Rakkauteni Etelä-Ranskaa, ja etenkin tuota sinistä rannikkoa joka Rivieranakin tunnetaan, syttyi aikoinaan jo ensimmäisellä vierailullani. Onnekkaana naisena olen päässyt matkustamaan Ranskaan melko usein ja joka kerta hämmästyn, kuinka loputtomasti nähtävää se tarjoaa. Nähtävää, josta ei saa tarpeekseen ja jota keksii ja löytää aina vain lisää. Ranskan historia, Etelä-Ranskan valo ja ilmasto, vuorimaisemat sekä eteläeurooppalainen kulttuuri vievät mukanaan. Meillä on ollut asunto Espanjassa yli kymmenen vuotta ja vaikka kuinka olen yrittänyt, en ole koskaan ihastunut Espanjaan vastaavalla tavalla. Ymmärrän kuitenkin erittäin hyvin myös heitä, jotka rakastuvat Espanjaan, mutta eivät lainkaan pidä sisäänpäin lämpiävästä Ranskasta. Molemmissa on omat ainutlaatuiset puolensa.

 

PS. Jos muuten haluaisit ostaa ihanan, remontoidun kolmen makuuhuoneen asunnon mielettömillä näkymillä Espanjan Aurinkorannikolta, laita minulle viestiä. Kaupan mukana voit saada halutessasi mitä sympaattisimman asioidenhoitajapariskunnan, joka katsastaa autot, hakee lentokentältä vaikka keskellä yötä, siivoaa ja hoitaa lapsia..

 

 

Etelä-Ranska tunnetaan luksuksesta, Monacosta ja Cannesin filmifestivaaleista. Grace Kelly toi aikanaan Hollywoodin kerman Rivieralle ja siitä lähtien se on ollut maailmanluokan julkkisten ja superrikkaiden lomanviettopaikka. Raha Rivieralla näkyy, mutta sesongin ulkopuolella voi nähdä Etelä-Ranskan todelliset kasvot. Ne näkyvät kyllä kesäkaudellakin, kun osaa katsoa ja etsiä. Vaikka isoimmat kaupungit hurmaavat loputtomalla luksustarjonnallaan, suurilla jahdeilla ja beach clubeilla, niillä pienemmillä, rauhallisilla ”kylillä” on paljon suurempi paikka sydämessäni.

 

Mandelieu, Antibes, Mont Boron, Villefranche, Beaulieu, Eze, Cap-d’Ail, Roquebrune-Cap-Martin, Menton.. Kun suurimmat kaupungit, Cannesin ja Nizzan sekä tietysti koko Monacon jättää väliin, löytää toinen toistaan sympaattisempia pikkukaupunkeja ja kyliä rannikolta. Isomman kaupungin keskustaan on lyhyt matka ja junat kulkevat vaikka Saint Tropeziin asti. Laskettelemaan ajaa autolla reilussa tunnissa ja alle tunnin ajomatkan sisällä on kolme maata – Ranska, Monaco ja Italia.

Olen jo pitkään selannut paikallista Oikotietä enemmän kuin Instagramia. 

 

Monet haaveilevat muutosta ulkomaille sitten eläkkeellä. Hangossa tapasin naisen, joka kertoi muuttaneensa nuorempana Espanjaan ja jäi sinne melkein pariksikymmeneksi vuodeksi. Kun eläkeikä lähestyi, he halusivat palata. Kuumuus ei tuntunut enää hyvältä ja pariskunta halusi olla paitsi Suomessa asuvien lastenlastensa lähellä, myös lähellä hyvää ja luotettavaa terveydenhuoltoa. Hän myös kauniisti korosti, että jos ulkomaille haluaa, kannattaa lähteä heti. Kun vielä jaksaa tehdä ja nähdä asioita. Suomeen voi aina palata, kun siltä tuntuu. Aina joku palaa, ja aina joku jää.

Pandemia on mahdollistanut etätyönteon ja esimerkiksi hyvin monimuotoisen opiskelun ympäri maailmaa. Ennen tätä en olisi koskaan uskonut että voisimme edes haaveilla osa-aikaisesta asumisesta ulkomailla vielä jonain päivänä. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, sanotaan. Ehkä, ehkä.

 

 

Lähes aina kun sanon ääneen (lue: kirjoitan blogiin) haluavani asunnon Etelä-Ranskasta, saan oikeastaan aina kahdenlaista palautetta. ”Mä voin sitten kertoa kaiken mitä EI kannata tehdä” ja ”Ei oo mitään järkeä ostaa, vuokraa sit kun sinne menee”. En tiedä, onko yleisöni vain yksinkertaisesti väärä, mutta kannustavat kommentit ja tervetuloa Ranskaan -toivotukset loistavat poissaolollaan. Etelä-Ranskan alueella asuu kuitenkin pysyvästi tuhansia suomalaisia ja kakkoskoti Ranskassa on vielä huomattavasti useammalla. Että kyllä siellä vaan viihdytäänkin, (veikkaan suurin) osa paremmin kuin täällä Suomessa.

