06 marraskuun 2020

Posted at 23:14h in Hyvinvointi by
8 Likes

 

Joulun odotus on alkanut. Ensimmäisen kerran tunsin iloa lähestyvästä joulusta kävellessäni Stockan jouluosaston läpi. En voinut olla tekemättä pieniä ostoksia, vaikka lokakuu oli vasta vaihtumassa marraskuuhun. Ja kun se vihdoin vaihtui, sunnuntaina ripustin ensimmäiset valot ikkunoihin. Maanantaina annoin itselleni luvan avata joulusoittolistan Spotifysta ja keskiviikkona keitettiin ensimmäiset glögit. Mitä sitä turhaan odottelemaan. Kun yhä useampi marraskuu on lumetonta synkistelyn aikaa, joulun odotus nostaa mielialaa. Varsinkin nyt, kun maailmallekaan ei pääse sadetta ja pimeyttä karkuun, voi aloittaa vähän etuajassa tuon vuoden parhaimman ajan tunnelmoinnin. Jouluun liittyy usein vielä ihan turhaa stressiä, joten nyt on tilaisuus päästä siitäkin kun tekee, tai ainakin listaa, hankintoja ajoissa.

 

 

Tänä vuonna haluan huolehtia entistäkin enemmän omasta hyvinvoinnistani joulun alla. Yhä useammin pyytää ystävän glögille, kuitenkin ilman turhaa hössötystä siivouksesta ja muista valmisteluista. Muutto- ja remonttikaaoksen keskellä eläminen opetti muuten ihanasti sitä hälläväliä -asennetta, vaikka vaikeita aikoja aluksi elettiinkin. Yritän nähdä myös tässä korona-ajassa jotain hyvää ja nyt kun kaiken maailman pikkujouluja ei joka viikonloppu ole, on aikaa joulunalusajasta nauttimisellekin paljon enemmän. Aiempina vuosina jokaiselle viikonlopulle oli joku meno. Joulun rauha oli aina yhtä kaaosta, jatkuvaa menemistä ja kyläilyä. Tänä vuonna haluan loppuvuodesta rauhoittua ja rentoutua ihan kunnolla. Vuosi on ollut raskas, sekä täynnä muutoksia ja epävarmuutta.

 

 

Ensimmäisen maistiaisen rentoutumisesta sain juuri äsken, kun siivoilin yksinäni keittiötä. Miksu kömpi sängystään janoisena alas hakemaan vettä ja siinä missä olisin normaalisti patistanut hänet äkkiä takaisin sänkyyn, pyysinkin saarekkeen ääreen istumaan ja ihailemaan juuri ripustettuja jouluvaloja. Syötiin yöpalaksi myslikulhot ja juteltiin joulusta. Kaikki sai jäädä, ehtii sitä huomennakin. Ja jos ei ehdi, mitä sitten? Ainoa aikataulujeni asettaja olen minä itse.

 

 

Ensi viikolla laitan kotiin jo kuusen, keksin sen alle jo ensimmäiset lahjatkin. Tänä vuonna en halua suunnitella joulua etukäteen, menneet joulut ovat sen näyttäneet, että mitä vaan voi tapahtua, joulunakin. Kaksi vuotta sitten äiti joutui sairaalaan, samana vuonna kiitospäivänä Jenkeissä se oli Miksu. Juhlapyhinäkin sattuu ja tapahtuu ja liiallinen suunnittelu ja odotukset tuottavat usein pettymyksiä. Sanotaanko, että olen tosi onnellinen jos saan koko perheen saman pöydän ääreen ja pääsen jouluaattona hiihtämään.

 

Hyvän olon joulu on rento, mutta monille se on kovin vaikea toteuttaa. Panosta tähän tietoisesti jo nyt, niin joulusi on varmasti paljon onnistuneempi. Tee vähitellen, piparkakkutalon leivonta on tästä muuten hyvä esimerkki. Yhtenä päivänä itse piparit, toisena kasaus, kolmantena koristelu. Ruokia olen tehnyt jo parin vuoden ajan valmiiksi pakastimeen, aivan älyttömän helppoa ja ihan yhtä hyvää. Tulen ensi viikosta lähtien jakamaan paljon terveellisiä hyvän olon joulureseptejä täällä blogissa. Jos toivot jotain tiettyä joulureseptiä, jätä viestiä kommenttiosioon. Toteutan niitä sitten.

 

 

 

Tunnelmalliset koristelut, musiikki ja joulun herkulliset ruoat ovat ihania, nehän tekevät joulun. Samoin se lahjojen paketointi ja niiden antaminen. Mutta joulu ei olisi mitään ilman läheisiä. He tekevät meidän jokaisen joulusta Joulun. En usko että mikään vaikuttaa mielen hyvinvointiin niin paljon, kuin muut ihmiset ja ihmissuhteet. Vaali niitä. Muista tämän raskaan vuoden jälkeen läheisiäsi, joita olet varmasti tavannut harvemmin kuin yleensä. Samalla hoidat omaa mieltäsi. Mikään ei kai lopulta tutkimustenkaan mukaan tee ihmistä niin onnelliseksi kuin muiden auttaminen ja huomioiminen.

 

Ystäväni teki tänään ihanan sydämellisen teon täysin ventovieraalle. Kyyneleet silmissä kuuntelin puhelimessa tätä ripustaessani jouluvaloja ulos. Tuo iso ele oli muistutus siitä joulun oikeasta taiasta. Se ei vaadi suuria käärepapereita, ei loputonta kanelin tuoksua ja notkuvaa pöytää. Kokeile tämän rankan vuoden jälkeen palauttaa sydämeesi hyvyys jos se on sieltä johonkin eksynyt.

 

 

” Hei tule meille jouluksi
Niin koristellaan muovikuusi
Metsästetään manteleita

 

Hei tule meille jouluksi
Ei enää tarvii jäädä yksin
Ollaan perhe hetken aikaa.

 

Tule meille jouluksi.. ”

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


03 marraskuun 2020

Posted at 15:33h in Elämäntavat, Hyvinvointi, Painonhallinta, Ravinto by
7 Likes

 

Jei, vihdoin olen päässyt pitkästä aikaa konkreettisesti opiskelemaan jotain uutta. Terveellinen syöminen, painonpudotus, ja ravitsemus ylipäätään ovat aiheita, jotka kiinnostavat minua valtavasti ja joista olen lukenut ja itsenäisesti opiskellut paljon. Kuitenkin koska olen jakanut nyt täällä blogissakin painonpudotusvinkkejä ja ajatuksiani terveellisestä syömisestä, haluan hankkia itselleni alaan liittyvää ihan oikeaa koulutusta ja sen mukana myös kasvattaa omaa tietopankkiani ja saada uusia oivalluksia. Ravintovalmentajan koulutus olkoon ensimmäinen etappi. Vaikka koulutuksen aloittaessani ajattelin opiskelevani vain omaksi ”iloksi” ja hyödyksi, olen kuitenkin koulutuksen aloitettuani alkanut innostua myös ajatuksesta, että voisin tulevaisuudessa ihan oikeasti valmentaa myös muita. Tässä kaikkien muiden töiden ohella, mutta edes jonkin verran.

 

 

Tiedän omista ja läheisten kokemuksista, ettei painonpudotus vaadi poppaskonsteja eikä nälkäkuureja. Tiedän, mitä kannattaa ja pitää syödä, mitä taas vältellä. Tiedän paljon erikoisruokavalioista ja esimerkiksi raskaus- ja imetysajan ravitsemuksesta omakohtaisten kokemusteni sekä aiemman työkokemukseni kautta. Haluan kuitenkin että osaamiseni pohjautuu tieteelliseen tietoon, joten siksi aloin opiskella ravitsemusasioita nyt ihan ”virallisesti”, vaikka ravitsemustieteitä jonkin verran sisältyikin aiempiin AMK-opintoihini. Maailman mielenkiintoisin maailma, voi että. Ravitsemus vaikuttaa jokaiseen elämän osa-alueeseen ja välillä hämmästelen, kuinka monella nämä asiat ovat aivan pielessä. Tämä on ollut itselleni jopa haastavaa, sillä moni ravintoasioihin liittyvä asia on ollut minulle niin itsestäänselvää, että oletan kaikkien ajattelevan samoin. Mutta eihän se niin mene.

 

Minussa asuu edelleen se sairaanhoitajan suuri auttamisenhalu ja siksi mielelläni haluan jatkossa jakaa osaamistani erilaisten ravintovalmennusten myötä. Tässä koulutuksen aikana konsepti varmasti hioutuu omannäköiseksi kokonaisuudeksi. Jos ja kun alan omia valmennuksiani myydä, keskityn ensisijaisesti kiireistä arkea eläviin naisiin. Tiedän, miten vaikeaa on pitää huolta säännöllisyydestä ja tehdä terveellisiä valintoja kiireen keskellä. Kuitenkin kun siinä onnistuu ja niistä tulee tapa, arki helpottuu ja siihen saa paljon lisää voimavaroja. Kuten sanottu, ravitsemus vaikuttaa kaikkeen. Omia ruokailutottumuksia siirtää helposti myös lapsille, joten parhaimmillaan yhden ihmisen ravintovalmennus auttaa koko perhettä ja muuttaa niitä tulevaisuuden aikuisia.

 

 

Ravintovalmentajia on moneen junaan. Itse näen tärkeimmiksi asioiksi yksilöllisyyden, omaan tyyliin ja mieltymyksiin soveltuvat valinnat, terveelliset herkut ja vaihtoehdot – ei sellaista ehdotonta listaa, että tätä, tätä ja sitten tätä. Jos parsakaali ja ruisleipä ovat joka ikisen tutkimuksen mukaan terveellistä ravintoa, niitä ei tarvitse syödä jos niistä ei pidä. Haluan innostaa ja motivoida onnistumisten kautta. Kannustan aina pysyviin muutoksiin, mutta pienille ajoittaisille kevennysdieeteillekin on toisinaan paikkansa. Mikään ei tule itsestään, joten hyvän olon ja ulkonäkömuutosten eteen on tehtävä töitä. Se vaatii sitoutumista, ja rutkasti soveltamista. Vielä joskus haluaisin kouluttaa itseäni mielen hyvinvoinnin asiantuntijaksi, elämäntapamuutoksiin sitoutuminen kun ei ole ihan mikään pikkupala sitä kakkua. Lempeällä asenteella ja toisen jatkuvalla tuella suuret ja pysyvät muutokset ovat kuitenkin mahdollisia.

 

Näistä asioista tulen kirjoittamaan varmasti paljon jatkossa täällä blogissani ja höpöttelen niistä varmasti myös Instagramin puolella. Kaikki tulevat reseptini tulevat noudattamaan terveellistä linjaa ja herkuista en luovu koskaan. Herkut voivat kuitenkin olla paitsi ihanan makuisia, myös kehoa ja terveyttäsi tukevia valintoja. Millaiset ravitsemukseen liittyvät jutut teitä kiinnostavat? Onko joku kenties ollut joskus ravintovalmennuksessa tai harkinnut sellaista? Jos lähtisit itse ravintovalmennukseen, mitä haluaisit omalta valmennukseltasi?

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


01 marraskuun 2020

Posted at 22:06h in Remontti, Sisustus by
4 Likes

 

Aivan ihanaa marraskuun ensimmäistä! Kuun ensimmäisissä päivissä on aina jokin oma viehätyksensä. Uuden alku. Marraskuu on siitä ihana, että se aloittaa jouluvalmistelut ja joulun odotuksen. Kyllä, laitoin tänään jo ensimmäiset koristeet ja huomenna taidan avata joulusoittolistan. Lokakuussa fiilistellään vielä syksyä, mutta Halloweenin jälkeen alkaa ihanasti suoraan se jouluhuuma. Tänä vuonna aion nauttia tästä entistäkin enemmän, sillä perinteisiä marraskuun matkojakaan ei ole – eikä kyllä pikkujoulujakaan. Ainakin aikaa koristella pikkuhiljaa uutta kotia.

 

 

Koko talo koki melkoisen muodonmuutoksen remontin aikana, mutta kaikkein eniten muuttui juuri tämä tila. Portaikko näkyy heti sisään astuessa ja on hyvin hallitseva elementti sisustuksessa. Katon rajaan tehtiin kipsilistat valolistoilla ja seiniin ”peilit” sekä koristeelliset kipsityöt. Valaisimet uusittiin ja portaiden askelmat ja kaiteet vaihdettiin.

 

Tuossa ennen-kuvassa ei näy kunnolla millaisesta materiaalista rappusissa oli kyse, mutta kuvailevin on ehkä kellertävä koivun sävyinen lastulevy. Askelmat vaihdettiin tiikkiin ja ainakin nyt kuukauden käytön jälkeen voin suositella sitä lämpimästi. Lämmin, mattapintainen tunne jalan alla, ei lainkaan liukas pinta ja kaunis sävy, joka muuttuu ajan myötä. Isoimman muutoksen tilaan teki lasitiiliseinän vaihto ikkunaksi. Meille avautui maisema ja tuntui kuin tila olisi muuttunut hetkessä tuplasti avarammaksi.

 

ENNEN & JÄLKEEN

 

 

Tuntuu niin hullulta että portaikko oli parin kuukauden ajan täynnä noita rakennustelineitä. Ulko-ovesta puuttuu vielä listat, mutta ne(kin) ovat niin pikkujuttuja enää, ettei tunnu missään odotella niiden valmistumista ja asennusta. Niitä odotellessa odotetaan joulua ja pian keittiössä kokkaillaan ihania terveellisiä jouluherkkuja. Jos muuten toivot reseptejä erityisesti jouluisiin -ton, -ton herkkuihin, jätä viestiä niin toteutan niitä. Pimeys yrittää viedä toisinaan voimia, mutta yritetään tehdä tästä marraskuusta oikein tunnelmallinen kuukausi. Onneksi 2020 on pian ohi! Lisää kotikuvia ja sisustusjuttuja löydät Instagramista sisustustililtäni @ourhometour <3 

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


31 lokakuun 2020

Posted at 18:50h in Lifestyle by
4 Likes

 

Postauksen täydeltä kaikkea poikkeuksellista. Juhlia, naamiaisasuja, herkkuja ja kauhua. Miksu parka jäi kesän lopulla ilman synttärijuhlia kun väliaikaisessa kodissa ei niitä olisi ollut oikein tilaa järjestää, eikä koronarajoitusten takia muualla voinut oikein pitää mitään lastenjuhlia. Hän toivoi kovasti Halloween-juhlia ja nyt järjestimme ne tuttujen kavereiden kesken. Siis heidän, joita Miksu tapaa muutenkin joka viikko. Kun juhlijoita on pieni määrä, on paitsi koronaturvallista, myös oikein kiva järjestää ne kotona.

Jo aiemmin viikolla koristelin vielä hieman keskeneräisen kodin Halloween-teemalla. Hämähäkinseitit ja muut rekvisiitat piilottavat yllättävän hyvin puuttuvat listat, hanat ja ovet. Kauhistuttavat rotat säikäyttivät joka kerta ohi kulkiessa, tuolla ne vieläkin vaanivat kunnes kerään ne kaappiin joulukoristeiden tieltä odottelemaan ensi vuotta. Halloween-teema on kodin koristelussa muuten tosi hauska, ensi vuonna toteutan koristelut kyllä paljon aiemmin ja toivottavasti silloin voin järjestää ne tälle vuodelle aiemmin suunnittelemani aikuisten juhlatkin. Ihan mahtava juttu oli muuten meidän yllätysohjelmanumero. Kesken kauhuteemaisten leikkien paikalle saapui taikuri! Siis oikein vanha kunnon taikuri, ai että mulla oli hauskaa. Lapset tietty ihmettelivät temppuja ja pääsivät myös osallistumaan esitykseen avustajina, mutta vetosi näytös myös aikuisiinkin. Niin että tilaan tuon taikurin vielä joskus aikuisten juhliinkin.

 

Juhlissa kokki valmisti pienille juhlijoille keittiössä hamppareita ja tacoja. Cateringin kautta tuli pöytään kaksi kauhukakkua, mutta itse tein vielä niiden kaveriksi tuon oman fantasiakakun, olipa ihanaa leipoa pitkästä aikaa oikein pitkän kaavan mukaan. Aikuisten ruoatkin olivat ihan suussasulavia, tulipahan syötyä viikon ”vapaa ateria” oikein kunnolla. Ja vähän jatkoin tänäänkin vielä.. Lastenjuhlista tuli muutenkin kaikin puolin aivan ihana fiilis ja vaikka meno yltyykin ajoittain tuttujen kavereiden kanssa aikamoiseksi riehumiseksi, suokoon sen hauskanpidon hetken pikkuisille. Nämä ovat niitä juttuja, jotka jäävät lapsuudesta mieleen.

 

Tänään ollaan vietetty rauhallista pyhäinpäivää kotona ja treeneissä ja Miksu lähti vielä naapuriin juhlimaan viimeiset Halloweenit. Käytiin hautausmaalla viemässä kynttilät rakkaiden muistolle ja juteltiin paljon heistä, jotka ovat jo menneet edeltä jonnekin sinne, jossa aurinko paistaa, lämpö hellii ihoa ja koronasta ei ole tietoakaan. Nyt nautin hiljaisesta kodista, laitan saunan päälle ja lähden ihan just lenkille. Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa kaikille – huomenna muuten kotikuvia blogissa!


28 lokakuun 2020

Posted at 10:24h in Hyvinvointi by
4 Likes

 

Eilen oli ihan poikkeuksellisen karmiva sää. Kuljen työmatkat autolla ja tuntui siltä, että ihan joka ikinen oli autolla liikenteessä. Keskusta oli aivan tukossa, pimeys ja sade saivat myös ajokelin sen verran huonoksi, että jo pelkän työmatkani aikana näin kolme pientä kolaria. Töissä väsytti, eräs iso asia stressasi koko päivän, lompakko oli tietenkin unohtunut kotiin ja olin ruuhkien takia kaikkialta ärsyttävästi minuutin-pari myöhässä. Välipäivä treenistä olisi tiennyt pitkää iltalenkkiä ulkona, mutta loputon vesisade sotki nekin suunnitelmat. Illalla kotona ei saanut edes laittaa ruokaa rauhassa, sillä hälytyslaitefirman mies jaksoi istua vaikka kuinka kauan tarinoimassa. Kiukkua lisäsi tietenkin hirveä nälkä ja huonon päivän cocktail olikin valmis. Miksukin oli poikkeuksellisen väsynyt ja sain sentään hänet ajoissa nukkumaan.

 

 

Kun sitten aloin tehdä illalla yhtä työjuttua, ei se onnistunut ei millään. Sain kasaan sinne päin lopputuloksen ja ajattelin että se saa riittää. Päivä on ollut ihan tarpeeksi huono, joten en odota itseltäni nyt mitään priimaa lopputulostakaan. Epäonnistuminen ärsytti. En tiedä mitä siinä hetkessä tapahtui, mutta päätin yks kaks, että nyt riittää. Tämä päivä on ehkä huono, mutta hitto vie, koitan kaikin keinoin tehdä huomisesta paremman. Päätin tehdä sen työjuttuni uudestaan aamulla. Tiedän, että sinne päin sutaistu lopputulos ärsyttää minua myöhemmin. Sen sijaan, että olisin kironnut turhaa työtä, mietin vielä myöhään koiria kävelyttäessäni, että ainakin opin tästä ja onneksi olin ajoissa, ehdin vielä myöhemmin tehdä korjaukset ja muutokset. Aloittaa vaikka alusta, jos siltä tuntuu. Tällainen tunne on itselleni jotenkin ennenkuulumaton, mutta näköjään harjoittelemalla sitäkin voi kokea.

 

Kun huono päivä oli jo niin pitkällä, että oli aika mennä nukkumaan, hemmottelin itseäni kuumalla suihkulla, ihon kuorinnalla ja paksulla kosteusvoiteella. Öljysin kynsinauhat, laitoin yönaamion ja suihkin itseruskettavaa kasvoille, jotta näyttäisin aamulla vähän pirteämmältä. Laventelisuihketta tyynyyn, pieni iltameditaatio sängyssä ja niiden ansiosta levolliset yöunet. Aamulla jaksoin herätä aikaisin, tehdä jopa kymmenen minuutin joogan joka teki ihmeitä kireälle keholle. Sain nauttia hitaasta aamukahvista ja aamupalasta, kunnes oli aika lähteä töihin jatkamaan uudella innolla sitä hommaa, mikä illalla meni pieleen.

 

 

Aina aiemmin olen surkutellut huonoja päiviä ja hukkaan heitettyä aikaa. Turha työ on ollut raivostuttavaa ajanhaaskausta, kun taas nyt näin sen oppituntina. Huono päivä antoi paljon motivaatiota ja halusin kaikin keinoin tehdä tästä paremman. Opin, että nälkä tekee kiukkuiseksi. Otin tänään töihin isommat eväät. Turha kiire tekee kiukkuiseksi ja saa asiat stressatut asiat tuntumaan paljon suuremmilta. Tänään en vietä niin paljon aikaa turhien kotitöiden parissa, vaan makaan vaikka hetken aikaa sohvalla rakkaimpien kanssa. Kehon kireys vaikuttaa myös hyvin negatiivisesti mieleen ja hyvänolontunteeseen. Yritän jatkossa sisällyttää jokaiseen päivääni edes viisi minuuttia joogaa. Liikunta on hyvinvointini kulmakiviä ja tasaisen mielialan edellytys. Kun se eilen jäi väliin, voin heti huonommin. Säälle emme voi mitään, enkä lähde kyllä kaatosateessa jatkossakaan lenkkeilemään, mutta silloin voisi olla pidemmän joogaharjoituksen vuoro.

 

Pienet asiat voivat muuttaa koko päivän. Pysähtyminen, hengitysharjoitukset, venyttelyt, raitis ulkoilma, itsensä hemmottelu ja tasainen verensokeri. Tänään on ollut aivan erilainen fiilis. Tsemppiä pimeään vuodenaikaan, muistakaa pitää jaksamisestanne huolta.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour