26 lokakuun 2020

Posted at 13:24h in Hyvinvointi, Lifestyle, Matkailu by
5 Likes

 

..kokea sen tropiikin lämmön. Sen, joka tuntuu ensimmäisenä päivänä epätodelliselta. Sen, joka yllättää edelleen joka kerta siellä lentokentällä ulos astuessa. 

 

..ajaa Santa Monicasta Malibuun ja syödä laiturilla lounasta surffareita katsellen. Vähän ihailla taloja siinä sivussa ja haaveilla muutosta.

..ladata Google Mapseja offlineen.

 

 

..kuitata huonelaskuja altaalla ja kuunnella hotellin työntekijöiden rouvittelua. En korjaisi kertaakaan, että se on muuten ”Miss, ei Mrs.”

..katsoa NHL-peliä paikan päällä Staplesissa.

 

 

..tuntea ne punoittavat olkapäät ja hakeutua varjoon, koska on vähän liian kuuma.

..juoda niin paljon vettä että tulee huono olo, koska on niin kuuma.

 

 

..kävellä hiekassa, kirota sitä kaikkialle kulkeutuvaa hiekkaa, piirtää siihen hiekkaan.

..kerätä lapsen kanssa valkoisia kiviä ja simpukoita.

 

 

..pyöriä tunnin verran CVS:ssä vain siksi koska päivittäiskosmetiikkaa myyvät apteekit on muka niin siistejä. Niin ja ostaa ruoat viereisestä Whole Foodsista. 

..kävellä uikkareissa altaalta huoneeseen hakemaan unohtunut kirja.

 

 

..laskea tunteja siihen, kun kone laskeutuu. Katsoa lentokoneleffat läpi, juoda sitä mustikkamehua ja toivoa, että nukahtaispa se lapsi pian omalle paikalleen.

..pysäyttää takseja lennosta keskellä suurkaupunkia.

 

 

..herätä aamulla viideltä sen ärsyttävän trooppisen linnun ”lauluun”.

..ihmetellä, miten pimeä tulee seitsemältä ihan yks kaks sormia napsauttamalla.

 

 

..pelästyä villan pihalla olevaa varaania.

..juoda päivän neljättä banana shakea auringonlaskussa.

 

 

..kuunnella loputonta heinäsirkkojen soittoa ja sammakoiden kurnutusta.

..ostaa neljällä eurolla tunnin taivaallisen jalkahieronnan. Joka ilta.

 

 

..Omelette station. ”With tomatoes and mushrooms, please.”

..lukea altaan reunalla kirjaa, jonka sivut ovat jo ihan kippuralla kastumisesta.

 

 

..tehdä kärrynpyöriä hiekalla ja putsata sen jälkeen kameraa siitä hiekasta.

..nuuhkia ostoskeskukseen astuessa ilmastoinnin mukana leijailevaa lumoavaa oud-tuoksua. 

 

 

..ärsyyntyä turkish ice creamin tekijään, joka on taas kerran niin ovela.

..bongailla apinoita puista.

 

 

..syödä aamiaista ulkona ja pyytää kerta toisensa jälkeen tarjoilijaa tuomaan pöytään koko kahvipannun, ei vain sitä yksittäistä kaatoa mukiin.

..miettiä illallisella, mihin huomenna voisi tehdä retken.

 

..shoppailla tavaroita, joita ei saa edes tilattua Suomeen.

..syödä simpukoita Ranskassa.

 

..treenata viileällä salilla, jossa on väljää, hienot maisemat ja niitä vihreitä omenoita.

..käyttää pari viikkoa pelkkiä sandaaleja.

 

 

..herätä jet lagin takia aikaisin ja lenkkeillä silloin, kun kaikki vielä nukkuvat.

..nähdä aidosti päivettynyt iho ja rusketusrajat.

 

 

..tuntea joka solullaan, kuinka hyvää valo ja lämpö tekevät keholle ja mielelle. 

