Syyskuu. Kesä on takanapäin ja nyt viimeistään on aika palata normaaliin arkeen. Monille arkeen palaaminen on myös (jälleen kerran..) sen uuden elämän aloittamista ja herkuista luopumista. Kuntosalit täyttyvät liikkujista, salilla todellakin oli eilen illalla tungosta ja parkkipaikkaa oli lähes mahdotonta löytää.

Minulta toivottiin postausta siitä, miten liikkumisen voisi aloittaa taas uudelleen tauon jälkeen, joka varsinkin kesällä venyy usein vähän liiankin pitkäksi. Aiempina vuosina olen itsekin pitänyt taukoa liikunnasta ja terveellisestä syömisestä, ja tämä tauko yleensä venyi kesäkuusta heinäkuulle, ja vasta elokuun jälkeen pääsin oikeasti takaisin normaaliin rytmiin. Kesä on kuitenkin neljäsosa vuodesta, joten se on pitkä aika kohdella omaa kroppaa kaltoin. Ihanteellisinta tietysti olisi, jos pystyisi pitää normaalit treeni-, ja ruokatottumukset lomallakin, mutta suurimmalle osalle meistä se on kyllä ylitsepääsemättömän hankalaa. Ja onhan tauolle lukemattomia muitakin syitä, kuten sairastelut ja kiireiset ajat töissä. Yhteistä tauoille on kuitenkin se, että sen jälkeen on yleensä aina vaikeaa aloittaa treenaaminen ja saada liikkuminen takaisin osaksi arkirutiineja.

Miten aloittamisesta voisi sitten tehdä hieman helpompaa? Kokosin tähän alle omia vinkkejäni, miten olen saanut motivaatiota taas kasvatettua. Jaa ihmeessä kommenttiboksissa omasi, näitä ei ole koskaan liikaa!

Tee liikkumisesta ja terveellisestä ruokavaliosta elämäntapa

Tylsä ja niin kulutettu neuvo, mutta se on helppo ratkaisu motivaatio-ongelmiin. Kun jokapäiväiseen elämään kuuluu liikunta, se ei ole pakonomaista suorittamista, vaan normaalia päiväohjelmaa. Pyrin itse liikkumaan joka päivä jotenkin. Kuulostaa paljolta jos kerron harrastavani liikuntaa 7 kertaa viikossa, mutta liikunnan ei tarvitse olla aina raskasta, lepopäivinä et taatusti kadu pitkää kävelylenkkiä raittiissa ulkoilmassa. Tämä tietysti vaatii, että tauon jälkeen saat ensin sen kipinän aloittaa.

Aloita kevyesti

Ei kannata suinpäin sännätä tunnin juoksulenkille, jos olet ollut viimeiset viikot lähinnä makuuasennossa. Samoin salilla kannattaa muistaa, että lihaskuntokin heikkenee nopeasti. Samoja painoja millä teit viimeiset sarjat ennen taukoa, ei kannata laittaa heti ensimmäisenä tankoon, vaan aloittaa kevyemmin, jolloin pohjakunto joka sinulla kuitenkin on, kohenee nopeasti. Tätä toistetaan paljon, mutta liian moni kipeyttää lihaksensa niin pahasti, että treeniin tulee väkisinkin taas uusi tauko.

Tee suunnitelma ja aseta tavoitteet

Kun paperilla on selkeä sali-, tai juoksuohjelma tai vastaavasti liikuntaharrastuksen uudet syysaikataulut, on paljon helpompaa noudattaa sitä suunnitelmallisesti. Mietin aina uuden viikon alussa, miten aion mahduttaa salilla käynnin tai lenkit muuhun aikatauluuni. Pyrin täyttämään alkuviikon aina treeneillä, jotta loppuviikosta olisi sitten varaa tehdä ex tempore -juttuja tai pitää vain lepopäiviä. Kun on esimerkiksi selkeä kolmeosainen saliohjelma, tulee sinne salille todella mentyä vaikka sitten viimeistään viikonloppuna tekemään ne treenit, jotta ohjelman idea säilyy.

