Juon päivittäin erilaisia smoothieita, erilaisia variaatioita tulee kokeiltua vähän sen mukaan, mihin aikaan juon smoothien. Jos syön aamupalaksi pelkän smoothien, teen siitä hyvin täyteläisen ja ruokaisan. Jos aamupalaan kuuluu muutakin, tai smoothie on pelkkä välipala, riittää kevyempikin versio. Aamuisin suosin vihersmoothieita niiden piristävän vaikutuksen vuoksi, illalla yleensä marjaisia. Tämä kuvissa esiintyvä smoothie on ihanan raikas ja kevyt, ja se sopii lauantaille, sillä siinä on paljon nestettä poistavia ja aineenvaihduntaa vilkastuttavia ruoka-aineita. Jos illalla täytyy mahtua esimerkiksi piukkaan mekkoon..

Tämän smoothien tekoon tarvitset

– 2 banaania

– puolikas ananas

– greippi

– pala kurkkua

– mintunlehtiä (varsineen)

– muutama taateli makeutukseen

Lopuksi hieman nestettä joukkoon, vesi on aina hyvä valinta, mutta parhaiten tässä smoothiessa toimii kookosvesi, nam! Monet käyttävät myös mehuja, mutta silloin mehun kannattaa olla tuorepuristettua (mehulinko on ostoslistallani..) eikä kaupan sokeroituja valmismehuja.

Nyt reippaana aamulenkin jälkeen suihkuun ja valmistautumaan lauantaipäivään. Tai no reippaana ja reippaana, en ole koskaan tykännyt aamulenkeistä ja tämänaamuinen vain vahvisti mielipidettäni. Jalat tuntuvat 100x painavammilta ja vauhti on hitaampaa. Juoksen ennemmin vaikka myöhään illalla kuin aamulla, mutta tänään ajattelin korvata salitreenin lenkillä, sillä venäytin niskani ja pään kääntäminen on aivan tuskaa. Onneksi kuulokkeissa soi koko matkan Cheek, jaksoin hymyillen kotiin asti. Ensi viikon to do -listalle täytyykin laittaa keikkalippujen varaus!

Illalla vähän juhlimistakin tiedossa, kivaa laittaa taas korkkarit jalkaan pitkästä aikaa. Palaillaan varmaankin huomenna blogin pariin, sillä aikaa voit seurata minua myös Instagramissa, josta löydät minut nimimerkillä @mirvannamaria Mutta nyt – oikein hauskaa viikonloppua!


Alma varasti huomion. Se olikin ollut alkukeväästä asti kaapissa dustbagissaan odottamassa taas käyttöönottoa, ja nyt se kaikessa kauneudessaan teki näyttävän paluun olemalla tarkoituksetta näiden kuvien keskipiste. No, onhan se upea. Mutta niin epäkäytännöllinen! Jos haussa on kauniin ulkomuodon lisäksi käytännöllinen klassikkolaukku, se ei ole Alma. Silti se on yksi suosikeistani.

Kuvissa siis hyvin tyypillistä jokapäiväistä tyyliäni. (Tosin tähän väliin heti korjaus, jokapäiväistä tyyliäni silloin, kun en ole juoksutrikoissa. Ne ovat oikeasti maailman mukavimmat housut.) Yksinkertaista ja helposti yhdistettäviä klassikoita. Panostan yleensä ennemmin asusteisiin, kuin vaatteisiin, sillä ne kestävät aikaa paremmin. Toki niitä vaatekaapin klassikoita tulee hankittua kalliimmiltakin merkeiltä, mutta pääosin ostan vaatteeni ihan edullisista ketjuliikkeistä. Esimerkiksi kuvissa näkyvä Zaran hame taisi maksaa vähemmän kuin sen ostamisen jälkeen syömäni lounas. Kesällä viihdynkin paljon hameissa ja mekoissa, pian saa käyttää taas farkkuja kyllästymiseen asti. Käytän todella harvoin värejä normaalissa arkipukeutumisessani, se musta on minunkin luottovärini, mitä pukeutumiseen tulee. Toisinaan saatan poimia jotain yksittäisiä juttuja pinnalla olevista trendeistä, mutta pääosin vaatekaappini on hyvinkin simppeli ja klassinen. Heräteostoksia en tee vaatteideni kohdalla enää ollenkaan.

Kuvat nappasi eilisellä lounasreissullamme ihana ystäväni Roosa. Harvan ihmisen kanssa olen niin samalla aaltopituudella kuin Roosan, joka tulee varmasti aina olemaan minulle kuin perheenjäsen. Vuosi sitten Roosa meni ja muutti Tanskaan, onneksi sain hänet takaisin Helsinkiin kesän ajaksi. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun et ole nähnyt ystävääsi pitkään aikaan, ja kun tapaatte, tuntuu kuin erossa ei olisi ikinä ollutkaan. Silti ikävöin sinua jo nyt, ystävä rakas.

Miten tämä viikko meni taas näin äkkiä? Nyt jo perjantai! Eilisen Taiteiden Yön taiteilinkin ihan vain töissä, toisaalta ei se kyllä koskaan ole oikein minun tapahtumani ollutkaan. Eikä se viime viikonlopun Flow, en ole varmaan ainoa joka voi rehellisesti sanoa, ettei tiennyt yhtään niistä esiintyjistä?

Tänä viikonloppuna onkin luvassa kaikennäköistä ohjelmaa, treeniä, ystäviä, ja vähän juhliakin. Palataan pian!

PS. Tuohon kuvissa esiintyvään Korsin kelloon olen todella kyllästynyt, se lähtee myyntiin joten kerro jos haluat omaksesi.


Kuvia tältä aamulta. Ehdin istua rauhassa alas, terassille paistaa aurinko ja kahvi on kerrankin kuumaa. Ennen tälläisiä hetkiä ei ollut, koska oli aina kiire aamulla töihin, lauantaiaamuna salille tai sunnuntaina nukuin iltapäivään. Eikä niitä ole nykyäänkään. Jos olen aamulla kotona, saan valehtelematta tunnin tai kaksi kulumaan aamupalan laitossa, pikku riiviön syöttämisessä, hampaidenpesussa, koirien kanssa kävelyllä ja lopuksi kaikkien edellä mainittujen jälkien siivoamisessa. Kuulen usein sitä, että mikäs siinä kotona ollessa, voit nukkua pitkään ja ottaa aurinkoa. Niin, kaikkea muuta. Iso hatunnosto kaikille kotiäideille, arvostan teitä enemmän kuin koskaan aiemmin. En koskaan pitänyt varsinaista äitiyslomaa, poikani oli 10 päivää vanha, kun menin ensimmäisen kerran takaisin kouluun (tähän huomautettakoon, että olin siellä noin kaksi tuntia) ja koko tämän viimeisen vuoden ajan olen opiskellut ja tehnyt useampaakin eri työtä, välillä ihan kokopäiväisestikin. Lapsi kulkee mukana, tai on erittäin hyvässä hoidossa. Olen niin kiitollinen läheisilleni, etteivät mitkään sanat riitä kuvaamaan sitä. <3

Hetkessä elämisen taitoa painotetaan paljon. Carpe Diem on lauseena äärimmäisen kulutettu ja sen merkitys lukuisten Facebookin ja Instagramin mietelauseiden myötä on jotenkin kadonnut täysin. Hektisen arjen keskellä se olisi hyvä kuitenkin muistaa. Olen aina ollut sellainen tulevaisuuden suunnittelija, jokaista juttua varten on aina se plan B ja lomalla ollessa olen ajatellut jo lähtöpäivästä lähtien sitä kotiinpaluuta. Nyt kuitenkin, kun olen käytännössä kiireisempi kuin koskaan aiemmin elämäni aikana, huomaan, että pystyn yllättävän helposti nauttimaan juuri niistä yksittäisistä hetkistä. Vaikka juuri siitä, että saan rauhassa syödä aamiaiseni ja aurinko paistaa. Niinpä niin.

Välillä aina ajatukset harhailevat siihen tulevaan syksyyn, ilmassa on tietynlaista loppukesän haikeutta. Yritä siinä sitten miettiä, että ”onpa hyvää tää kuuma kahvi”, kun päässä pyörii ostoslista tulevaa talvea varten (saappaat, lapselle saappaat, saiskohan jostain vielä shortseja syyslomareissua varten, uusi villakangastakki, saappaat – eikun ne oli jo..). Ja sitten, tytöt aloittavat räksyttämään sadettajalle ja se tuttu kiljuntahan sieltä kuuluu poikkeuksellisesti aamu-uniaan jatkaneelta pojalta.

Hetken sentään onnistuin. Kahvi tietenkin ehti jäähtyä.