Mitä enemmän olen saanut, sitä simppelimpää olen arvostanut.

Helteen vallatessa kaupungin katuja, ylenpalttinen luksus löytyy aivan muualta kuin vaatekaapin hyllyltä tai autotallista. Sen alkaa tuntea, kun auton ikkunasta näkyvät pellot syrjäyttävät kerrostalot ja toinen toistaan seuraavat liittymät. Jotain sinistä ja kimaltavaa horisontissa.

 

Helteet eivät suoranaisesti ole vallanneet kaupungin katuja viime päivinä, mutta parempaa on luvassa. Näin juuri kuulin kun riisuin untuvatakkia ja heinäkuun seitsemäntenätoista.

 

 

Me kesäisin mummolassa ja saaren rannoilla kasvaneet tiedämme, mitä kesä parhaimmillaan on.

 

Pyykin kuivatusta narulla, ulos katettuja kahvipöytiä, paljaita jalkoja nurmikolla, tuoreita mansikoita ja sukeltamista illalla mereen. Kesä tuo usein eteen sen pisteen, jossa huolettomuus ottaa vallan täydellisyyden tavoittelusta ja lopulta nurinkurisesti kaikki onkin huolettomassa epätäydellisyydessään.. Itseasiassa ihan täydellistä.

 

Olispa aina rauhalliset rantakalliot, loputon auringonpaiste ja ystäviä ympärillä.

 

 

Ja vähän proseccoa ja limoncelloa. Yhdessä, runsailla jäillä, vadelmilla ja mintunlehdillä. Ehkä vähän vissyllä pidennettynä, jos haluaa sekoittaa päänsä mieluummin helteestä kuin drinkistä.

Toisinaan sanon näille molemmille kyllä kiitos.

 

KESÄJUOMIEN KESÄJUOMA

Kaada lasiin oman makusi mukaan proseccoa ja pakastimessa säilytettyä limoncelloa. Lisää runsaasti jäitä, marjoja (mansikat tai vadelmat sopivat tähän parhaiten) ja muutama mintunlehti. Pidennä soodalla/vissyllä jos haluat raikkaan limoncello spritzin. Anna tunnelman viedä mukanaan.

Ja kiitä minua myöhemmin ;)

INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


 

Ei mikään, ei yhtään mikään, voita alkukesän tunnetta. Kaikki on vasta edessä, seikkailut odottavat ja kiireet alkavat vähitellen jättää hyvästejä. Kun vielä saadaan lupauksia lämpenevästä säästä, tuntuu varsinainen kesän aloitus (tällaisina kylmän kevään vuosina lasken sen alkavan juhannuksesta kuten ennenkin) entistäkin kuplivammalta. Ei ole mitään, mitä odottaa.

On vain  puhdas pöytä, joka odottaa ympärilleen uusia ihmisiä, hulvatonta naurua ja pitkiä aamukahveja.

 

 

Viikko toisensa jälkeen kukat lumoavat ohikulkijan. Aluksi lumouduin kukkivista omenapuista. Syreeneistä tein jo mehua, ruusunlehtiä keräsin talteen jälkiruokia ja juomia varten. Alppiruusut kukkivat tänä kesänä ennätyksellisen kauniisti.

Ehkä pian me ihmisetkin. Joka kesä nousemme kylmästä ja pimeästä niiden tavoin, loistaaksemme hetken, mutta kerätäksemme valosta ja lämpimästä ilmasta energiaa, joka kasvattaa ja valmistelee meitä taas tulevaa varten.

 

Kesä on lyhyt ystävä hyvä, nauti nyt.

Älä säästele kesämekkoja kaapissa, kietaise vaikka villatakki kaveriksi jos ei muuten tarkene. Vie aamukahvi ulos, tuijota merta ja hengitä syvempään kuin ennen.

Uskalla toivoa, hullujakin, sillä eihän mikään toteudu, jos siihen ei jaksa itsekään uskoa.

 

Hyviä asioita tapahtuu tänä kesänä.

 

 

Jos usko on joskus koetuksella, heittäydy ja kokeile juhannustaikoja. Viime vuoden simppelin juhannustaian ja kukkasuitsukkeen ohjeen löydät täältä.

Juhannuksen taianomaiset juomat on koristeltu vuodenajan kauneimmilla koristeilla, nimittäin kukilla suoraan luonnosta. Simppelin koristeen saat kukkaisjääpaloilla, jotka kaunistavat kaikki kesäjuomat aina raikkaasta kombuchasta juhannusaaton skumppalaseihin.

 

KUKKAISJÄÄPALAT

 

Laita isoon jääpalamuottiin keräämiäsi syötäviä luonnonkukkia ja/tai yrttejä, esimerkiksi ruusun tai orvokin terälehdet toimivat mainiosti. Jos haluat jääpaloista kirkkaita, käytä kylmää vettä. Jos haluat, että jääpalat keräävät sävyä kukasta, käytä lähes kiehuvaa vettä.

Purista sekaan hieman sitruunan mehua.

Pakasta mielellään yön yli.

 


 

Tasan vuosi sitten otin ensimmäisen koronarokotukseni. En tietenkään arvannut, että ottaisin niitä vielä kaksi lisää ja vielä senkin jälkeen sairastaisin taudin jota vastaan triplasti rokottauduin. Tällä ei kuitenkaan ole nyt mitään merkitystä. Juhlimme rokotettujen tyyppien kesken uskomattoman helteistä alkukesää, söimme hienossa ravintolassa ja kävelimme vielä skumppajatkoille pitkin polttavan kuumaa Esplanadia.

Kuvasin puhelimeeni pätkän tuosta matkasta, etten vain unohtaisi miten ihanalta kaikki tuntui.

Puhelimesta löytyy enemmänkin tallennettuja hetkiä. Sellaisia joita en koskaan ole julkaissut, vaan säilyttänyt pilvipalvelussa siksi, että muistaisin joskus niitä katsoessani kuinka onnellinen juuri silloin olin.

 

Jotenkin lähes kaikkiin näihin hetkiin on aina tavalla tai toisella liittynyt helle, ja valo. Paljaat sääret ja sandaalit.

 

Hypättiin reunalta suoraan veteen..

 

Tiesin sen jo viime kesänä. Alkukesän helteet ovat harvinainen poikkeus ja elimme muutenkin hyvin poikkeuksellista, mittaushistorian kuuminta kesää. Ei toista taida olla näköpiirissä, ainakaan ihan heti.

Silti sitä elätteli toiveita ja ajatuksia. Että kun tämäkin oli, niin olisiko vielä yksi. Eihän kesä 2022 voi olla kylmä! Numeroilla 22 on jotenkin hyvä kaiku.

Tässä sitä ollaan, ulkoiluttamassa kesäkuun illassa koiria toppatakissa. Helteistä ei ole tietoakaan ja aurinkoisia päiviä viilentää tehokkaasti ympäröivä meri, jonka lämpeneminen tuntuu jo utopialta. Samalla mielessä raksuttaa vainkeskiluokkajutuistakin tunnettu ajatus, että ensi kuun jälkeen on jo elokuu.

 

Koska rakastan aurinkoa, lämpöä ja helteen sekoittamia ajatuksia, sanoin, pikemminkin kiljuin, kyllä, äkkilähtökutsulle muutamaksi päiväksi Kreikkaan. Järjestelmällisenä ja suunnitelmallisena naisena ensin ahdisti kaikki, sovittujen menojen siirrot ja peruutukset ja koirien hoidot ja kaikki.

Kaikki kuitenkin järjestyi. Yleensä kaikki kuulemma järjestyy, mutta aina en ole ihan varma. Ensi viikolla saan nauttia edes hetken kuumuudesta, sen sumentamista aivoista ja siitä, että saa ihan oikeasti käyttää niitä vaatteita, joita käytin tasan vuosi sitten Suomessa.

Samalla saan olla hetken se tyyppi, joka vastaa muutaman päivän varoitusajalla äkkilähtökutsuun kyllä. Se, joka en ole koskaan aiemmin ollut.

En mä voi kun täs nyt on kaikkea sovittua.. Ai hitto kun olisit sanonut aiemmin.. Ens vuonna mennään!

 

Ajattelin tähän asti, etten edes halua lähteä kesällä mihinkään, ja että rakastan elämää Suomessa juuri tähän aikaan vuodesta. Sää vaikuttaa kuitenkin mielialaani niin paljon enemmän kuin haluan myöntääkään. Koska olen missannut lähes jokaikisen aurinkoisen päivän joko matkustamalla samaan aikaan hyvin sateiseen Ranskaan, tai istumalla sisällä tietokoneen ääressä, vaihdan enemmän kuin mielelläni muutaman Suomi-päivän Kreikan aurinkoon.

 

Ehkä me tännekin vielä kesä saadaan. Kreeta-vinkkejä otetaan avosylin vastaan!