..käydä sellaisessa kohteessa, jossa ei ole koskaan ennen käynyt.

 

 

..juoda glühweinia Wienin joulutoreilla ja ihailla samalla rusettiluistelua.

..nauttia museoista joissa ei ole koskaan käynyt ihmetellen itselle vieraan maan historiaa ja kulttuuria.

 

 

..pakata nesteet minigrippiin.

..seistä aamuruuhkassa NYC:n metrossa kahvikuppi kädessä.

 

 

..kiittää USA:ta isoista parkkiruuduista onnistuneen pysäköinnin jälkeen.

..kirota Espanjaa olemattoman pienistä parkkiruuduista ahtaassa hallissa, jossa pystyy hädin tuskin seistä.

 

 

..katsoa käsittämättömän upeita auringonlaskuja.

..antaa apinan varastaa halvat aurinkolasit.

 

..juoda kookosvettä juuri puusta pudotetusta hedelmästä.

..ihmetellä Arabian uskomattoman kauniita lämpimiä öitä. 

 

..pakata ranta- tai allaskassia.

..saada palovamman tulikuumasta turvavyön metalliosasta autossa, joka on ollut päivän auringossa. Silver bullet, I miss you!

 

 

..syödä hotelliaamiaisia ainakin kaksi tuntia ja ihmetellä tarjoilijan ilmettä, kun taas kerran tilaa jotain lisää.

..heittää pelkät shortsit kokouikkarin päälle ja lähteä kauppaan siinä asussa.

 

..kantaa aamun kauppareissulta pullovettä kaksin käsin kämpille. Sitä mitä myydään sinisissä pulloissa joissa on valkoiset korkit ja keltaiset etiketit.

..kuulla ovelta koputus ja ystävällinen huudahdus ”Housekeeping!”

 

 

..Puistella pyyhkeitä altaalta lähtiessä ja katsoa, unohtuiko mitään.

..Jonottaa Disney Worldiin.

 

 

..pyöräillä pitkin Miami Beachin rantakatua ilman mitään kiirettä.

..lentää koko yön toiselle puolelle maapalloa.

 

..asioida tax freessä.

..ihmetellä, että äiti kotona näkee samat tähdet ja kuun.

 

..ikävöidä koiria ulkomailla.

..onnellisena tajuta, että tästä lomasta on vielä yli puolet jäljellä.

 

..nähdä ja kuulla juuri kuvan kaltaisen naurun uimapatjalla auringon alla.

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät sieltä @ourhometour


25 lokakuun 2020

Posted at 09:36h in Sisustus by
14 Likes

 

Vihdoin! Ensimmäisiä kuvia valmiista kodista. Ette usko, kuinka paljon olen tätä odottanut. Tai te, jotka olette remontoineet, tiedätte. Loputtomalta tuntunut projekti alkaa olla alinta kerrosta ja pikku viimeistelyjä vaille valmis – mutta oli jo aikakin. Eilen päätin vihdoin alkaa kuvata kotia someen ja julkaisin oman sisustustilini. Löydät sen nyt Instagramista @ourhometour ja otahan seurantaan jos sisustusjutut kiinnostavat. Päivitän sinne siis pelkkiä kotikuvia, toki niitä pienemmissä määrin löytyy myös omalta henkilökohtaiselta tililtäni ja tietysti täältä blogista tekstien kera.

 

Mutta takaisin sisustuskuviin. Ruokailutila on enää pientä viilausta vaille valmis. Se on tehty täysin uusiksi ja teenkin mahdollisimman pian sellaisia ennen/jälkeen -postauksia kodin eri tiloista. Hahmottaa paremmin, kuinka suuri muutos oikeastaan onkaan. Ruokailutila on keittiön yhteydessä, kuitenkin sopivasti erillisenä tilana. Keittiön saarekkeen ääressä voi myös syödä, mutta maiseman takia huomaan itse istuvani aina tässä pyöreän pöydän ääressä.

 

 

Lattia on vaihdettu suureen marmorikuvioituun laattaan. Suurista ikkunoista avautuu näkymä horisontin lisäksi Suomenlinnaan ja Katajanokalle asti. Pyöreän pöydän ääreen onkin ihana istua aamuisin, tuijottaa rauhallista näkymää ja ihastella puista putoavia lehtiä. Tällä hetkellä luonnon värimaailma muuttuu lähes päivittäin, jolloin maisemat tuntuvat suorastaan vaihtuvan. Suurimman muutoksen tilaan tekivät kipsilistat. Tuohon kattolistojen välissä olevaan ”koloon” tulee ensi viikolla vielä led-nauhat. Rosetti sekä kattokoristeet ja seinäpeilit (jotka eivät itseasiassa edes näissä kuvissa näy) ovat myös tehty kipsistä, samoin leveät jalkalistat joiden takia jouduttiin roilomaan ihan ”muutama” pistorasia uudelle paikalle koko talosta.

 

Marmorilattian ja kipsilistojen täyttämää ilmettä pehmentävät raakasilkkiverhot, pellavaiset laskosverhot sekä kipsilistojen tyyliin sopivat muhkeat pehmustetuolit. Ruokapöytää mietin todella pitkään ja lopulta päädyin tähän hieman rustiikkiseen pöytään. Pidän uuden ja vanhan sekä muutenkin eri sisustustyylien yhdistämisestä ja nyt kun katson tätä tilaa, en olisi osannut kuvitellakaan tähän toisenlaista pöytää. Pyöreä pöytä oli alusta asti must have juttujen listalla ja en näkisi tässä mitenkään esimerkiksi aiemmin ajattelemaani mustaa tai jopa lasista pöytää. Onneksi tämä tuli vastaan. Pöydän päälle on tilattu lasi, sillä tuo puun pinta on todella huokoinen ja hankala puhdistaa, vaikka se kaunis tuollaisena onkin.

 

Viikon päästä on marraskuun ensimmäinen ja voitte olla varmoja, että silloin katetaan pöytään ensimmäiset glögilasit ja kuunnellaan ekat joululaulut. Hieman valoja ripustinkin jo. Nyt kun ei pääse pimeää marraskuuta maailmallekaan pakoon, otan kaiken irti lähestyvän joulun odotuksesta. Ystävät, saatte kutsua itsenne glögille ja joululeivonnaisille koska tahansa!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! @mirvaannamarian

Sisustustilini löydät myös sieltä @ourhometour


23 lokakuun 2020

Posted at 15:15h in Hyvinvointi, Treeni by
1 Like

 

Elokuussa palasimme Hangosta Helsinkiin ja olo oli kesän jälkeen ällöttävä. Epäsäännöllinen liikkuminen, veneessä asuminen ja kesän juhlien jälkeinen olo saivat ajattelemaan, etten halua enää koskaan viettää tuollaista kesää. Innostuin jo viime keväänä dieettaamaan ja aloitin aivan uudenlaisilla saliohjelmilla, hurahdin siis täysillä treenaamiseen ja korona sekä koditon remppakesä katkaisivat hyvän treenirytmin ikävästi. Vaikka kuinka yritin pitää rutiineista ja omista terveellisistä elämäntavoistani kiinni, ei se ollut sama sillä salille ei päässyt eikä ollut mahdollisuutta syödä ns. omia ruokia. No, kesä loppui ja heti arkeen palaamisen jälkeen lähdin aivan uudella innolla ja motivaatiolla salille. Noudatin treeniohjelmaani 2,5 kuukautta sataprosenttisesti ja tein joka ikisen salitreenin ja aerobisen. Kannatti, sillä tulokset ovat näkyviä ja painoennätyksiä on rikottu useampaan kertaan. Nyt kun edessä on ohjelman vaihto, tällä viikolla onkin ollut täydellinen lepoviikko.

 

 

Oman lepoviikkoni tarkoituksena on antaa lihaksille aikaa palautua. Kun treenaa 3-4 kertaa viikossa salilla ja lisäksi aerobiset liikunnat, on parin-kolmen kuukauden säännöllisen treeniputken jälkeen hyvä vähän levätä ja ladata akkuja taas seuraavaa ohjelmaa varten. Huomasin ainakin itse, että viimeisellä viikolla painot alkoivat tuntua raskailta ja väsyin helpommin kuin aiemmin. Lepoviikko on tehnytkin älyttömän hyvää. Olen tehnyt vain yhden kevyen hölkkälenkin maanantaina, kun kroppa ei osannut vielä oikein asettua lepomoodiin. Liikkuvuus on parantunut kun lihakset eivät ole jatkuvasti kireät, energiaa on taas vaikka muille jakaa ja ennen kaikkea motivaatio on kasvanut. Liikkumaton viikko on tuntunut jotenkin tosi pitkältä, vaikka sunnuntain jalkatreenistä on vain viisi päivää. Olen myös antanut itselleni luvan syödä ihan mitä tahansa ja herkkuja onkin tullut ostettua yhtenä jos toisena päivänä. Niiden syöminen muistuttaa hyvin siitä, miksi haluan syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Olo on hyvä sen viisi sekuntia, kunnes ällöttää. Samoin kun en noudata minkäänlaista ruokavaliota, napostelen koko ajan jotain pientä. Mutta kaikki nämä tosiaan kasvattavat sitä motivaatiota entisestään ja oikein odotan, kun pääsen maanantaina uuden ohjelman pariin ja skarppaamaan taas syömisissä.

 

 

Kehitys tapahtuu levossa, kunhan siis muistaa vain treenata ensin. Lepoviikko auttaa palauttamaan kroppaa rasituksesta, jolloin treenit pysyvät nousujohteisina. Pitkään säännöllisesti treenaavat tunnistavat varmasti sen tarpeen. Itse olisin voinut pitää lepoviikon jo viikkoa aiemmin jos olisin vain kuunnellut kehoani, mutta halusin vetää vielä sen viimeisen treeniviikon loppuun niin pääsen aloittamaan sitten breikin jälkeen uudesta ohjelmasta. Viimeisellä viikolla olikin jo paljon tahmeammat treenit kuin sitä edeltävällä. Lepo tuli hyvään väliin. Jos elämässä on kiireisiä ajanjaksoja ja stressaavia viikkoja, ne ovat myös hyviä paikkoja lepoviikolle. Kovatehoinen treeni kun on aina sitä lisästressiä keholle. Lepoviikko kannattaa pitää silloin, kun todella kokee sitä tarvitsevansa, useamman kerran vuodessa. Treeniohjelmien välissä ainakin. Jos treenaa kovaa, on hyvä pitää lepoviikko tarpeeksi ajoissa eikä silloin, kun on jo ihan poikki eikä jaksa lähteä salille millään. Silloin palautumiseen tarvittava aikakin on jo paljon pidempi. Joskus voi riittää myös ns. kevennetty viikkokin, jolloin painot ja toistomäärät ovat pienempiä. Ainakin silloin, kun treenaaminen on ”tavallista” eli pysytään jokseenkin mukavuusalueella eikä viikottain ladota aina vain lisää ja lisää painoja tankoon.

 

Lepoviikolla voi halutessaan (ja kannattaakin, jos vain jaksaa) panostaa kehonhuoltoon. Liikkuvuusharjoituksia, joogaa, venyttelyä, rauhallisia kävelylenkkejä luonnossa ja vaikka kylmävesiuintia. Toisaalta taas joku voi haluta ottaa sen aivan täydellisenä palautumisviikkona ja olla tekemättä yhtään mitään ylimääräistä. Sekin on oikein hyvä vaihtoehto, kunhan muistaa kuunnella omaa kehoa ja sen viestejä. Pari päivää sitten en olisi jaksanut mitään, nyt keho ja mieli kaipaavat joogamatolle ja kylmään veteen. Viikonloppuna tarjoan sille molempia.

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


21 lokakuun 2020

Posted at 12:26h in Elämäntavat, Hyvinvointi by
4 Likes

 

Trendisanaa uupumus en viitsisi edes kirjoittaa. Loppuunpalamisesta ja suorittamisesta saa lukea nyt niin monesta eri kanavasta, että välillä jopa vähän kyllästyttää. Vaikka aihe onkin äärimmäisen tärkeä. Loppuunpalamisen merkkejä pitäisi jokaisen tarkkailla ja reagoida ajoissa. Ex-suorittajana ja perfektionista tiedän mistä puhun. Pitkä matka on tultu tähän pisteeseen, jossa osaan ihan oikeasti olla rennosti. Stressi ja uupumus eivät kuitenkaan ole sama asia ja vaikka paljon hövelimmäksi olenkin onnistunut muuttumaan, stressiä muutos ei ole vienyt mukanaan. Stressi on tänä vuonna ollut läsnä monille meistä varmasti enemmän kuin koskaan. Toisaalta taas pandemia on tuonut mukanaan hidastamisen pakon, jolloin stressiä ja elämää on ehtinyt pohtia enemmän kuin ennen. Miten sun laita, stressaako vuosi 2020 enemmän vai vähemmän?

 

 

Vakavat tapaukset Tänä vuonna tuttavapiiriin on osunut useampi vakava sairastuminen. Nämä kuitenkin vielä suhteellisten nuorten ihmisten syövät ovat laittaneet ainakin minut miettimään syitä, miksi he ovat sairastuneet. Usein syöpään sairastumisen syiksi luokitellaan tupakointi, alkoholi, perinnöllisyys.. Mutta mitäs kun ne puuttuvat? Huono tuuri, sattuma? Vai olisiko sittenkin stressi? Tämä on täysin omaa pohdintaani, vaikka tiedänkin lukuisia tutkimuksia lukeneena stressin sairastuttavan. Moni syöpään sairastunut on elänyt terveellisesti, mutta stressannut sitäkin enemmän. Sama voisi olla myös huippu-urheilijoiden syöpätapauksissa. Urheilijan keho on aikamoisessa stressitilassa aktiivisella harjoittelu- ja kisakaudella. Urheilijoiden syövät usein jäävät myös huomaamatta alkuvaiheessa, sillä kova kunto ja aktiivinen treenaaminen voivat joiden lääkäreiden mukaan toimia kehon luonnollisina ”sytostaatteina” ja silloin jotkut vakavan sairauden oireet voivat jäädä huomaamatta. Korostan nyt vielä, että tämä perustuu täysin omiin pohdintoihini eikä sille ole olemassa ainakaan vielä minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Onko joku muu ehkä pohtinut samoja juttuja?

 

Ja ennen kuin stressiä lähtee vakavan sairastumisen pelossa korjaamaan roskaruokamässäilyllä ja bileilloilla, kannattaa muistaa että niiden stressaava vaikutus näkyy sitten dagen efter, ja yleensä vielä tuplana.

 

 

Erilaista stressiä Tiedämme, että lyhytaikainen stressi on hyvästä. Se kevyt tsemppaaja ja aloitekyvyn edistäjä, joka saa asioita aikaan. Se kuitenkin tuntuu vielä miellyttävältä, toisin kuin pitkäkestoinen stressi. Se kasvaa vaivihkaa, kunnes huomaat sen merkit joko ajoissa tai liian myöhään. Uniongelmat, rytmihäiriöt, mielenterveysongelmat. Pitkittynyt stressi on monen masennuksen takana. Moni stressin aihe on oikeasti vakava. Yksinhuoltajuus, raha-asiat, epävarma tilanne koko maailmassa, ihmissuhdehuolet.. Näiden kanssa painiessa on oltava erityisen tarkkana, ettei vain jäisi yksin ja pahentaisi ongelmia. On ihailtavaa rohkeutta pyytää apua ajoissa. Kuitenkin osa varsinkin nuorten aikuisten stressistä on lopulta täysin turhaa. Vähän kuin itseaiheutettua kiirettä ja painetta. Mikä meidät saa sitten stressaamaan turhaan?

 

Itselläni tietty pakkomielle esimerkiksi kodin järjestykseen tulee kyllä ihan kotoa, mutta siitä olen toisaalta iloinen – ilman äidiltä perittyä, edelleen melko pedanttia luonnettani meidän koti olisi täysi sekasotku. Myöhemmin toisten ihmisten arvostelu on tehnyt minusta stressaajan. Ennen olin hyvin epävarma itsestäni ja yksikin kommentti vähän sinnepäin hoidetuista asioista tai vaikkapa kodin epäjärjestyksestä sai aikaan hirvittävän järjestelyn tarpeen. Kukaan ei saisi sanoa minua enää koskaan laiskaksi, sotkuiseksi tai vaikkapa hitaaksi.  Jossain vaiheessa sosiaalinen media tuntui olevan täynnä järjestelmällisyyttä, ylisiistejä koteja ja värijärjestykseen viikattuja vaatepinoja. Ne luovat paineita lähes kaikille, mutta silti siistejä kotikuvia katsotaan mieluummin kuin niitä sotkukasoja. Siksi onkin ihanaa nähdä välillä näitä ”Instagram vs. Reality” tilanteita. Pidän itsekin tietynlaisesta silottelusta ja kaunistelusta esteettisenä ihmisenä, mutta toivon että sieltä seasta löytyisi edes välillä sitä aitoutta. Ettei keneltäkään vaan unohtuisi, että ihan tavallista elämää niissä täydellisissä vaikuttajakodeissa eletään. Sama koskee tietysti myös ulkonäköasioita, nekin ovat monelle suuri stressinaihe ja vielä sellainen josta ei kehdata puhua, sillä silloin oma ulkonäkö hävettää ja ongelmaa helposti piilotellaan. Stressiä aiheuttavat yleisemmin hyväksynnän haku, epävarmuus, yhteiskunnan ja sosiaalisen median paineet ja jopa läheisten painostus.

 

Aikanaan kun liikuin julkisilla töihin tai työpäivänä alkoi kellontarkasti tiettyyn aikaan, stressasin myös paljon enemmän. Ehdinkö varmasti ajoissa? Jo pelkästään tieto siitä, että on oltava tasan 7:00 töissä työvaatteissa, sai aikaan stressiä jo edellisenä iltana. Toisille tällainen tyyli sopii, itse ahdistun ja stressaan suuresti. Sen sijaan kun saan määrittää aikataulujani pääosin itse, olen paljon suuremmalla todennäköisyydellä etuajassa ja viivyn pidempään kuin olisi edes tarpeellista. Sairaalassa sen sijaan enemmän kuin potilaan hengissä pysymisestä, stressasin paljon enemmän siitä olenko varmasti ajoissa pukkarissa. Tämä on muuten yksi syy miksen käy enää ryhmäliikuntatunneilla. Inhosin sitä tunnetta, kun kiireessä pakkasin salikassia ja oli ”pakko” ehtiä 18:10 hakemaan lappu tunnille. Nyt käyn treenaamassa itsenäisesti salilla silloin kun itselleni sopii ja nautin treenistä paljon enemmän.

 

 

Parhaimmat stressinhoitokeinot Jokaiselle toimivat tietysti eri asiat, mutta itselleni parasta stressinlievitystä on kevyt liikunta. Joskus tosin kunnon hikirääkki, riippuen ihan tilanteesta. Treenaan melko paljon, joten stressin iskiessä on yleensä tarve ennemminkin keventää. Hieronta on myös mitä parasta lievitystä stressin fyysisiin oireisiin. Tämän huomasin itsekin kun kävin pitkittyneestä stressistä ahdistuneena hieronnassa. Tunnissa ehdin täydellisesti rentoutua ja hetkeksi nukahtaakin. Stressaantuneelle keholle hemmottelevat hieronnat tai esimerkiksi päähieronnat ovat usein parempi vaihtoehto kuin raskas urheiluhieronta. Niillä kun voi hoitaa samalla myös mieltä. Riittävä uni ja tarvittaessa vaikka ne päiväunet korjaavat monta väsymyksen takia stressaavalta tuntuvaa päivää tai tilannetta. Stressaavina aikoina kalenterista kannattaa pyyhkiä pois kaikki ylimääräinen, jos suinkin pystyy. Lokakuu on ollut meille hyvin stressaava kuukausi kuten maanantaina kirjoitin. Siksi siirsin monta siirrettävää asiaa odottamaan suosiolla marraskuuta, aikaa jolloin koti on ainakin valmis ja rauhallinen turvapaikka.

 

Muista myös luonnossa liikkuminen ja metsän vaikutus hyvinvointiin, palauttava kylmävesiuinti, puhdas ruoka ja intuitiivinen syöminen, sarjamaratonit, puhelimen sivuun laittaminen, kirjat ja pelkkä tekemättömyyden ihanuus. Parhaiten mulle toimi aina ennen matkustaminen, jolloin pääsin pois kotiympäristöstä, täysin irti töistä ja aikatauluista ja sain nukkua, treenata ja lukea niin paljon kuin ikinä huvitti. Jo oman stressinkin takia toivon, että pääsemme pian hyvillä mielin matkustamaan maailmalle.

 

 

Stressiä hoitamalla voidaan helpottaa elämää ja parantaa elämänlaatua merkittävästi. Stressi (ja sen lievittyminen) näkyy ihmissuhteissa, arkisessa jaksamisessa, käytöksessä ja siinä, miten kohtelet itseäsi. Itseensä ja omaan hyvinvointiin kannattaakin vähän itsekkäästi panostaa, sillä se näkyy ulospäin. Alat tuntea olosi paremmaksi, alat näyttää paremmalta ja jopa käyttäytyä paremmin. Kaikki lähtee sinusta, joten nyt on aika huolehtia omasta hyvästä olosta. Jaa sun parhaimmat stressinhoitovinkit kommenttiboksissa!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


19 lokakuun 2020

Posted at 22:03h in Hyvinvointi, Remontti, Sisustus by
3 Likes

 

Laskujeni mukaan niitä on enää viisi. Huoneet alkavat näyttää huoneilta, ainakin jos osaa katsoa sekasotkun yli. Tavarat etsivät paikkaansa, tai pikemminkin sitä paikalleen laittajaansa. Elämäni raskain muutto ja vaikein remontti. Olin tietysti suunnitellut syksyn niin erilaiseksi mielessäni. Kodin koristelua syksyn somisteilla, Halloween-juhlia ja kauan kaivattu lomaviikko auringossa. Kotia koristavat kuitenkin edelleen sähköjohdot, sikin sokin olevat tavarat ja ne kaikki ärsyttävät väliaikaiskasat. Halusimme kaiken valmiiksi heti ettei tarvitse tosiaan tehdä mitään väliaikaisratkaisuja ja hankkia pikkuhiljaa uusia tavaroita, mutta joku remppapiru päätti että rikotaan nyt sitten toi teidän kylppärin taso ja yksi vaatekaapeista kuljetuksessa niin saatte ne väliaikaiskasat. Ja joku koronapiru päätti tietenkin perua lennot sinne lämpimään.

Tietenkin jokapäiväisen stressin, loputtoman työtaakan, jatkuvan siivoamisen ja purkamisen lisäksi joku piru sai vielä aikaan Caralle äkillisen leikkauksen. Sekään ei riittänyt, vaan leikkaushaavan haavalapun teipeistä ärtynyt ihoalue tulehtui ja olen taistellut monta tuskallista päivää ja yötä rikkinäisen kutisevan ihon ja reppanan, haavapukua inhoavan koiran kanssa. Lauantaina saimme vielä koronavilkkuun altistusilmoitukset viime viikolta ja mies sai vielä kuulla saaneensa useamman pidempiaikaisen altistumisen. Sellainen ”tyyliin satavarma korona” varsinkin kun oli väsyttänyt ja särkenyt päätä koko viikon. No, ei muuta kuin koronatestiin, sehän siitä olisikin vielä puuttunut. Onneksi tulokset olivat kuitenkin negatiivisia. Iltaisin nukahdan ihan rättiväsyneenä ja lihakset jumissa ja aamulla saatan herätä siihen, etten muista millään mikä päivä on. Nyt onneksi yölliset heräämiset ja niiden jälkeiset valvomiset ovat loppuneet, stressi on kaiketi vähän helpottamassa.

 

Kaikki on kuitenkin todella hyvin, mutta silti, se stressi ja väsymys ottavat välillä kunnon yliotteen. Varsinkin kun on itse todella herkkä visuaalisille ärsykkeille kuten levällään oleville tavaroille ja sille sotkulle sekä jatkuville äänille. En muista edes milloin kodissani olisi ollut päivä, jolloin siellä ei olisi käynyt ketään muuta kuin me kolme. Ehkä kesäkuussa vielä Eirassa asuessa? Moni juttu on onneksi enää ihan pienestä kiinni ja nyt kun tämän viikon jaksaisi itsekin painaa hommia vielä iltaisin töiden jälkeen sen järjestyksen eteen, voisi viikonloppuna jo näyttää hyvältä ja siistiltä. Joulukoristeet odottavat laatikoissaan asettelua, keittiö on valmiina herkkujen leipomista varten. Huomenna siivotaan viimeisetkin raksapölyt pois. Elättelen toiveita että lokakuun puolella se kylppärin tasokin pääsisi paikalleen, hana olis vessassa ihan kiva näiden reilun kuukauden odottelun jälkeen. Ja se vaatekaappi, mutta väliaikaisratkaisukin toistaiseksi toimii ihan ok kun on siellä piilossa. Vaatehuonetta suosittelen kyllä kaikille raksaajille, makuuhuone on niin rauhallinen kun siellä ei ole suuria kaappeja.

 

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtuu ihan liian helposti. Vaikka olenkin kynsin hampain pitänyt kiinni saliohjelmasta ja säännöllisistä aerobisista, henkisen hyvinvoinnin ja oman jaksamisen priorisointi on ollut vähän kehnoa. Toisaalta nyt kun sitä vaan jaksaisi sen loppurutistuksen, niin sitten saisi olla rauhassa ja palautua tästä stressaavimmasta puolivuotisesta ikinä. Tällä viikolla aloitan myös vihdoin sen kylmäuintikauden omalta laiturilta ja teen tilaa joogamatolle ikkunan eteen. Hyvää mieltä sain myös tänään hurjasti, kun käytin iltapäivästäni puolituntisen jouluinspiraation herättelemiseksi. Nyt voi jo luvan kanssa selata inspiskuvia ja viime vuoden joulufiilistelyjä kameran rullasta. Luottokorttiyhtiö tykkää kun kohta lähtee tilaus jos toinenkin vetämään. Ystäväni sanoi joskus, että sit kun lähtee lehdet puista saa alkaa koristelemaan joulua. Sitä odotellessa, ihanaa maanantain iltaa ja kivaa uutta viikkoa!

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian