Viimeaikoina elämääni on tullut paljon hyviä asioita. Tai no, pikemminkin mahdollisuuksia, mutta optimistina näen ne hyvinä asioina. Pessimisti kun voisi ajatella, että pieleen menee kuitenkin. No, nämä mahdollisuudet ovat sitten tuoneet mukanaan myös pettymyksiä. Välillä mieli sortuu ajattelemaan, että jos olisin jo ennakkoon miettinyt ettei tämä nyt niin helppoa tule olemaan, sietäisi näitä pettymyksiä paljon paremmin. Olen kuitenkin yrittänyt häätää näitä ajatuksia mielestäni, en nimittäin halua enää siihen pessimistisyyden kierteeseen, jossa olin monta vuotta. Vaikka epäonnistumisia ja pettymyksiä sietikin silloin paremmin, elämä oli kaikin puolin harmaampaa eikä niitä suuria onnistumisiakaan tullut. Asenne oli niin väärä.

 

   

 

Viime viikolla somessa levisi lause hyvinvoinnin ja positiivisuuden peikosta. ”Jos ajattelet myönteisesti joka päivä, teet lujasti töitä, pyrit olemaan paras versio itsestäsi, ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä, etkä ikinä anna periksi, niin ei ole mitään rajoja sille miten perusteellisesti voit palaa loppuun.” Se on hyvin sanottu ja ihan totta. Viisaista sanoista käännettiin kuitenkin jopa pieni hyökkäys hyvinvointitietoutta ja positiivisuuden tärkeää sanomaa jakavia ihmisiä kohtaan.

 

Myös minua on ymmärretty usein väärin. Marian kanssa kirjoitimmekin joskus miltei yhtä aikaa siitä, kuinka olemme molemmat saaneet palautetta siitä, että olemme liian positiivisia. Ikävää, jos positiivisuuteni ja energisyyteni on näyttäytynyt joillekin negatiivisena asiana. Tarkoituksena kun on ollut vain jakaa uskoa elämän hyvyyteen ja kiitollisuuden ja positiivisen asenteen hyviin vaikutuksiin. En kuitenkaan missään vaiheessa ole sanonut, ettei elämässä ole mitään negatiivista, enkä ole missään nimessä kieltänyt negatiivisia tunteita tai pettymyksiä. Myönteiseen elämänasenteeseen kun kuuluvat kielteisetkin tunteet ja niiden ymmärtäminen ja hyväksyminen.

 

 

Silloin, kun kielteisiä tunteita ja ajatuksia on enemmän kuin myönteisiä, voi olla vaikeaa olla kiitollinen ja uskoa hyvän lopulta voittavan. Mutta juuri silloin se olisi kaikkein tärkeintä. En lähde nyt kirjoittamaan suurista vastoinkäymisistä, mutta tällaisista pienistä arjen takaiskuista pieni esimerkki: Viime viikkoina asuntokaupoilla olen oppinut taas uutta pettymyksistä. Siis siinä jos jossain on muuten tilaisuus pettyä useammallakin tavalla. Ensin petyt, kun kuvissa ihanalta näyttävä asunto onkin jotain ihan muuta. Ainiin, ihan ensimmäisenä petyt kun asuntotarjonta on aivan surkeaa. Sitten petyt, kun asuntojen hinnat ovat tällä hetkellä pilvissä. Siis oikeasti, pienistä kaksioista tällä asuinalueella maksetaan tällä hetkellä ylihintaa ja niitä ostetaan yli pyyntihinnan, toisia jopa näkemättä. Hinnat eivät eroa sitten lainkaan, oli viimeisen päälle remontoitu tai pommikuntoinen. No, isompien asuntojen osalta tilanne on varmasti parempi, ostajaehdokkaitakin on paljon vähemmän, eikö? Tarjouksia ei tule ja jaksat toivoa omasi menevän ehkä kuitenkin läpi. No, eikö sieltä tule joku, joka tekee ylihintaisen tarjouksen, jollaista ei ole tehty viime vuonna kuin kourallinen. Turhauttavaa. Sen piti olla mun koti. Tiedän kyllä, nämä ovat etuoikeutettujen ihmisten ongelmia. Mutta ärsyttäviä pettymyksiä.

