Tänään en halunnut kirjoittaa rakkaudesta. Koska tänään kaikki kirjoittavat rakkaudesta. Suomalaiset ehkä ystävyydestä. Mutta minä en halunnut kirjoittaa kummastakaan. Sen sijaan olin kirjoittamassa postausta keskeneräisen makuuhuoneen sisustuksesta. Mutta elämä, muuttaa mielipiteitä ja ajatuksia yks kaks. Pistää kirjoittamaan rakkaudesta. Mitä rakkaus edes merkitsee?

 

 

Kuinka saattoikaan olla, että silloin kun vähiten sitä odotin – niin, miksi aina juuri silloin? opin rakastamaan. Pian opin rakastamaan aivan uudella tavalla. Millaista onkaan tuntea pohjatonta rakkautta, pakahtua onnesta koska rakastaa. Kuinka onnellinen voi ollakaan, kun on ketä rakastaa. Ja kuinka onnellinen onkaan, kun ymmärtää miten paljon enemmän rakkaus on kuin pelkkä tunne siitä, että rakastaa.

 

Rakkaus on turvallisuutta. Tietää, ettei ole yksin eikä jää yksin. Silti joskus rakkaus sattuu, sattuu niin paljon ettei mikään voi sitä enempää satuttaa. Rakkaus naamioituu suruksi, pukeutuu ikävään. Rakkaus näyttäytyy vihana, salamana silmissä ja savuna korvissa. Rakkaus piiloutuu arkeen, alle tiuskaistujen sanojen ja likaisten astioiden.

 

Ja tulee taas esiin kojelautaan syttyvänä bensavalona tai kahvintuoksuna keittiöstä. Yks kaks.

 

Rakkaus on elämän jakamista, itsensä avaamista ja suurta heittäytymistä. Rohkea uskaltaa rakastaa. Vaikeinta on rakastaa itseään. Vaikka se on pohja kaikelle rakkaudelle. Itseään kun on rakastettava ensin. Joskus riittää, kun rakastaakin vain itseään. Silloin tuntee olevansa turvassa. Rakkaus ulottuu yli rajojen, se kantaa läpi vaikeiden vuosien ja raskaiden hetkien.

 

Ja joskus suurinta rakkautta on päästää irti heistä, joita rakastaa.

 

 

Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi. 

Puristaa niin lujasti

että muuttuu rajattomaksi.

Rakastaa niin mielettömästi

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä.

– Tommy Tabermann


 

Tiesitkö, mihin kuuluisa kehon säästöliekki perustuu? Osittain siihen, että kun energiansaanti on hyvin niukkaa, elimistö sopeutuu uskomattoman hyvin vähäiseen energiamäärään ja alkaa pienentää kulutustaan, jotta energiaa riittäisi välttämättömiin elintoimintoihin. Kehossa vallitsee ikään kuin se omenapuhelimen käyttäjille tuttu alhaisen virran tila, jolloin keho hidastuu yhtä lailla kuin se kamera tai Instagram silloin, kun virtaa on vähän. Se on säästettävä tinkimällä nopeudesta ja tarkkuudesta. Säästöliekin aikana keho lähes huomaamatta vähentää kaikki ylimääräiset pienet liikkeet kuten jalkojen heiluttelut ja muut ”ekstrat” jotka kuluttavat energiaa. Silloinkin kun makaamme sohvalla, saatamme liikehtiä.

 

 

Pitkä ja pimeä talvi sekä epävarma maailmantilanne ovat asettaneet myös mielen siihen alhaisen virran tilaan. Vähitellen apaattisuus ja flegmaattisuus ovat ottaneet suurta jalansijaa, vaikka lumihanget tulivatkin iloiseksi yllätykseksemme piristämään pimeää vuodenaikaa. Parasta lääkettä tähän on liikunta, ulkoilu ja valon maksimointi. Luonnollisesti se ei ole kaikille jo työnkään puolesta mahdollista, mutta jos edes kaiken liikenevän ajan saisi siitä nauttia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen ollut itse jo pari viikkoa pois Suomesta. En salaile sitä, mutta en myöskään kirjoita ja jaa matkustamiseen liittyviä postauksia julkisesti somekanavissani, sillä en halua kannustaa ketään kuitenkaan matkustamaan tällaisina aikoina. Oman matkani agenda ei ole sekään kenenkään muun asia kuin omani. Maisemanvaihdos on saanut kuitenkin omat akkuni täyteen ja antanut taas ihan uudenlaisen näkökulman elämään. Jaksan taas innostua asioista mistä aiemminkin ja ajatella positiivisemmin. Siinä heikossa varauksessani rämmin päivästä toiseen suorittaen arkea ja kaaduin huolieni kanssa iltaisin rättiväsyneenä sänkyyn ja viikonloppuna totesin, että teen vain itse itselleni sen kiireen. Kun lähdin hetkeksi pois, en enää kokenut samanlaisia riittämättömyyden ja korvaamattomuuden tunteita kuin Suomen kodissa. Toivon todella, että vapaasti matkustaminen olisi pian taas mahdollista. Kuinka odotankaan uusia kohteita ja niiden tutkimista aamuauringon lämmittäessä paljasta ihoa..

 

 

Onneksi valon määrä lisääntyy Suomessakin jatkuvasti ja alkava kevät herättelee luonnon ja ihmiset sieltä hankien ja seinien sisältä vähitellen uuteen kauteen. Valolla on valtava vaikutus. Voi niitä ensimmäisiä lämpimiä päiviä Suomessa, kun aurinkoisen aamukahvin kaverina on linnunlaulu ja varastosta saa kaivaa terassituolin pölyiset pehmusteet esille. Kirsikkapuiden jälkeen kukkivat syreenit, Hangontien kultaisessa ilta-auringossa säteilevät pellot ja mereltä puhaltavat alkukesän tuulet. Kevään jälkeen koittaa taas kesä.

 

Viime keväänä maailma kääntyi ylösalaisin ja kesään mennessä kaikki olivat enemmän tai vähemmän järkyttyneitä. Ehkä nyt osaamme nauttia enemmän lisääntyvästä valosta ja lämpenevistä päivistä. Ehkä?

 

 

Helmikuu menee nopeasti. Kesään voi alkaa valmistautua jo maaliskuussa. Jos kesäkunto on kadoksissa, mutta toiveissa, maaliskuussa starttaa kesäkuntovalmennus – nimittäin ruokavalio, jolla poltat rasvaa jopa useita kiloja. Viime keväänä, nimenomaan maaliskuun alussa, aloitin elämäni ensimmäisen dieetin ja sen pohjalta olen nyt rakentanut ruokavaliovalmennuksen jolla sinäkin pystyt samaan. Luvassa on häikäiseviä tuloksia toukokuuhun asti kestävällä dieetillä eli todellinen kesäkuntovalmennus. Ja teille, jotka toivotte loppuelämän mittaisia ratkaisuja terveelliseen ja monipuoliseen syömiseen jotka pitävät nykyisen painosi yllä (vaihtoehtona myös kevyet miinuskalorit pieneen pudotukseen) on tulossa upea kokonaisuus elämäntapojen pysyvään muutokseen.

 

Valon lisääntyminen ja kevään tulo tietävät myös kauneudenhoidosta innostumista. Loppuviikosta lisää kauneusjuttuja ja muun muassa ihania hoitolahoitoja joita kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen kesää. Nauttikaa valonsäteistä vaikka pakkanen vähän puraisisikin <3

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Moni pelkää elämänmuutosta, erityisesti silloin kun siihen liittyy pienikin painonpudotus, jo senkin takia, ettei halua luopua herkuista. Karkit, jäätelöt, sipsit, limut, leivonnaiset ja roskaruoka maistuvat ihanalta, kyllä. Ja vaikka usein tiedämmekin, että epäterveelliset herkut sisältävät runsaasti rasvaa ja sokeria jotka aiheuttavat suurta himoa ja suoranaista riippuvuuttakin, syömme niitä silti koska ne ovat hyviä. Ohjeistan ravintovalmennusasiakkaitani yleensä niin, että jos herkun jälkeen on vielä hyvä olo, voi sitä satunnaisesti syödäkin. Vaikka samaan aikaan pudottaisi painoa ja eläisi kaikin puolin terveellisesti.

 

Kuulostaapa helpolta. Eli karkkipussista ei tule huonoa oloa, päinvastoin. Syöt niitä kahdesti viikossa. 2 x 350 kcal = 700 ylimääräistä kaloria viikkoon. Kilon painonnousuun tarvitaan keskimäärin 7 000 kcal. Kaksi karkkipussia viikossa tekee kymmenessä viikossa sen kilon. Karkkipussin sokerimäärä luultavasti koukuttaa ja niinä viitenä päivänä kun karkkia ei syö, tekee kuitenkin mieli jotain makeaa. Sitä saattaa syödä myös huomaamatta, pieniä määriä päivässä, mutta isoja määriä viikossa, saati kuukaudessa.

 

 

Herkuista ei kuitenkaan tarvitse luopua kokonaan. Etenkin runsaasti liikkuva ihminen voi syödä herkkuja silloin tällöin. Mutta riittäisikö kuitenkin hieman pienempi määrä? Kokosin tähän alle vinkkejä siihen, kuinka herkut voidaan pitää ruokavaliossa, mutta samalla säilyttää oma ihannepaino tai jopa pudottaa sitä. Kun terveellisistä elämäntavoista alkaa tulla rutiini, ei herkkujakaan tee enää juuri koskaan mieli. Säännölliset ateriavälit pitävät verensokerin tasaisena ja se pahin makeanhimo tai iltanälkä katoaa usein sen myötä kokonaan.

 

♥ Pienennä herkkujen annoskokoja, ihan minimiin. Harjoita itsekuria äläkä anna sokerihimolle valtaa. Jos tiedät itsekurisi ryömivän pohjamudissa, on parempi pitää totaalitauko sokerista ja rasvasta. Jo kahdessa viikossa pahimmasta koukusta pääsee yli ja sen jälkeen määrät on helpompi pitää pieninä.

 

♥ Jos ajattelet, että voit syödä mitä tahansa kunhan vain liikut runsaasti, muista että saat juosta tunnin ennen kuin karkkipussin kalorit on kulutettu. Suklaalevy vaatii jo kolme tuntia juoksua. Ruokavalio on huomattavasti ratkaisevammassa asemassa painonhallinnan kannalta kuin liikunta, vaikka molemmat hyvin tärkeitä ovatkin.

 

♥ Pidä kiinni säännöllisestä ateriavälistä ja koosta ateriasi oikein (hiilarit, proteiinit, rasvat) jotta nälkä ja makeanhimo ei iske. On uskomatonta, että ruoka-ajoilla ja aterian koostamisella voidaan poistaa vuosien iltanälkä ja suuri sokerihimo. Jos et tiedä kuinka ruokavalio tehdään ”oikein”, teen ravintovalmennuksia etänä ja autan sinua mielelläni onnistumaan.

 

♥ Kokeile terveellisiä herkkuja ja löydät varmasti edes jonkin vaihtoehdon sokerille ja kovalle rasvalle. Edelleen suosikkikeinoni makeanhimon karkoitukseen jos sellainen joskus sattuu jostain syystä iskemään, on banaani pilkottuna paloihin + ruokalusikallinen maapähkinävoita.

 

♥ Pidä kevennysviikkoja treenistä tai tiukasta ruokavaliosta aina silloin tällöin (noin 2-3 kuukauden välein) ja nauti silloin hyvällä omallatunnolla herkuista. Olo on luultavasti niiden jälkeen niin ällö, ettet halua syödäkään enää suuria määriä sokeria ja rasvaa.

 

♥ Pidä tavoite kirkkaana mielessä. Onko se herkkujen aiheuttama hetkellinen hyvä olo vai kenties tyytyväisyys onnistuneesta painonpudotuksesta? Luultavasti priorisoit jälkimmäisen tärkeämmäksi.

 

Herättikö tämä ajatuksia tai kysymyksiä? Miten sä herkuttelet?

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