Syyslomaviikko on poikennut kivasti normaalista arjesta vaikkei olla mitään sen kummempaa tehtykään. Miksulla ei ole eskaria, mutta päiväkoti on normaalisti auki joten he viettävät pienemmällä porukalla leikkiviikkoa ilman tarkkoja aikatauluja. Tämä on mahdollistanut itselleni myös pari aamutreeniä ja keskiviikkona treenattiinkin Miksun kanssa molemmat kun pieni pääsi pelaamaan tennistä pariksi tunniksi ennen päiväkotia ja mä sain sillä aikaa käydä salilla. Yleensä treenaan aina töiden jälkeen ja kiiruhdan siitä päiväkodille hakemaan Miksun jolloin juon vain siinä matkalla nopeasti perinteisen proteiinijauheesta ja vedestä sekoitetun juoman palkkariksi. Tai lähinnä suurimpaan nälkään, sillä mulla on treenin jälkeen aina ihan hirveä nälkä. Nyt kun on ollut rennompi viikko ja meillä on vihdoin keittiö, olen kokeillut erilaisia variaatioita palkkariksi. Se perus maustamaton riisiproteiini kun alkaa välillä tökkiä. Eräs sekoitukseni onnistui niin nappiin, että haluan jakaa reseptin teillekin. Ihana, super herkullinen ja terveellinen proteiinismoothie sopii niin treenin jälkeiseksi palautumisjuomaksi kuin täyttäväksi välipalaksikin.

 

 

Proteiinismoothie terveellisemmin

 

2 rkl vanilja-riisiproteiinijauhetta

 

3 rkl kaurahiutaleita

 

Teelusikallinen mantelivoita (almond butter valmiissa lasipurkissa)

 

Loraus hunajaa ja vaniljauutetta (leivontaosastolta)

 

Nesteeksi vettä ja jääpaloja ja blenderissä sekaisin

 

 

Nauti ja STAY STRONG ♥

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian


 

Kirjoitin maanantaina viikon treenipäiväkirjan ylös ja sain toiveen että esittelisin taas yhden päivän ruokapäiväkirjan. Yhden tällaisen teinkin jo viime keväänä dieettaillessa ja se löytyy täältä. Tässä hieman erilainen, treenipäivän ruokapäiväkirja mutta toistaa samaa kaavaa, eli viisi ateriaa päivässä + salitreenin jälkeen smoothie. Tuon herkullisen proteiinismoothien ohjeen julkaisen muuten vielä viikonlopun aikana täällä blogissa, joten tule myöhemmin takaisin nappaamaan se talteen.

 

 

 

AAMIAINEN

Ennen aamiaista viherjuoma jäillä

Aamiaiseksi kaurapuuro, jossa loraus vaahterasiirappia, teelusikallinen maapähkinävoita ja 100 g Lapin hillaa

4 kananmunan valkuaista keitettynä

 

LOUNAS

Kana-kvinoasalaatti jossa runsaasti vihreitä sekä fenkolia, avokadoa ja pieni pala vuohenjuustoa

 

VÄLIPALA ENNEN TREENIÄ

Smoothie – mustikoita, Alpro Go On- vaniljarahkaa, inkiväärimursketta ja kaurahiutaleita

Iso latte

 

TREENIN JÄLKEEN

Itsetehty vanilja-manteliproteiinismoothie

 

PÄIVÄLLINEN

Linssikeitto mustista beluga-linsseistä

 

ILTAPALA

Kaurasämpylä

Arlan Got Guts -jogurtti mustikoilla

Piparminttutee

 

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Viime viikko oli aivan uskomattoman hyvä treeniviikko ja kehitys oli huimaa. Rikoin monta painoennätystä salilla ja lähes päivittäin tuli lenkkeiltyäkin. Tällaisia lisää, kiitos. Huomionarvoista oli myös jatkuva hyvä ja energinen fiilis. Liikunta vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja tuo hurjasti lisää sitä energiaa. Listasin tähän itselleni muistiin viikon treenit ja jos joku haluaa kopsata samanlaisen viikon itselleen, voit aloittaa heti tänään. Vielä tän viikon vedän vähän kovempia treenejä ja ensi viikolla lepäillään ja lenkkeillään vaan kevyesti. Palautumisen merkitys on suuri kun treenimäärät ovat näinkin isoja ja treenit itsessään raskaita. Pyrin aina pitämään kaksi lepopäivää putkeen jos vain pystyn, jolloin liikun kyllä, mutta hyvin kevyesti.

