Kun torstaina ajoimme Länsiväylältä läpi Kirkkonummen, Inkoon, Raaseporin ja Tammisaaren, oli innostukseni taso tuttua lapsuudesta. Se käsinkosketeltava riemu matkalla uimarannalle tai saareen. Sellainen sopivasti epätodellinen olo alkavasta lomasta, ehkä enemmänkin vanhempien alkavasta lomasta ja siitä, että saa kerrankin syödä tavanomaisesta poikkeavia herkkuja ja ainakin uida niin kauan, että sormet ja varpaat muistuttavat rusinaa ja huulet sitä vesiväriä, jota saadaan sekoittamalla sinistä ja punaista.

 

 

Moni asia on tuntunut tänä kesänä tutulta lapsuudestani, mutta ehkä juuri siksi että olen käsitellyt paljon lapsuuttani ja menneitä vuosia viimeaikoina ajatuksissani, puheissani ja kirjoituksissanikin. Ehkä meillä on vihdoin rauha ja yhteinen sävel menneisyyden kanssa, ehkä..

Nykyisyyden kanssa meillä on ainakin tällä hetkellä hyvin yhteinen sävel ja juuri tässä lempeän lounatuulen viilentäessä kesäkuun iltapäivää, tunnen jotain sellaista rauhaa, jota en ole tuntenut pitkään aikaan.

 

Olavi Uusivirran laulaessa kuulokkeissani ollaanko tämä kesä näin, voin vain hymyillen vastata mielessäni – ollaan kuule just näin.

 

 

Myimme keväällä veneen ulkomaille. Maanantaina rakkaimpani tuli Hollannista uudella Hankoon. Rakastan tätä uutta. Vaikka asumme huomattavasti pienemmin, on fiilis kaikin puolin parempi kuin vanhassa. Ollaan täällä koko kesä. Voi onnellisuus. Olen saattanut toistella lausetta ”elämä on hyvää” jonkun toisen mielestä turhankin monta kertaa viime päivien aikana. Vihdoin energiat tuntuvat liikkuneen, planeetat loksahdelleet oikeille paikoilleen ja minä löytänyt sinne, minne kuulun. Vittumainen vuosi ei tunnu täällä yhtään niin vittumaiselta kuin Helsingissä.

 

Ristiriitaista. Rakastan Helsinkiä, se on ainoa kaupunki koskaan jota voin täydestä sydämestäni kutsua kotikaupungikseni, mutta en vain pysty olla siellä koko vuotta. Ehkä syksyn tullen kaupunki taas kutsuu, mutta nyt tuntuu, että täällä on huomattavasti helpompi hengittää.

 

Joka soluni nauttii tunteesta, kun ainoa muistettava aikataulu on tällä hetkellä illan rantasaunavuoro. Keholla menee hetki tottua ajatukseen, että nyt saa ihan oikeasti olla, mutta sielu tuntuu hyppivän ilmaan. Kiitos elämä, ollaan tämä kesä näin.


 

Pahoittelen heti jos joku teistä oikeasti klikkasi itsensä tänne blogiin juhannustaikojen ohjeiden perässä. Luin juuri jostain ”Riisu yltäsi seitsemän vaatekappaletta ja kömmi aamun sarastaessa lähimmän tyypin viereen nukkumaan.” Riskejä on otettava, you know, get out of your comfort zone..

 

Nostata tunnelmaa juhannuskuplilla ja polta helv..isti salviaa, toiminee kuitenkin paremmin. Juhannustaikoja en taida tänäkään vuonna tehdä, töissäkin kehottivat pitämään vaatteet päällä ja jättää ne niityillä kieriskelyt jollekin toiselle. Kukkasuitsukkeiden ohjeen löydät postauksen lopusta.

 

 

Koska rakkaat ystäväni Dubaista ja Luxembourgista tulevat viettämään juhannusta tänne, päätin tehdä kuitenkin tytöille jotain perinteistä suomalaista. Etteivät vaan ole unohtaisi kotimaataan (ja siellä asuvaa hullua noitamuijaa). Poimin nimittäin seitsemän yrttiä (sisältää salviaa) ja ruusun terälehtiä tässä taannoin, rullasin nipuiksi ja sidoin kiinni. Muutamassa päivässä ne kuivuivat ja ovat valmiina juhannustaikoihin. Juhannusaattona keskiyöllä voi sanoa toiveensa ääneen ja sytyttää kukkasuitsukkeen palamaan, jolloin kaikki paha energia katoaa yrttisavun mukana ilmaan ja toiveet alkavat toteutua.

 

No siis luonnollisesti, mitä muutakaan voisi tapahtua. Näiden kukkasuitsukkeiden tekeminen on kuitenkin myös hauskaa juhannusaaton ohjelmaa, vaikkei taikoihin niin uskoisikaan. Poimi yrtit ja kukat juhannuksena ja sido kimpuksi. Voit polttaa nippua sitten myöhemmin kesällä aina, kun siltä tuntuu.

En taida uskoa juhannustaikoihin, mutta moneen muuhun hölynpölyyn kyllä.

 

Ja aina rakkauteen.

 

 

Lähdemme iltapäivällä Hankoon. Voisin kiljua. Onnesta. Lomasta. Pitkän odotuksen ja epätietoisuuden päättymisestä. Kesä ja kesäloma alkavat olla käsillä, ensi viikolla vielä muutamia asioita, sitten heitän sankarinviitan harteiltani ja myönnän todella tarvitsevani lomaa. Lupaan sanoa ei työasioille, kyllä toast skageneille ja roseelle. Ihan jokainen meistä tarvitsee ja ansaitsee lomansa.

 

Nyt kun loma alkaa olla käsillä, huomaan valtavan väsymyksen laskeutuneen ylleni. Aivan kuin se kietoisi pehmoisen peittonsa sisään, kantaisi sänkyyn ja lempeästi muistuttaisi, että tätä sinä nyt tarvitset. Loppukeväästä mietin, että aikamoisella energialla sitä jaksaa vetää. Treenasin viidesti viikossa, heräsin tietenkin joka aamu ennen kellonsoittoa ja illalla järjestelin ja siistin kaiken valmiiksi seuraavaa päivää varten. Arki pyöri kuin itsestään eteenpäin ja kaikki toimi. Ja mikä hulluinta, mikään ei tuntunut raskaalta. Keväästä jäi monin paikoin hienoja muistoja ja olen äärimmäisen ylpeä itsestäni etenkin urheilun osa-alueella.

 

Nyt jos tekisin juhannustaikoja, näkisin luultavasti yöllä unessani sängyn.

 

 

Viimeiset viikot ovat menneet vähän miten sattuu. Olen antanut tietoisesti keholle lepoa, nyt ei tarvitse jaksaa eikä nostaa painoja. Töissä muisti pätkii niin, että homman X saatan unohtaa, homman Y tehdä kahdesti. Siinä missä normaalisti kiirehdin toimistolta suoraan salille, nyt naputan konetta niin pitkään, että hyvä kun ehtii lapsen hakea päiväkodilta ajoissa.

Tiedän, että olisi pitänyt hidastaa jo aikoja sitten, mutta oli vähän säätöä uuden veneen kanssa, oli vähän poikkeuksellinen puolivuotinen työpaikalla, oli vähän koronajuttuja, oli vähän piharemppaa, oli vähän harrastuksia isoilla ja pienillä, niin ja tietysti viimeinen vuosi päiväkodissa ennen koulun aloitusta.

 

Olen alkanut vasta aikuisena pitää juhlapyhistä. Juhannuksestakin. Tästä alkaa loma. Kesästadi on todella tarjonnut parastaan, mutta olen enemmän kuin valmis lähtemään pois kaupungista. Hangon kesä, täältä mä vihdoin tuun.

 

KUKKASUITSUKKEET

 

7 yrttiä, joista yksi on salviaa

Ruusun tai muiden kukkien terälehtiä

Puuvillanarua (villalanka ihan ok mutta ei yhtä hyvä)

Tee yrteistä ja kukista tiivis nippu. Itse levitän ne leivinpaperin päälle tasaiseksi levyksi ja rullaan ne siitä kimpuksi. Ala sitoa puuvillanarulla nippua kiinni ja asettele kukkien terälehtiä päällimmäiseksi, kuten näissä kuvissa. Kierrä narua ylös asti ja palaa takaisin. Muista tehdä nipusta hyvin tiivis. Kuivata noin viikon ajan ja polta aina vähän kerrallaan. Kukkais-yrttisavun sanotaan poistavan tilasta pahaa energiaa ja tuomalla uutta hyvää tilalle.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ

 

Älä tule paha kesä, tule hyvä kesä! Sanotaanko, että nyt on ainakin lupaava alku. Eihän tästä parempia kelejä ole olemassakaan. Kesäkuu todella yllätti. Juhannus on aivan nurkan takana, mutta sään puolesta voisi olla heinäkuun loppu. Mutta kaikki onkin vasta edessä. Siinä missä vaivun melko helposti melankoliaan harmaina päivinä, elämä on tuntunut aivan ihanalta viime aikoina. Vaikka ihan samat kiireet, huolet ja murheet ovat olemassa, saa helle ne olemaan jotenkin.. vähemmän olemassa.

 

Lähestyvä juhannus tuo eteen paitsi juhannusruokia, myös juhannusjuomia. Syreeni- ja raparperimehut ovat ihan jees, mutta jos haluat helteellä muuttaa ajatuksissasi Italiaan, tällä pääset ainakin vähän lähemmäs. Maistuu ihan yhtä hyvältä kotona sohvalla, eikä vaadi juhannuksenakaan hulppeita puitteita. Silmät kiinni ja fiilistele. 

 

Klassikko Limoncello Spritz yhdistää raikkaan happaman välimerellisen limoncellon, sopivan makean proseccon ja soodaveden yhteen vieden vähän viileämmänkin päivän leveysasteille Etelä-Ranska ja Italia. Toimii aina, mutta sen alkuperäisiä mittasuhteita jahdatessani törmäsin erään kalifornialaisen reissubloggaajaan reseptiin, joka olikin jotain vielä parempaa.

 

Ja jos haluat kuitenkin tehdä Limoncello Spritzin, sekoita vain omilla suhteillasi limoncello, prosecco ja pidennä soodalla. Älä unohda jäitä.

 

 

Hyvä viina se ei vettä kaipaa – sanoi edesmennyt isäni aikanaan sekoittaessaan boolia ylioppilasjuhlissani. Tämän juoman kohdalla olisi kyllä iskä oikeassa, sillä kun limoncello spritzistä jättää soodaveden pois ja korvaa sen raikkailla vadelmilla sekä mintunlehdillä, ei voi mennä pieleen. Juoma sopii mainiosti tarjottavaksi viinilasista, mutta myös matalat juomalasit ovat sille oikein passelit. Itse vedin ihan tästä vesilasista. Suosittelen varautumaan siihen, että haluat kaataa toisenkin ja jättämään auton parkkiin, sillä proseccon kanssa pakastinkylmä italialainen sitruunaliköörikin tyhjenee huomaamatta.

 

Ihanaa kesää ihmiset, nautitaan jokaisesta päivästä. Välillä toki kannattaa skoolata ihan pelkällä vissylläkin, mutta toisinaan..

 

 

Malja juhannukselle!

 

Loraus pakastinkylmää limoncelloa lasin pohjalle

Muutama tuore vadelma & mintunlehtiä

Päälle jääkylmää proseccoa lasin täydeltä

Jäitä

 

Cin cin!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