älä palkitse itseäsi liikkumaan lähtemisestä lepopäivillä tai herkuilla

Tätä ei tarvitse varmaankaan edes sen kummemmin avata. Se, että olet juossut viikon aikana 20 kilometriä, ei ole syy syödä kahdella kädellä suklaata sunnuntaina. Syöt herkkuja jos syöt, mutta liikunnasta palkitsemiseen riittää varmasti se mahtava fiilis, että teinpäs sen lenkin! Sen jälkeisestä hyvästä olosta puhumattakaan. Voit sanoa syöväsi hyvällä omallatunnolla levyn suklaata silloin kun oikeasti sisimmässäsi tiedät, että olet antanut itsestäsi viime aikoina kaiken kehosi hyvinvoinnille.

Harrasta vain lajeja, joista itse pidät

Liikkumisesta ei pidä tehdä pakkopullaa. Jos aiemman harrastuksen aloittaminen syksyllä uudestaan tuntuu jo etukäteen ahdistavalta, lopeta se ja etsi uusi. Samaa ajattelutapaa noudatan muussakin elämässä, jos joku asia ei tunnu hyvältä, siitä hankkiudutaan eroon ja etsitään parempaa tilalle. Toisinaan täytyy kuitenkin mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta se voi tapahtua oman mieluisan lajin sisällä. Kokeile seuraavalla lenkillä juostakin vielä yksi ylimääräinen kilometri, yllätyt kun jaksatkin sen kevyesti!

Aikataulujen merkitys on suuri

Jos harrastat lajeja, joiden aikataulut ovat ennalta määrättyjä, koita välttää hankalia aikoja. Se, että päätät mennä illalla Bodypump -tunnille, joka alkaa klo 20:30 voi kuulostaa vielä maanantaiaamuna hyvältä idealta, mutta tosiasiassa kun odotat tunnin alkua jo iltapäivästä ja kotona houkuttelisi sohva ja illallinen, jätät helposti hankalaan aikaan olevan tunnin väliin ja valitset sen sohvan. Vastaavasti aamulla klo 7 voi olla hankalaa juosta, vaikka kuinka olisit päättänyt mennä aamulenkille kätevästi ennen töitä.

Jos treenit jäävät väliin, se ei ole maailmanloppu

Muutama päivä pois salilta ei pilaa ohjelmaasi tai kuntosi ei romahda, jos liikut säännöllisesti. Kun päätät, että liikut loppuelämäsi niin paljon ja hyvin kuin pystyt, ei hetkelliset poissaolot vaikuta kuntoosi tai hyvään oloosi. Treenien poisjättäminen on vaikeampaa, kun tiedät muutenkin liikkuvasi pätkissä ja satunnaisesti. Silloin kannattaa yrittää säännöllistää liikkumista ja panostaa aikataulutukseen ja mieleisen lajin valintaan.

Pienillä hankinnoilla lisämotivaatiota

Jos uudet juoksukengät saavat sinut juoksemaan enemmän, osta ne. Jos uusi upea toppi saa sinut lähtemään edes yhden kerran treenaamaan, ostos oli kannattava. Pieniin mukaviin asioihin saa ja kannattaa panostaa, jos ne saavat liikkeelle. Musiikkia on paljon kivempi kuunnella lenkillä, kun kuulokkeet eivät putoa korvista ja jumppatunti sujuu huomattavasti mukavammin, kun on laadukkaat urheiluliivit. Urheiluvaatteissa ja -tarvikkeissa saa ollakin vähän materialisti. Ne ovat sijoitus itseesi.

Näillä olen itse päässyt pitkälle ja tehnyt liikkumisesta itselleni elämäntavan. Toivottavasti tästä oli jollekin apua, vaikkakin nämä neuvot tuntuu olevan jo melkoisen käytettyjä ja kulutettuja ja niitä moni toistelee näin syksyllä sen uuden elämän kynnyksellä. Mutta niin ne vaan toimivat! Ehkä seuraavalla lomalla haluat itsekin jo liikkua. Aiemmin en olisi osannut kuvitellakaan ottavani urheiluvaatteita mihinkään reissulle mukaan, mutta nyt ne ovat osa matkalaukun sisältöä siinä missä juhlamekot ja hellehatutkin. Postauksen kuvat ovat aamuiselta vatsatreeniltäni Espanjasta, ne tosin on otettu juhannuksena, joten maisemat eivät ole tällä hetkellä ihan yhtä aurinkoiset. Onneksi pääsen nyt syksyllä takaisin lämpimään.

Nyt haluan toivottaa ihan mahtavan energistä päivää teille kaikille, aloitinkin sen itse jo kukonlaulun aikaan ja nyt lähdenkin pitkästä aikaa koululle. Viimeisiä kursseja viedään. Palataan pian, ja tsemppiä kaikille, jotka aikovat myös tänään lähteä hikoilemaan!


Nyt niitä synttärijuttuja. Rakas pieni poikani täytti siis torstaina vuoden ja vietimme juhlia ystävien ja sukulaisten kesken lauantaina. Täytyy sanoa, että olin tuon päivän juhlimisen jälkeen väsyneempi kuin omien varsin railakkaiden syntymäpäivieni jäljiltä. Aamulla aikaisin heräsimme valokuvausta varten. Näitä kuvia tulette varmasti näkemään täällä blogissa kunhan ne ovat valmiita. Aivan ihana valokuvaajamme Laura saapui meille kotiin ja ideoi niin täydellisiä settejä, että studiokuvat todella kalpenevat niiden rinnalla. Tästä kuvaussessiosta jäi niin hyvä fiilis, että juhlat oli todella mukava aloittaa kaikesta stressistä ja kiireestä huolimatta. Jota tosiaankin riittää, kun järjestät noin 20 hengen juhlat kotona ilman cateringia tai siivoojaa..

Rakastan erilaisia juhlatarvikkeita ja koristeluja. Esimerkiksi näitä kuvissa näkyviä pompomeja olen käyttänyt muissakin juhlissa, kuten ystäväni polttaribrunssilla, ja sinne ne menivätkin taas kaappiin odottamaan seuraavia kutsuja. Pompomit olen hankkinut Mokosta ja ilmapallot valokuvausta varten Juhlamaailmasta. Pieni päivänsankari todella piti palloista ja pompomeista ja lähellä oli, etteivät ne olleet entisiä kun pikkuinen sai ne käsiinsä.. Kattaustarvikkeet aina kertakäyttömukeista kakkukynttilään ovat Confetista. Oli varsin mukavaa käydä heidän myymälässään pikku tuholaisen kanssa, hetkeksi kun päästät pojan käsistäsi niin jo oli hyllyjä tyhjennetty lautasista ja mukeista ja herra itse istui niiden paikalla nauraa käkättäen.

Lahjapöydän sijaan keksimme tehdä kuvauksessa käytetystä jättikorista lahjakorin, joka täyttyikin mitä ihanimmista paketeista. Päivänsankari oli todella innoissaan ja osasi jo avata lahjoja. Mummilta lahjaksi saatu Vilac -auto oli myös äidin mieleen, i-ha-na! Lahjoja enemmän poikaa taisi kiinnostaa kuitenkin vieraat, hän on niin mahdottoman sosiaalinen tapaus.

Kynttilä puhallettiin yhdessä äitini tekemän kakun päältä. On muuten haastavaa pitää pienet kädet pois kakusta samaan aikaan. Nuo kuvien kakut saivat paljon ihailua osakseen, äiti on kyllä todella taitava leipomaan ja koristelemaan. Koska ruokaa varataan tyypillisesti aina liikaa, olemmekin syöneet nyt vatsat kipeiksi voileipäkakuista ja juustokakuista. Nam.

Syntymäpäivät jatkuivat tosiaan iltamyöhään saakka, kun vein viimeisen vieraan kotiin vasta yhdentoista aikaan illalla. Ihana päivä, josta jäi muistoksi kasa kivoja kuvia, ja niitä varsinaisia 1-vuotiskuvia odotan vielä innolla. Niin se vauva-aika vaan meni ohitse vauhdilla. Syksy aloitetaankin pienen taaperon kanssa varsin vilkkaissa merkeissä, kun hänen perässään saa juosta nykyään koko ajan. Täytyy taas aloittaa tuon viikon lepäämisen jälkeen treenitkin, tosin taidan suosiolla viihtyä viikon-pari juoksulenkeillä tai vaihtoehtoisesti mennä salille myöhemmin illalla, sillä taitaa olla yksi vuoden kiireisimmistä ajoista kuntosaleilla. Jos kesällä tuli pidettyä taukoa liikkumisesta ja aloittaminen tuntuu hankalalta, pysy kuulolla, sillä aiheesta on tulossa juttua pian!


Olipa viikonloppu! Eilinen meni aamusta iltaan juhliessa 1-vuotiastamme, synttäreistä teenkin ihan oman postauksen. Aamusta aikaisin herättiin kuvausta varten (joka muuten onnistui paremmin kuin osasin ikinä kuvitella, kuulette tästä vielä paljon lisää..) ja viimeinen vieras vietiin kotiin yhdentoista jälkeen illalla. Kiitos rakkaat ystävät ja sukulaiset, kun otitte osaa pikkuisemme tärkeään päivään! Tänään sitten nukuttiin pitkään ja lähdettiin pois kaupungista viettämään sunnuntaipäivää.

Kävimme taas työasioiden puolesta Vantaalla, josta nämä ihanat maalaiskuvat ovat. Syksy tekee selkeästi tuloaan, ensimmäiset lehdet putoavat jo puista ja tuuli on näin harmaana päivänä yllättävän kylmä. Oli pakko julkaista tuo kuva autosta, mikä ihana pieni jalka sieltä kurkistaakaan, heh.

Päätimme lähteä johonkin syömään ja paikaksi valikoituikin Porvoon vanhakaupunki ja ravintola Timbaali. Voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä ravintolaa. Alkupalaksi söimme mielettömän hyviä etanoita, eikä pääruokakaan pettänyt. Lastenannokset olivat myös todella hyvät, Micael söi aivan innoissaan tuota kuvassa näkyvää lohta ja risottoa. Ihanaa, että pientenkin asiakkaiden annosten esteettisyyteen panostetaan. Jälkiruokakahvit joimme vielä suloisessa kahvilassa Raatihuoneen laidalla. Päälle valikoitui kovin rennot sunnuntaivaatteet ja jalkaan pitkästä aikaa Converset.

Vanha Porvoo on kyllä kaunis, arkkitehtuuri on muuten hyvin samankaltaista kuin Haminassa, kannattaa tehdä sinnekin joskus päivävisiitti, jos matka ei ole pitkä. Ja jos pidät Porvoosta, rakastat taatusti Maarianhaminaa.

Kotimatkalla löysin vielä neliapilan. Tuttuni, jotka lukevat tätä, ajattelevat varmasti että TAAS!! Olen perinyt isältäni aivan ihmeellisen kyvyn löytää neliapiloita. Samoin esimerkiksi metsässä saatan bongata sieniä tai marjoja kohdasta, jonka muut ovat jo ohittaneet tuloksetta. Tänä kesänä en ole laskenut näitä, mutta varmaankin toistakymmentä apilaa on jo löytynyt. Toivottavasti vanha sanonta pitää paikkansa, kellä apila sillä onni.

Sellainen viikonloppu siis meillä. Koko viikon riivannut flunssa taitaa olla nyt selätetty, ja uskalsinkin tänään illalla jo kevyelle juoksulenkille. Taidan mennä saunan kautta nukkumaan, jos ensi viikko sujuisikin paljon energisemmissä merkeissä. Tulossa on ainakin treenijuttuja, ja se synttäripostaus on työn alla. Toivottavasti teidänkin viikonloppu on ollut täynnä ihania asioita ja rakkaita ihmisiä. Nyt kuitenkin läppäri kiinni, palataan pian!