 

 

MAANANTAI

Juoksulenkki tasasykkeinen 50 min

 

TIISTAI 

Salitreeni yläkroppa 75 min

(Aerobinen 15 min ennen ja jälkeen treenin)

 

KESKIVIIKKO

Intervallijuoksu 60 min

 

TORSTAI

Koko kropan salitreeni 70 min

 

PERJANTAI

Jalkatreeni 80 min

 

LAUANTAI 

Kävely metsässä 60 min

Lepopäivä

 

SUNNUNTAI

Kävely metsässä 90 min

Lepopäivä

 

Juoksun ja salitreenin yhdistäminen on haastavaa, mutta yritän nyt tasapainoilla niiden välillä. Jos sulla on hyviä kikkoja kuinka yhdistää nämä kaksi niin erilaista lajia, jätäthän vaikkapa kommenttisi tuohon alle. Haluaisin ottaa treeniviikkoihin vielä neljännen salitreenin, mutta juoksuharjoittelu tuntuu sitten kärsivän siitä. Onneksi olen kuitenkin löytänyt kävelyn ilon ja samalla koiratkin saavat reippaita lenkkejä. Tämän viikon kävelenkin vain Fridan kanssa, sillä Cara on tänään leikattu ja vielä toipilas. Viikko alkoi vähän eri tavalla kun suunnattiin jo kukonlaulun aikaan treenaamaan ja eläinlääkärissä oltiin jo kahdeksalta leikkauspöydällä. Kaikki meni onneksi hyvin ja pian alkaa toipuminen kotona. Energiaa ja hyvää oloa tähän viikkoon ihanat, voidaan hyvin!

 

Olisi ilo tavata sinut myös Instagramissa! INSTAGRAM @mirvaannamarian

 

 


 

”Nyt aloitan sen laihiksen. Tällä viikolla treenaan kolme kertaa. Nyt alkaa puolimaratonharjoittelu! Maanantaista lähtien en syö kahteen viikkoon sokeria.”

Kuulostaa tutulta, eikö? Lupaukset itsellemme, jotka niin usein rikomme. Kuulostaa myös varmasti tutulta, että suuri elämänmuutos ei edisty vaikka kuinka sitä uhoaisi itselleen, että ens maanantaina kaikki kyllä muuttuu. Tiedän, olen siinä suossa rämpinyt kerta toisensa jälkeen. Selitellyt epäonnistumista itsellenikin ja lakaissut sen sitten maton alle. Kun aina tulee uusi päivä ja uusi viikko ja uusi vuosi. Niin tuleekin, mutta niitä ei aina tarvitse jäädä odottelemaan. Itsekin aina päätin että nyt teen sitä ja tätä ja nyt alan treenata tavoitteellisesti ja juoksen sen maratonin ja nyt luovun siitä sokerista. Treenasin vuosia, säännöllisen epäsäännöllisesti ja vähän sinne päin, silloin kun huvitti. Vaihdoin ohjelmaa kun muistin ja juoksin kun ehdin ilman mitään tavoitteita.

 

 

Toisille ilman tavoitteita tekeminen sopii mainiosti. Välillä muistutan itseänikin, että kausittain söisin ja liikkuisin intuitiivisesti. Ainakin lepoviikkoina. Itseltään helposti liikaa vaativa suorittaja saa suorastaan tehdä töitä sen eteen, ettei elämä olisi yhtä tavoitetta tavoitteen perään. Silloin suosittelen lämpimästi liikkumaan täysin oman olon ja jaksamisen mukaan. Syksyllä 2018 kärsin vakavasta ylirasitustilasta ja toivuin siitä hitaasti. Tiedän, mitä se on ja mistä puhun. Se ei kuitenkaan liity nyt tämän kirjoitukseni aiheeseen vaan nyt jutellaan niistä elämänmuutoksista, jotka eivät edisty. Tai edistyvät – ottamalla yhden askeleen eteen, mutta sen jälkeen kaksi taakse. Karkeana nyrkkisääntönä voidaankin pitää seuraavaa. Elämänmuutos ei edisty jos pysyy siellä mukavuusalueella. Älä ymmärrä väärin, elämänmuutos kuten vaikka kokonaisvaltaisesti terveellisiin elämäntapoihin siirtyminen on todella mukavaa ja palkitsee kyllä kun sille tielle lähtee. Muutos vain vaatii sen totutuista tavoista luopumisen ja usein yllättävän paljon työtä. Se työ on sitä mukavuusalueelta poistumista, vaikka sana onkin ärsyttävä eikä kukaan sieltä haluaisi lähteä mihinkään. Ihminen on itsekäs ja mukavuudenhaluinen ihan luonnostaan.

 

Se työ on monille turhan vaikeaa. Usein kuitenkin vain siksi, ettei ole ihan 100% varma mitä pitäisi tehdä. Moni lähtee salille liian vaikean ohjelman kanssa tai ei ole ihan varma, ehtiikö nyt treenata neljä kertaa viikossa. Moni aloittaa liian vähäkalorisen dieetin eikä jaksa noudattaa sitä. Liian kovatehoisen lenkkeilyn ilman ohjelmaa ja selkeää suuntaa. Hyvinvointiprojekteja aloitetaan aina suurella innolla, mutta ei oikein itsekään tiedetä miten pääsisi maaliin saakka. Kun peilistä katsoo sama kroppa vuoden treenaamisen jälkeen tai tangossa on sama määrä painoa kuin viime syksynä, on pidetty ehkä jotain yllä, mutta edistystä ei ole tapahtunut. Sanotaan, ettei yksikään treeni ole turha, mutta jokainen haluaisi kuitenkin varmasti tehdä kunnolla ja kehittyä. Silloin säilyy motivaatiokin.

 

 

Viime talvena vain yhtenä päivänä päätin että nyt on aika heittää vanhat treeniohjelmat ja ajatukset romukoppaan ja aloittaa uusi elämä omien intohimojen parissa. Haluan kehittyä, saavuttaa hyvän olon ja vahvan kehon omalla kovalla työllä. Haluan nähdä oikeasti vaivaa sen ihannekropan eteen ja olla vahvempi kuin koskaan aiemmin. Oma epäsäännöllinen syöminen ja aina nälkäisenä treenaaminen alkoi ärsyttää, olo oli jatkuvasti vähän sellainen sinne päin eikä mikään oikein edennyt mihinkään. Samana päivänä päätin hankkia itselleni aivan uudenlaiset treeniohjelmat (jotka kyllä hyvin katkesivat koronaan mutta nyt on jatkettu siitä mihin jäätiin) ja tein ihan valtavasti taustatutkimusta ja sen pohjalta laadin itselleni ruokavalion. Päätin että poistun viikottain urheilun suhteen sieltä mukavuusalueelta, kokeilen lisätä salilla painoja ja lenkillä vauhtia. Seuraavalla viikolla tästä päätöksestäni hiihdin ensimmäistä kertaa 25 kilometrin lenkin ja päätin että vielä osallistun johonkin juoksutapahtumaan. Aiemmin skippasin ne aina siksi, etten voi etukäteen tietää onko silloin hyvä juoksupäivä vai ei. Ilmoittauduin sitten puolimaratonillekin.

 

Kun ohjeet olivat selkeät ja tarkat ja tiesin, mitä pitää tehdä, tuli hommasta paljon mielekkäämpää. Itse hurahdin aivan täydellisesti liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin. En voisi kuvitella palaavani siihen entiseen elämääni enää ollenkaan. Liian suuria tavoitteita ei kannata asettaa, mutta tavoitteeksi käy hyvin esimerkiksi tietyn treeniohjelman 100% noudattaminen vaikkapa kahden kuukauden ajan. En siis puhu kokoajan pelkästä saliharjoittelusta vaan treeni voi olla yhtä hyvin joogaa, juoksua, pyöräilyä, uintia, tennistä.. Mitä tahansa mikä on juuri sinun lajisi ja juttusi. Oikeaoppinen ja johdonmukainen treenaaminen vie eteenpäin ja saavutat tuloksia paljon helpommin. Sama on syömisten kohdalla, kun tiedät noudattavasi sinulle sopivaa, oikeanlaista ja monipuolista ruokavaliota, ei tarvitse ihmetellä miksei tuloksia tule. Niitä tulee, kun pidät kiinni ohjeista. Tämän takia liikunta- ja ravitsemusalan ammattilaiset ovat olemassa. He antavat sinulle neuvoja, mutta muista että ammattilaisissakin on eroja.

 

 

Elämänmuutos ei edisty jos et tiedä tarkkaan, mitä teet. Ensin kannattaa miettiä, mitä sinä oikeasti haluat? Millainen on unelmavartalosi? Vai onko tavoitteesi kenties stressin selättäminen ja kevyempi arki? Haluatko löytää mielen tasapainon tai kenties lisää motivaatiota ja kunnianhimoa? Kun tiedät vastauksen siihen mitä haluat, on aika asettaa tavoitteita. Sopivan lempeitä ja helposti saavutettavia. Sen jälkeen voi asettaa taas uusia tavoitteita. Onnistumiset kun motivoivat ja antavat uutta intoa jatkaa muutosta. Sitten tehdään suunnitelma, miten saavutat nämä tavoitteet. Selkeää suunnitelmaa noudattamalla onnistut ja elämäsi muuttuu. Juuri sellaiseksi kuin sinä suunnittelit ja halusit. Terveellinen elämänmuutos tuo lisää terveitä elinvuosia ja paljon parempaa fiilistä. Niitä positiivisia arkipäiviä ja hyvää flowta. Se edellyttää päätöstä, siinä pysymistä, selkeitä tavoitteita ja johdonmukaista, säännöllistä tekemistä. Lopputulos on aivan varmasti kaiken sen työn arvoinen.

 

Seuraa myös INSTAGRAM @mirvaannamarian

 


 

Jos ollaan ihan rehellisiä, ei tekisi mieli kirjoittaa remontista enää sanaakaan. Jos voisin, sulkisin mielelläni silmät, lähtisin parin viikon aurinkolomalle ja avaisin ne remontista valmistuneen kodin edessä niin kuin jenkkisarjoissa konsanaan. Sen sijaan olen kuitenkin tottunut lilanväristen muuttolaatikoiden keskellä asumiseen ja hitaasti, mutta onneksi kuitenkin lopulta varmasti, eteneviin viimeisiin viikkoihin. Remonttistressi ja väsymys on meillä jokaisella jo aikamoista. Onneksi Miksun huone sentään on jo valmis, hän alkaa nimittäin olla kovin kyllästynyt siihen että joka aamu seitsemältä joku työmies tulee meille ja vanhempien illat kuluvat laatikoita purkaen, huonekaluja kasaten tai vaikka sähkö- tai putkimiestä auttaen. Jos sellaiset sattuvatkin vaikka olemaan paikalla. Omaan ihanaan huoneeseen pääsee onneksi pakoon kaaosta omiin leikkeihin.

 

Remontti on koetellut jaksamista, stressinsietokykyä ja kärsivällisyyttä paljon enemmän kuin uskoinkaan. Vaikka tiesin, että tällainen olisi varmasti ihan kamalaa, on koko urakka tuntunut paljon pahemmalta kuin osasin kuvitella. Venyvät aikataulut, sotku ja epäjärjestys, hukassa olevat tavarat ja loputon työ. Sen verran suuri koettelemus, että valmistumisesta ei osaakaan enää olla siinä silmänräpäyksessä iloinen. Niin kuin silloin kun tuli iskän kanssa vietetyltä kesälomalta kotiin ja äiti oli yllärinä tapetoinut huoneeni uudestaan juuri sellaiseksi kuin halusin, ostanut ja kasannut uudet huonekalut ja vaihtanut järjestystä. Muistan muuten edelleen miten ihanalta se tuntui, ja kuinka fiilistelin yllätyksenä tehtyä suurta muutosta monta viikkoa. Äiti, jos ja kun luet tätä, se on yksi mun ihanimpia muistoja nuoruusvuosilta. Nyt muutoksen ja valmistumisen sisäistää vähitellen. Miten te olette muuten pitäneet pään kasassa remontin keskellä?

 

 

 

Itse olen pyrkinyt kynsin hampain pitämään kiinni rutiineista. Noudatan nyt yhdeksättä viikkoa treeniohjelmaa, josta en ole lipsunut kertaakaan. Laadin itselleni vähän tarkemman ruokavalion ja syön sen mukaan (toki vähän soveltaen sillä vietimme pari viikkoa ilman keittiötä), sillä rempan keskellä tulisi helposti muuten sorruttua huonoihin vaihtoehtoihin. Vaikka joskus olisikin niin ihana tilata se pizza ja kokis, sen jälkeen olo ei ole kuitenkaan hyvä. Sillä, että huolehdin näin itsestäni ja hyvinvoinnistani, pidän yllä myös hyvää energiatasoa ja tasaista mielialaa. Ne ovat ainakin itselleni avaintekijöitä siinä, miten jaksan tällaisia poikkeusolosuhteita. Vähän kuin koronakeväänä. Poikkeuksellisina aikoina niistä samoina toistuvista asioista tiukasti kiinnipitäminen auttaa selviämään hankalistakin päivistä.

 

Jotenkin sen kevään jälkeen ei olisi millään halunnut tällaista poikkeuksellista (remppakorona)syksyä, mutta sovitaanko että ensi vuosi on sitten paras ikinä?

 

 

Enää en ajattele, että sitten kahden viikon päästä tämä on valmis. Se on valmis sitten kun se on valmis. Kysymykset ”Alkaako teillä olla kaikki jo valmista siellä? Milloin teidän remppa on valmis? Miten remontti etenee?” alkavat ärsyttää vaikka niillä vain hyvää tarkoitetaankin. Vaikka jokainen päivä ollaankin aina pidemmällä, tuntuu että aina tulee joku ärsyttävä yllätys ja hidaste. Nyt kun kaikki on enää sitä viimeistelyä ja kasausta vailla, alkaa sotku ja epäjärjestys ärsyttää paljon enemmän. Paras keino olisi vain lähteä kotoa, kuten eilen teimme ja olimme illan lätkämatsissa. Toisaalta taas sen jälkeen laatikot ja sotkut kyllä taas odottavat siellä, mutta välillä tuntuu niin turhauttavalta siivota ja järjestellä mitään kun taas tulee joku asentaja tai työmies ja järjestys menee kokonaan uusiksi. Rempan keskellä asuminen on ihan paskinta ikinä. Eilen sain illalla kunnon hermoromahduksen kun tuntui ettei mikään etene ja vastoinkäymisiä sen kun tulee vastoinkäymisten perään.

 

Yleensä juuri silloin, kun usko meinaa loppua ja epätoivo valtaa mielen ja sähkömies on todellakin kadonnut kuin maan nielemänä, ne hommat kuitenkin sitten etenevät. Aina on se yksi päivä, jolloin tapahtuu ihan hurjasti kaikkea ja sitä miettii, että wau, ihan kohta tää on valmis. En millään haluaisi valittaa, en haluaisi ärsyyntyä enkä tuskastua mutta sille on annettava lupa ja aikaa. Vaikka kyse onkin enää ihan pikkuasioista, kaikki kotiin ja arjen sujuvuuteen liittyvät asiat ovat ihan hurjan tärkeitä sen oman jaksamisen keskellä. Niiden merkitystä ei normaalisti edes ymmärrä, mutta vähän kuin terveyteen liittyvissä asioissakin, vasta kun jotain otetaan pois, osaa sitä arvostaa ja kaivata.

 

Tiivistettynä kaiken ärsytyksen ja kyllästymisen keskellä, rempasta selviää kuitenkin parhaiten tekemällä mahdollisimman paljon kaikkea muuta, joka vie ajatukset muualle. Viikko Lapissa teki ihmeitä. Oli ihan mahtavaa päästä tekemään ruokaa omilla astioilla kunnon keittiössä pitkästä aikaa ja siellä todella unohdin remontin. Jos ei ole mahdollisuutta lähteä kauas, lähde lähelle. Ihan jo pelkkä kaupungilla pyöriminen, lenkki, treeni tai vaikka hidas ruokakauppareissukin tekevät ihmeitä mielelle. Minimoi kaikki muut ärsyttävät asiat jos pystyt, pidä itsestäsi huolta ja pidä rutiineista kiinni. Syö hyvin (nälkäisenä ärsyttää kaikki kahta kauheammin) ja jos et asu remontin keskellä, älä mene työmaalle jos on huono päivä tai vaarana, että hyvä päivä menee pilalle. Tuplaa mielessäsi aikataulu ja asennoidu siihen, ettei mikään pidä. Rempatessa kannattaa olla mieluummin vähän pessimisti, ei putoa sitten niin korkeelta koska AINA tulee jotain. Uskon, että jokainen tarvitsee elämässään vähintään yhden remppakokemuksen. Osaa sitten arvostaa sitä, mitä on ja kasvattaa se ainakin kärsivällisyyttä. Tsemppiä muillekin remontoijille, valmistuihan se Iisakin kirkkokin.

 

Seuraa myös INSTAGRAM @mirvaannamarian