Korona-arkeen on tottunut. Liikaakin. Tavatessani tuttavan pitkästä aikaa saatan mennä jopa halaamaan häntä, kunnes muistan ettei saa. Aivan, ei läheisiä kontakteja. Ihmisten tapaaminen on niin harvinaista, ettei siitä ole muodostunut vielä rutiinia. Kaupassa käyminen sujuu jo ihan helposti, enää en ole edes käyttänyt kumihanskoja, paitsi isoissa kaupoissa joissa olen jotenkin erityisen pöpökammoinen. Aluksi desinfioin jokaikisen pinnan ja tavaran aina kotiin tullessa, vaikka olisin ollut vain yksin lenkillä hanskat kädessä. Ehkä juuri tottumisesta ja sen myötä unohtelusta tuleekin se suurin vihollisemme ja virus alkaa taas levitä. Välillä pitäisikin muistuttaa itseään, että ei, tämä ei ole uusi arki. Tämä on harvinainen poikkeustila, joka kestää vain hetken ja joka pakottaa meidät laittamaan toimintatapamme ja ajatuksemme uusiksi.

Naurattaa, kun mietin kuinka laskeuduimme Helsinki-Vantaalle aurinkoisena maaliskuisena iltapäivänä. Olin seurannut uutislähetyksiä ja hallituksen tiedotustilaisuutta lennolla ja laskeuduttuamme sain tekstiviestin päiväkodista, että uusien suositusten mukaan Miksun pitäisi olla kotona kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa tuntui loputtoman pitkältä ajalta. Katsoin ulos ikkunasta hiljaiselle lentokentälle ja ennen kuin ehdimme rullata portille, mietin huhtikuussa häämöttäviä reissuja. Pääsiäiseksi varmaan jo päästään Sveitsiin, ei kai siellä ole niin paha tilanne? Lontoon reissuunkin on aikaa melkein 1,5 kuukautta, on tämä silloin jo ohi.

Olin kotona karanteenissa alle vuorokauden, kun aloin ymmärtää mistä oikein on kyse. Tämä ei olekaan ihan parissa viikossa ohi. Tänä keväänä kaikki muuttuu. 

 

 

Little did I know. Jos joku olisi sanonut kaksi kuukautta sitten, että ennen vappua olet myymässä kotiasi, etsimässä uutta ja vähän muutakin, olisin hymyillyt. Jos joku olisi sanonut, että ajatukseni arjesta, elämästä ja ihmisistä menevät aivan uusiksi,   en olisi varmasti edes reagoinut mitenkään. Viimeiset viisi ja puoli vuotta elämästäni ovat olleet niin samanlaisia. Mikään ei ole oikeastaan muuttunut ja vaikka paljon on tapahtunut, koskaan ei ole ollut aikaa. Elämän tasaisuuteen tottui, jatkuva kiire siirsi ideoiden toteuttamista ja monen asian kohtaamista. Edes loppuunpalaminen tai sairastuminen eivät opettaneet tarpeeksi. Tarvittiin näköjään maailmanlaajuinen katastrofi ja pandemia siihen, että avasin silmäni ja pysähdyin tajuamaan, että ainoa pysyvä asia elämässä tosiaan on muutos.

Pidätkö sinäkin kynsin hampain kiinni rutiineista ja mukavasta elämästä? Ne luovat turvallisuudentunnetta, mutta toisaalta myös ruokkivat pelkoa. Alitajunnassasi tiedät, että tämä ei ole ikuista. Muutos sen sijaan on. Luulin oppineeni sietämään epävarmuutta, mutta olin kaukana siitä. On uskomatonta, kuinka näin lyhyessä ajassa voi omaksua asenteen, että mitä tahansa voi tapahtua. Välillä itsekseni mietin, että voisinpa kirjoittaa kaikesta, mitä tässä on eteen tullut. Maailmassa on niin paljon sellaista, mistä valtaosa ei vain tiedä. Eikä tarvitsekaan tietää, mutta joskus sieltä omasta kuplasta on hyvä kurkistaa ulos. Maailma ja elämä on niin paljon muutakin, kuin se oma pieni elinpiiri. Ajatus on oikeastaan hyvin lohduttava. Maailma ei koskaan kaadu, se antaa kyllä uusia mahdollisuuksia kun on niille avoin ja ennen kaikkea rohkea.

