmiten se ihana uunipellillä nopeasti valmistuva hillon ja sokerin kanssa nautittava herkku, ovat amerikkalaiset pancakesit ottaneet jalansijaa pannukakkuna Suomessakin. Letun ja meidän uunipannarin välimuoto mielletään viikonloppuherkuksi, jonka kanssa nautitaan suuret määrät sokeria kermavaahdon, nutellan ja hillon kanssa. Herkuttelu on ihanaa, mutta makeastakin voi nauttia ilman huonoa oloa tai valkoista sokeria.

 

Söin eilen Runebergin tortun niin helppohan se nyt on sanoa. Mutta se on totta. Runebergintortusta ei tullut hyvä olo, näistä tuli. Koska nyt on vasta lauantai, ota resepti talteen ja valmista sunnuntaibrunssille tai aamiaiselle terveelliset pannukakut.

 

 

TERVEELLISET PANNUKAKUT

kahdelle

 

1 hieman ylikypsä banaani

1 dl kauramaitoa tai muuta kasvipohjaista maitoa

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljajauhetta

Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita huolellisesti kuohkeaksi massaksi. Jätä taikina tekeytymään noin 10 minuutiksi. Paista kookosöljyssä tai ”oikeassa” voissa pannulla parin minuutin ajan. Älä laita levyä ihan täysille tai pannukakkusi ovat äkkiä mustia. Eikä kukaan pidä mustista pannukakuista. Kun pinta näyttää lähes kuivalta, voit kääntää pannukakun ja paistaa sitä vielä hetken. Pannukakin väri kertoo oikean lämpötilan. Omalla liedelläni on vaihtoehdot 1-9 ja paistan ne kutosella tai seiskalla.

 

Tarjoile mustikoiden, luomumaapähkinävoin, kookoslastujen ja vaahterasiirapin kanssa.

       

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

 

PS. RAVINTOVALMENNUKSET TÄÄLTÄ

 

Kun oikein kovasti stressaa, tunnen takareisien kiristyvän. Ne tuntuvat siltä, kuin maastavetotreenistä olisi puolitoista vuorokautta. Sen on sanottu olevan juuri se aika, kun lihakset ovat kipeimmillään lihaskuntotreenistä. Muistan muuten vieläkin, kun joskus ehkä 14-vuotiaana ensimmäisen kerran harkkojen jälkeen jalat olivat niin kipeät, että vessanpöntölle istuminenkin oli hirveää. Nykyään kai jotenkin masokistisesti nautin lihaskivuista, tiedänhän että treeni on mennyt perille. Stressikireys toki muistuttaa vähän mavepäivän jälkeistä olotilaa, mutta ero on silti hyvästä vertauksestani huolimatta ihan huomattava.

 

Kun stressi iskee takareisiin, huomaan hakeutuvani downward facing dogiin. Koska joogaan kotona yleensä aina englanninkielisten videoiden avulla, meni hetki hiffata että käännös on tosiaan alaspäin katsova koira. Tarve päästä tuohon asentoon tulee ihan itsestään. Aivot tuntuvat huutavan, että nyt äkkiä niille takareisille venytystä ja kevyttä liikettä samalla rauhassa hengittäen. Aivot tajuavat pyytää joogaa, sillä ne ovat huomanneet sen auttavan stressiin. Ehkä kehoni ensimmäinen keino pyytää joogaa on kiristää takareidet viulunkieliksi ja sitä kautta muistuttaa, että nyt Mirva tee jotain tälle onnettomalle kehonhuoltotilanteelle.

 

 

Lapsuuden ja nuoruuden cheerleading-harrastuksen ansiosta olen ollut aina melko liikkuva. Nyt kuitenkin kun fitness on vienyt mennessään ja painoja on nosteltu enemmän kuin koskaan, keho on todella kireä. Liikkuvuus kärsii voimaharjoittelusta ellei kehonhuoltoon panosta kunnolla. Myönnän, en ole panostanut. En kunnolla, enkä oikeastaan ollenkaan. Lapissa rullailin jalkoja ehkä kahdesti kyytiä odotellessa ja syksyllä kävin jopa kaksi kertaa hierojalla. Ei näin. 

 

Onneksi on äiti. Äiti, joka antoi joululahjaksi joogaa. Kiitos äiti. Siinä missä ennen kävin hyvin usein puolentoistatunnin joogatunneilla, oli jooga jäänyt pitkäksi aikaa vain kotiin. Ja kotonahan on kaksikymmentä muuta asiaa ennen sitä joogaa. Vielä vuosi sitten joogasin kotona aamuisin ihan säännöllisesti. Ja kun sitten hullaannuin voimaharjoittelusta, iski korona ja vaikka luulisi että korona-aikana on oikeasti aikaa joogata kotona, huomasin että joogaan kotona ehkä kerran (kahdessa) kuussa jos niitä aamuisia alaspäinkatsoviakoiria stressireisien hoitoon ei lasketa.

 

No, eilen lähdin kuitenkin joogaan. Varasin tunnin ja sain siskon mukaan. Roosa ei ole oikea siskoni, mutta koska minulla ei ole koskaan ollut siskoa eikä Roosallakaan ole ja olemme käytännössä olleet muutaman vuoden ajan sukua, hänestä tuli heti se sisko, joka minulta puuttui. Kävimme yhdessä rauhallisella hot jooga-tunnilla, joka oli aivan muuta kuin aiemmat joogakokemukseni. Olen pitänyt jokaisesta joogatunnista jolla olen ollut. Siitä 1h50min tulikuumasta bikramistakin, siis heti sen jälkeen kun se päättyi. Yleensä suosin tunteja, joissa saa oikeasti tehdä töitä, sillä haluan joogan olevan myös treeni.

 

Anteeksi, halusin. Kun löysin fitnessharrastuksestani tavoitteellisuuden tarpeeni täyttäjän, kaikki muu urheilu on maistunut tuhat kertaa paremmalta kuin koskaan ennen. Ylitän itseni ja rikon ennätykseni salilla, muualla ei enää tarvitse. Kun tavoitteet poistuivat enkä ajattele enää jokaista imurointia, joogaa tai kävelymatkaa kopiohuoneeseen liikuntasuorituksena, löydän niistä jotain enemmän kuin ennen. Minä olen ihminen joka tarvitsee haasteita ja tavoitteita ja suorituksia, mutta olen nyt tietoisesti rajannut ne kuntosalille ja työpaikalle.

 

 

Ohjattu joogatunti oli ihana. Lempeä, ajantajun kadottava, innostava ja kehoa huoltava. Hämmästyin, kuinka nopeasti se päättyi. Varasin heti uuden. Joogasalissa pääni tyhjeni tehokkaasti muusta maailmasta. Ei tarvinnut välittää miltä näytti, miltä kuulosti tai miten syvällä jaksoi asanassa olla. Kun olin koko viikon painiskellut stressin, muuttuneiden suunnitelmien ja ärsytyksen kanssa, joogatunnin jälkeen moni palanen loksahti kohdalleen. Siinä missä eilen räyhäsin vielä lounaalla fenkolista (nyt kuulostaa jo tyhmältä mutta se oli iso fenkolijuttu se..) jotain tuntui muuttuneen yhdessä joogatunnissa.

 

En ollut uskoa silmiäni – tänään eräs mieshenkilö päätti sitten ajaa autoni peiliä päin joka tietysti hajosi –  kun totesin hymyillen siinä kadulla tapahtuneen jälkeen, et ”no onneks se oli vaan peili, sen saa kyllä korjattua”. Minä, joka eilen räyhäsin fenkolista lounasravintolassa ja työmatkalla haukuin vielä miesparan puhelimessa siitä syystä ettei auton bluetooth yhdistänyt audioon vaan pelkkään puhelimeen. Jooga vaikutti muutenkin kuin tukkimalla nenäni. Ei koronaa, vain kuona-aineiden liikkeellelähdöstä aiheutuva reaktio.

 

Koko se viikon ärtymys oli tiessään. Tilalla on rauha. Keho tuntuu olevan oikealla paikallaan, paha energia purkautuu pois, eikä jää mieleen ärsyttämään ja keräämään sitä möykkyä, joka sitten pikkuasiasta purkautuu aivan väärään kohteeseen. Että varaa se joogatunti. Juuri silloin, kun kalenterissa tuntuu olevan vähiten tilaa sille. Muistutan vielä kerran, varaa se joogatunti. Saat jotain joogaa suurempaa.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on paljon enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Monipuoliset ruokaohjeet inspiroivat jatkamaan jatkossakin terveellistä ja kevyttä elämää.


 

Kosmetiikkatuotteiden suurkuluttaja kuulostaa surkuhupaisalta. Kun muutin omilleni, kylppärin hyllyssä oli luultavasti kahden vuokran verran rahaa kiinni kosmetiikassa. Jotenkin ymmärtäisin ehkä että vaatteissa tai kengissä tai laukuissa mutta että kosmetiikassa. Mikä saa ihmisen käyttämään niin paljon rahaa kosmetiikkaan? En osaa sanoa edes omasta puolestani, en edes silloin kun lentokentän myymälästä lähtee niin paljon tavaraa mukaan etteivät ne mahdu edes käsimatkatavaralaukkuun. Puolustaudun sillä että käsimatkatavaralaukkuni on valmiiksi jo aivan täynnä, sillä yritän aina varautua siihen että ruumalaukkuni katoaa, sillä se ei ole vielä koskaan kadonnut. Pandemiavuosi teki muuten muutoksia kauneusostoksiini ja olenkin hankkinut lähes kaiken kosmetiikan nyt Suomesta. Hyvin olen pärjännyt ja tuskin enää edes muutan tapojani takaisin entiseen.

 

Ihonhoito tuntuu välillä itsestäänselvyydeltä, mutta voi että kun ne omat purkit, paksut ja pehmeät pyyhkeet sekä kylpyhuoneen tilavat tasot ovat poissa, tajuaa miten tärkeitä nuo pitkän kaavan mukaan vietetyt hetket ovat. Vietin koditonta remppaelämää viime vuonna kuukausien ajan. En vietä koditonta remppaelämää enää ikinä kuukausien ajan. Vasta joulukuussa kylpyhuone valmistui täysin ja vihdoin se tuntuu kodikkaalta, omalta pieneltä keitaalta.

 

 

Kasvojen puhdistus ja kuorinta tuntuvat siltä, kuin pesisi päivän stressit ja saasteet alas viemäristä. Sinne vaan pikku ärsytys työasiasta, tuskankiukku lähestyvästä deadlinesta ja endorfiinihiet kuntosalilta. Kuoritaan esiin iho joka tuntuu puhdistuksen ja unelmanpehmeän pyyhkeen jälkeen hetken aikaa pienen lapsen iholta. Pienen lapsen iho tuntuu oikeasti maailman ihanimmalta ja on aika ihanaa että se tuntuu yhtä ihanalta aina. Tai niin kauan kuin lapsi on pieni mutta onneksi se aika tuntuu ikuisuudelta. Huomaan olevani kuusivuotiaan äiti kun sanon jo onneksi.

 

Pesun jälkeen levitän kasvoilleni kosteuttavaa kasvovettä, sillä kaikki muut kasvovedet saavat nykyään ihoni kiristämään, tunkevat vain epäpuhtauksia pintaan ja paljastavat ihohuokoset tuntematta armoa. Ihon tapa kai ilmoittaa, että nyt kiusasit turhan raffilla aineella. Koska lempikasvoveteni Huxley oli hyllystä lopussa, päätin kävellä kosmetiikkaosastolta alakerran ruokakauppaan. Siinä ohi kävellessäni huomasin Lancômen vaaleanpunaisen jättipurkin kosteuttavaa kasvovettä. Sitä samaa, jota käytin siellä ensimmäisessä asunnossani ja joka oli osa sitä kahden kuukauden vuokraa vastaavaa summaa valkoisessa muovisessa kulmahyllyssä. Nostalgia ja alennus saivat ostamaan ja olinpa iloinen että näin kävi. Puhdistuksen jälkeen saan paitsi kosteutta iholleni, myös lempiväriäni kylpyhuoneeseen sekä iloa vanhoista muistoista.

 

Ehkä juuri tästä syystä käytämme niin paljon aikaa (ja rahaa) kosmetiikkaan. Ehkä nuo hetket aamuin illoin kylpyhuoneessa ovatkin merkityksellisempiä, kuin pelkkää ihonhoitoa. Hetki itselle. Silloin kun en ole meikannut ripsiväriä lukuunottamatta pariin viikkoon ja huomaan näyttäväni aivan samalta vaikka viettäisin kuinka kauan kylppärissä, muistutan itseäni ajatuksella ”Miltä näyttäisin, jos en tekisi tätä aamuin illoin?” 

 

Luultavasti kuivalta, vanhalta ja harmaalta. Toivon niin. Jo lompakon puolesta.

 

 

 

 

 

Pienten vauvojen äidit kokevat suihkuhetket merkityksellisiksi. Hetki, kun et kuule mitään muuta kuin päällesi virtaavan veden. Joka ikinen päivä, siis ihan oikeasti joka ikinen päivä, sheivaan suihkussa karvat (feministi – kyllä, ihokarvafani – en ikinä) ja yleensä joka toinen päivä kuorin vartalon ihon. Ihoni rakastaa kuorintaa siinä missä minä rakastan sitä tunnetta, kun saunassa iho ei tunnu tahmealta eikä siitä tunnu irtoavan mitään. Joskus uimahallin saunassa törmäsin naiseen joka hieroi lauteilla käsivarsiaan kaverin toistellessa vieressä ”multakin irtoaa aina tota mustaa kuollutta ihoa tälleen saunassa”. Purin hammasta yhteen etten olisi avannut suutani ja pitänyt heille puheenvuoroa siitä, kuinka vartalon iho vartalovoidetta käyttäessä pitää vaan kuoria säännöllisesti, mielellään joka toinen päivä, tai joka kolmas jos sattuu olemaan hajamielinen. Ihosta ei vaan ”irtoa aina sitä mustaa kuollutta ihoa silleen saunassa” jos sitä hoitaa oikein.

 

Luojan kiitos olen introvertti enkä avaa suutani mielelläni oikeastaan missään missä on ihmisiä joiden kanssa en säännöllisesti pidä yhteyttä.

 

Hyvät naiset, ja tietysti myös ihoa hoitavat miehetkin, kuorikaa sitä ihoa. Nauttikaa niistä ylellisistä rakeista iholla (jos et raaski ostaa mikromuovitonta kuorintaa – jep, ne maksavat enemmän), käytä aamusta jääneitä kahvinporoja. Jos käytät itseruskettavaa, käytä niitä aamusta jääneitä kahvinporoja vaikka raaskisitkin ostaa kalliita kuorintoja. Yleensä iltaisin ei jaksa mennä suihkuun. Mutta mitäpä jos tuo suihkuhetki olisikin se oma hetki. Se pieni, luksuksenomainen ja merkityksellinen hetki, jolloin ei kuule ja näe mitään muuta, kuin päälle virtaavan veden. Oli kotona sitä pientä lasta tai ei. Samassa arkikin voi muuttua pikkuisen kivemmaksi. Asenne, asenne.

 

Hiero suihkun jälkeen iholle öljyä tai täyteläistä kosteusvoidetta. Nauti siitä mitä teet itsesi ja ihosi hyväksi.

 

 

Ihonhoito ja kauneus koostuvat toki myös parista muustakin asiasta kuin kuorinnasta tai kosteuttavasta kasvovedestä. Huolehdithan kauneudestasi myös nukkumalla hyvin (luethan: tarpeeksi) sekä syömällä puhtaasti ja juomalla paljon vettä. Miksi aina kauneushoitolassa toitotetaan sitä vedenjuontia? Mietipä kahdesti, kuinka monen olet kuullut sanovan ”mä en ainakaan juo tarpeeksi”. Niin. Ja koska olet mitä syöt, luultavasti myös näytät siltä, mitä syöt. Karua, mutta totta. Sokeri näkyy, viini näkyy, pizza näkyy. Ihossa. Ja vähän mahassa myös mutta ei puhuta tänään painosta. Ei jaksa.

 

Jos omaat täydelliset kauneusrutiinit (luethan taas: täydelliset juuri Sinulle – kuulostipa muuten yhtä henkilökohtaiselta kuin ne A-postin tarjouskirjeet juuri Minulle) haluan silti vinkata sinulle muutaman ihanan tuotteen niitä piristämään. Jos haluat ripauksen luksusta arkeesi, kokeile..

 

1.L’Occitane Immortelle Reset Nuit -yöseerumi

2.Jo Malone Blackberry & Bay -käsivoide

3.No se Lancômen vaaleanpunainen kasvovesi, Tonique Comfort taisi olla nimi

4.L’Occitanen mantelisuihkuöljy, sopii siihen sheivaukseenkin

5.Byredon tuoksuja saa myös edullisempina hiustuoksuina, joten voit kokeilla rauhassa mikä on oma tuoksusi.

6.Molton Brownin Flora Luminare suihkugeeli

7.Nuxe -kuivaöljy, tuoksuu muuten samalta kuin kohta 6

8.Lancômen Nutrix Royal Body vartalovoide

9.Skandinavisk Skog -tuoksukynttilä. Tuulahdus kallista vaatehuonetta kylpyhuoneeseen.

10.Se aamukahvi

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

Lukion jälkeen en tiennyt yhtään mitä haluaisin tehdä. Moni muu kyllä tiesi ja muistankin kuulleeni koulun käytävillä kuinka se täyden kympin tyttöporukka keskusteli ennen penkkaripäivää siitä, kuinka yksi lähtee jatkamaan siitä arkkitehdiksi, toisesta tulee sisustussuunnittelija ja kolmas valitsi tietysti kauppiksen. Ainoa ihminen, joka oli ohjannut minua edes johonkin suuntaan (äiti taisi kyllä kehottaa miettimään kahteen kertaan kun ilmoitin lopettavani lukion – ja onneksi mietin) tai lähes sanellut mitä minun tulisi tehdä, oli muuttanut saaristoon satojen kilometrien päähän ja luuli minun kai osaavan jo itse. En osannut, mutta en sitä myöntänyt itsellenikään.

 

Iskä olisi laittanut hakemaan Hankeniin. Niin hän aina sanoi. Vaikka itkin monta vuotta ettei hän ollut läsnä sellaisena kouluun patistavana isänä elämässäni silloin kun olisi todella pitänyt, on oikeasti ihan hyvä ettei tsempattu Hankeniin. Ruotsinkielentaitoni riittää ihan hyvin aikakauslehtiin, satamamaksuihin ja ravintolassa asiointiin ja saan aivan tarpeeksi kauppakorkeakoulua sen käyneiden tai sitä vielä käyvien läheisteni kautta. Ei se olisi ollut mun juttu. Elin muutenkin aina niin kuin muut halusivat. Oikeastaan sinne asti kunnes täytin hiljattain kolmekymmentä.

 

Lukion jälkeen menin sitten joksikin aikaa vaatekauppaan töihin. Pidin vaatteista ja koska minun oli hyvin helppoa puhua vaatteista ihmisten kanssa jotka myös pitävät vaatteista, olin ihan hyvä myyjä. Tein todella usein sunnuntaisin töitä, muistan vieläkin kuinka kirjoitin mustaan kalenteriin viikon viimeisen päivän kohdalle: Mirva voi tehdä mielellään. Tuplapalkka. Tosiasiassa rakastin sitä kun sain olla missä tahansa muualla kuin kotona. Silloinen poikaystäväni teki töitä maanantaista perjantaihin. Teki myös elämästäni jotain helvetinkaltaista. Tuplapalkka tuntui sen ansiosta vieläkin paremmalta.

 

 

Tänään on ollut vuoden ensimmäinen sunnuntai kotona. En ole ollut sunnuntaisin töissä enää moneen vuoteen ja jostain syystä tänään sunnuntaina olen ajatellut paljon tuota entistä elämääni. Vasta viime vuonna aloin oikeastaan käydä läpi noita vuosia ja niiden vaikutusta. Olen tällä hetkellä tosi onnellinen siitä, ettei tarvitse tehdä sunnuntaisin töitä. Samalla olen tosi onnellinen siitä, että olen tehnyt sunnuntaisin tosi paljon töitä. En siksi, että siitä sai sitä tuplapalkkaa. Siksi, että kaikissa työpaikoissani joissa tehtiin sunnuntaisin töitä, tapasin mielettömiä tyyppejä. Paikat joissa tehdään sunnuntaityötä, ovat monelle välietappi. Olen saanut seurata montaa upeaa elämäntarinaa, mutta toisaalta pelastaa sunnuntaisin jopa henkiä. Mietin kerran tunnelissa työntäessäni hengityskonekaapissa olevaa keskoslasta Naikkarilta Lastenklinikalle teho-osastolle, että ennen viikkasin sunnuntaisin vaatteita. Molemmissa töissä oli puolensa.

 

Olen aika iloinenkin siitä, etten silloin yhtään tiennyt mitä haluan tehdä. Kiitollinen siitä, että elämä toi eteen ihan mahtavia väliaikaisia työpaikkoja. Opettivat paljon. Paljon enemmän, kuin jos olisin suoraan tiennyt mitä haluan ja kulkenut laput silmissä päämäärätietoisesti kohti unelmiani. Tai ehkä jonkun muun unelmia, joita olisin luullut omikseni. Ainiin. Tästä ei ole kauaakaan, kun stalkkasin somessa niitä kympin tyttöjä. Yksikään heistä ei ole arkkitehti, ei sisustussuunnittelija eikä kukaan mennyt kauppikseen.

 

Kiitos universumi, kiitos siitä että tein niin pitkään ihan mitä sattui mieleen juolahtamaan. Kiitos kaikista niistä esteistä ja vaikeista vuosista ja pettymyksistä ja suuristakin suruista, niin ka-ma-lan kli-sei-sel-tä kuin se kuulostaa – ei tekisi edes mieli kirjoittaa – ne ihan totta vahvistivat. Anteeksi tavutukseni, mutta noiden sanojen kirjoittaminen on vain niin kliseistä että ällöttää. En väitä ettäkö vieläkään tietäisin mitä haluan tehdä, mutta olen totta vie oppinut tuntemaan elämäni merkitykselliseksi ja ymmärrän, että on ihan se kuuluisa yks paskan hailee mitä teen isona ja että tuo kysymys on maailman ärsyttävin ja edelleen en ymmärrä miksi me suomalaiset identifioimme toisemme vain työn kautta. Mutta en onneksi välitä siitä enää. Älä sinäkään. Ole ylpeä siitä mitä teet. Ole ylpeä keskeneräisyydestäsi ja siitäkin, ettet ehkä tiedä mitä olet ja mitä sinusta vielä tulee.

 

Ennustan itselleni tarot-korteista mutta en koskaan haluaisi mennä ennustajalle. Pelkään että hän onkin oikeassa ja kuulen mitä tulevaisuudessani tapahtuu. En koskaan halua tietää. Haluan elää, en odottaa.

 

 

Vuoden ensimmäinen sunnuntai kotona on vuoden ensimmäisen lauantain (kotona) tavoin inspiroinut tekemään asioita, joita en saanut millään aikaan ennen vuoden vaihtumista. Perjantai-iltaa vietin siivoten ja järjestelemällä terassia, pesemällä meikkipussia ja käsilaukkua, lauantaina sain sen ihme-innostuksen uudelleen ja raivasin sähkömiesten varaston pyykkihuoneekseni. Siitä tuli niin ihana, että tänään sunnuntaina pesin pyykkiä oikein urakalla, viikkasin ja poistin tahroja. Käytin pesupusseja ja jokaiselle eri materiaalille sopivia pesuaineita. Niitä, jotka unohtuvat ja vanhentuvat koriin jolle ei ole koskaan ollut mitään järkevää paikkaa ja jotka universaali jokaikisenvärisenjatuntuisenpyykin pesuaine on arjen kiireessä aina korvannut.

 

Pehmeä matto jalkojen alla, pölytön taso jossa viikata pyykkejä, kiireettömät kaksi päivää, pitkät kahvit ja hesarit ovat universumin maksamaa tuplapalkkaa.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.


 

On aika ihana kirjoittaa hyvinvointijuttuja. No, on helppo kirjoittaa siitä, jonka kokee omaksi intohimokseen. Välillä kun sormet vain tuottavat tekstiä syömisestä, treenistä tai hyvästä olosta yleensäkin missä tahansa muodossa, olen ihan hurjan kiitollinen siitä, että minulla ylipäätään on jokin asia jota kutsua intohimoksi. Ja josta kirjoittaa. Ja jos oikein tarkemmin ajattelen, niitä on useampiakin. Koti, mitä ihanin aihe kirjoittaa tai kuvata. Mutta kun se koti oli yhtä työmaata niin pitkään. Ei inspiroinut kirjoittamaan, ei edes silloin, kun sain joulukoristeröykkiöillä peitettyä kaikki ne keskeneräiset epäkohdat. Eilen tunsin taas uutta intoa. Joulu on tungettu ullakolle pusseihin ja laatikoihin. Raikkaus täyttää koko kodin, lumi on tuonut valoakin. Sisällöntuottajat valittelevat kun pimeällä ei voi kuvata mitään. Jouluvaloja voi, mutta kaikki muu näyttää vähän ankealta. Kuka jaksaa edes katsella pimeitä kuvia vuodenaikana, jolloin kaikkialla on pimeää. Katson paljon mieluummin reissustoryja Malediiveilta, vaikken usko ehkä itse matkustavani sinne koskaan. Aina kun päätän kirjoittaa vain jotain mitä mieleen juolahtaa, tekstistä tulee helposti tällaista. Jouluvaloista Malediiveihin.

 

Kaksi ja puoli viikkoa Lapissa merinovillassa ilman meikkiä saivat kaipaamaan kauneudenhoitoa. Yksi intohimoistani, josta huomaan kirjoittavani aivan liian vähän. Tähän tulee kyllä muutos tänä vuonna, sillä kauneus ja kauneudenhoito on niin iso osa sitä toista suurta intohimoani hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen on kaunis, tiedetään, mutta kaunis olo lisää hyvinvointia. Niin se on. Pidän ihan kauheasti kosmetiikkapurkeista. Niistä, jotka jättävät ihanan tunteen kasvoille, hiuksille, vartalolle, jaloille.. Tekevät päivistä aina vähän jotain enemmän. Meikkipussi tuntuu joskus taikurin salkulta. Meillä oli taikuri lastenjuhlissa joten tiedän, että he kantavat mukanaan salkkua. Juhlameikin jälkeen olen yleensä yhtä hämmästynyt kuin taikurin taiottua sateenvarjon pupuksi. Sellainen minä olen.

 

 

Se, että somejulkaisuista maksetaan ihan oikeaa rahaa, on muokannut kenttää siten, että tuotetaan sisältöä, joka ei välttämättä ole ihan sitä ominta juttua. Mutta koska seuraajat haluavat sitä. Uskon, että joku jättää matkustamatta aiempaan haavekohteeseensa X, koska seuraajat eivät ymmärrä syitä. Matkustetaan seuraajien haavekohteeseen Y, joka ei rehellisesti sanottuna niinkään kiehdo, mutta se on trendikäs ja sieltä saa kivoja kuvia ja pian sitä itsekin luulee pitävänsä siitä ja sen maan kulttuurista. Joku kääntyy kasvissyöjäksi koska somessa se on iso juttu ja onhan se nyt tosi epätrendikästä ja niin vuotta 2000 syödä lihaa. Suoritetaan, suoritetaan ja miellytetään aina muita. Kyllä, minäkin olen sitä tehnyt. Kun maailma antoi yhtäkkiä mahdollisuuden nähdä ihmisten arkea lähes reaaliajassa (ensin tietysti tajuamatta että sinne on valittu jatkuvasti vain ne parhaat palat) myi yksi jos toinenkin sielunsa Instagramille ja alkoi elää jonkun toisen elämää. Tämähän näkyy myös someseuraajien elämässä, vaikkei sitä kukaan koskaan haluakaan myöntää. Unohdetaan omat mielenkiinnonkohteet ja aletaan elää siten, kuin vaikuttajatkin elävät. Kuka enää tietää, mitä oikeasti itse haluaa? On kiehtova ajatus, että Instagram, Facebook, Youtube (ja ne kaikki muut joiden seuraamiseen taidan olla liian vanha) sekä blogitkin voivat vain yhtäkkiä kadota. Kukaan ei uskonut että hengitystieinfektiota aiheuttava virus voisi muuttaa koko maailman. Kukaan ei usko että nämä palvelut voivat vain yhtäkkiä lakata olemasta.

 

 

Otetaan yksi esimerkki, joka kiteyttää hyvin tämän mistä kirjoitan. Sijoittaminen. Vain muutama vuosi sitten siitä tuli iso juttu. Yhtäkkiä kaikki (muka) sijoittivat, osakkeisiin, rahastoihin, mihin tahansa. Koska on pakko sijoittaa. Mies lisäsi minut Facebookissa johonkin sijoittajaryhmään. Välillä mietin näkeeköhän joku Facebookissa ryhmiä, joihin kuulun. Riviera Party People, Sijoittajagurut, K-18 aikuiset, Eskarivanhemmat, Meikkifriikit, Reppureissaajat, Kaupunginosan X ja Y perheet, Feministit, Saaristokerho.. Eivät kerro ihan täyttä totuutta minusta, mutta ihan sama. Sijoittajaryhmässä kysellään jatkuvasti neuvoja ja nuo kysymykset hyppäävät toisinaan feediini, en ole jaksanut poistaa ilmoituksia käytöstä. Nuori aikuinen haluaa sijoittaa koko säästötilinsä, 600 euroa, osakkeisiin tai rahastoihin. Sijoittajaryhmässä sitten neuvotaan mihin ja kaikki vastaajat ovat luonnollisesti eri mieltä. Mietin, olenko itse niin surkea sijoittaja tai niin tyhmä tai laiska, etten jaksaisi moista. Oikeasti, tunnustan, minua ei voisi vähempää kiinnostaa sijoittaminen. Samalla kuitenkin haluaisin turvata tulevaisuuttani ja jos kuvittelen itseni oikeasti vanhaksi, näen pitkän harmaan tukan ja kävelyt Eirassa syreenipuiden reunustamilla kotikaduilla, joita kutsun mieluummin kujiksi. Onneksi säästäminen on ollut aina minulle se jokin kummallinen pakko. Kun ostin sitten säästöilläni (siis käytin ne käsirahaan) asunnon, sanon sitä sijoitusasunnoksi koska siellä asuu tällä hetkellä kaksi ihmistä, jotka maksavat minulle vuokraa. Jos olisin halunnut paremman tuoton, olisi asunto kannattanut ostaa jostain muualta kuin jugendtalosta Kaivopuistosta, jossa neliöhinnat ovat Suomen korkeimpia eivätkä vuokrat suhteessa läheskään niin suuria. Sijoitusasuntoa ostaessa neuvotaan aina, ettei saisi ostaa tunteella. Ostin asuntoni täysin tunteella. Ja se on juuri sellainen, jossa voisin itsekin asua. Jos elän vanhaksi, on minulla luultavasti harmaa tukka ja jos saan tehdä töitä loppuun asti, ainakin maksettu asunto Kaivopuistosta luultavasti jo ennen sitä harmaata tukkaa. Näen sijoitusstrategiani onnistuneena.

 

Mitä tästä opimme? Sijoittamisen ei tarvitse kiinnostaa sinua. Ei se kiinnosta minuakaan, enkä usko että se on intohimo suurimmalle osalle niistä Facebook-ryhmän jäsenistä. Se nyt vain on trendi. Opetus numero kaksi, piilota Facebook-ryhmät näkyvistä. Miten se tehdään?

 

 

Lapseni ei juo smoothieita. Ei, vaikka kuinka yritän ja tiedän että muiden lapset juo näppärästi niiden mukana kuitenkin kaikki mahdolliset antioksidanttipitoiset marjat ja vitamiinit. En anna hänen tänä päivänäkään pestä hampaita itse, koska en luota kuusivuotiaan taitoon pestä hampaita itse. Rakastan kirjoittamista, mutta tarvitsen siihen hiljaisuutta, joka elämästäni tällä hetkellä puuttuu. Ei saisi elää sitku-elämää, mutta mietin ihan päivittäin että sit kun on hiljaista, teen sitä ja tätä. Teen kaiken aina viime tipassa ja olen suuri aikaoptimisti. Olen erityisen siisti silloin, kun olen stressaantunut tai ahdistunut, sillä se on keinoni hallita elämää. Aurinkolomilla hotellihuoneeni näyttää sen sijaan siltä, kuin olisin unohtanut do not disturb -valon päälle viikoksi. Olen välillä järjettömän kateellinen niille perheille, joissa isovanhemmat hakevat lapset päiväkodista tai koulusta enkä aio tästä syystä koskaan päästää lastani muuttamaan eri kaupunkiin kuin minä jos hän saa joskus omia lapsia. Ostan joskus vähän liian kalliita vaatteita ja tavaroita siksi, että jollain ihmeellisellä tavalla rakastan ylellisten asioiden tuntua käsissäni, niiden tuoksua tai istuvuutta. Vaikka pärjäisin niillä perusjutuilla.

 

Rakastan kaupunkielämää ja pysähdyn joka aamu fiilistelemään Ullanlinnan katuja. Vaikka asun itse tällä hetkellä talossa ja vielä ihan vapaaehtoisesti ja vieläpä viihdynkin talossa paremmin kuin olisin koskaan arvannut viihtyväni. Joku ulkopuolinen voima sai minut sanomaan kyllä Kulosaarelle, en voinut uskoa että sanoin sitä itse, mutta uskon tarkoituksiin ja uskon, että minun on tarkoitus asua vähän aikaa talossa. Vaikka hyvin tiedän kuinka erilaisia ihmiset ovat, nostan kulmakarvojani joka kerta kun joku sanoo eniten haaveilevansa jonain päivänä muutosta taloon. Asun meren rannalla ja meillä on oma laituri ja kaikin puolin kaikki niin viimeisen päälle mutta ei se ole se juttu joka ihmisen tekee onnelliseksi. Olen kuitenkin nyt oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni mutta ei se kuitenkaan johdu talosta. Silti lottoan, lähes joka viikko jos muistan. Uskon karmaan ja ajattelen olevani niin hyvä ihminen että ansaitsisin ehdottomasti sen voiton. Pidän myös itseäni välillä tosi tyhmänä kun teen niin. Mutta sellainen minä olen ja uskallan sanoa nämä asiat vihdoin ääneen. En ole koskaan elämässäni voinut fyysisesti näin hyvin kuin nyt. Tiedän myös mistä se johtuu. Periksiantamattomuudesta, rakkaudestani addiktiostani liikuntaan ja halusta tehdä fiksuja valintoja. Vaikka samalla rakastaakin punaviiniä. Ja suklaata. Sellainen minä olen.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

OSTA 14 DAYS DETOX TÄSTÄ HINTAAN 17,90!

 

Oletko jo tutustunut detoxvalmennukseeni? Saat kahdeksi viikoksi ruokavalion jossa syödään puhtaasti, mutta kunnolla, eikä nähdä nälkää. Olo kevenee, saatat pudottaa jopa muutaman kilon. 14 DAYS DETOX antaa täydellisen startin uusille elämäntavoille ja lopulliselle elämänmuutokselle. Se on enemmän kuin pelkkä puhdistuskuuri, se antaa sinulle mahdollisuuden kokeilla millaista on syödä juuri oikea määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja. Takaan, että voit sen aikana hyvin.