Jos joku kertoo minulle haaveistaan ostaa asunto Espanjasta, ainakin minä kerron mielelläni siellä olemisen hyviä puolia. Huonoja puoliahan on kaikkialla, siis aivan kaikkialla, ja elämässä nyt muutenkin, joten miksi niitä pitää tuoda aina niin kovasti esiin? Arvostan toki jos kuulen etukäteen esimerkiksi taloyhtiöön suunnitteilla olevasta remontista, hankalista naapureista tai paikallistan tavasta hoitaa asuntokauppaa, mutta niistä voi mainita kauniisti sivulauseessa. Että tiesithän tämän, mutta silti on aivan mahtava juttu että haluat lähteä ulkomaille!

 

Koska se on. Elämä sai niitä kaivattuja värejä kun tajusin, ettei meidän ole todellakaan pakko pysyä vain yhdessä paikassa. Että vuonna 2021 on ihan oikeasti mahdollista rakentaa koti useampaan paikkaan maailmassa, jopa lasten kanssa.

 

 

Kokonaan emme voisi Etelä-Ranskaan muuttaa, mutta kakkoskodiksi.. Meillä on paljon suunnitelmia laajentaa tulevaisuudessa elämää maailmalle ja tämä on näistä haaveista yksi. Ja kuten haaveilla yleensäkin, niillä joiden tarkoitus on toteutua, on tapana toteutua. Sen takia en tee koskaan suuria suunnitelmia, vaan mieluummin elän pää pilvissä haaveillen, samalla realistisena ymmärtäen, että mitä tahansa – suuntaan tai toiseen – voi tapahtua. Jo se, että antaa mielessään mahdollisuuden sille, että mitä tahansa voi tapahtua, sitä todennäköisemmin saa eteensä odottamattomia tilaisuuksia ja ihania yllätyksiä.

 

Manifestoinniksikin sitä kai kutsutaan, olen vain vähän huono näiden trendijuttujen kanssa enkä edes pidä sanasta manifestointi.

 

Mutta pidän Ranskasta. Rakastan Ranskaa. Ehkä vielä ihan vähän enemmän rakastan Kaliforniaa, mutta tiedän ikävät tosiasiat lähes 12 tunnin lennosta, 10 tunnin aikaerosta ja yli 9 tuhannen kilometrin etäisyydestä. Pidän silti aina oven auki ajatukselle siitä, että vielä joskus asun ja kirjoitan kirjoja Manhattan Beachin ensimmäisessä rantarivissä, mutta realisti sisälläni huutaa että tuo ei ole tämän vuosikymmenen agendalla, ei vaikka sitä kuinka manifestoisi. Ranskaan sen sijaan on lyhyt lento ja voisin matkustaa sinne vaikka viikonlopuksi koirien kanssa. Etelä-Ranskalta en odota ikuista kesää, niin kuin monet tuntuvat kuvittelevan, vaan ainakin itse arvostan sen vuodenaikojen mukaan vaihtuvia puolia. Herään eri tavalla eloon kesällä, mutta luulen sen johtuvan rauhoittumisesta talvella.

On varmasti olemassa ikuista rakkautta, mutta ikuiseen kesään en jaksa uskoa.

 

Uskon kuitenkin valoon, kauneuteen, rakkauteen, hyvään ruokaan, turkoosiin veteen, taiteeseen ja aina ihmeisiin.

Un jour.

 

 


 

Meikitön meikki on tuntunut olevan jo pitkään se juttu, ja tästä syystä muistutan nyt heti että Instagramin ja Pinterestin, saati muotilehtien ja mainosten, ”meikittömät” kuvat vaativat paljon enemmän (meikkaus)työtä kuin selkeät, tummat ja vahvat juhlameikit. BB-voidetta mainostaa kuvassa luultavammin malli, jota on meikattu tunteja aivan muilla tuotteilla kuin mainostettavalla BB-voiteella. Meikitön ja luonnollinen look on kuitenkin pinnalla ja vaikka meistä jokainen ehkä tietääkin, ettei unisena lokakuun arkiaamuna näytä ihan samalta kuin sävyttävää kosteusvoidetta mainostava malli syyskuun Voguessa, on näille kevyille meikkituotteille kuitenkin paikkansa jokaisessa meikkipussissa.

 

”Meikittöminäkin” päivinä omalta iholtani löytyy nykyään oikeastaan aina jotain. Ellen sitten urheile tai vietä pelkkää kotivapaapäivää. Ja joskus silloinkin.

 

 

Ennen oli toisin. Jos päivä oli meikitön, iho tosiaan oli meikitön. Tämä johtui kuitenkin vain siitä, etten löytänyt yhtään sopivaa sävyttävää kosteusvoidetta, en BB-, enkä CC-voidetta, joka olisi todella vain tasoittanut ihon sävyä. Kaikki tuntuivat jättävän iholle joko kummallisen, luonnottoman sävyn, puuterimaisen pinnan tai vähintään sotkevan vaatteet ja hiusrajan tekemättä iholle lopulta yhtään mitään. Moni tuote oli niin peittävä, että meikkipohja suorastaan huusi parikseen varjostusta, korostusta ja vähintään aurinkopuuteria ja poskipunaa. Ja tässä kohtaa onkin sitten aivan sama meikkaako kunnon meikkivoiteella vai sillä kevyellä beebeellä. Valitsin yleensä ensimmäisen, tai vielä useammin täyden meikittömyyden.

 

Viime talvena ostin kuitenkin kokeiluun ystävän suosituksesta pari kevyempää meikkituotetta ja jo ensimmäisen kerran jälkeen olin myyty. Ooooh, tältä ihon siis kuuluisi näyttää! Kolmen minuutin arkimeikki ei olekaan pelkkä urbaanilegenda tai suuri huijaus. Myöhemmin ostin kesäksi vielä kolmannen ”meikittömän” meikkituotteen ja näillä kolmella tosiaan pärjää arjessa aivan erinomaisesti. Jos tarvitsen enemmän peittävyyttä, löytyy meikkipussistani It Cosmeticsin CC+, Lancômen Teint Idole Ultra Wear tai oikein sikavahvaan juhlameikkiin MACin Studio Fix.

 

 

 

 

MEIKITTÖMÄN MEIKIN SALAISUUS

 

Chanel Les Beiges -sarja on ainakin pintakuivan ihon omistajien suuri rakkaus selektiivisen kosmetiikan puolelta. Näiden Les Beiges -tuotteiden osalta ei ole tullut vastaan vielä yhtään pettymystä, joka on kosmetiikkasarjoissa harvinaista. Sheer Healthy Glow Tinted Moisturizer on nimenomaan sävyttävä kosteusvoide, jonka levitän ihan suoraan seerumin päälle ja jätän päivävoiteen pois alta. Jos talvi on oikein kylmä ja iho oikein kuiva, saatan laittaa ohuen kerroksen päivävoidetta tämän alle, jolloin se levittyy paremmin. Tästä minulla on käytössä talvi-iholle sopiva vaaleampi sävy.

Chanel Water Fresh Tint on sen sijaan kesämeikkituotteideni ykkönen. Les Beiges -sarjasta tämäkin. Meikkivoiteeksi tämä on siitä erikoinen, että se on ikään kuin kirkasta kosteusvoidetta jonka sisällä on kevyttä meikkivoidetta hajoavina ”rakeina”, jolloin se levittyy kauniin kevyesti ja pehmeästi iholle. Pakkauksen mukana tulee juuri tätä tuotetta varten kehitetty suti, jolla superkosteuttavan meikkivoiteen levitys on helppoa, nopeaa ja siistiä. Koska rusketun helposti, ostin tästä tummimman sävyn medium, joka on kesäiholleni tarpeeksi tumma. Tämä on se meikkituote, jonka pakkaan jatkossa mukaan aurinkolomille aina. Iho näyttää meikittömältä, mutta ei kuitenkaan. Juuri siltä, miltä pitää.

 

Kolmas, ja näistä monikäyttöisin, on Charlotte Tilburyn kulttituote Hollywood Flawless Filter, jonka on sanottu vastaavan kuvissa iholla Instagramin filttereitä. Wow. Se tuo iholle kuultoa ja tasoittaa sen sävyä ja se on niin ikään multituote, eli sitä voi käyttää monella tavalla. Levitän tätä yllämainittujen Chanelin tuotteiden päälle joko a) muutaman pisaran suoraan kasvoille korkeimpiin kohtiin eli poskipäille, nenään, leuankärkeen sekä kulmaluulle jolloin se toimii highlighterina tai b) sekoittamalla sitä hiukan Chanelin sekaan jolloin se kirkastaa koko kasvoja tai c) primerina meikkivoiteen alla. Yksinään käytettynä tuote on liian helmiäinen, ainakin omaan makuuni mutta mattaisen ystävänsä parina kaiken hypen arvoinen.

 

 

Psst, kun laitat hyvin kevyesti kivipuuteria silmien alle ennen ihomeikkiä, ohutkaan meikkivoide tai sävyttävä kosteusvoide ei jää ohueen silmänympärysihoon kiinni. Tällä pienellä kikalla saa hetkessä pirteämmän katseen ja pienet juonteet häivyttyvät kauniisti piiloon.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