 

Samaan aikaan kun ärsyttää, yritän kuitenkin olla taas kiitollinen. Kiitollinen siitä, että minulla on ylipäätään mahdollisuus etsiä asuntoja saati ostaa asunto. Silti, tunnen negatiivisia tunteita ja välillä varsinaista epäuskoa ja kiukkua. Miksi muut onnistuvat nappaamaan hyvät diilit, mutta minä en? Vähän samanlainen ilmiö on nähtävissä myös esimerkiksi vuokra-asuntoa etsiessä tai uutta työpaikkaa hakiessa tai miksei rakkauselämässäkin. Ei se nyt vain syystä tai toisesta ollut mua varten on niin pirullisen vaikeaa ymmärtää, mutta siihen ei auta kuin uskoa. Silloinkin, kun on suunnitellut sisustuksen viinikellaria myöten tai miettinyt unelmahäiden yksityiskohtia ja vieraslistaa ja tajuaa, että kumpaakaan ei nyt tule. Ei asuntoa eikä sulhasta.

 

 

No, tänään oli oikein varsinainen maanantai. Pettymykset kiukuttivat ja päälle vielä aivan poikkeuksellisen huono sää. Hammasta purren raahasin autosta tavaroita Miksun tennistreenien jälkeen sisälle. Onneksi olin päivän aikana käsitellyt pettymyksen tunteita ajatuksella. Kotona pystyin jo puhumaan niistä ja kiitos maailman positiivisimman perheeni, oli heti parempi olo. Ei se kämppä ollutkaan meidän kämppä (vaikka eilen jo tosiaan suunnittelin sitä viinihuonetta ja telkkarin paikkaa, kalojen horoskooppimerkki vahvasti edustettuna taas..) ja nyt illalla pystyin jo ajatella, että kyllä se oikea vielä löytyy. Jos en olisi käsitellyt pettymyksen tunteitani, luultavasti toivoisin tällä hetkellä tuohon asuntoon talon täydeltä rottia tai vesivahinkoa. Myrkyttäisin mieltäni katkeruudella. Sen sijaan kävin iltakävelyllä sydän täynnä kiitollisuutta, saan asua kuitenkin jo nyt ihanassa kodissa maailman parhaimpien ihmisten ja koirien kanssa. Meinasin pakahtua taas onnesta kun luin iltasatua pikkuiselle ja tajusin pääseväni itsekin ajoissa nukkumaan. Päivä oli sittenkin kokonaisuudessaan oikein hyvä.

Se on se ärsyttävä positiivisuuden voima. Se vaatii kuitenkin töitä.

 

 

Kun yrittää keskittyä positiiviseen, sitä kuitenkin todennäköisemmin vetää puoleensa. Se ei kuitenkaan missään nimessä saisi tarkoittaa sitä, että kieltää kaiken negatiivisen. Mutta miksi valittaisin joka päivä väsymystä, ärtymystä tai huonoa oloa, jos voin tehdä jotain välttääkseni sen? En tee kiitollisuusharjoituksia, treenaa, syö terveellisesti, etsi kaikesta jotain hyvää ja herää aikaisin siksi, kun minun muka kuuluu tehdä niin. Teen niin siksi, koska haluan tehdä niin, sillä saan siitä paljon paremman olon. Minulla on useinkin päiviä, jolloin saamattomuus, kiukku ja väsymys valtaavat mielen. Hoidan sitä kuitenkin yleensä liikunnalla, ennaltaehkäisen syömällä hyvin ja tasaisin väliajoin sekä nukkumalla kunnon yöunia. Stressaannun kiireestä, joten vältän kiirettä heräämällä aikaisin eli menemällä ajoissa nukkumaan. Käytän nykyään todella harvoin (reilusti) alkoholia, sillä se sotkee unirytmiäni ja aiheuttaa taas lisää negatiivisia tunteita. Ympäröin itseni paljon mieluummin niillä inspiroivilla ihmisillä, sillä olen niin kyllästynyt niihin negatiivisiin, epäreiluihin valittajiin jotka eivät tee elämälleen ja ongelmilleen yhtään mitään. He tuovat negatiivisuutta muidenkin elämään.

 

Uskokaa vain, kyllä minustakin olisi joskus paljon helpompaa vain heittäytyä olemaan katkera ja jauhamaan sitä p*skaa muista, syyttelemään muita ongelmistani ja asenteestani. Teinkin niin aivan liian monta vuotta ja se vaikutti kaikkeen elämässäni negatiivisesti. Siitä voi onneksi opetella pois, se vaatii vain vähän itsekuria ja itsensä kohtaamista. Ennen kaikkea omien virheiden, itsekkyyden ja huonon käytöksen myöntämistä.

 

 

Mistä te saatte voimaa silloin, kun kohtaatte pettymyksiä – olivat ne sitten isoja tai pieniä? Tai pyrittekö ylipäätään ajattelemaan negatiivisistakin asioista jotain hyvää? Entä mikä teki sinusta joskus katkeran ja miten olet purkanut tai käsitellyt omaa pettymystäsi?

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Spagaattivenytyksistä kysytään toisinaan kun olen postaillut niistä kuvia, joten nyt on varsinaisen venyttelypostauksen vuoro. Eli Mirvan spagaattikoulu – näitä ohjeita noudattamalla varmasti taipuu se jäykinkin tyyppi spagaattiin, kunhan muistaa säännöllisyyden harjoittelussa ja pitkäjänteisyyden. Täydellisen spagaatin ei välttämättä tarvitse olla edes tavoitteena, sillä jo pelkästään spagaattivenytyksillä saadaan suurta hyötyä etenkin paljon istuville. Spagaattivenytykset lisäävät liikkuvuutta ja vähentävät istumisesta johtuvia lihaskipuja jaloissa, pakaralihaksissa sekä alaselässä. Joogassa stressin ja ikävien asioiden sanotaan varastoituvan lantioon. Itselläni ainakin stressaavina aikoina nimenomaan lantion alue on todella kireä, samoin takareidet. Takareisien kireyden stressissä selittää ihan jo evoluutiokin. Aikanaan ihmiset olivat pelon ja jännityksen vallassa valmiina juoksemaan karkuun, yleensä petoja. Nyt kun nuo tunteet, pelko ja jännitys, aktivoituvat, aktivoituu samalla myös jännitys ja kireys takareisissä – kuin olisit lähdössä juoksemaan pakoon. Ei ihmekään, että kiristää.

 

 

Spagaattia varten tulee tehdä monia eri venytyksiä, eri lihasryhmille. Spagaatti on erittäin vaativa liike, joka vie lihakset ja nivelet aivan ääriasentoon, joten venyttelyssä maltti on todella valttia. Spagaattia tehdessä voi nimittäin rikkoa itsensä. Aiheutin itselleni molempien reisien yläosaan vammat, joiden korjaamiseen on kulunut pari vuotta. Kylmiltäni eräänä kesäyönä tein useammankin spagaatin. Se ei tietenkään koskaan kannata, eikä varsinkaan silloin kun alla on jalkatreeni, joka on saanut lihakset kireiksi. Spagaattiasentoni oli väärä (ja toistin tietenkin saman virheen toiselle puolelle) eikä lantioni ollut suorassa, joten venyin spagaattiin väärässä asennossa, jolloin sisäreidet luultavasti revähtivät. En huomannut sitä silloin, vaan myöhemmin aina venytellessäni.

 

Hoidin vammoja niin urheilulääkärin vastaanotolla, fyssarilla, osteopaatilla kuin akupunktiossakin. Jouduin tavallaan uudestaan venyttelemään spagaattiin vaativiin lihaksiini sen aiemman liikkuvuuden. Siksi haluan nyt jakaa sinulle ne samat liikkeet, joilla itse sain liikkuvuuteni takaisin ja lihakseni kuntoon. Vaikka pääsisit jo täyteen spagaattin, kannattaa aluksi jättää spagaatti ihan hivenen vajaaksi. Silloin huomaat kuinka se tuntuu oikeassa kohdassa, se ei saa tuntua yhtään sisäreidessä. Jos tuntuu, olet kääntänyt lantiota liikaa sivulle. Tämä voi pahimmillaan aiheuttaa vuosien lihaskivut kuten minulle kävi.

 

 

Muistathan, että jos treenaat paljon kuntosalilla ja käyt juoksemassa, lihaksesi ovat luultavasti hyvin kireät. Varsinkin, jos kehonhuolto on ollut vähäistä. Huomaan itse, että jos olen pitänyt syystä tai toisesta taukoa treenistä viikon tai pari, liikkuvuuteni on paljon parempaa kuin silloin, kun treenaan säännöllisesti. Siksi harrastan joogaa. En jaksa venytellä iltaisin ja treenin jälkeen teen loppuverryttelyksi yleensä nopean hiitin matolla tai crosstrainerilla venyttelyn sijaan. Jooga on minun versioni kehonhuollosta. Siksikin nämä spagaattivenytysliikkeet ovat alunperin joogasta.

 

Tee niitä vaihdellen staattisina ja dynaamisina. Staattinen liike pidetään noin minuuntin-parin ajan samalla hengitellen rauhallisesti. Dynaaminen liike on siis liikkuva venytys, eli ääriasennossa max 5 sekunnin ajan sitten takaisin. Toista liikettä noin minuutin-parin ajan. Suosittelen, ettet venyttele spagaattia juuri ennen treeniä, ettei treenisuorituksesi kärsi etkä heti treenin jälkeen, sillä lihakset eivät ole vielä lepopituudessaan. Spagaattivenytykset tekevät lihaksesi luultavasti alkuun hyvinkin kipeiksi jos kehonhuoltosi on ollut vähäistä, joten ne kannattaa ajoittaa lepopäiville jos et ole vielä kokenut konkari kehonhuollossa ja joogassa.

 

 

SPAGAATTIKOULU

 

 

Lämmittele vetämällä polvet vuorotellen kevyesti vatsan päälle ja pyörittelemällä nilkkoja. Ota kiinni varpaista ja venytä jalat suoraksi yksitellen. Lopuksi avaa lantiota happy baby -asennossa eli tuomalla jalat levästi koukussa sivuille ja ottamalla kiinni jalkaterien ulkosyrjistä.

 

1 Alaspäin katsova koira on hyvä lämmittelyvenytys tai asento tehokkaampien venytysten välissä.

 

2 Lonkankoukistajan venytys, tämä on erityisesti spagaatin kannalta tärkein venytys. Voit laittaa kädet alaselän taakse ja työntää lantiota vieläkin eteenpäin.

 

3 Lantion ja lonkan avaus, lizard pose, tuntuu myös pakarassa ja takareidessä. Pidä lantio suorana ja laita molemmat kyynärpäät maahan. Jos haluat tehostaa venytystä, työnnä kädellä polvea sivulle.

 

4 Puolikas spagaatti, keskity tässä erityisesti viemään lantio suoraan eteen. Vie etujalan lonkkaa taaksepäin ja tuo takajalan lonkkaa eteenpäin.

 

5 Etureiden venytys, tähän toimii myös ihan perinteinen etureiden venytys yhdellä jalalla seisten. Merenneitoasanassa saa kuitenkin venyteltyä samalla toisen jalan pakaralihaksen.

 

6 Venyttele pakaralihakset erikseen jos et venytellyt merenneitoasanassa etureittä. Pigeon pose on tehokas pakaralihaksen venyttäjä, mutta perinteinen istuma-asennossa tehtävä venytys laittamalla nilkka polven päälle ja ottamalla jalat syliin toimii myös hyvin.

 

7 Spagaatti tulee vähitellen kun toistat näitä ja syvennät puolispagaattia pikkuhiljaa. Hitaasti sentti sentiltä lattia lähestyy ja jalat ovat kauempana toisistaan. Staattisissa venytyksissä jokainen uloshengitys vie sinua lähemmäs lattiaa jos annat itsesi valua alaspäin. Muista maltti, jos tuntuu pahalta, tee dynaamisia eli liikkuvia venytyksiä. MUISTA: Selkä suorana ja lantio täysin suorana eteenpäin, älä avaa sitä sivulle senttiäkään vaikka se tuntuukin helpottavan liikettä. Jos spagaatti on kaukana, ota joogablokit tai kirjat käsiesi alle, jotta saat pidettyä selän täysin suorana. Auttaa muuten kummasti. Lopulta, kun spagaatti menee alas asti, voit tehostaa liikkeen syvyyttä nostamalla kädet ylös ja tuomalla ne hetkeksi taas lattiaan. Pysy asennossa niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä vaikka et pääsisikään alas asti. Pitkäjänteisellä harjoittelulla pääset varmasti.

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Lakkasin kynsiä jo ennen kouluikää. Kynsihistoriani onkin sisältänyt kaikkea laidasta laitaan. On nähty superpitkien ja koristeellisten stilettokynsien aikakausi, ranskalainen manikyyri kaikissa muodoissaan, valtava kynsilakkakokoelma, kynnenkovettajat, epätoivoiset kasvatusyritykset, geelikynnet varmaan jokaikiselta brändiltä sekä useampi vuosi jopa ilman kynsilakkaa, kun en koulun ja työn puolesta voinut lakata enkä kasvattaa kynsiäni lainkaan. Viimeisen 3 vuoden ajan minulla on ollut akryylikynnet. Kaikista näistä suosikkejani ovat olleet tuo täydellinen ”kynnettömyys” eli oma luonnollinen kynsi lyhyenä ilman lakkoja, kiitos sen täydellisen huoltovapauden, sekä nämä nykyiset akryylikynnet jotka helpottavat nekin elämää ja tekevät käsistä siistit ja naiselliset joka päivä.

 

Olen vaihdellut akryylikynsien muotoa aina silloin tällöin ja pitkään ne olivatkin lyhyet ja huomaamattomat, vahvistivat vain omaa paperinohutta kynttäni ja näyttivät aina siisteiltä. Koska suurimman osan aikuisiästäni minulla on ollut pitkät kynnet, ne näyttävät ja tuntuvat omimmalta vaihtoehdolta. Huomaan, että olen myös tottunut tekemään paljon arkiaskareita pitkillä kynsillä. Avaan purkkeja ja laitan piilareita ihan omalla tyylilläni, kiitos pitkien kynsien, vaikka kynnet olisivatkin lyhyet. Akryylikynnet olen valinnut siksi, että ne pysyvät paljon paremmin kuin yhdetkään geelikynnet eikä 3 vuoden aikana yksikään kynsi ole irronnut. Ei yksikään. Vastaavasti en ole koskaan käyttänyt geelikynsiä kolmea viikkoa pidempään ilman, että niistä olisi irronnut yksi tai useampi.

 

Akryylikynnet ovat ihanan kovat verrattuna pehmeisiin geelikynsiin, ja väri ja muoto pysyvät niissä erinomaisesti. Huoltoväli minulla on 3-5 viikkoon, mielelläni pidän sen lyhyenä sillä kasvuraja alkaa häiritä aina, kun kolme viikkoa huollosta tulee täyteen. Ja onhan tietty kiva vaihdella kynsien värejä. Joulun jälkeen aloin kasvattaa taas kynsiä ja reissussa minulla oli oranssinpunaiset, kivasti jo vähän venähtäneet kynnet. Nyt vaihdoin ne tähän simppelin nättiin nudesävyyn ja laitettiin vaihtelun vuoksi päälle vielä mattalakka. Pitkät kynnet tuntuvat niin omalta ja väri sopii kaiken kanssa. Ainoa miinus pituudessa on se, että neulesormikkaita pukiessa teräväkärkiset kynnet tulevat niistä läpi. Siksi pidän ainakin toistaiseksi hieman neliskanttisen muodon kynsissä. Kesällä vakkarivärini on jo kahden vuoden ajan ollut neonpinkki terävällä stilettokärjellä. Mitä söpöin pari rusketukselle. Käyn itse laittamassa kynteni Salon Milagrossa, joka on ollut luottopaikkani jo vuosien ajan. Saat taatusti kauniit ja kestävät kynnet, sekä ihanan hemmotteluhetken keskelle arkea ♥ Millaiset kynnet sulla on?

 

PLUSSAT

+ aina huolitellut kynnet

+ ei tarvitse lakata, viilata eikä hoitaa itse

+ pysyvyys parempi kuin geelikynsissä

+ muoto säilyy seuraavaan huoltoon asti

MIINUKSET

– kustannukset jatkuvista huolloista

– kynsien väriä ei voi muuttaa kuin kerran kuussa huollossa

Aiempia kynsijuttuja mm. täällä ja täällä

 

Seuraa myös FACEBOOK / INSTAGRAM @mirvaannamarian