 

 

En tällä hetkellä esimerkiksi tiedä missä asun kesän jälkeen. En vain tiedä. Järjestelmällisellä, rutiineja ja varmuutta rakastavalla ihmisellä joka kammoaa muutoksia on ollut vähän totuttelemista. Olen yllättänyt itseni välillä jopa positiivisuudellani. Peruuntuneet matkat ja juhlat eivät ole harmittaneet juuri lainkaan. Jotenkin pahimpinakin päivinä olen pystynyt luottamaan siihen, että asiat järjestyvät kyllä. Hyvällä sydämellä pääsee pitkälle, uskon siihen. Olen ollut ihan tarpeeksi katkera, epävarma, negatiivinen, stressaantunut ja takertunut tasaiseen elämääni. Ja tavallaan ollut samalla myös tilanteeseen tyytymätön, mutta silti kaiken kiireen takia vähän voimaton tekemään mitään muutoksia. Vaikka konkreettisten muutosten tapahtuminen on tälläkin hetkellä epävarmaa, ne suurimmat muutokset ovat tapahtuneet jo pääni sisällä. Niitä ei vie kukaan eikä mikään pois.

 

 

Miten pandemia on muuttanut omaa elämääsi? Oletko laittanut arvojasi uusiksi tai vaikka sitten kotiasi myyntiin? Itse olen keskittynyt nyt erityisen paljon siihen, mistä asioista oikeasti pidän ja mihin pieniin asioihin sen aikani käytän. Olen huomannut oikeasti priorisoivani liikuntaa, laittautumista (siis miten paljon hyvää mieltä voi tuoda pelkkä meikki, hiusten laitto ja kivat vaatteet), kodin viihtyvyyttä (se tekee mielelle paljon) ja aitoa läsnäoloa. Tein ennen kaiken aina vähän puoliksi. Mieluummin nyt teen kerralla enemmän töitä ja annan lapselle tosiaan sen iPadin käteen ja sen jälkeen kun keskityn häneen, olen 100% läsnä. Ajankäyttö on paljon tehokkaampaa enkä pode jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, että toinen osa-alue kärsii, työt tai äitiyteni. Käytän mieluummin aikaa kaunistautumiseen ja olen tyytyväisempi itseeni ja peilikuvaani, kuin että heittäisin aamulla sen sotkunutturan päälaelle ja pelkän ripsivärin nassuun. Näitäkin päiviä tarvitaan, mutta mulla joka päivä tuntui olevan sellainen päivä. Lisäksi päätin tehdä joka päivä ainakin yhden pienen asian omien suurten unelmien toteutumisen eteen. Uhrata niille edes yhden ajatuksen tai jos unelma on konkreettinen, tehdä jonkin pienen teon sen edistämiseksi. Samalla ajattelen positiivisesti ja ajatukseni vievät minua kohti sen toteutumista.

 

Tänä keväänä kaikki muuttuu ja olen lopulta vain iloinen kun tiedän, ettei mikään palaa ennalleen.

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Sain idean tässä eräänä iltana, kun selitin innoissani miten oma oloni ja motivaationi muuttui yhdessä kuukaudessa. Että vitsi kun olisin tehnyt tämän paljon aiemmin ja miksen silloin koskaan onnistunut, kun yritin juuri siinä kuukaudessa saada kevyen olon ja kiinteämmän kropan. No, toimin väärin. Tein liikaa sitä, liian vähän tätä. Pysyviä elämäntapamuutoksia ei tehdä yleensä kuukaudessa, mutta siinä ajassa saa kivasti kevyemmän kehon, enemmän energiaa ja ennen kaikkea motivaatiota jatkaa ja saavuttaa taas enemmän tuloksia. Kuukaudessa kesäkuntoon voi kuulostaa lehtien höpöhöpöjutuilta ja pikadieetteihin yllyttämiseltä, mutta nyt kun aloitat, voit saada paitsi kevyen olon kesäksi, myös loppuelämällesi aivan uuden suunnan.

 

 

Aloitetaanko maanantaina? Lupaan, että kesäkuun alkuun mennessä tunnet olosi kevyemmäksi, näytät varmasti upealta ja olet motivoitunut jatkamaan uusia elämäntapoja kesän jälkeenkin. Hyvinvointi ja elämäntapamuutos on paljon muutakin kuin pelkkää painonpudotusta ja terveellistä ruokaa, joten tulen kirjoittelemaan tänne myös mielen hyvinvointiin liittyviä asioita nyt vähän tavallista enemmän. Pieniä vinkkejä kohti pysyvästi parempaa elämää. Kun vain päätät tänään, nyt heti.

 

 

 

 

Miten? Lupaa vain itsellesi kuukauden ajan noudattaa tarkkaa rytmiä syömisessä ja treenaamisessa. Nyt jos koskaan se on helppoa, vielä kun sosiaalista elämää, ulkona syömistä ja juhlimista rajoitetaan ihan valtion toimesta. Tästä yhden päivän ruokapäiväkirja -postauksesta saat rungon ruokavalioosi. Ajatuksena siis on, että jokaisella aterialla on aina kourallinen hiilaria (riisi, pasta, leipä tai jokin muu) kämmenellinen proteiinia (esim kana, kala, liha, tofu..) aamiaisella marjoja ja reilusti vihreitä kasviksia pääaterioilla. Ruokia ei tarvitse punnita eikä kaloreita tarvitse laskea. Julkaisen vielä viikonloppuna helpon treeniohjelman kuukaudeksi, sovellat sitä vain omien mieltymystesi mukaan – kuitenkin niin, että treenimäärät pysyvät samana. Ajatuksena on tehdä 3 lihaskuntotreeniä ja 2 aerobista treeniä viikossa. Voi kuulostaa paljolta, mutta nyt on aikaa ja kotona pystyy tekemään tehokkaitakin lihaskuntotreenejä helposti. Saat täältä myös vinkkejä parempaan uneen, riittävään vitamiinien saantiin sekä venyttelyyn ja palautumiseen.

 

 

Jätät pois ainoastaan kaiken ylimääräisen napostelun, sillä opettelet nyt syömään viisi kertaa päivässä, ei yhtään yli eikä alle. Lisäksi luovu kuukauden ajaksi sokerista ja alkoholista. Pystyt siihen kyllä, kun huomaat tulokset. Syöt perusterveellistä ja edullista kotiruokaa, ilman kastikkeita ja turhia rasvoja. Kirjoitan myös postauksen piilokaloreiden välttämisestä, sillä moni terveellisesti syövä luulee tosiaan olevansa miinuskaloreilla, mutta saattaakin olla piilosokerin ja rasvan takia jopa plussalla. Ei ole ihme, että paino ei putoa ja olo on tukkoinen. Tämä kuukauden ”dieetti” tekee tosiaan hyvää myös lompakollesi, sillä ainakin itse hämmästelin dieetillä, kuinka vähän rahaa meni ruokaan.

 

 

Tulokset palkitsevat mutta vain silloin, kun oikeasti noudatat ohjeita etkä poikkea niistä. Vappumunkit, skumpat ja perjantaiviinit näkyvät nopeasti jos niiden kanssa menee yli. Poikkean itsekin välillä omasta ruokavaliosta ja satunnaisesti myös juhlin ja syön herkkuja. Alussa kuitenkin esimerkiksi dieetin noudattaminen on todella tärkeää, sillä tuloksia ei synny eikä paino putoa jos joka viikko poikkeaa omista rutiineista. Tsemppaan itseäni tuloksilla, niitä ei synny jos en toimi oikein. Kun olen esimerkiksi tavoitepainossa tai noudattanut vaikka 2 viikkoa omaa dieettiäni ilman yhtään ohisyöntiä, voin hyvin tehdä poikkeuksia ja ottaa vaikka muutaman lasin viiniä. Kuitenkin ensin se työ ja ne tulokset, sitten se palkitseminen. Yleensä myös huomaan, kuinka paljon parempi olo terveellisestä syömisestä ja reippaasta liikunnasta tulee, toisin kuin herkuista ja leffan tuijottamisesta sohvalla. Hetkellisesti jälkimmäinen on ihanampaa, mutta pidemmällä tähtäimellä olo on parempi kun valitsee parempia vaihtoehtoja.

 

 

Kuukaudessa kesäkuntoon on ihan oikeasti mahdollista ja kesäkunto on paljon muutakin kuin muutaman kilon kevyempi kroppa. Jos painoa on paljon, sen pudotessa muuttuu niin paljon muutakin kuin vain vaa’an lukema. Itse ajattelin vetää vielä sinne toukokuun loppuun asti tällä samalla ”dieetillä” ja sen jälkeen vähitellen siirtyä taas kesän ajaksi ”normaaliin” ruokaan, ai vitsi kuinka odotan grilliherkkuja ja jääkylmää roseeta! Dieetiltä poistuminen on muuten aivan oma juttunsa, se on tehtävä huolellisesti ja vähitellen, sillä muuten kilot tulevat helposti korkojen kera takaisin. Siitäkin kirjoitan vielä kokonaan oman jutun. Tärkeintä on kuitenkin vain aloittaa. Nyt vain teet sen päätöksen ja voit pian ehkä paremmin kuin koskaan.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

On some days you will feel more fragile than you do on others. Allow yourself to break. Allow yourself to sink. Allow yourself to retreat. You are allowed days like these. Days to feels, days to recluse, days to process. Days to find yourself again. Tomorrow will taste much sweeter.

 

I promise you will feel ok again, and when you do it – it will be even better kind of ok than before.

 

You will wake up with joy rising in your heart and you will realize that the things that pain you, they hurt less now.

 

 

Life is a one big wave. All we can do is flow, adapt and transform.

 

Friends who make you feel complete, and make your world a better place, are the ones that are worth keeping forever.

 

 

 

 

 

 

Stop waiting on men to validate you. You’re pretty. You’re smart. You’re interesting. You’re worth time and effort. You need to know these things and truly believe them. Don’t wait on some man to come along and tell you.

 

 

Always remember how much you have survived. Your world has fallen apart before. Time and time again and the rest of the world has still kept going despite the fact that you are broken. And after thinking you will never recover, never get up off the floor again, you have dusted yourself off and carried on. If you have survived your world shattering, over and over again, and you’re still here, a bit damaged, a bit broken but still here – you should be proud of yourself. Because it’s not a small thing.

 

 

 

 

Sometime you just need to distance yourself from people. If they care, they’ll notice. It they don’t, you know where you stand. Sometimes some things go wrong so we can grow strong. Sometimes some things go wrong so we can grow better.

 

 

I lied and said I was busy. I was busy; but not in a way most people understand. I was busy taking deeper breath. I was busy silencing irrational thoughts. I was busy calming a racing heart. I was busy telling myself I am okay. I was busy taking care of myself. Sometimes, this is my busy – and I will not apologize for it.

 

 

 

 

I’m not sure. I’m not sure how life happens and how we change and lose people who were supposed to stay, and stay when we want to leave, and smile when want to cry and yet.. Yet there is always hope everything leads to something so we keep on going even if nothing’s ok, even if we are not ok because the truth is we know so little and want to experience so much. So I’m not sure what everything’s about but maybe I don’t have to be. Maybe we just need to keep on going and we may just find out someday.

 

 

koh yao yai

 

 

Happiness turned to me and said – It is time. It is time to forgive yourself for all the things you did not become. It is time to exonerate yourself for all the people you couldn’t save, for all the fragile hearts you fumbled with in the dark of your confusion. It is time to accept that you don’t have to be who you were a year ago, that you don’t have to want the same things. Above all else, it’s time to believe, with reckless abandon, that you are worthy of me, for I have been waiting for years.

 

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian