Sunnuntaihin asiaa, joka jakaa mielipiteitä. Raskauskilot. Vaikka aihe ei olisikaan vielä ajankohtainen, kannattaa lukea loppuun, sillä ennakointi on tärkeässä asemassa näiden kilojen karistamisessa. Lasten saamisesta johtuvat kilot tuntuvat olevan ikään kuin myytti, raskaudesta jää niitä ylimääräisiä, joita on sitten hyvin hankala saada pois. Kuinka monet naiset perustelevatkaan lihomistaan raskaudella.. Tuntuu olevan itsestään selvää, että kun saat lapsen, lihot ja kroppa on todellakin entinen. Julkisuuden henkilöitä kritisoidaan siitä, kuinka he jättävät lapsensa hoitoon ja palautuvat ennätysvauhtia palkkaamalla parhaimman personal trainerin, käymällä päivittäin kalliissa laitehoidoissa ja turvautuvat jopa kauneuskirurgisiin toimenpiteisiin.

En tehnyt mitään yllä mainituista. Olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin.

Minulta kysytään todella usein ”Miten voit olla tuossa kunnossa kun sulla on vielä vauva?”. Olen miettinyt paljon sitä, kuinka tätä asiaa jaksetaan hämmästellä, sillä en mielestäni ole tehnyt mitään mahdottomuuksia vartaloni eteen. Liikkunut säännöllisesti ja syönyt terveellisesti, jopa lähes päivittäin jotain makeaakin. Olen kuullut jopa väitteen, että naisen kuuluisi lihoa raskausaikana. On faktaa, että paino nousee. Vauvan paino, istukan paino, lisääntynyt verimäärä ja nestekertymät kasvattavat vaa’an lukemia, mutta ne kyllä lähtevät sen jälkeen, kun vauva on päässyt ulkomaailmaan. Ne ihan oikeasti lähtevät. On toki yksilöllistä, kauan tähän menee aikaa, mutta ei siihen kuukausia kulu. Sen ylimääräisen rasvan kadottamiseen voi kuluakin.

Kerroinkin jo aiemmin kuinka olin aivan varma, että saan sen 20 kg painoa raskauden myötä ja kroppani muistuttaa sitä tyypillistä mutsikroppaa. Kuulostaa pinnalliselta, mutta yksi isoimmista kriiseistä alkuraskauden aikana oli pelkoni muuttuvasta ulkonäöstä. Elin virheellisesti siinä uskossa, että niitä kiloja todellakin tulee, ja se on vain kestettävä. Peilikuva muuttuu ja omalle kropalle pitää olla armollinen. Näin itseni raskauden jälkeen juoksemassa verenmaku suussa aamuaerobisia, jotta saisin karistettua edes osan kiloista. Raskauden etenemisen myötä hämmästelin, kuinka paino ei noussutkaan niin paljon kuin olin kuvitellut. (Raskaudenaikaista laihduttamista en ymmärrä, ensisijaisesti on kuitenkin aina ajateltava sitä vatsassa kasvavaa pientä, joka tarvitsee monipuolisesti ravintoaineita, jotka tulevat vain äidin ruokavaliosta) Raskausaikana neuvoisinkin syömään todella monipuolisesti, mutta pitäen mielessä sen, että sikiö saa tarpeeksi ravintoaineita ihan normaalista ruokamäärästä, vasta ihan loppuraskaudessa tulisi lisätä päivittäisen energiansaannin määrää 300 kcal verran. Muistuttaisin myös, että ne puuttuvat 300 kaloria saa ihan jo kahdesta voileivästä.

Aloin miettiä, perustelevatko naiset raskaudenaikaista lihomistaan sillä, että paino nousee muutenkin, että voin syödä nyt mitä huvittaa? Tai että nyt täytyy syödä kahden edestä? Tai sillä, että pudotetaan kilot sitten kun vauva on syntynyt ja lopetetaan nyt liikkuminen ja syömisten tarkkailu raskauden ajaksi? Minusta on todella surullista, että monet upeat naiset kokevat ulkonäkönsä menneen pilalle lapsen saamisen myötä, ja toiset jopa syyttävät lapsiaan niistä jenkkakahvoista, vatsamakkaroista ja kasvaneesta farkkukoosta. Ikävää sanoa, mutta jokainen meistä omilla valinnoillaan hankkii omat ylimääräiset kilonsa. Haluan kuitenkin tähän vielä erikseen painottaa, että tarkoitan kokoajan tilannetta, jossa äiti ja vauva ovat terveitä.

Miten niistä raskauskiloista sitten pääsee eroon? Ennakointi on tietysti aina hyvä asia. Oli kyse raskaus- tai mistä tahansa muista kiloista, on aina helpompaa aloittaa liikkuminen uudelleen kun pohjalla on hyvä yleiskunto. Kun ennestään ei ole ylimääräistä, sitä tuskin niin helposti kertyy raskaudenkaan aikana. Aina on kuitenkin mahdollisuus aloittaa ihan alusta ja vaikka vasta sitten raskauden jälkeen alkaa kasvattaa kuntoa ja siinä samassa pudottaa sitä painoakin. Raskauden aikana tulee syödä monipuolisesti, raskausajan ruokarajoitteet tietysti muistaen. Saatat kärsiä jatkuvasta näläntunteesta, jota kannattaa pitää kurissa syömällä paljon kasviksia ja hedelmiä ja juomalla pahimpaan näläntunteeseen vettä, jos tiedät sen olevan vain hormoneista johtuvaa nälkää. Jos kärsit pahoinvoinnista johon auttaa syöminen, yritä kuitenkin valita mahdollisimman terveellisiä vaihtoehtoja syötäväksi. Liiku niin paljon kuin mahdollista. Raskausajan liikunnasta tulen kirjoittamaan oman postauksensa. Juoksun voi vaihtaa kävelyyn ja salilla voi tehdä kevyitä treenejä oman kehon painolla. Vedenjuonti on todella tärkeää, se poistaa turvotusta, joka raskauden aikana väistämättä kerääntyy koko kroppaan. Erilaisia raskauden ajan mielitekoja kannattaa vältellä ja pitää mielessä, että se on vain oman mielen aiheuttama suklaahimo mikä saattaa herättää keittiöön keskellä yötä. Ei todellinen nälkä. Itsekuri on tärkeää myös raskauden aikana!

Raskauden jälkeen liikunnan aloittaminen voi tuntua hankalalta. Oma kroppa saattaa tuntua vieraalta ja palautuminen synnytyksestä on hyvin yksilöllistä. Vaunulenkeille pääsee onneksi pian. Se onkin aluksi riittävää liikuntaa ja pikkuinenkin pääsee ulkoilemaan. Liikkuminen vaikuttaa positiivisesti myös mielialaan, joka saattaa alkuun olla maassa hormonien takia. Vähitellen lenkkien pituutta ja vauhtia kannattaa lisätä. Muutenkin liikkumisessa kannattaa suosia lajeja, joita voit harrastaa vauvan kanssa. Jos et pääse yksin juoksulenkille, hanki juoksurattaat. Vauvatkin pitävät päivittäisestä ulkoilusta. Jos salille lähtemiseen ei ole mahdollisuutta, treenaa kotona. Muutama kahvakuula, käsipainot ja matto – niillä saa aikaiseksi jo todella hyvän ja tehokkaan treenin, joka ei ole riippuvainen ajasta tai paikasta. Puolen tunnin treenin tekee helposti vauvan päiväunien aikana ja sen jälkeen ehtii vielä itsekin levätä, jos yöunet ovat jääneet vähiin.

Syömiseen tulee kiinnittää paljon huomiota myös raskauden jälkeen. Väsyneenä sortuu helposti naposteluun ja epäterveellisiin ruokavaihtoehtoihin. Kun päivittäinen ateriarytmi ja monipuolinen itselle sopiva ruokavalio on kunnossa, jaksaa liikkua ja touhuta vauvan kanssa aivan eri tavalla.

Kuten mainitsin jo aiemmin, raskauskilojen karistamiseen ei todellakaan vaadita mitään ihmeellisiä konsteja, rahaa tai edes välttämättä sitä omaa aikaa. Omaan hyvinvointiin satsaaminen uuden elämänvaiheen alussa todella kannattaa, sillä kun voit hyvin, jaksat taatusti paremmin olla pienen lapsesi kanssa ja olet todennäköisesti tyytyväisempi ulkonäköösi, joka heijastuu myös esimerkiksi parisuhteeseen ja sen hyvinvointiin. Ei ole lapselta pois, että äiti viettää edes tunnin päivässä yksin, pitäen itsestään huolta. Päinvastoin, se antaa niin paljon enemmän.


Juon päivittäin erilaisia smoothieita, erilaisia variaatioita tulee kokeiltua vähän sen mukaan, mihin aikaan juon smoothien. Jos syön aamupalaksi pelkän smoothien, teen siitä hyvin täyteläisen ja ruokaisan. Jos aamupalaan kuuluu muutakin, tai smoothie on pelkkä välipala, riittää kevyempikin versio. Aamuisin suosin vihersmoothieita niiden piristävän vaikutuksen vuoksi, illalla yleensä marjaisia. Tämä kuvissa esiintyvä smoothie on ihanan raikas ja kevyt, ja se sopii lauantaille, sillä siinä on paljon nestettä poistavia ja aineenvaihduntaa vilkastuttavia ruoka-aineita. Jos illalla täytyy mahtua esimerkiksi piukkaan mekkoon..

Tämän smoothien tekoon tarvitset

– 2 banaania

– puolikas ananas

– greippi

– pala kurkkua

– mintunlehtiä (varsineen)

– muutama taateli makeutukseen

Lopuksi hieman nestettä joukkoon, vesi on aina hyvä valinta, mutta parhaiten tässä smoothiessa toimii kookosvesi, nam! Monet käyttävät myös mehuja, mutta silloin mehun kannattaa olla tuorepuristettua (mehulinko on ostoslistallani..) eikä kaupan sokeroituja valmismehuja.

Nyt reippaana aamulenkin jälkeen suihkuun ja valmistautumaan lauantaipäivään. Tai no reippaana ja reippaana, en ole koskaan tykännyt aamulenkeistä ja tämänaamuinen vain vahvisti mielipidettäni. Jalat tuntuvat 100x painavammilta ja vauhti on hitaampaa. Juoksen ennemmin vaikka myöhään illalla kuin aamulla, mutta tänään ajattelin korvata salitreenin lenkillä, sillä venäytin niskani ja pään kääntäminen on aivan tuskaa. Onneksi kuulokkeissa soi koko matkan Cheek, jaksoin hymyillen kotiin asti. Ensi viikon to do -listalle täytyykin laittaa keikkalippujen varaus!

Illalla vähän juhlimistakin tiedossa, kivaa laittaa taas korkkarit jalkaan pitkästä aikaa. Palaillaan varmaankin huomenna blogin pariin, sillä aikaa voit seurata minua myös Instagramissa, josta löydät minut nimimerkillä @mirvannamaria Mutta nyt – oikein hauskaa viikonloppua!


Alma varasti huomion. Se olikin ollut alkukeväästä asti kaapissa dustbagissaan odottamassa taas käyttöönottoa, ja nyt se kaikessa kauneudessaan teki näyttävän paluun olemalla tarkoituksetta näiden kuvien keskipiste. No, onhan se upea. Mutta niin epäkäytännöllinen! Jos haussa on kauniin ulkomuodon lisäksi käytännöllinen klassikkolaukku, se ei ole Alma. Silti se on yksi suosikeistani.

Kuvissa siis hyvin tyypillistä jokapäiväistä tyyliäni. (Tosin tähän väliin heti korjaus, jokapäiväistä tyyliäni silloin, kun en ole juoksutrikoissa. Ne ovat oikeasti maailman mukavimmat housut.) Yksinkertaista ja helposti yhdistettäviä klassikoita. Panostan yleensä ennemmin asusteisiin, kuin vaatteisiin, sillä ne kestävät aikaa paremmin. Toki niitä vaatekaapin klassikoita tulee hankittua kalliimmiltakin merkeiltä, mutta pääosin ostan vaatteeni ihan edullisista ketjuliikkeistä. Esimerkiksi kuvissa näkyvä Zaran hame taisi maksaa vähemmän kuin sen ostamisen jälkeen syömäni lounas. Kesällä viihdynkin paljon hameissa ja mekoissa, pian saa käyttää taas farkkuja kyllästymiseen asti. Käytän todella harvoin värejä normaalissa arkipukeutumisessani, se musta on minunkin luottovärini, mitä pukeutumiseen tulee. Toisinaan saatan poimia jotain yksittäisiä juttuja pinnalla olevista trendeistä, mutta pääosin vaatekaappini on hyvinkin simppeli ja klassinen. Heräteostoksia en tee vaatteideni kohdalla enää ollenkaan.

Kuvat nappasi eilisellä lounasreissullamme ihana ystäväni Roosa. Harvan ihmisen kanssa olen niin samalla aaltopituudella kuin Roosan, joka tulee varmasti aina olemaan minulle kuin perheenjäsen. Vuosi sitten Roosa meni ja muutti Tanskaan, onneksi sain hänet takaisin Helsinkiin kesän ajaksi. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun et ole nähnyt ystävääsi pitkään aikaan, ja kun tapaatte, tuntuu kuin erossa ei olisi ikinä ollutkaan. Silti ikävöin sinua jo nyt, ystävä rakas.

Miten tämä viikko meni taas näin äkkiä? Nyt jo perjantai! Eilisen Taiteiden Yön taiteilinkin ihan vain töissä, toisaalta ei se kyllä koskaan ole oikein minun tapahtumani ollutkaan. Eikä se viime viikonlopun Flow, en ole varmaan ainoa joka voi rehellisesti sanoa, ettei tiennyt yhtään niistä esiintyjistä?

Tänä viikonloppuna onkin luvassa kaikennäköistä ohjelmaa, treeniä, ystäviä, ja vähän juhliakin. Palataan pian!

PS. Tuohon kuvissa esiintyvään Korsin kelloon olen todella kyllästynyt, se lähtee myyntiin joten kerro jos haluat omaksesi.