03 helmikuun 2021

Posted at 17:41h in Hyvinvointi by
14 Likes

 

Olen ollut viime aikoina somessa hiljainen. Rehellisesti täytyy sanoa, että samaan aikaan olen lukenut paljon suuremmalla mielenkiinnolla uutisointia muun muassa Navalnyin ennennäkemättömästä oikeudenkäynnistä kuin selannut toinen toistaan toistavia somepostauksia. On ollut vapauttavaa olla poissa.

 

Vältän koronauutisia. En jaksa enää lukea, kuinka 200 päivätartunnan ilmoituksen jälkeinen otsikko povaa huhtikuussa alkavaa lockdownia. Enkä usko olevani ainoa. Media repimällä repii otsikoita vaikka ihmiset alkavat olla väsyneitä. Itsekin olen, mutta samalla olen ollut myös tämän vuoden puolella väsynyt someen.

 

 

Oikeastikin, olen pohtinut paljon viime aikoina näiden omien somekanavieni tulevaisuutta. Saan somen kautta toki myös tuloja, mutta kyllä ne omat tuloni koostuvat pääosin kuitenkin aivan muista lähteistä. Miksi julkaista kuvia itsestään, elämästään ja kodistaan kun joku kotiin lukittautunut yli-innokas koronapoliisi käyttää etätyöaikansa mm. kotini arvosteluun (niin persoonatonta, niin tylsää ja niin vanhanaikaista) tai moralisointiin siitä, kuinka kehtaan käydä kuntosalilla pandemian aikana sekä ulkonäköni haukkumiseen?

 

Välihuomiona, en loukkaannu ihan pienestä, mutta joku muu voi loukkaantua. Tavallaan koen jopa velvollisuudeksi itse tuoda tätä somen sairasta puolta esiin mahdollisimman paljon, jotta se voisi avata silmät sille, kuinka paljon negatiivisuus on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana siellä ruudun takana. Ymmärrän, mutta sitten en kuitenkaan ymmärrä enkä edes ymmärrä miksi pitäisikään ymmärtää.

 

 

Minulla on kuitenkin pieni missio. Haluan auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Siksi aikanaan opiskelin sairaanhoitajaksi, vaikka taloudellisesti siinä ei ollutkaan mitään järkeä. Siksi olen myös edelleen somessa. Haluan auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Teen tällä hetkellä uusia ravintovalmennuksia (verkossa toteutettavia sellaisia) ja kaikki ylimääräinen aikani onkin mennyt niiden parissa. Näistä jaksan innostua aina uudelleen ja uudelleen, ja pian luvassa onkin todella toimivat setit pitkän tähtäimen muutokseen sekä nopeampi vaihtoehto, jolla saa kesäksi upeita tuloksia. On sinänsä harmi, että se vaatii pysymistä somessa. En haluaisi elää maailmassa, jossa on aina jostain syystä pakko olla esillä somessa.

 

Ehkä olen vain kasvanut ulos siitä perinteisestä somevaikuttajan roolista. Tasapainottelen vieläkin sen ajatuksen kanssa, kuinka voin kirjoittaa samaan aikaan meikkivoiteista ja miettiä sitä kirjoittaessani esimerkiksi viime aikojen suosikkiaihettani, Julia Navalnajan roolia Venäjän oppositiopolitiikassa (you go, girl!). Mutta ehkä se on vain parempi jättää miettimättä ja pitää se some täynnä sitä ihanaa arjen hömppää ja hyvinvointia. Erityisesti juuri nyt, kun hömppä ja hyvä olo tuntuvat monen elämästä kadonneen.

 

Jos muuten on toiveita siitä mitä haluaisitte lukea täältä blogista, jättäkää kommenttia. Yksittäisiä toivepostauksia on aina kiva toteuttaa, mutta  Perhejutut olen muuten sulkenut pois yksityiselle Instagram-tililleni, sillä en halua tuoda kuusivuotiasta enää omassa somessani esille. Hyvinvointia ja kauneutta sitten sitäkin enemmän. Niin ja ei hätää, jätän myös ne kannanottoni Venäjän poliittisesta tilanteesta edelleen niihin ruokapöytäkeskusteluihin kotona.

 

Otsikoin tekstin poissaoloviestinä, mutta tästä taisikin tulla paluuviesti. Ehkä tää tästä taas lähtee, kiitos kaikille mukana roikkuneille <3

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ


30 tammikuun 2021

Posted at 09:10h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Treeni by
5 Likes

 

Jooga on tavalla tai toisella ollut osa elämääni jo pitkään. Joskus jäänyt vähemmälle, joskus matolla on vietetty monta aamua putkeenkin. Siksi tuntuukin vähän hassulta kirjoittaa, että vasta nyt ymmärrän, kuinka en ole ollut valmis joogaan aiemmin. Olen valmis joogaan vasta nyt. Sain äidiltä joululahjaksi joogakortin ja aloitin pitkästä aikaa ohjatuilla tunneilla käymisen. Joogan vaikutus on ollut lyhyessäkin ajassa aivan uskomaton.

 

 

Tätä parempaa tapaa huoltaa kehoa ei olekaan. Olen nykyään surkea venyttelemään, mutta joogatunnilla sen sijaan pitkät ja rauhalliset venytykset asanoissa ovat parasta. Kun se tehdään vielä ohjatusti ja hitaalla temmolla, aina sen hetkistä oloa kuunnellen, on venytys samalla myös tehokkaampi kuin se kotona kylmiltään telkkarin edessä tehty.

 

Kahdessa viikossa liikkuvuuteni on alkanut palata taas sinne, mitä se oli ennen kovatehoisen saliharjoittelun aloittamista. Aluksi ihoni reagoi joogaan ja sain pieniä atooppisia ihottumaläiskiä otsaani. Niin tapahtuu aina silloin, kun elämässä tapahtuu muutoksia. Heräsin aluksi myös muutamana yönä siihen, että olin aivan hiestä märkä. Jooga vaikuttaa positiivisesti hormonitoimintaan tasapainottaen sitä, joten hikoilu johtui luultavasti juuri siitä. Ensimmäisten joogatuntien jälkeen olo oli aamuisin myös flunssainen, jonka sanotaan johtuvan joogan puhdistavasta vaikutuksesta.

Olen joogannut intensiivisemmin nyt kaksi viikkoa ja tulokset näkyvät myös salilla. Toki kevennysviikolla oli varmasti myös vaikutusta, mutta liikkuvuus on nyt aivan erilaista kuin vaikkapa tammikuun alussa ja kireydet lihaksista ovat kadonneet lähes kokonaan.

 

 

Mutta mitä tapahtui mielelle? Ylikierroksilla käyvät ajatukset ovat rauhoittuneet. Edelleen stressitasot nousevat aika ajoin, mutta viimeistään jokaisella yin-tunnilla olen palannut taas maanpinnalle.

Kuten alussa kirjoitinkin, koen vasta nyt olevani valmis joogaan. Aiemmin hain joogasta salitreenin veroista rasitusta, mikä toisaalta on sekin hyvä, mutta ei silloin kun käy siellä salilla jo muutenkin neljästi viikossa. Nyt kun jooga on itselleni nimenomaan vain kehonhuoltoa, saan siitä paljon enemmän irti. Suorituskeskeisyys on kadonnut ja kehon ja mielen yhteys sekä hengityksen merkitys on vahvistunut, tai oikeastaan voisi sanoa että jopa löytynyt.

Ja se on ihanaa.

 

Jos olet jo käynyt jonkin verran tunneilla, mutta pysynyt tutumpien joogamuotojen kuten astangan, vinyasan ja hathan parissa, suosittelen lämpimästi antamaan mahdollisuuden ilmajoogalle. Liinan kanssa tehtävä harjoitus avasi kehoni aivan uudella tavalla. Liinassa roikkuessa tuntui kuin olisi ollut vedessä. Uskomaton rauha ja keveys valtasi mielen. Keho liikkui ennennäkemättömällä tavalla ja liina antoi tukea vaikeimpiinkin asanoihin. Rentouttavaa, mutta tehokasta. Seuraavana aamuna olin niiiin kipeä! Lantion ja lonkkien seutu avautui ja aivan kuin olisin tuntenut liinan vielä ympärilläni. Kivut lähtivät kuitenkin päivässä. Ilmajoogassa aloittelijakin taipuu uskomattomiin riipuntoihin, eivätkä ne edes pelota lempeän ohjaaajan läsnäollessa.

Kokeneelle joogaajalle ja meditaatiota harrastaville jooga nidra, eli joogin uni, on elämys. Itse olin sen jälkeen jotenkin poikkeuksellisen rentoutunut ja ohjaaja kertoikin harjoituksen vastaavan noin neljän tunnin unta. Upea kokemus kaikin puolin.

Mikä on sun lemppari joogatunti?

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ


27 tammikuun 2021

Posted at 10:49h in Hyvinvointi by
1 Like

Postaus sisältää mainoslinkkejä

”Meikkipussi meikkipussina” oli ensimmäinen ajatukseni kun törmäsin ilmiöön, jossa somevaikuttajat kantavat ruskeaa monogrammikuvioista kosmetiikkapussukkaa käsilaukkuna. En ymmärrä kyllä vieläkään miksi meikkipussia täytyy käyttää käsilaukkuna kun sitä myyvässä liikkeessä myydään niitä käsilaukkuja, mutta ehkä se on trendi, johon itsekin kohta hurahdan, ja te sitten naureskelette minulle kun tungen lompakon ja avaimet käsilaukun sijaan kosmetiikkapussukkaan. Ajattelin katsokaas ihan samalla tavalla kirjoistakin. Että ”kirja kirjana”, minähän en ala mitään satuja kuuntelemaan kun kuulin tuttavani kuuntelevan äänikirjoja pitkillä automatkoilla.

 

Ja olinpa hölmö. Ensimmäisen kerran latasin BookBeatin sovelluksen Lapissa. Hiihdin paljon ja vaikka hiljaisuudesta nautinkin, on se omien ajatusten kuunteleminen parin tunnin hiihtolenkillä vähän liikaa. Ainakin omieni. Samalla nautin kovasti lukemisesta mutta koska istun arjessani muutenkin paljon, istu nyt sitten lomallakin lukemaan kirjaa. Musiikkia en ladulla pysty kuunnella, paitsi ehkä aurinkoisilla vaparilenkeillä, joten päätin kokeilla. Osaisinko kuunnella kirjaa? Helposti. Jäin koukkuun heti, tai siis kunhan löysin sopivan kirjan. Kirjan kuunteleminen ei ole sama kuin sen lukeminen, mutta se on myös hyvällä tavalla erilaista. Hiihdellessä ja kävellessä ihan täällä Helsingissäkin kuuntelen usein kirjaa. Yleensä liikuntahetkiin valitsen inspiroivia hyvinvointikirjoja, mutta joskus on olo, että haluaa jotain ihan muuta. BookBeatin valikoima on ainakin omaan makuuni paras. Ystäväni ovat kertoneet vaihtaneensa työmatkat julkisilla kävelyyn ja kuuntelevat samalla kirjaa. Kokeiltiin nyt Miksun kanssa miten sujuu eskarimatkat Harry Potterin kanssa ja ongelmaksi muodostui se, kuinka malttaa lopettaa. Siis ollaan jääty muutamana päivänä istumaan autoon kuuntelemaan ”vielä yks minuutti”.

Niin ja se mainos: Uudet käyttäjät saavat nyt 2 viikon kokeilujakson BookBeatille maksutta, on helppo perua jos siltä tuntuu eikä vaadi soitteluja tai sähköpostiviestejä.

Mikään ei taida olla lopulta niin sivistävää kuin lukeminen. No, ehkä tavallaan matkustaminen mutta matkustamiseenkin liittyy yleensä se lukeminen. Olen lukenut aina, muutaman vuoden breikki oli Miksun syntymän jälkeen ja se tuntui heti. Kirjoista saa niin paljon uutta ajateltavaa, uusia näkökulmia, mielikuvitusta ja inspiraatiota. Vaikka vähän kritisoinkin edellisessä postauksessa self-helppejä, on hyvinvointipuolella valtavasti upeita kirjoja. Valitsee vain ne, jotka eivät lisää suorituskeskeisyyttä vaan painottavat sitä sopivan hidasta elämää.

Kirjat ovatkin mitä mainioin keino vähän hidastaa. Siinä missä on helppo uppoutua, siis jäädä oikein kunnolla jumiin, suoratoistopalvelun hömppäsarjaan, voi hyvin jäädä jumiin myös kirjaan. Oli se sitten kuulokkeissa tai kädessä. Luin Helene Schjerfbeckin elämäkerran (painoi muuten ainakin viis kiloa) jälkeen yhtä paksun fantasiakirjan – tosin puhelimestani. Lennolla se meni kätevästi offline-tilassa ja hyvä että edes huomasin meidän tehneen välilaskun Ivaloon.

 

Näistä mainitsemistani kirjoista päästäänkin siihen, että ainakin itse ajattelen, ettei ole oikeastaan mitään väliä mitä lukee, kunhan lukee. Kannattaa lukeakin (tai kuunnella..) ihan laidasta laitaan erilaista kirjallisuutta. Hömpästä klassikkoteoksiin. Jotkut ovat vaikeampilukuisia kuin toiset ja joskus nuorempana oikein haastoin itseäni lukemalla todella vaikeita kirjoja. Lukutaito kehittyy kyllä aikuisenakin, mutta ennen kaikkea maltti. Aivomme eivät tunnu nykyaikana sietävän hitautta ja siihen lukeminen on mitä parasta lääkettä.

Hyppää ulos kuplasta ja avaa kirja. Tai se BookBeat. Tekee hyvää.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour

PS. RAVINTOVALMENNUKSENI LÖYDÄT TÄÄLTÄ